Carrilleras de cerdo en Pedro Ximénez - Possunposket Pedro Ximénez-sherryssa haudutettuna (gluteeniton)

For English please see here

* * *

Pedro Ximénez-sherryssä haudutetut Ibericopossunposket ovat suussasulavaa herkkua - ihan poskettoman hyvää!

* * *

Tämä resepti on peräisin uudesta kirjastani.

On se toki ihan älyttömän hyväkin, mutta ihan erityisen rakkaaksi se nousi sen vuoksi, että se oli yksi niitä reseptejä, joita testattiin ja stailattiin ja kuvattiin tuon rakkaan Göteborgareni kanssa.

Poika pääsee nyt pätemään sillä, että on ihan oikeasti ollut mukana ihan oikean kirjan teossa - hän kun on ollut paitsi maistelemassa lopputuloksia, myös pitämässä pystyssä kuvaustaustaa (ja kuuntelemassa sitä jatkuvasti muuttuvan valon ja lähestyvien deadlinejen turhauttaman kuvaajan loputonta kiroustulvaa...)

Andalusia on perinteisesti ollut koko EU:n köyhimpiä alueita, mikä näkyy myös sen ruokakulttuurissa. Eläimistä hyödynnetään ihan kaikki; myös ne vähän eksoottisemmatkin osat.

Eivät ne ulkomuodollaan hurmaa ja kyllä ne vähän aikaa ne vaativat, mutta Iberico-porsaan posket ovat ehkä koko possun parasta osaa.

Ehkä yllättäen Andalusiassa hauduttamiseen käytetään nimenomaan dulceja, eli Pedro Ximénezin kaltaisia makeita sherryjä.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tähän ruokalajiin Cadízissa eräässä suosikkitapasbaareistani ja se oli menoa ensi puraisusta.

Ihan poskettoman hyvää!

Pääruokana neljälle - kuudelle, tapaksina jopa kymmenelle

Carrilleras de cerdo en Pedro Ximénez - Possunposket Pedro Ximénez-sherryssa haudutettuna:

12 kpl (eli 1,2 -1,6 kg) (Iberico)possunposkia (löytyy ainakin Familian valikoimista)

2 sellerinvartta pieninä kuutioina

1 iso porkkana (tai kaksi keskikokoista), pieninä kuutioina

1 iso sipuli (tai kaksi pienempää), pieninä kuutioina

1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna

5 dl lihalientä

5 dl Pedro Ximénez-sherryä (tai Valdespinon Cream-sherryä)

suolaa, pippuria

paistamiseen: öljyä

Lämmitä uuni 150 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 130).

Puhdista possunposket tarvittaessa ylimääräisistä kalvoista. Pyyhkäise niiden pinta kuivaksi ja suolaa ja pippuroi.

Ruskista erissä padassa muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja siirrä sivuun odottamaan.

Lisää pataan öljyä ja pehmitä selleriä, sipulia ja porkkanaa kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pataan valkosipuli leikkuupinta alaspäin ja jatka kypsennystä vielä muutama minuutti.

Lisää joukkoon possunposket, sherry sekä lihaliemi. Kiehauta ja siirrä kannen alla hautumaan uuniin 4,5 tunniksi.

Nosta possunposket varoen reikäkauhalla padasta ja peitä foliolla. 

Puserra haudutusliemi siivilän läpi (muista kaapia mukaan myös siivilän alapuolelle jäävä; makua täynnä oleva massa!) ja kuori sen pinnalle jäävä, kirkkaana erottuva rasva.

Keittiötarvikekaupoissa myydään ihan erityisiä rasvanerottelukannujakin, mutta helppoa tämä on myös tehdä, jos liemen ehtii jäähdyttää esimerkiksi pikaisesti pakastamalla (talvella padan voi meidän arktisissa olosuhteissamme upottaa vaikka lumihankeen), jolloin se jähmettyy liemen pinnalle selkeästi erottuvaksi ja helposti kuorittavissa olevaksi kerrokseksi.

