Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Shampanjaa ja rakkautta - MS Gracen shampanjaristeily 2017



* * * 

Viking Linen MS Gracen vuotuinen shampanjaristeily on täydellinen tapa hemmotella itseään ja rakkaintaan - onhan shampanja monella tapaa kuin rakkaus itse!

* * * 



Ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa on aina yhtä pelottavaa kuin se on jännittävääkin. 

Entä jos se treffikumppani ei oikeasti näytäkään yhtään George Clooneyltä, toisin kuin se hänen profiilikuvansa? Entä jos perillä odottaakin salarakasta metsästävä pirkkalalainen perheenisä? 

Entä jos tyyppi onkin sosiopaattisarjamurhaaja ja treffien lopuksi päätyykin paloiteltuna vasta vuosien kuluttua jostain tanskalaisesta kellarista vahingossa löytyvään urheilukassiin?




Onnistuessaan ekat treffit ovat kuitenkin mielenräjäyttävä kokemus, joka saa sisukset kuplimaan ja huulet hymyyn. Elämä on juhlaa ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Silmät avautuvat ihan uudenlaiseen maailmaan - ai tällaisiakin on?

Aistit terävöityvät kun ei halua missata mitään tuosta kokemuksesta. Joka hetki toisesta paljastuu jotain uutta ja kiehtovaa. Ne jättävät pään vähän pyörälle ja herättävät tunteen "tätä on saatava lisää". 





Onhan noita; ihmisiä. Mutta mitä enemmän niihin tutustuu, sitä enemmän alkaa havaita, mikä siihen omaan makuun parhaiten istuu. 

Ja sitten kun kohdalle tulee sellainen, joka kolahtaa heti ensi heitolla ja saa näkemään tähtiä - sitä on hankittava varastoonkin. 

Näin se on shampanjankin kanssa. 



Viking Linen laivojen shampanjana toimii Suomessa 2016 parhaana palkittu Charles Heidsieckin Brut Reserve, hinta tax-freessä 29,90€/ plo

Toki maailma on pullollaan kuohuviiniä. On proseccoja ja cavoja. Sektejä ja cremanteja. Joskus sieltäkin tekee löytöjä, mutta kyllä shampanja on se juomien kuningatar.

Osaltaan sen viehätys perustuu juuri sen eksklusiivisuuteen. Shampanjaa valmistetaan vain pienellä alueella, jossa asiaan on paneuduttu intohimolla jo satojen vuosien ajan; tavoitteena luoda jotain, joka tekee arjesta juhlaa ja nostaa sen juhlankin täysin uudelle tasolle.  

Juoma, joka parhaimmillaan pysäyttää. Pullo, joka huikeimmillaan tekee juhlan jo sillä, että se tulee avatuksi. 




Jo korkin poksahdus nostaa odotukset kattoon. Hiljainen sihinä, joka kantautuu ilmoille sen kaatuessa lasiin. 

Sen kullankeltaisena kimalteleva sisältö. Sen miljoonien pienten timanttien lailla lasissa kohoavat kuplat. Sen tuoksu; paahteinen, pirteä, hedelmäinen. 

Se ensimmäinen varovainen siemaisu ja sen vedet kielelle herauttava ensikosketus. Runsaus, joka hyväilee koko suuta lempeästi; kuiskien lupauksia tulossa olevista seikkailuista. 




Ah, shampanja - lempijuomani. 

Ainoa juoma, jota on sosiaalisesti hyväksyttyä juoda mihin kellonaikaan tahansa. 

Juoma, jonka nauttimiseen käytettyihin välineisiin liittyy melkein yhtä paljon legendoja kuin itse juomaan. 




Klassisimman shampanjalasin muodon esikuvana kerrotaan olleen itsensä Ranskan kuningattaren rinta. 1900-luvulla dekadenssin huipentuma taas oli juoda shampanja naisseuralaisensa kengästä. 

Ja kukapa meistä ei kaipaisi elämäänsä hieman lisää dekadenssia?




Niin kuin ne parhaat asiat elämässä usein, syntyi shampanjakin vahingossa. Paljon on yhäkin kiinni meistä ihmisistä riippumattomista tekijöistä: huonot sääolosuhteet esimerkiksi voivat tuhota käytännössä koko vuoden sadon. 

