Gobi pakora - intialaiset kukkakaalipakorat ja Saimaan juomatehtaan Marsalkka luomuvehnäolut

* * * 

For English please see here

* * * 

Intia on opettanut minulle kaksi asiaa: kukkakaalin syömisen ja Shah Rukh Khanin nerokkuuden. 

Ennen ensimmäistä Intian-reissuani en ymmärtänyt kummastakaan mitään. Kukkakaalin kohdalla se on tosin ymmärrettävää: näyttäähän se lääkäritietokirjasarjan sukupuolitautiosiosta peräisin olevalta opetusmateriaalilta (no mutta näyttäähän se). Bollywood-elokuvien ylitseampuva dramaattisuus ja elämää suurempien tunteiden kaoottinen esiinmarssitus taas sai minussa aikaan lähinnä migreenin. 

Intia muutti näistä molemmat. Siellä tutustuin aloo gobiin (miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää?) ja Shah Rukh Khaniin - intialaisen elokuvan megatähdistä suurimpaan. Erityisen legendaariseksi miehen esittämät hahmot ovat tulleet jopa omalleni vertoja vetävästä epäonnestaan rakkaudessa. 

Hän ei taida saada sydämensä valittua omakseen missään elokuvassa, vaan joko hän tai hänen rakastettunsa aina kuolee, saattaen käyntiin sen noin 15-minuuttisen kohtauksen, minkä vuoksi en noista elokuvista tarpeekseni saa: Shah Rukh Khanin itkun. Hänen absurdin ylinäytellyt tunteenpurkauksensa ovat niin uskomattomia, että niille löytyy Youtubesta ihan omia koosteitaan (etkö usko? Tsekkaa vaikka tämä). 

Jokasyksyisten Rakkautta ja Anarkiaa- leffafestareiden Bollywood-leffojen sarjassa intialaisseurueet saapuvat paikalle laumoittain vain nauraakseen niille. Suurimmassa leffasuosikissani, kaikista perinteisistä Bollywood-kliseistä pilkkaatekevässä Om Shanti Om - elokuvassa SRK:n (kyllä, me tosifanit kutsumme häntä noin) roolihahmo mainitsee häntä haastattelemaan saapuneelle toimittajalle, kuinka hänen elokuvansa ovat sitä suositumpia, mitä useammin hän niissä kuolee, joten nyt tekeillä olevassa hänet on kirjoitettu kuolemaan peräti yhdeksän (!) kertaa. 

Pakora (tai bhaji), eli kikhernejauhopohjaisessa taikinassa kastetut ja rapeaksi uppopaistetut kasvisfritterit ovat Intiassa suosittuja snackseja etenkin monsuuniaikaan, jolloin itsekin maassa matkustin. Kun kauan odotettu sade vihdoin repesi, olin juuri dramaattisesti eronnut (Intia näköjään tarttuu...) poikaystävästäni ja pakannut kapsäkkini keskellä yötä riksakuskin kyytiin. Minä itkin, kuski itki... ja pian itki koko Intian taivaskin. (Riksakuski tosin itki vain, koska minä olin raivoissani pakottanut hänet ajamaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan.) 

Nämä pakorat eivät välttämättä saisi ketään kyyneliin (vaikka olisihan se ihanaa nähdä SRK:n ainakin yrittävän sitä), mutta kyllä ne vain hyviä ovat. Tarjoile vastapaistettuina, jolloin ne ovat rapeimmillaan. 

Neljälle:

Kukkakaalipakorat

1 kukkakaalinpää, samankokoisiin kukintoihin leikattuna

Pakorataikina:

2 dl gram- eli kikhernejauhoja
1 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
3 tl garam masalaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl ruokasoodaa
2 -2,25 dl jääkylmää (sooda)vettä

Paistamiseen: 1 l öljyä

Jos haluat kukkakaalista pehmeämpää, keitä kukintoja suolatussa vedessä muutaman minuutin ajan, mutta tämän vaiheen voi huoletta jättää välistäkin. 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten vesi kunnes koossa on paksu taikina.