Kuumenna lientä kovalla lämmöllä padassa noin kymmenen minuutin ajan, kunnes se on redusoitunut halutun paksuiseksi. Lisää possunposket takaisin liemeen ja kuumenna. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Leikkaa paloiksi ja tarjoile tapaksina tai pääruokana sellaisenaan esimerkiksi keitetyn riisin tai perunamuusin kanssa.

Sen ihan kaikista parhaan; itkettävän hyvän perunamuusin ohjeen löydät blogista täältä.

Joko teillä on ihastuttu possunposkiin?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Rakkauden resepti: kanapiiras ja Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc

* * * 

For English please see here

* * * 

Minulta kysytään usein, miten blogin reseptit syntyvät. Toisinaan harkitun tuotekehittelyn tuloksena. Mutta hyvin usein (kuten tälläkin kertaa) vahingossa. Toisaalta, niin on saanut syntynsä monikin maailman merkkihetkistä: shampanja, penisilliini, Amerikan löytyminen... ja suurin osa Perussuomalaisten ulostuloista.

Tarkoituksena oli alunperin tehdä sellainen filokuorinen piiras, joihin Kreikassa kesällä rakastuin. Mutta filotaikina ei ole ystäväni. Täyte kuitenkin oli niin ihanan lohdullinen, että kierrätin idean tähän perinteisempään voitaikinakuoriseen versioon. 

Tämä jo rustiikkisella ulkomuodollaan hurmaava piiras vie toki hieman aikaa kanan keittämisineen, mutta on se sen vaivan arvoinen. Ja siinä kanaa luista riipiessä, keittiön ollessa täynnä keitinliemen kotoisia tuoksuja: sipulia, timjamia ja valkosipulia, ajatukset ihan varkainkin harhailevat pieneen kreikkalaiseen kylään. 

Aurinko paistaa, alhaalla laaksossa määkivät lampaat, ulkoa kuuluu leikkivien lasten nauru. Pihalta kantautuu astioiden kilinä, kun pitkää pöytää katetaan oliivipuun varjoon lounasta varten. Pian kuuluukin jo lupaava pulputus, kun viini kaadetaan laseihin ja on aika asettua nauttimaan yhdessäolosta. "Syömään!"

Tämä onkin juuri sellaista rakkauden ruokaa, joka salaatin kanssa käy vaikka sunnuntailounaan tähdeksi. 

Jos haluat ihan perinteisen piiraan, käytä silloin kaksi levyä taikinaa. Kaulitse toinen pohjaksi, peitä foliolla ja esipaista 20 minuuttia. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja jatka kuten reseptissä.

Itse käytin (eikä ole muuten edes maksettu mainos!) Jyväbroilerin pintamaustettua kanaa, joka antaa sekin oman makunsa. Jos käytät tavallista maustamatonta, muista maustaa täyte kunnolla. 

Voitaikinakuorinen kanapiiras:

3 sellerinvartta 

3 porkkanaa

3 sipulia

4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna

puska timjamia (tai 1/4 dl kuivattua timjamia)

4 laakerinlehteä

1 kokonainen kana (n. 1,4 kg)

vettä

muutama rkl öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

3 kananmunaa, kevyesti vatkattuna. 

1 iso levy voi/ lehtitaikinaa

voiteluun: 1 kananmuna, kevyesti vatkattuna

Pyyhi kanan pinta kuivaksi. Hienonna kasvkset n. sentin kuutioiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja freesaa vihanneksia siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten timjami sekä laakerinlehdet. Pyörittele niitäkin hetki ja lisää kattilaan sitten kana. Kaada päälle vettä niin, että kana melkein peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Hauduta kannen alla kunnes kana on kypsää eli 1,5 tuntia. 