Shampanjaan liittyy paljon eleganssia ja mystiikkaa, mitä edesauttoi se, että se oli pitkään nimenomaan vain harvojen ja valittujen kuninkaallisissa hoveissa nauttima ylellisyys. 

Monen shampanjatalon tarina on kuitenkin samalla myös vahvojen ja itsenäisten naisten tarina: miesten kuoltua lesket (ranskaksi veuve, kuten se leskistä kuuluisin: Veuve Clicquot) ottivat ohjakset haltuunsa näytellen merkittävää roolia niin valmistusmenetelmien kuin johtamiskulttuurin kehittämisessä. 




Paras shampanja ovat kuin rakkaus itse: se antaa odottaa itseään. 

Saavuttaakseen huippunsa on shampanjaa osattava käsitellä oikein - jo sille ryhtiä antavasta Pinot Noir-rypäleestä lähtien. Se on temperamenttinen ja omanarvontuntoinen lajike eikä viihdy ihan missä tahansa ympäristössä tai seurassa. 

Shampanja ei myöskään ole keskenkasvuisten tai kärsimättömien juomaa - sille on annettava aikaa kypsyä. Mutta kunhan sen malttaa... Oh là là. 

Kaiken sen vaivan arvoista. 



Tasan vuosi sitten istahdin erään viinibaarin pöytään ensitreffeille, joita olin odottanut kasvavan paniikin vallassa koko päivän. Se korkki oli poksahtanut puolisentoista viikkoa aikaisemmin ensiviestiemme myötä ja jo niiden sisältöä katsoessani tiesin, että kyseessä oli harvinaisuus. 

Ja nyt se oli tuossa vieressäni - ihan kosketusetäisyydellä. 



Joimme Pinot Noiria tuijottaen toisiamme hämmennyksen vallassa; molemmmilla pelko siitä, mitä toinen ajatteli... ja kumpaisellakin käsittämätön kaipuu toisen syliin. 

Ilta päättyi aivan liian aikaisin. Tutkailtavaa ja ihmeteltävää olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Treffien jälkeen olimme tahoillamme kuin puulla päähän lyötyinä. Nukkumista oli turha yrittääkään. Viestittely jatkui pitkälle aamuun saakka, ensimmäisten lintujen jo aloittaessa sirkutustaan. 

Mitä ihmettä juuri oli tapahtunut? 



Lisää oli saatava. 

Tässä oli ihminen, josta halusin nautiskella ja pitkään. Eikä mennyt montaakaan viikkoa, kunnes Viking Line kuljetti minut (ja shampanjalastini, tottakai!) lahden toiselle puolen ja hänen käsivarsilleen. 



Ei tie tämän valioyksilön löytymiseen helppo ollut, mutta kaiken sen odotuksen sekä hiivaisentunkkaisten ja korkkivikaisten sekundatastingien arvoinen. 

Olosuhteet olivat vihdoin otolliset. Aika oli kypsyttänyt meistä molemmista valmiit tähän hetkeen, jollaisia ei yhden ihmiselämän aikana montaa tule vastaan. Kaikilla ei sitä yhtäkään. 

Siinä me olimme, valmiina avautumaan ja jakamaan sisältömme seurassa, jossa sitä arvostettaisiin ja vaalittaisiin - viimeiseen pisaraan saakka. 



Nyt katsomme toisiamme, ihmeissämme vielä vuodenkin jälkeen siitä, että tiemme ovat todellakin kohdanneet. 

En olisi voinut keksiä parempaa paikkaa juhlistaa ensimmäistä vuosipäiväämme ja kahden valtion väliä reissaavaa romanssiamme kuin niiden samojen maiden välillä seilaava Viking Linen MS Grace sekä sen shampanjaristeily.



Matka siihen, että aika olisi meille molemmille oikea, on ollut pitkä. Ehkä juuri siksi en halua hukata hetkeäkään. Enää en halua odottaa - haluan nauttia ja hemmotella meitä juuri nyt. 