Kuumenna öljy isossa (innoitetussa) kattilassa. Upota kukinnot taikinaan niin että ne ovat täysin sen peitossa. Paista muutamassa erässä kunnes kullanruskeita. 

Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile lime-korianteridipin kanssa. 

Lime-jalapeño-korianteri-valkosipulikastike:

2 korianteripuskaa
2 jalapeñoa
2,5 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
4 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria

Soseuta ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa öljyä saavuttaaksesi halutun koostumuksen. Tarkista maku ja säädä kohdilleen suolaa ja/tai sokeria lisäämällä.

Muita kokeilemisen arvoisia dippikastikkeita ovat tsatsiki, intialainen raita tai tämä mango-chili-inkivääridippi.

Intialaisten makujen klassikkokumppani on vaalea olut ja juuri testiin saamastani Saimaan Juomatehtaan tuotepakkauksesta löytyi mm. tämä upea, jo huipputyylikkäällä ulkomuodollaan hurmannut luomuvehnäolut, jonka raikas hedelmäisyys olikin näiden lempeälle mausteisuudelle oikein toimiva kaveri. 

Muutenkin tämän lähituotantoa edustavan panimon lisäaineettomat (ja korkean kotimaisuusasteen omaavat!) tuotteet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Maqluba, Palestiinan kansallisruoka - kana-riisipaistos

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos hepreankielen taitoni on vähäinen, on arabiani käytännössä olematonta. Eipä sillä ole juurikaan ollut väliä - työskennellessäni Länsirannalla paikalliset kuuntelivat kärsivällisesti haparoivia kommunikointiyrityksiäni vain päästäkseen kysymään, kuinka vanha olen ja olenko naimisissa.

Koko Tunisian-aikani merkityksellisimmän dialogin kävin puolestaan kerran kotimatkalla taksikuskin kanssa. Tieltä pientareelle katolleen suistunut auto oli houkutellut paikalle todennäköisesti kaikki Tunisin taksikuskit pohtimaan tapahtunutta. Sayaara, taksikuski osoitti autoon viitaten. Sayaara maqluba. Jälkimmäisen sanan ymmärsin minäkin ja pontevasti nyökyttelimme toisillemme. Sayaara maqluba - ylösalaisin auto. 

Maqluba tarkoittaa ylösalaisin ja se on Palestiinasta kotoisin olevan, muihinkin arabimaihin kotituneen perinneruoan nimi. Nimi tulee siitä, että padassa kypsennyksen jälkee se kumotaan tarjoiluvadille. 

Kuten kaikilla maailman perinneruoilla, jokaisella perheellä on tähän oma reseptinsä. Tiedustellessani sitä minut Hebronissa adoptoineelta palestiinalaisperheeltä käytiin aiheesta seuraavanlainen keskustelu:

- Mitä siihen tulee?

- Riisiä, kanaa, sipulia, paprikaa ja munakoisoa. 

- Niin, niin, mutta kuinka paljon? 

- No niin paljon kuin haluat! oli hölmistynyt vastaus. 

Noudattakaa siis vapaasti edellämainittua ohjeistusta... tai käyttäkää tätä toisen palestiinalaismamani maqluban perusteella syntynyttä ohjetta. Variaatioita on lukemattomia: vihanneksina voi käyttää melkein mitä tahansa, kanan voi korvata lampaalla tai jättää halutessaan kokonaan poiskin. 

Neljälle - kuudelle

Maqluba - palestiinalainen kana-riisipaistos:

3 dl riisiä

öljyä paistamiseen

1 tl bokharat-mausteseosta
1 tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 iso sipuli, ohuelti siivutettuna
1 kukkakaali, kukintoihin leikattuna

1 pkt (6 kpl/ 800 gr)  kanan (marinoimattomia) reisipaloja

8 dl kanalientä

suolaa, pippuria

Tarjoiluun: 3/4 dl paahdettuja pinjansiemeniä

Liota riisiä puoli tuntia ja huuhtele. Valmistele sillä välin muut ainekset: kuori ja suikaloi sipuli ja paloittele kukkakaali. Pyyhi kanan pinta kuivaksi. 