Nosta kana kattilasta jäähtymään. Siivilöi liemi (älä heitä vihanneksia menemään!) ja kaada se takaisin kattilaan. Redusoi sitä kovalla lämmöllä ilman kantta, kunnes jäljellä on 2,5 dl. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Kun kana on jäähtynyt niin että sitä voi käsitellä, poista kuori ja riivi liha ruhosta. Sekoita se kasvisten joukkoon. Sekoita kananmunat kanaliemeen ja kääntele kanaseoksen joukkoon. Tarkista maku ja mausta.

Kaada seos käyttämääsi vuokaan (omani oli mitoiltaan 20 cm x 30 cm) Voitele vuoan reunat kananmunaseoksella (tämä auttaa voitaikinaristikkoa kiinnittymään). 

Kaulitse taikinalevy ohuemmaksi ja leikkaa pitkittäin noin 1,5 sentin suikaleiksi. Asettele ne tasaisin välein yhteen suuntaan ja pujottele sitten ristikkäin tulevat suikaleet ensimmäisen kierroksen suikaleita vuoronperään nostelemalla lomittain. Voitele pinta lopulla kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja sisus on läpeensä kuumaa: n. 30-35 minuuttia. 

Anna hieman jäähtyä ja tarjoile. 

Ja se maku? Puhdasta rakkautta. "Tämä maistuu ihan mummolalta!" huokaisi sunnuntailounaalle saapunut Tsatsikimestari.

Ja kun noissa lomatunnelmaisissa haavekuvissakin tuli tuo viinin lupaava pulputus mainittua, niin avasimme pullon mekin. Onhan se sunnuntai kuitenkin nauttimista varten - olkoonkin, että auringonpaisteen ja oliivipuiden sijaan meillä oli seuranamme räntäsade. 

Viinivarastosta löytyi vielä Bellinghamin The Bernard Series-sarjan Old Vine Chenin Blancia (16.98€), jonka savuisuuttakin sivuava paahteisuus kävi kivasti tuon voitaikinakuoren paahteisuuden kanssa. Viinistä löytyy kypsän hedelmäisyytensä lisäksi myös tammikypsytyksen tuomaa särmää, joka komppaa myös täyteläisempiä, kermaisia vaalealihaisia ruokia ja vaikka grillattua kanaa. 

Jos tähän viiniin muuten tykästyt, niin täältä löydät japanilaisen kaalimunakkaan okkonomiyakin reseptin, jossa viini myös nähtiin. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kevyempi Waldorfin salaatti (vegaani ja gluteeniton) eli selleri-viinirypäle-omena-fenkolisalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

Yksi reissuhistoriani hienoimpia hotelleja on varmasti ollut Rooman Waldorf Astoria. Jo sen nimi huokuu vanhan maailman glamouria, silinterihattuisia ovimiehiä, arvokasta ilmapiiriä ja timantteja kuorrutettuja perijättäriä sen asukkaina (voi myös olla, että olen viime aikoina katsonut ihan liikaa Hercule Poirotia...).

Vaan kyllä se näköjään kelpaa vähän paremmillekin ihmisille: itse ihmettelin hotelliin sisään mennessäni, miksi oville kerääntynyt ihmisjoukko kiljui ja niin kovasti halusi ottaa kuvia  - itse kun olin jättänyt tiarat ja timantit hotellihuoneeseen, joten eivät ne minua ainakaan miksikään perijättäreksi voineet luulla. Syy löytyikin hissiini astelevista (ja myönnettäköön, varsin salskeista) nuorista miehistä. Eli Juventuksen edustusjoukkueesta... (!!!)

Minun haaveissani on kuitenkin olemassa vain Yksi Oikea Waldor Astoria ja se, niinkuin niin moni muukin asia unelmissani (Lower East siden delit, Barney's, Waldorf Astorian legendaarinen sunnuntaibrunssi, Aamiainen Tiffanyllä-elokuvan maisemat, tuleva aviomieheni...) on New Yorkissa. 

Sieltä on kotoisin myös tämä salaatti, jota päädyin tekemään, kun soijabolognesesta ylijääneille sellereille piti keksiä joku hautuumaa. Itse kun en ole mikään sellerin suurin fani. Mutta kappas vain - ohuiksi suikaloituina yhdessä muiden ainesten kanssa olinkin myyty. Freesiä, nopeaa, helppoa ja hyvää. 