Hän ansaitsee vain kaikkein parasta, siksi Grace - tuo laivoista parhain. 


Kuva: Viking Line


Hytti, jonka pehmeisiin lakanoihin on ihana unohtua ja sulkea koko muu maailma ulkopuolelle. 






Oscar á la carten upeat ateriat, jotka joku muu on valmistanut niin, että me molemmat saamme vain istahtaa valmiiseen pöytään ja keskittyä nauttimaan eteemme kannetuista makuelämyksistä... ja toisistamme. 

Oscarin tarjoilijoiden tähti Kari teki jälleen vaikutuksen hillityn arvokkaalla olemuksellaan, josta uhkuu ammattitaito ja - ylpeys. Hän on yksi niistä monista syistä, miksi Gracelle on aina yhtä ihanaa palata. 









Kylpylähetki sitä meitä erottavaa saaristoa ihaillen...




Sisäänpääsy Wellness Spa-osastolle aikuiselta 24€/ hlö, Charles Heidsieckin shampanja 27€/ 0,375 plo





Seamore Loungen upea lasittain myytävien shampanjoiden valikoima sekä tasatunnein avatut shampanja-harvinaisuudet, jotka tekivät kunniaa tämän hetken ainutlaatuisuudelle...


Oscar á la Carten aamiainen meille molemmille rakkaissa merimaisemissa...


Aamiainen sisältyy MS Gracen hyttihintaan Premium-luokasta ylöspäin, erikseen ostettuna erikoisaamiainen 19€/ hlö (etukäteen ostettuna 17€)





Sekä shampanjatasting, jossa opimme lisää paitsi shampanjoista, myös toisistamme. Herra tykkää kepoisammasta, minä taas vähän tuhdimmanpuoleisesta.

Charles Heidsieck, Henriot, Taittinger, Joseph Perrier, Ruinart, Veuve Clicquot, Moët & Chandon, Dom Perignon... tämä jos mikä oli shampanjarakastajan taivas! 




Ei voi myöskään unohtaa laivan legendaarista äyriäisvatia, josta kumpikaan meistä ei saa tarpeekseen. Juuri sellaista pientä luksusta, joka kantaa siivillään arkeen palattuakin vielä pitkään. 







Ja Viking Linen tasokkaalla shampanjamaahantuonnilla (ja voittamattomilla hinnoilla!) varustetusta tax-freestä vielä kotiinviemisiksi shampanjoita, joihin matkalla rakastuimme. 

Ne avatessamme pääsemme takaisin näihin ikimuistoisiin päiviin ja muistoihin, joita nyt yhdessä luomme. 



Itsenäinen ja vahva olen ollut jo pitkään. Mutta myös yksin.  Nyt on aika tehdä elämässä tilaa ihmisistä ihmeellisimmälle ja uusille seikkailuille, joiden mahdollisuudet tuntuvat tässä vaiheessa loputtomilta. 




Kohotamme lasin ja hymyilemme toisillemme. Matka alkakoon!

* * * 

Yhteistyössä Viking Line

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sherrymatkalla Andalusiassa: La Cigarrera, Sanlúcar de Barrameda

La Cigarreran sherrybodega Sanlúcar de Barramedassa on koko Sherrymaan vanhin alkuperäistiloissaan toimiva sherrytalo. Yhtä hurmaava kuin se on pikkuriikkinenkin!

* * * 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


La Cigarrera - vanhin yhä alkuperäistiloissaan toimiva sherrybodega


Pysähdys Andalusian Sherrymaan kiertueemme viimeisessä kohteessa Sanlúcar de Barramedassa hemmottelee sherrymatkailijaa historiallisilla bodegoillaan. 

Delgado Zuletan, koko Sherrymaan vanhimman sherrytalon lisäksi täältä löytyy myös La Cigarrera, Marco de Jerezin vanhin yhä alkuperäistiloissaan toimiva sherrytalo.

Delgado Zuletan La Goyan lailla talon nimi tekee kunniaa paikalliselle naiselle: La Cigarrera sai aikoinaan nimensä Cádizin alueen kaduilla tupakankaupustelijoilta.


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Tämä pikkuriikkinen talo on myös yksi alueen hurmaavimpia. 