Kuullota muutama rkl öljyä padassa ja paista kukkakaalia kunnes se on saanut hieman väriä ja pehmennyt. Suolaa ja pippuroi. Siirrä syrjään. 

Lisää pataan öljyä ja kuumenna. Kuullota sipulia, kunnes se on läpikuultavaa. Suolaa ja pippuroi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Kuumenna lisää öljyä ja lisää pataan sitten mausteet. Pyöriteltyäsi niitä hetken aikaan lisää kanat. Ruskista molemmin puolin, suolaa ja pippuroi ja lisää pataan sitten kanaliemi. Keitä kannen alla kunnes kanan on kypsää - 30-40 minuuttia. 

Valuta kanaliemi, mutta älä heitä hukkaan. Asettele sipulirenkaat padan pohjalle, sen päälle kanapalat ja sen päälle kukkakaali. Kaada päällimmäiseksi kerrokseksi valutettu riisi ja sitten varovasti kanaliemi. Peitä ja jatka kysentämistä miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt riisiin ja se on kypsää, eli toiset 30-40 minuuttia (tarkista välillä että nestettä on tarpeeksi ja lisää sitä tarvittaessa).

Siirrä liedeltä ja anna levätä kymmenisen minuuttia. 

Kun maqluba on valmist, kumoa se varovasti isolle lautaselle ja ripottele päälle pinjansiemenet. Tarjoile turkkilaisen jogurtin kera. 

PS. Maqluban irakilaista versiota on puolestaan tehty Kokit ja Potit- blogissa, kannattaa käydä kurkkaamassa sekin!

PPS. Ethän unohda myöskään palestiinalaismamojeni tuliaisarvontaa! 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Meatless monday, memsahib - paahdettua aloo gobia

Meillä tykätään isoista, rohkeista mauista ja niinpä maustearsenaalimme valtaa keittiössä itselleen koko ajan lisää tilaa. Meiran ja Blogiringin yhteistyökampanjan myötä sain tähän vielää lisää täydennystä ja inspiraatiota.

Ihan ehdottoman ihastunut olen noista suola - ja pippurimyllyistä - tuoreina rouhittuna kun niissä vaan on niin paljon enemmän makua. Meiran mausteseokset ovat lisäksi vielä suolattomia, joten suolan määrän sääntely ruoanlaitossa on niillä entistä helpompaa. Itse innostuin välittömästi intialaisesta mausteseoksesta, jonka mm. korianterinsiementenistä, fenkolista, kardemummasta ja neilikasta saamat ihanan lämpimän mausteiset sävyt saivat minut kaiholla ajattelemaan kaikkia intialaisia upeita kasvisruokia. Siinä kun on sellainen maa, jossa maustaminen osataan niin kunnialla, ettei liharuokia tule edes ikävä (kyllä - minä sanoin noin!)

Itse raaka-aineet ovat niissä usein varsin yksinkertaisia, halpoja ja helposti saatavissa olevia. Esimerkiksi tähän paahdettuun aloo gobiin tarvitaan vain kukkakaalia, perunaa, sipulia ja herneitä. Helppoa, halpaa, nopeaa, terveellistä... ja vielä hyvääkin! Lisäksi tämä käy niin vegaani- kuin gluteenittomaan ruokavalioonkin (jos tuolla ei taivaspaikkaa voiteta niin en tiedä millä!)

Itse en ole koskaan erityisemmin kukkakaalille lämmennyt, mutta Naapurinpoika siitä tykkää kovastikin. Ja tämän jälkeen tykkään muuten minäkin!

Aloo gobin voi tarjota lämpimänä pääruokana tai lisukkeena tai huoneenlämpöisenä salaatin tapaan. Oikein hyvää se on sellaisenaankin, mutta tuo kookoksinen lime-jogurttikastike antaa sille kyllä ihanaa täyteläisyyttä. Sen voi tarjoilla erikseen tai sekoittaa valmiin ruoan joukkoon. Maitoa välttelevät voivat tehdä kastikkeen kokonaan kookoskermasta. 

