Appelsiininen rapaperikompotti

For English please see here

* * * 

Appelsiininen raparperikompotti valmistuu alle kymmenessä minuutissa ja maistuu niin jäätelön kuin lettujenkin kanssa. 

* * * 

Saunabussimme päätepysäkkinä toiminut kesäparatiisi yllätti myös historiallaan: muuan Tove Jansson kun on kirjoitellut siellä Muumi-tarinoitaan. 

Muumit elävät ihanassa omassa maailmassaan, jossa erilaisuudelle on tilaa ja kaikista välitetään. Sen hurmaavan humaaniuden soisi puhuttelevan aikuisiakin. Todennäköisesti vieläkin liikuttuisin kyyneliin, jos näkisin sen jakson, jossa Muumimamma rakastaa näkymättömän lapsen näkyväksi. 

Samaistun Muumilaakson hahmoista moneen. Niiskuneidin lailla hurmaannun kaikesta kauniista ja turhanpäiväisestä mutta löytyy minusta sitä Pikku Myyn pahasuista temperamenttiakin. Maailmaa nähnyt ja oppinut Muumipappa on ehdoton esikuvani ja tunnistan itsestäni myös Hemulin autismia lähentelevän, tiettyyn asiaan kohdistuvan pakkomielteenomaisen mielenkiinnon piirteitä. Kaikesta huolimatta olen ehkä kuitenkin kaikkein lähimpänä sitä Muumimammaa, jonka isoon sydämeen mahtuvat niin tutut kuin kylänmiehetkin ja jonka pöydässä on aina tilaa yhdelle (tai kolmelletoista) uudelle ruokailijalle. 

Maailmanlopun uhatessakin Muumimamman ainoa huoli on se, että pitäisikö pakomatkalle sittenkin käydä hakemassa kellarista vielä yksi purkki hilloa lisää.  Niin. Jos maailma on päättymässä, niin mitäpä sitä enää turhaan muutakaan murehtisi. Kyllä se jos mikä on lettukestien paikka!

Näin raparperiaikaan (löytyykö sieltä ketään joka ei olisi vielä saanut yliannostusta raparperiresepteistä...?) hillohommiin päädyttiin täälläkin. Tuloksena oli appelsiinista ja kanelista lämpöä saava kompotti, joka valmistuu alle kymmenessä minuutissa. Alhaisen sokeripitoisuutensa vuoksi tämä ei tosin hillon lailla kestä muutamaa päivä pidempää säilytysaikaa, mutta tarvittaessa sen voi myös pakastaa. Ja äkkiäkös sitä uuden satsin kiehauttaa!

Vähemmän makeaan versioon puolita appelsiinimehun ja sokerin määrä.

Appelsiininen raparperikompotti:

500 gr raparperiä, trimmattuna ja vinottain muutaman sentin siivuiksi leikattuna

1,5 dl sokeria

1 appelsiinin mehu (1 dl)

1 kanelitanko

Mittaa ainekset pienehköön kattilaan ja kuumenna kattilan alla keskilämmöllä, kunnes sokeri on sulanut. Laske lämpöä ja jatka keittämistä vielä viitisen minuuttia, kunnes raparperipalaset alkavat hajota. Jos haluat sileämmän koostumuksen ilman sattumia, jatka keittämistä vielä toiset viisi minuuttia. 

Anna jäähtyä. Poista kanelitanko ja tarjoile. 

Hyvää niin jäätelön , turkkilaisen jogurtin, lettujen kuin köyhien ritareidenkin kanssa! Ja tietysti Ahvenanmaan pannukakun kanssa...!

Jos raparperin käyttöön kaipaa vähän jotain uutta, kokeile ihmeessä tätä raparperiä, vuohenjuustoa ja rosmariinia sisältävää piirasta!

Mitkä ovat teidän raparperisuosikkinne? 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juhannuskalenterin 8. luukku: (Gluteeniton) mansikka-raparperipiiras

* * * 

For English, please see here

* * * 

Alma materini (kyllä, minulla on sellainen!) Helsingin yliopisto lähetti minulle kutsun alumni-iltaansa. Että menisin sinne patsastelemaan muiden opinahjosta valmistuneiden kunnianarvoisaan seuraan, osallistumaan lennokkaisiin keskusteluihin yliopiston tehtävästä kansakunnan sivistyksen majakkana - ja nyökyttelemään asiantuntevasti päätäni oikeissa kohtaa.

Kesti noin kaksi minuuttia, ennenkuin kutsu lensi roskiin. Voi Alma. Mistä minä aloittaisin?

Kyllä, seitsemän vuotta minä käytäviäsi kulutin uskoen puheitasi siitä, kuinka humanistinen ala tuottaa kattavan sivistyksen omaavia monialaosaajia, tai kuinka meillä on syytä ammattiylpeyteen (olisi ehkä tosin kannattanut kiinnittää enemmän huomiota ensimmäisen luentoni pitäneen dosentin sanoihin siitä, kuinka "ette te koskaan töitä tule löytämään!")