Alkuperäinen salaatti suorastaan peihtaroi majoneesissa, mutta tämä on siitä kevyempi ja raikkaampi versio.  Vähän rouheamman rakenteen halutessaan voi ainekset myös kuutioida. Lihansyöjät voivat halutessaan tuunata tämän ruokaisammaksi sekoittamalla joukkoon kanaa. 

PS. Kävisi tämä myös kinkunkin kylkeen vaikka joulupöytään... vink vink!

Kahdelle kolmelle, lisäkkeenä esimerkiksi grillatulle kanalle tai kalalle neljälle-kuudelle

Kevyempi Waldorfin salaatti:

3 sellerinvartta, ohuesti viistottain suikaloituna (käytä myös mahdolliset lehdet!)
2 isoa fenkolia, ohuina suikaleina
1 iso vihreä omena, ohuina suikaleina
200 gr vihreitä rypäleitä, halkaistuna
1 iso persiljapuska
130 gr pss saksanpähkinöitä


Kastike:

1/3 dl öljyä
1,5 tl sinappia
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
suolaa, valkopippuria

Halkaise fenkoli, poista kova kanta ja uloimmat lehdet. Siivuta ohuelti ja yhdistä muiden ainesten kanssa. 

Sekoita kastikeainekset ja kääntele salaatin joukkoon. Tarjoile.

PS. Blogin tällä puolella syödään yhä salaattia(kin...) Lähi-idän auringossa - muista liittyä seuraan Instagramissa ja Twitterissä!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Lihaton lokakuu: pitkään haudutettu soijabolognese ja Valdifalco Morellino di Scansano

* * * 

For English please see here

* * *

Siltä varalta, että vielä aikaisempien Soyappétit-reseptienkin jälkeen joukossanne on skeptikkoja sen suhteen, että soijatuotteet voivat mennä täydestä jopa intohimoisimpiin lihansyöjiin, tässä on pomminvarma hitti. Uskokaa pois, on. Ononononon! Omnomnomnomnom!

Bolognese kuin bolognese, saatatte ajatella mutta ei. Pitkä muhiminen lempeyttää makuja ja antaa tulokseksi italialaista lohturuokaa parhaimmillaan. Tämä kasvisbolognese on kuin rakkautta täynnä oleva Nonnan syli, jossa huononkin viikon koettelemukset hälvenevät ihan tuosta vain. Haastan teidät kokeilemaan - takaan ettei kukaan arvaa, että kyseessä onkin kasvisruoka!

Vaikka tähän aikaa menee, kääntöpuolena on se, että työtä tämä ei siten vaadikaan. Ihan itsekseen se muhii siinä liedellä sillä välin kun sinä keskityt, no, mihin tahansa muihin rakkaudentäyteisiin aktiviteettiin - keittiössä tai muualla...!

Neljälle - kuudelle

Pitkään haudutettu soijarouhebolognese:

muutama rkl öljyä
1 sellerin varsi, pieneksi kuutioituna
1 iso porkkana, pieneksi kuutioina
1 sipuli, pieneksi kuutioituna
4 isohkoa valkosipulin kynttä, hienonnettuna
1,5 dl punaviiniä
puoli puskaa tuoretta timjamia (tai 1,5 rkl kuivattua)
3 laakerinlehteä
4 dl tummaa soijarouhetta
5 dl kasvislientä
2 tlk (hienojakoista) tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota valkosipulia sekä selleri-, sipuli-, ja porkkakuutioita miedolla lämmöllä öljyssä kunnes ne ovat pehmenneet ja sipuli on läpikuultavaa. Lisää timjami, laakerinlehdet ja punaviini. Anna kiehahtaa ja lisää pataan sitten soijarouhe. Anna sen lämmetä ja imeä itseensä makuja muutaman minuutin ajan ja kaada perään sitten kasvisliemi. 

Anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia ja lisää sitten tomaatimurska. Sekoita, suolaa ja pippuroi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 3,5 tuntia. 

Tarkista maku, mausta tarvittaessa ja tarjoile. 

Monikäyttöinenkin tämä on. Tarjoile pastan kanssa...

Tai jalosta tästä ihan mahtava kasvisversio shepherd's piestä, eli tuosta englantilaisesta paimenenpiiraasta.

Toki tähän voi käyttää myös perunamuusia, mutta jatkoin soijarouheen ravintorikkaalla linjalla ja käytin perunoiden sijaan keltalinssipyrettä. Linssit kun ovat soijan tavoin täynnä proteiinia ja kivennäisaineita. Näin tuloksena on käytännössä superfoodia! Kyllä nyt taas jaksaa rakastaa!

Soijarouhe-shepherd's pie:

1 annos hitaastihaudutetua soijabolognesea

Keltalinssipyre:

5 dl keltaisia linssejä

7.5 dl vettä tai kasvislientä

25 gr voita 

1 keltuainen (vegaaniversioon korvaa voi ja keltuainen notkistamalla muusi öljyllä ja/tai linssien keitinnesteellä)

3/4 tl valkosipulijauhetta

3/4 tl jauhettua korianteria

1,5 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia

suolaa, valkopippuria

Liota linssejä halutessasi/ ehtiessäsi kylmässä vedessä 20 minuuttia -  tämä lyhentää keittoaikaa. 

Keitä linssejä suolatussa vedessä tai kasvisliemessä kunnes kypsiä (15-20 minuuttia) ja valuta. Soseita muiden ainesten kanssa, tarkista maku ja mausta.

Levitä bolognese uunivuokaan ja lusikoi keltalinssipyre bolognesen päälle. 

Halutessasi voit koristella keltalinssipyreen haarukanvedoin (kuten täällä) tai pursotuksin (kuten täällä). 

Paista 225 asteessa kunnes pyre on saanut kauniin kullankeltaisen värin. Tarjoile. 

Tämä on ihan täydellistä sunnuntailounasmateriaalia, ja kyllähän sellainen viini kylkeensä ansaitsee, non?

Koska kyseessä on italialainen perinneruoka, hain viininkin Italiasta. Valdifalco Morellino di Scansano (15.98€) on Toscanasta tuleva Sangiovese-Cabernet Sauvignon-Syrah - sekoitus, jota markkinoidaan täyteläisenä ja hilloisena. 

Ainakin omaan makuun siitä löytyy kuitenkin sen verran tanniineja, että ei se ihan pehmeimmästä päästä ole, mutta pitkästä haudutuksesta makeutta ja pehmeyttä saavan bolognesen kylkeen se tuo kaivattua tasapainoa. 

Viini on omiaan tomaattipohjaisten pastojen sekä (kasvis) patojen seuraan ja tuoreen basilikan ja rosmariinin kaltaisten yrttien kaverina se on oikein kotonaan! Buon appetito!

Tähän päättyi lihattoman lokakuun Soyappétit-reseptien sarja - kaikki minun ja kollegani Hannan Soppa-blogin reseptit löydät kootusti täältä.

Ja hei, siltä varalta ettet vieläkään ole halukas antamaan soijarouheelle mahdollisuutta, kokeile blogissa aikaisemmin nähtyjä shepherd's pie- versioita: täältä löydät perinteisemmän lampaasta tehdyn ja täältä oodin synnyinseudulleni: poroisen version. 

* Yhteistyössä Blogirinki ja Soyappetit* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Ankkaconfit-päärynäsalaattia

Sillä volyymillä, millä jääkaappimme varantoja täydennetään, on toisinaan paikallaan hieman inventoida sinne unohtuneita jämiäkin. Ja hetkeksi taas hämmästellä että mihin ihmeeseen kaikki se ruoka katoaa? Niin, ja pitäisihän kesää kohden keventääkin. Etenkin jos meinaa kesähäidensä vaatetuksen hoitaa jotain muuta kuin laskuvarjotehtaan poistomyynnin kautta...