Sanan "pikkuriikkinen" käyttö ei ole tässä yhteydessä muuten lainkaan liioiteltua - todennäköisesti saisin kaikki bodegan tynnyreistä mahtumaan omaan asuntooni. 

Ulkopuolinen häly, bodegasta toiseen juoksemisen aiheuttama hienoinen stressi ja Sanlúcarin vanhan kaupungin pikkukujille porottavan loppukevään auringon polttava paahde unohtuvat samantien astuessani paksujen seinien ympäröimän bodegan varjoon. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Henkäisen helpotuksesta. Vuorossa on päivän viimeinen bodega - nyt ehtii ehkä jo hieman nauttiakin! 

Samalla La Cigarreran-kierroksella oleva kanadalaispariskunta seuraa vaivihkaa, kuinka tasapainottelen kahdella kädelläni kameraa, kuutta sherrylasillista, muistiinpanojani sekä puhelintani. 

"Sinä taidatkin olla täällä työn puolesta?" he utelevat hyväntahtoisesti. 

Hien valuessa pakottaudun hymyilemään takaisin jatkaen jonglööraustani. 

Ruokabloggarille ei mikään ole mahdotonta...

...etenkään jos tietää viiniä olevan tulossa.


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Suojaiselta sisäpihalta löytyvä ravintola on suosittu ja täyttyy etenkin kesäiltaisin talon viinejä ja paikallisia ruokaperinteitä yhdistelevän tavernan antimista nauttimaan kokoontuneista ihmisistä. 

Ihan Atlantin rannikolla sijaitsevana Sanlúcar on merellistä suolaisuutta henkivän Manzanillansa lisäksi kuuluisa myös merenelävistään, etenkin langustiineistaan. 



La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


La Cigarrera - yhdeksännen sukupolven perheyritys


Muiden kierroksellamme koettujen sherrytalojen tapaan myös La Cigarreralla on takanaan pitkä ja vaikuttava historia. 

Sen perusti vuonna 1758 tänne asettunut barcelonalaiskauppias Don Joseph Colóm Darbó. 

Tänään perheyritystä johtaa jo yhdeksättä sukupolvea edustava Ignacio Hidalgo. Hän itse opiskeli lakimieheksi, mutta otti isänsä kuoltua  firman hoidettavakseen.

"Sukumme on aina työskennellyt sherryn parissa", hän kertoo. La Gitana-sherryn takaa löytyy esimerkiksi hänen serkkunsa. 

"Sherrytalot täällä ovat joko todella isoja tai todella pieniä", Ignacio selittää. "Välimuotoja ei ole". 

Katsoessaan ympärilleen omassa, jälkimmäiseen kuuluvassa valtakunnassaan hän hymähtää. "Onhan tässä oma romantiikkansa".

Vierailijoille bodega avattiin 17 vuotta sitten. Kaikille avoimia kierroksia on päivittäin maanantaista torstaihin ja kolmen sherryn tastingin sisältävän kierroksen hinnaksi jää vain muutama euro.



La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Almacenista - sherryn kypsyttäjä ja varastoija


Sherryntuotantoa valvovan Conceil Reguladorin vanhat säädökset edellyttivät sherrytaloilta tiettyä minimivarastoa, minkä seurauksena pienet sherrytalot ovat toimineet pääasiassa almacenistoina

Almacenista tarkoittaa käännettynä varastonpitäjää. Perinteisesti he ovat erikoistuneet sherryjen kypsyttämiseen ja varastointiin, myyden tuotteensa isommille bodegoille. 

La Cigarrera aloitti omien tuotteidensa pullotuksen vuonna 1997. 

Aikaisemmin perhe omisti omat viinitarhansakin, mutta nykyään he ostavat sobretablansa, eli ylimmän sherrycriaderan täyttämiseen käytettävän uusimman viinierän paikallisilta viljelmiltä. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi

Espanjan sherrymarkkinoilla isot talot voittavat


"Isoilla sherrytaloilla on helpompaa päästä ja pysyä Espanjan markkinoilla", Ignacio myöntää. "Suurimmalle osalle asiakaskunnasta kun se on se hinta, joka ratkaisee".