Nojaa. Vaatimuslistoilla niissä oman alani työpaikoissa on tapana olla pidempi kuin Kiinan muuri, mutta palkka saisi mistä tahansa muusta tiedekunnasta valmistuneen itkemään. Eikä ilosta.

Kyllä, olen akateeminen. Mutta en edes muista, milloin olisin sanonut tuon ääneen ilman, että sen perässä olisi tullut sen arvoa kummasti rapauttava sana "työtön". En ole toki yksin: akateemisesti koulutetut ovat jo jonkin aikaa olleet se nopeimmin kasvava työttömien ryhmä. Kovin on laiha lohtu.

Seitsemän vuoden aikana opin paljon. Mm. lukemaan hieroglyfejä. Niin, ja sen, että kielen ekonomisoivan tendenssin myötä protoseemiläisissä kielissä interdentaaleilla on taipumus kehittyä sibilanteiksi. 

Valmistumista seuraavina seitsemänä vuotena opin vieläkin enemmän. Niin kuin sen, että ne kielet jotka jo tuolloin olivat olleet kuolleita nelisentuhatta vuotta, ovat yhä kuolleita. Ei tule kuulkaa paljon arameantaitoja kauppareissuilla verryteltyä! (Kerran yksissä juhlissa lipsautin keskusteluun aurinko-sanan etymologiaa muinaisessa Babyloniassa. Kaveri katosi nopeammin, kuin Soneran 3G-verkko...) Ja sen, että CV:n kielitaitokohdasta kannattaa suosiolla jättää ne hieroglyfit pois. Mielenvikaisenahan minua pidettäisiin!

Jos nyt tekisin koko loppuelämääni koskevia päätöksiä, hakeutuisin opiskelemaan ehkä jotain järkevämpää. Niin kuin vaikka taloushallintoa. Tai leijonankesyttäjäksi. 

En siis mennyt alumnoimaan (siellä olisi sitäpaitsi ollut varmaan jotain kuivia kaupan keksejäkin). Jäin kotiin, ja leivoin siskon reseptillä piirakan. Ei ollut kuivaa. Ei piiras, eikä seura.

Piirakkapohja:

200 gr  voita tai margariinia huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

2 munaa

1 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

4-4,5 dl vehnäjauhoa tai gluteenitonta jauhoseosta

lisäksi: 150 gr raparperia, 250 gr mansikoita

Muruseos:

40 gr voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl gluteenitonta jauhoseosta/ vehnäjauhoja

1/ 4 dl mantelilastuja

Vatkaa rasva ja sokeri, lisää sitten kananmunat ja vanilja-aromi. Viimeiseksi vatkaa joukkoon keskenään sekoitetut kuiva aineet tasaiseksi taikinaksi. Levitä (leivinpaperilla vuorattuun) uunivuokaan. 

Nypi muruseoksen ainekset murumaiseksi seokseksi.

Levitä taikinapohjan päälle käyttämäsi marjat tai hedelmät ja levitä päälle muruseos. Paista 200 asteessa puolisen tuntia (peitä foliolla viimeisen kymmenen minuutin ajaksi jos näyttää, että se saa liikaa väriä). 

Anna jäähtyä ja tarjoile.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Raparperirakkautta

Oli minullakin kunnianhimoiset ajatukset raparperikauden maksimoinnista. Suunnitelmissa oli niin raparperiketsuppia, raparpericurdia kuin hillojakin. Ja miten kävi? No ei ihan noin. Sain tehtyä oksennukselta maistunutta raparperipossua. Niin ja vuohenjuusto-valkosuklaa-rosmariinista raparperipiirasta joka oli kyllä ihan oikeasti hyvää. Kokeile vaikka!

Tämän juhannuksen kulinaaristen karkeloinnit päätti tylsän tavanomainen klassisen ajaton raparpericrumble. Ei tosin mitään niin vanhaa, ettei jotain uuttakin: tämänkertaisen version raparperi sai vähän ytyä inkivääristä ja crumble puolestaan paahdetuista kookoslastuista. Olen niihin ihan rakastunut - ne antavat muuten hauskaa purutuntumaa myös suolaisiin ruokiin - ripottele niitä esimerkiksi salaatin tai aasialaistyyppisen haudutetun possun päälle!

Enhän muuten voi olla ainoa, jonka mielestä raparperin tuoksussa on jotain hyvin... no, kannabismaista? Enhän...?

Kuudelle

Raparperitäyte:

750 gr raparperia

muutaman sentin pala inkivääriä siivuina

1 vaniljatanko

1,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet ulos. Trimmaa raparpereistä rumat ja kuivat päät ja kuori jos ne ovat kovinkin paksuja jo. Paloittele muutaman sentin paloiksi ja mittaa kattilaan muiden ainesten (mukaanlukien vaniljatangon kuori) kanssa ja kuumenna. Anna porista hiljalleen kunnes raparperit ovat pehmeitä - n. 7-10 minuuttia. Poista vaniljatangon kuori ja inkiväärisiivut, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. 