Tämä salaatti on juuri tuollaisen hävikinminimoimisoperaation tulos. Anopinhurmauskakkuun käyttämättä jääneet päärynät, libanonilaisesta lammaspizzasta ylijääneet granaattiomenansiemenet... ja cassouletia varten confitoitujen ankankoipien jämät. Jos ette ole sitä confitia vielä tehneet, suosittelen. Kun sen muutaman tunnin keittelyn on kerran jaksanut, on sinulla jääkaapissa kuukaudeksi herkkua, josta taikoo luksusta arjen keskelle koska vain! Tarjouksessa olevia ankankoipia varten kannattaa muuten Itä-Saksan salaisen poliisin omistautuneisuudella kytätä erään saksalaisen halpamarket-ketjun keskiviikkoisin jaettavista lehdyköistä...! Jos satut niitä löytämään, ota niin paljon kuin jaksat kotiin kantaa!

Noista granaattiomenansiemenistä sen verran, että mikään "halkaise hedelmä, koputtele puukapustalla kuorta ja siemenet putoavat itsestään"- metodi ei kyllä minulla ole koskaan toiminut. Itse olen kokenut helpoimmaksi leikata hedelmän puoliksi ja puolikkaat vielä puoliksi. Ne siemenet kun asustavat rykelminä sellaisissa kennoissa, niin hieman sitä hedelmänneljännestä taivuttelemalla pääsee aina käsiksi yhteen kennoon, josta ne on helppo (ja sotkuton!) kuopaista kerralla ulos.

Jos juusto on muuten juttusi, antaisi brie tai vuohenjuusto tähän myös kivan lisän!

Annoksesta riittää elegantisti neljälle, avokätisesti kahdelle

70 gr rasiallinen rucolaa tai salaattisekoitusta

2 confitoitua ankankoipea

1 päärynä
1 (pienehkö) sellerinvarsi

1 punasipuli

60 gr kuivapaahdettuja cashew-pähkinöitä

1/2  granaattiomenan siemenet

tarjoiluun: granaattiomenamelassia

Kuumenna ankankoipia grillivastuksen alla 220 asteessa kunnes nahka rapeutuu. Irrota nahka, riivi liha haluamasi kokoisiksi paloiksi (vaikka haarukalla - tässä vaiheessa se hajoaa jo ksketuksesta!) ja mausta suolalla ja pippurilla tarvitatessa. Kuori ja siivuta punasipuli ohuesti. Kuori päärynä, halkaise pituussuunnassa, poista kova ydin ja leikkaa pitkittäin siivuiksi. Leikkaa selleri n. puolen sentin siivuiksi. Paahda pähkinöitä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat kauniin värin. Muista vahtia, sillä ne palavat helposti.

Kokoa salaatti. Aseta salaatinlehdet, sipulirenkaat ja sellerinpalaset lautaselle ja levitä päärynäviipaleet päälle. Lisää joukkoon ankanliha ja ripottele päälle pähkinät ja granaattiomenansiemenet. Tarjoile granaattiomenasiirappilorauksella.

__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Ankkaragú

Cassouletiin tarvittujen ankankoipien confitoinnissa jäi yli kaksi koipea. Joista tuli sitten ragúa. Sen verran aikavievää puuhaa tuo ragún haudutteleminen on, että samalla vaivalla kannattaa tehdä suosiolla kaksinkertainen määrä. Jos ankankoipesi ovat kovin pieniä (alle 200-grammaisia, käytä niitä tähän annokseen kolme. 