Pääruokana kolmelle - neljälle lisukkeena viidelle - kuudelle

1 keskikokoinen kukkakaali (n. 600 gr)

400 gr perunoita

1 iso sipuli tai kaksi pientä (yht. 300 gr)

150 gr herneitä

1-2 jalapeñoa (maun mukaan)

1 limen kuori ja mehu

puska korianteria

Meira myllysuolaa, Meira aromikasta mustapippuria

Mausteöljy:

1,5 dl kookosöljyä (toki normaali öljykin käy)

2 rkl Meira intialaista mausteseosta

3 tl Meira curryä

1,5 tl Meira inkivääriä

1,5 tl Meira valkosipulijauhetta

Kookosjogurtti:

1,5 dl jääkaapissa säilytettyä, kiinteytynyttä kookosmaitoa

0,5 dl turkkilaista jogurttia

1 limen mehu

suolaa

Sekoita kookosjogurtin ainekset keskenään ja jätä kylmään maustumaan. 

Kaada mausteet kuivalle pannulle ja paahda niitä hetken aikaa aromien irrottamiseksi. Sekoita sitten joukkoon käyttämäsi öljy.

Kuori perunat ja leikkaa haluamasi kokoisiksi lohkoiksi. Poista kukkakaalista kova kanta ja lohko kukintoihin. Leikkaa isoimmat noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja lohko sipulit. 

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kasvikset huolellisesti mausteöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda kukkakaalia uuninkestävässä vuoassa / leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisää vuokaan perunat ja jatka paahtamista 15 minuuttia. Tämän jälkeen lisää vuokaan sipulit ja hienonnettu chili ja jatka kypsenystä, kunnes kaikki vihannekset ovat kypsiä (kasvisten koosta riippuen 5-10 minuuttia). Kääntele joukkoon herneet, hienoksi raastettu limen kuori ja korianterinlehdet. Tarkista maku ja tarjoile joko sellaisenaan tai kookosjogurtin kera. 

PS. Tuo intialainen mausteseos on meille kotiutunut varsin onnistuneesti - suosittelen sitä myös näin syysviimoilla lohdullisesti lämmittävään porkkanasta (tai kurpitsasta tai bataatista!) tehtyyn, kookosmaidolla aateloituun kasvissosekeittoon! On muuten todella hyvää!

*Yhteistyössä Meiran kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Kukkakaalisushi

Viime aikojen kukkakaalikokeilut alkavat ehkä tuottaa ihan oikeasti satoa. Siitä taikatabboulehista tykkäsin jo ihan oikeasti, mutta tämä saattaa olla jopa vielä parempaa: ihmesushia! Gluteeniton ja hiilariton hyvän omantunnon herkku! Vaikka eikai se sushi riisilläkään ole ihan sieltä pahimmasta päästä...?

Sushista aikoinani innostuttuani kävin Tokyokanissa sushi-kurssin. Ja eihän siinä oikeasti ole mitään pelkäämisen arvoista - kunhan sen riisin koostumuksen saa onnistumaan. Minun psyykelleni tuollainen yhdenmukaiseen ulkonäköön tähtäävä neuroottinen näpertely sopii. Tai no, ainakin näin jälkeenpäin uskallan noin väittää. Eihän tuo alku ihan vaivaton ollut... 

Ajatus lähti kalifornia-rullista, koska ne tarjosivat myös keinon hyödyntää noita naapurilta nyysimiäni avokadoja. Tästä tulee kuusi maki-rullaa, eli yhteensä leikkaamiesi palojen koosta riippuen 36-48 kappaletta.