Kansainvälisillä markkinoilla pienemmillä taloilla on helpompaa, hän toteaa. 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana viennin osuus on kasvanut, ja sen roolia Ignacio pitää ratkaisevana myös tulevaisuudessa. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Vanhat tottumukset istuvat kuitenkin tiukassa.  

"Vaikka viineissä muuten trendi kehittyy koko ajan kuivempaa suosivaan suuntaan,  ei esimerkiksi Hollannissa, yhdessä sherryn perinteisesti suurimmista vientimaista, ole vieläkään opittu juomaan mitään muuta kuin makeaa sherryä", Ignacio kertoo. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Manzanilla - La Cigarreran ylpeys


Ignacio itse suosii kuivia sherryjä ja hehkuttaa juuri Manzanillan, Finon ja Palo Cortadon monipuolisuutta. Hänen oma suosikkinsa on arvattavasti talon ylpeys Manzanilla. 

Se muodostaakin 70% koko talon tuotannosta. Suurin osa siitä myydään suoraan ravintoloille "en rama"; jalostamattomana suoraan tynnyreistä eli pitkälti sellaisena, kuin Manzanilla on aikojen alusta ollut.


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Sherry ei teineille kelpaa


Vaikka La Cigarreran myynti on onnistunut pysymään melko tasaisena, toivotaan sherryn suosion täälläkin kasvavan. 

Toivonsa Ignacio laittaa yli kolmekymppiseen asiakaskuntaan. "Eivät teinit Espanjanssa mitään sherryä juo", hän nauraa. "Olut ja gini heille kyllä kelpaavat!". 

Sherryn uutta tulemista seurataan täällä varovaisen innostuneena. Ignacion mukaan osansa on tässä on myös sillä, että Conceil Regulador on havahtunut panostamaan PR:ään ja markkinointiin ihan uudella lailla. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi

Keväisin Espanjassa alkavan feríakauden aikana sherryn myynti kasvaa aina räjähdysmäisesti, mutta tässäkin Ignacio huomauttaa isojen talojen olevan niitä voittajia: heillä kun on varaa myydä isojakin määriä vaikka tappiolla. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Jos bodega jo itsessään on pieni, niin sen Sacristia on suorastaan liikuttavan pittoreski eikä ole juuri kylpyhuonettani suurempi. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Sacristia - sherrybodegan pyhistä pyhin


Kierroksen muiden vierailijoiden vetäytyessä sisäpihalle sherrytastingiin, siirrymme me sacristian hämyisyyteen.

Päivän kiireet ovat tässä vaiheessa jo hälvenneet. Sormeni pyyhkäisee varovasti pölyistä pullorivistöä. Jännityksensekaisen odotuksen vallassa tuijotan ympärilleni ja tuttu hartaus valtaa taas mielen. 

Oloni on syystäkin hyvin etuoikeutettu - eipä tännekään ihan kuka tahansa pääse. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Venencia herättää sherryn aromit


Tottuneesti Ignacio nappaa käteensä venencian; sherryn annosteluun perinteisesti käytetyn pitkävartisen työkalun ja suurieleisesti täyttää lasini. 

Sanlúcar poikkeaa muusta Sherrymaasta tässäkin suhteessa: siinä, missä muualla käytetään metallista venenciaa, on sanlúcarilainen venencia veistetty yhdestä bambunkappaleesta.

Otteet ovat itsevarmat, mutta pilke, joka hänen silmissään on ennen operaatiota kertoo, että hän tietää tuon lukemattomia kertoja esitetyn; näennäisen huolettomalta vaikuttavan kaadon tekevän vaikutuksen tälläkin kertaa. 

"No, saitkos sen kameralle?" hän hymyilee ilkikurisesti. 

Ja sainhan minä.

Kyse ei ole vain silmäniloa tarjoavasta show'sta, vaan venencian kerrotaan auttavan vapauttamaan sherryn aromeita ennen tarjoilua. 

Taito vaatii pitkällistä harjaantumista ja sille on olemassa kokonainen oma ammattikuntansa: venenciadoret, jotka esittelevät taitojaan mm. feríoiden kaltaisissa tapahtumissa. 