Crumble:

75 gr voita

1,5 dl jauhoja

ripaus suolaa

1 dl paahdettuja kookoshiutaleita

1 dl sokeria

1 dl paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä (cashew-, para-, hassel-, pekaani-tai macadamia)

2 reilua tl kardemummaa

Paahda kookoshiutaleita/ lastuja hetki keskilämmöllä pannulla (ilman öljyä). Tee sama pähkinöille. Anna jäähtyä hieman ja rouhi. Raasta voi kulhoon raastinraudalla ja hiero jauhot sen ja suolan kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää seokseen sitten muut ainekset. Levitä raparperitäyte uuninkestävän vuoan pohjalle ja crumble seos sen päälle. Raasta seoksen päälle vielä muutama liuska voita ja paista 175 asteessa kunnes crumble on kauniin kullanruskeaa - n. 30-40 minuuttia.

Tarjoile hieman jäähtyneenä joko vaniljakastikkeen tai - jäätelön kanssa.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Raparperi ♥ vuohenjuusto ♥ rosmariini ♥ valkosuklaa

Viime aikoina on raparperijälkkäreistä saanut nauttia melkoisen ylellisissä puitteissa: ensin oli se Emon ihana raparperipiiras sillä vuohenmaitojäätelöllä ja sitten oli se Nannan ja Bistro Sinnen Kai Kallion raparperitaivas.

Koska meidän pihasta ei ihan noin vain puolihuolimattomasti käydä oman maan raparperiä luovuudenpuuskan iskiessä repäisemässä, jouduin kyttäämään kevään tarjonnan saapumista kauppoihin Stasi-agentin valppaudella. Ja löytyihän sitä lopulta!

Piiraspohja oli alunperin se aikaisemmista, mm. crème brûlée- piiraasta ja appelsiinisuklaaganache-piiraaasta tuttu pohja, mutta tällä kertaa käytin siihen myös kaapista löytyneet, viime aikojen gluteenittomista leivontasessioista ylijääneet mantelijauhon loput ja korvasin sokerin tomusokerilla. Tuloksena on erittäin hyvä maku, mutta sen verran murenevampi taikina, että veden sijaan kannattaa heittää mukaan yksi kananmuna pitämään sitä paremmin koossa. 

Koska vuohenmaitojogurttia ei löydy edes meidän lähikaupoistamme, päädyin käyttämään turkkilaista jogurttiin sekoitettua pehmeää vuohenjuustoa. Valkosuklaa puolestaan antaa täytteelle rakennetta ja  lisää täyteläisyyttä.

Bistro Sinnen käyttämän timjamin sijaan minä käytin raparpereihini rosmariinia - se kun on niiiiiiiiin ihanaa jälkiruoissakin! Kokeilkaa vaikka kriikuna-rosmariiniflania! Tai appelsiini-rosmariinipolentakakkua! Tai sitruuna-rosmariinivanukkaita!

Raparperi:

2 raparperinvartta (n. 450 gr) 
1 dl sokeria

1 tl vaniljauutetta tai 1 vaniljatangon siemenet

2 oksaa rosmariinia (tai muutama tukeva oksa (villi)timjamia)

Leikkaa raparperit haluamasi kokoisiksi paloiki. Omani leikkasin käyttämäni vuoan koon mukana n. 8 cm paloiksi. Asettele uunivuokaan yhteen kerrokseen. kaada sokeri ja vanilja päälle ja sekoita. Peitä foliolla ja paahda 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä mutta pysyvät vielä koossa. Nosta uunivuoasta ja anna hieman jäähtyä. Siivilöi siirappi ja säästä.

Piiraspohja:

125 gr voita

1/2 dl tomusokeria

1 dl mantelijauhoa

3 dl vehnäjauhoa

1 kananmuna

Raasta voi kulhoon. Nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi ja sekoita sitten joukkoon kevyesti vatkattu kananmuna niin että tuloksena on elastinen, mutta koossapysyvä taikina (lisää tarvittaessa jauhoja). Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 30 minuuttia.

Kaulitse jauhotetulla työtasolla levyksi ja nosta käyttämääsi (irtopohja)vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa toiset puoli tuntia.

Esipaista 200 asteessa folion päälle levitettyjen kuivattujen papujen tai riisin alla 10-15 minuuttia, poista folio ja jatka paistamista vielä toiset 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja tee sillä välin täyte.

Täyte:

3 dl turkkilaista jogurttia

125 gr pehmeää vuohenjuustoa

1 rkl perunajauhoa

2 kananmunaa

1/2 - 1 dl sokeria (riippuen, kuinka makeaa täytteestä haluat)

1 vaniljatangon siemenet

100 gr valkosuklaata

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Vatkaa muut ainekset sekaisin ja kaada sulanut valkosuklaa joukkoon vatkaten tasaiseksi. Kaada jäähtyneeseen piiraspohjaan ja paista 175 asteessa 30 minuuttia kunnes täyte on juuri ja juuri jähmettynyt. Anna jäähtyä, asettele päälle raparperitangot ja tarjoile niiden hauduttamisesta ylijääneen siirapin kera.

Kuvat eivät ole hyviä. Mutta piiras oli. Syytän sitä, että piiras vietiin käsistä. Oikeasti. Oli minulla tarkoitus murustella tuohon päälle marenkimurujakin mutta... niin. En sitten ehtinytkään.

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?