1 iso kukkakaali

1,5 dl majoneesia

1 tl inkivääritahnaa

1 tl kalakastiketta

1 limen kuori ja mehu

6 norilevyä

wasabitahnaa

mustia seesaminsiemeniä

1. täyte:

2 avokadoa

6 surimipuikkoa

2. täyte:

kurkku

100 gr kylmäsavulohta (tai sushi-luokan normaalilohta)

tarjoiluun soijakastiketta, gari-inkivääripikkelsiä

Raasta kukkakaali ja höyrytä se liki kypsäksi. Anna sen jäähtyä. Käyttäen tarkoitukseen vaikka ihan tuollaista varta vasten hankittua sushinviilennysviuhkaa (ei muuten ole vitsi). Sekoita sillä välin majoneesi muihin aineksiin. Kun kukkakaali on jäähtynyt, sekoita siihen majoneesia sen verran, että se sitoo massaa yhteen - kukkakaalin koosta riippuen 3-4 rkl. 

Levitä sitä norilevylle jättäen alareunaan noin sentti ja yläreunaan ainakin viitisen senttiä tyhjää. Levitä sitten sen päälle raita wasabitahnaa. Ripottele sitten n. teelusikallinen mustia seesaminsiemeniä. Levitä sitten täytteet: pitkittäin ohueksi siivutettu avokado ja sen päälle surimipuikot ja toiseen kylmäsavuohisiivut ja sen päälle reilun sentin paksuinen, kurkusta pitkittäin leikattu tikku. Kostuta levyn yläreuna kevyesti rullan kiinnipysymiseksi ja kääri bambumaton avulla tiukaksi rullaksi. Anna maustua ja asettua jääkaapissa tunnin verran ennen tarjoilua. Leikkaa sitten terävällä veitsellä annospaloiksi  - tasoita ensin ne rumat päät, leikkaa rulla sitten puoliksi ja sitten molempi puolikas kolmeen tai neljään osaan. Tarjoile soijakastikkeen ja garin kanssa.

Niin, ja näillä pyörylöillä ollaan muuten mukana tässä kuussa Kompastelua- blogin isännöimässä kuukauden ruokahaasteessa jonka teemana on "pallot ja pyörykät"!


_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 



   

Taikatabbouleh

Vaikka olen viime aikoina yrittänyt lämmetä kukkakaalille ihan tosissani, ei se ihan koko sydäntäni ole puolelleen onnistunut voittamaan. Mutta sinnikkäästi olen yrityksiäni jatkanut sillä Siskon pedagogisista pakkotoimista Siskonlasten kanssa olen sen oppinut, että uusia asioita täytyy kokeilla ainakin viisi kertaa. Ainakin kolme siis jäljellä vaniljaisen kukkakaalikeiton ja kesäkeiton jälkeen. Tällä kertaa tosin voin ihan aidosti sanoa siitä tykänneeni. 

Tämä tuntui täydelliseltä syyltä kokeilla joitain vuosia sitten tel avivilaisessa rantaravintolassa lanseerattua kuskus-salaattia, jossa kuskusille oli trendikkäästi etsitty hipstereiden hiilarittomaan ruokavalioon soveltuva vaihtoehto: kukkakaali. Niinpä tämä on gluteeniton JA hiilariton JA vegaaneille sopiva JA raakaravintoa. Mitäs siihen sanot, Gwyneth Paltrow?!

Muutehan tämä on tabboulehia klassisimmillaan. Ensimmäinen asia, minkä aikoinaan Lähi-idässä opin, oli se, että persilja ei olekaan vain se väsynyt oksa koristamassa sitä yhtä väsynyttä pannupihviä joka ikisellä huoltoasemilla Hangosta Kaamaseen. Se ei ole näön vuoksi toisena vasemmalta takarivissä seisova puheroolista haaveileva statisti, vaan usein koko produktion tähti. Se on olennainen raaka-aine etenkin niissä erinäisissä salaateissa, joihin reissuillani olen rakastunut ja sitä myydäänkin paikallisilla toreilla pään kokoisissa punteissa. Erityisen ratkaiseva se on tabboulehissa, joka yksinkertaisimmillaan onkin vain kuskusia, sitruunamehua, reippaasti minttua ja vielä reippaammin persiljaa. Yleensä siihen lisätään myös ainakin kurkkua ja tomaattia. Tomaatin sijaan tai lisäksi pieneksi kuutioitu vesimeloni käy muuten vallan mainiosti myös - se kun myös Villen lailla myöskin tuosta mintusta tykkää.