Venenciadoreille järjestetään jopa kansainvälisiä kilpailuja. 

Jotenkin minua ei yllätä lainkaan, että tämä taito on ottanut tuulta alleen nimenomaan Japanissa.



La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


La Cigarrera sherrytasting


Manzanilla 

Rapsakka; merellisyytensä ansiosta selkeästi Manzanillaksi tunnistettava viini. Hyvin kuiva, muttei kovinkaan aromaattinen. 

Amontillado  

Paahteisuutta, pähkinää, toffeeta. Yllättävänkin pehmeä, mutta merellisyyttä löytyy tästäkin. 


Oloroso

Paahteisuutta ja rusinaa, mutta Sanlúcarille leimallinen erikoinen suolainen häivähdys on esillä tässäkin. 

Cream

Huoh. Upea viini, jonka appelsiininkuorisuus antaa sen makeutta tasapainottavaa terävyyttä.

Moscatel

Jo tuoksu on todella konsentroitunut ja johdattelee monitahoiseen pitkään makuun, josta löytyy niin kuivaa marjametsää, mämmisyyttä, viikunaa kuin hentoa paahteisuuttakin. 

(Tässä vaiheessa olen itsekin vaikuttunut omien muistiinpanojeni ammattimaisuudesta kunnes huomaan  arvion päättävän seuraavan lauseen) 

"Makeaa, mutta ei överiäklöä."

(aaaand the pissis is back.)



La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi



Viimeiseksi Ignacio kuopaisee sacristian aarteiden uumenista lasillisen jotain todella tummaa. Keskittynyt ilme on entistäkin keskittyneempi eikä pisaaraakaan mene hukkaan. 

Hyvä niin, sillä lasiin päätyy yli 70-vuotiasta Pedro Ximeneziä - vaikka en minä sitä vielä tässä vaiheessa saa kuulla. 

Hän ojentaa lasin minulle ja jää tiukasti seuraamaan reaktiotani. 


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Nuuskaisen. 

Maistan. 

Silmäni leviävät ja epäuskoinen katseeni nousee lasista kohtaamaan Ignacion kysyvät kasvot. 

"Increíble", kykenen kuiskaamaan. "Uskomatonta". 

Jo tuoksu huumaa. Uskomattoman syvä konsentroituneisuus pitää sisällään rusinaista kuivahedelmäisyyttä ja paahteista karamellisuutta. Pitkä maku jää hellimään koko suuta. 

Ignacion ilme sulaa leveäksi hymyksi hänen nyökkäillessään hitaasti ja hyväksyvästi, liikutukseni merkille pannen. 

"Tuota ei ole moni päässyt edes maistamaan", hän sanoo. "Olet aika onnekas!"

Ja sen kyllä tiedän. 

La Cigarrera jää kierrokseni viimeiseksi bodegaksi. Pinnistelen miettiessäni kaikkea kokemaani ja maistamaani. 

Eri kaupunkien olosuhteet todella antavat yllättävänkin selkeät ominaispiirteet sherryilleen. Mieleen palaavat Reseptitaivaan Osborne-jutusta bongaamani vanha paikallinen sanonta: 

"Manzanilla Sanlúcarista, Fino El Puertosta ja Oloroso Jerezistä!"


La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


Andalusian sherrybodegakierroksen aikaisemmat pysähdykset löydät blogista täältä:


Mikä oli teidän suosikkinne? Fiini Fino? Merellinen Manzanilla? Oivallinen Oloroso? Vaiko pehmeänpyöreä Pedro Ximénez?



La Cigarrera_sherry_sherrybodega_Andalusia_Espanja_Andalusian auringossa_ruokablogi_matkablogi_viiniblogi


* * * 
Bodegas La Cigarrera

Plaza Madre de Dios s/n (Junto Plaza de Abastos)

11540 Sanlúcar de Barrameda

tel. +34 956 381 285


visitas@bodegaslacigarrera.com

* * * 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Andalusian auringossa_ruokablogi_haranhanta_rabo de toro_haranhantaa andalusialaisittain_kosher_gluteeniton         


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This