Lihan suhteen ragússa on kaksi vaihtoehtoa: joko haudutella se liha siellä kastikkeessa kypsän nyhdettäväksi tai paistaa se erikseen ja nyhtää se siten kastikkeeseen hautumaan. Koska Jamieltä (kyllä  - me ollaan Herra Oliverin kanssa ihan etunimituttuja...!) hyödynnettiin se uunissa rapeaksi paahtunut ankankuori (ehkä ihan paras osa!) pangritataan, ragún päällä tarjottavaksi rapeaksi ankannahka-leipämuruun päädyin minäkin paahtamaan ankkani ensin uunissa. Ragún voi tehdä myös hitaasti hauduttamalla uunissa unohtamalla sen sinne muutamaksi tunniksi. 

Jos muuten ragún kaltaiset raavaat, hitaasti haudutetut liharuoat ovat juttusi (kenenpä eivät!) suosittelen tutustumaan blogimaailman kiistattomaan liha-auktoriteettiin Onko Nälkä-blogiin! Aijai, mitä herkkuja se Chef Jones siellä taikookaan...!

Viininä suositellaan käytettäväksi italialaista Chiantia jota meidän kattavasta, yhden chileläisen Cabernet Sauvingon-pullon käsittävästä viiniarsenaalistamme ei löytynyt. Pastaksi puolestaan ideaaleinta olisi pappardelle, jota olin vama, että meillä olisi. Vaan eipä ollut sitäkään, joten tagliatellella mentiin (kuka tätä keittiötä oikein johtaa?!). Jos sen pastan haluaa itse tehdä, ohjeen löydät täältä!

Kahdelle

Ankka:

2 (isoa) ankan reisikoipea

2 isoa valkosipulinkynttä

4 oksaa timjamia (tai rosmariinia)

oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Hiero suola ja pippuri ankan pintaan. Kuori ja kevyesti murskaa valkosipulinkynnet ja heitä yrttien kanssa pieneen uunivuokaan, johon koivet juuri ja juuri mahtuvat. Paahda tunnin verran 180 asteessa, kunnes nahka on rapeaa ja ankka kypsää. Valele muutamaan otteeseen ankasta vuoan pohjalle tihkuneella rasvalla. Jos koivet ovat kovin rasvattomia, roiski päälle hieman oliiviöljyä.

Nosta uunivuoasta ja valuta mahdollinen rasva pois (käytä vaikka sofriton pehmentämiseen). Anna ankan hieman jäähtyä, poista siitä nahka (säilytä pangritataa varten) ja nyhdä liha riekaleiksi. 

Huuhtele vuoka tilkalla punaviiniä ja rapsuttele vuoan pohjalle mahdollisesti jääneet palaset mukaan - nämä menevät myöhemmin kastikkeeseen.

Kastike:

1 sipuli

1 pieni porkkana (tai 1/2 isommasta)

1/2 sellerinvarsi

1 (kassia)kanelintanko

4 maustepippuria

1,5 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

5 oksaa timjamia (tai muutama oksa rosmariinia)

1/2 dl rusinoita

1 tlk tomaattimurskaa

1/2 tlk vettä

1 rkl riistafondia

Valmista sofrito eli hienonna sipuli ja kuutioi porkkana ja selleri pieniksi kuutioiksi. Pehmittele joko oliiviöljyssä tai ankanrasvassa kunnes pehmeää - n. 15 minuuttia. Kaada pannuun sitten punaviini ja anna redusoitua toisen varttitunnin ajan. Lisää joukkoon sitten loput ainekset sekä ankanliha. Anna hautua pienellä porinalla n. 1,5 tuntia kunnes kastike on paksuuntunut ja melko kuivaa. 

Keitä pasta ohjeen mukaan, kääntele ragún joukkoon ja ripottele päälle pangritata. Ja  sitä parmesaania.

Pangritata:

Ankkojen nahka

pieni siivu kuvahtanutta leipää (tai muutama rkl korppujauhoja)

1 rkl persiljaa/ timjamia

1 pieni valkosipulin kynsi

Hienonna ainekset sekaisin blenderissä tai monitoimikoneessa. Kaada pannulle ankanrasvan/ oliiviöljyn kanssa ja paista keskilämmöllä, kunnes rapeaa.

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?