Lopputulos on äärimmäisen raikas ja kesäinen salaatti, joko käy niin piknik- ja mezepöytään kuin lisäkkeeksi esimerkiksi köfteille, pinchitoille tai grillatulle merguez-makkaralle - vaikka tsatsikin, harissajogurtin tai muhammaran kanssa. 

Niin hyvin tämä Lähi-idän ruokapöytien vakiovieras on muihin maihin kotiutunut, että kymmenisen vuotta sitten muistan Ranskassa kuulleeni sen kiilanneen sielläkin suosikkiruokien top 3:een. 

Toki tämän voi tehdä kuskusistakin - keitä silloin 2-3 desiä paketin ohjeiden mukaan. 

Käytin tähän varhaissipulin varsia, mutta voi tähän käyttää normaalisipuliakin. Talvella sipuleiden ollessa nahkeita ja kitkeriä, kannattaa ne kuullottaa pannulla pehmeäksi tai itkettää siivuina siivilässä suolan ja sokerin kanssa noin varttitunnin ajan ennen hienontamista ja salaattiin lisäämistä. 

Kevyenä lounaana tästä riittää neljälle - kuudelle, lisäkkeenä tai osana meze-ateriaa jopa kahdelletoista.

1 kukkakaali (n. 760 gr)

1 iso persiljapuntti (n. 6 reilua kourallista) silputtuna

isohko puntti minttua (n. 4 reilua kourallista) silputtuna

1 kurkku 

4 tomaattia

kourallinen varhaissipulin varsia (3 vartta) silputtuna

2 sitruunan mehu

2 rkl oliiviöljyä

1 granaattiomena

suolaa

Poista kukkakaalista kova ydin - tähän käytetään vain kukinnot. Raasta ne kulhoon. Silppua yrtit ja sekoita joukkoon. Halkaise kurkku, poista siemenet teelusikalla ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Halkaise tomaatit, poista niistäkin siemenet ja leikkaa kuutioiksi. Sekoita joukkoon. Sekoita sitruunamehu ja öljy keskenään ja kääntele salaatin joukkoon. Halkaise granaattiomena, irrota siemenet ja lisää salaattiin. Mausta ja tarjoile. 

Soppasunnuntai: kesäkeitto aasialaisittain

Tuosta uuden sadon tarjonnasta huumaantuneena ei minulla ollut (tekosyytä olla antamatta tällekin sesonkiklassikolle tilaisuutta. Tiedostin nimittäin, että tunteeni kyseistä keittoa kohtaan olivat melkoisen antipatia-voittoiset - huolimatta siitä, että en ole sitä koskaan edes syönyt.

En siis tiedä mihin tuon skeptisyyteni perustan - lieneekö takana tuo kukkakaali vai onko syynä tuo kelmeänkuuloinen maitopohjaisuus - mene ja tiedä. Mutta kun kuitenkin noista uuden sadon perunoista, porkkanoista ja herneistä tykkään, niin miksi en siis tästäkin, niinhän? Ja sitäpaitsi - ruodittuani tuota oman perheeni ruokarajoitteisuutta, on kai minun vähän niin kuin pakko tsempata asian suhteen, eikö...?

Kesäkeitto tuntuu olevan niitä ruokia, jotka jakavat ihmiset nopeammin kuin kysymys homoavioliitosta. Suurin osa tuntemistani ihmisistä näyttää tosin kuuluvan siihen "ei, sehän oin ihan hirveää ja luonnonvastaista" - koulukuntaan. Niin, siis sen kesäkeitosta tykkäämisen suhteen. 

Lisäksi tämän konfliktin tekee yhä moniulotteisemmaksi se, että myös sen sisällä vaikuttaa kaksi ajatushautomoa: jauhosuurustusta kannattava ja sulatejuustoa pakolliseksi ajava.

Sulatejuustossa on se hyvä puoli, että sillä keitosta saa gluteenittoman. Mutta koska se on juustoa, niin minä pitäydyn jauhosuurustuksessa. Ja maitona käytin täysmaitoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin hyvin on minun sukupolveni koulutettu rasvattomia maitotuotteita ostamaan, että käteni melkein tärisi poimiessani kylmäkaapista sen vaaleansinisen purkin sijaan punaisen. Ja kyllähän siinä täyteläisempi maku on, ei siitä mihinkään pääse.

Neljä annosta

4 uutta perunaa (omani olivat aika isoja, joten 5-6 pientä)
4 uuden sadon porkkanaa (nämä taas olivat pieniä, joten isompia menisi 3 kpl)
1 uuden sadon sipuli+ varsi
puolikas kukkakaalista
50 gr vihreitä papuja
50 gr pinaattia
100 gr herneitä
9 dl vettä
4 dl maitoa + reilu 1,5 rkl vehnäjauhoa TAI 
3 dl maitoa + 2 kukkurallista ruokalusikallista sulatejuustoa
1 laakerinlehti
3 maustepippuria
suolaa, valkopippuria
tuoretta tilliä tai persiljaa

Pilko kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi. Harjaa ja lohko perunat ja porkkanat. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi ja pilko varsi ohuiksi renkaiksi. Leikkaa pavuista päät ja lohko sopiviksi pätkiksi. Silppua pinaatti ohuiksi suikaleiksi.

Kiehauta vesi ja lisää sinne laakerinlehti ja maustepippurit. Lisää sitten kasvikset kypsymisjärjestyksessään. 

Ensin porkkanat, muutaman minuutin kuluttua perunat ja muutaman minuutin kuluttua siitä kukkakaali ja sipuli. Keitä, kunnes vihannekset ovat melkein kypsiä, mutta yhä napakoita. 

Sekoita jauho ja maito keskenään ja lisää keittoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen vielä vajaa kymmenen minuuttia , kunnes vihannekset ja jauhot ovat kypsyneet. Muutama minuutti ennen tätä lisää pavut ja herneet ja noin minuutti ennen loppua lisää pinaatti. Mausta, ripottele päälle kevätsipulinvarret ja hienonnettu persilja tai tilli ja tarjoile. 

Ei tästä ainakaan heti mitään suosikkikeittoani tullut, mutta positiivinen yllätys se pehmeässä kesäisyydessään oli. Mutta olihan se pakko laittaa kokeiluun myös päässä muhinut idea vähän modernimmasta kesäkeitosta: aasialaisin vivahtein ja kookosmaitopohjaan!

Neljälle

4 uutta perunaa (omani olivat aika isoja, joten 5-6 pientä)
4 uuden sadon porkkanaa (nämä taas olivat pieniä, joten isompia menisi 3 kpl)
1 uuden sadon sipuli+ varsi
puolikas kukkakaalista
100 gr vihreitä papuja (tai sokeriherneenpalkoja siivuina)
100 gr herneitä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk kookosmaitoa (ei mitään vähärasvaista, se on liian vetistä ja ohutta)
1 lime, raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä
1 chili
1 tl raastettua inkivääriä
suolaa, valkopippuria
tuoretta korianteria

Käsittele kasvikset kuten edellä, mutta leikkaa perunat ja porkkanat siivuiksi ja ne puolestaan tikuiksi. Hienonna chili ja valkosipuli. Kuumenna hieman öljyä kattilassa. Kuullota valkosipulia, limenkuorta, inkivääriä ja chilisilppua hetken aikaa. Lisää sitten kiehautettu vesi ja sekoita joukkoon kasvisliemikuutio. 

Lisää sitten vihannekset kypsymisjärjestyksessä - ensin porkkana, sitten peruna, sitten kukkakaali ja viimeisenä pavut. Sekoita joukkoon kookosmaito (mikäli kookosmaito on kovin ohutta, lisää siihen vehnäjauhoa kuten edellä). Keitä vielä viitisen minuuttia kunnes vihannekset ovat kypsiä (näin leikattuna perunat ja porkkanat kypsyvät nopeammin). Lisää sitten joukkoon herneet sekä kevätsipulinvarsihakkelus ja reippaasti tuoretta korianterinlehtihakkelusta. Mausta suolalla ja pippurilla, lorauta päälle limenmehua ja tarjoile. 

Pakko myöntää - jälkimmäinen oli suosikkini. Ei minusta kansanperinteen vaalijaksi ole...

Soppasunnuntai: kukkakaalia ja vaniljaa

Soppasunnuntai on osoittautunut sikäli oivalliseksi keksinnöksi, että se on pakottanut kokeilemaan sellaisiakin vihanneshyllyn yksilöitä, joihin ei muuten olisi tullut tarttuneeksi. Tämän viikon tähti on siitä erinomainen esimerkki.

Vaikka yritän uskotella itselleni olevani avarakatseinen, en kukkakaaliin ole aikaisemmin suostunut edes koskemaan. Se on niin valjun näköinen ja sen makukin on harvoilla kokeilukerroillani ollut vetisen mitäänsanomaton. Asiaa ei toki helpota se, että kukkakaalia ylistävissä resepteissä se on liki poikkeuksetta gratinoitu anteliaan juustovuoren alla. Sitä juustoa minä kun en syö.

Epäilemättä vuosien takaisilla assosiaatioilla on vahva syynsä siihen, miksi en ole koskaan edes kokenut tarpeelliseksi yrittää tehdä lähempää tuttavuutta tuon parsakaalin albiinokaksosen kanssa. Se kun ulkonäöltään erehdyttävästi muistuttaa niitä kasvaimia, joita siskon kanssa kilpaa sairaanhoitajatätimme hyvin roisin kuvin varustetuista lääkäritietosanakirjoista kauhistelimme...

Mutta, mutta. Kukkakaalihan on varsin mainiota ruokaa, sillä se kuuluu negatiivisten kalorien kasviksiin, mikä tarkoittaa, että se kuluttaa sulaessaan enemmän energiaa, kuin se sisältää. Joten tämä keitto on vähän kuin lenkillä kävisi!

Eriskummallisuudestaan huolimatta vanilja ja kukkakaali alkaa olla jo aika klassinen kombo. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen varmasti jossain Masterchefissä ja nyt vihdoin sain sitä itsekin kokeiltua. Vanilja antaa tälle varsin pehmeälle keitolle makeuden lisäksi jännää, melkein pippurista lämpöä. Ehkäpä ensimmäinen yritys kukkakaalin kanssa ei jää viimeiseksi!

Kahdelle

1 kukkakaali (n. 600 gr)

1 sipuli

1 valkosipuli

6,5-7,5 dl kana- tai kasvislientä

1 vaniljatanko

0,5 dl kermaa

sitruunamehua

suolaa, pippuria

2 siivua (täysjyvä)leipää

Poista kukkakaalista lehdet ja kova kanta. Leikkaa kukinnot pienemmiksi ja anna pehmitä hienonnetun valkosipulin ja sipulin kanssa voissa. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siementahna veitsensyrjällä ulos. Lisää ne kattilaan. Lisää myös vaniljatankon kuoret. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes kukkakaali on kypsää - n. 15 minuuttia. Poista vaniljatangon palat, soseuta ja kaada takaisin kattilaan. Lisää kerma, pieni loraus sitruunamehua ja mausta. Tarjoile esim. valkosipulikrutonkien kanssa. 

Leikkaa leipäsiivut haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. Pyörittele kevyesti valkosipuliöljyssä (tai normaaliöljyssä ja ripottele päälle ripaus valkosipulijauhetta) ja paista uunissa 200 asteessa kunnes rapeita ja kullanruskeita.