Välimerellisissä pikkujoulutunnelmissa - jouluinen maalaisterriini possusta (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Älä anna tämän rustiikkisen maalaisterriinin vaikuttavan ulkomuodon hämätä - sen valmistus on nimittäin paljon helpompaa kuin kuvittelitkaan. Etukäteen valmistettavana se on täydellinen herkku stressittömään joulupöytään!

* * * 

Ruoan parissa työskentelevänä suurin osa ajastani kuluu  - ei niin yllättäen - keittiössä. Niinpä olen (välillä kantapäänkin kautta) oppinut arvostamaan laadukkaita työkaluja ja Heirolin verkkokauppa on tullut tutuksi. Tämä postaus on osa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ruokabloggarille se on aarreaitta, jossa ostoslista kasvaa kuin varkain. Onneksi joulu on ihan nurkan takana - taidan nimittäin ulkoistaa hyvissä ajoin muutaman hankinnan joulupukillekin...! Toivelistallani roikkuvat ainakin nämä ihanat valurautaiset blinipannut ja tämä upea cooler. Lisää lahjavinkkejä löydät täältä.

Ostosten tekeminen Heirolin verkkokaupassa on vielä varsin vaivatontakin: muutamassa päivässä ihanuudet ovat jo kotiovella! Yli 50 € tilauksiin saa ilmaisen toimituksen ja yli 120 € tilauksissa kotiinkuljetuskin tulee kaupan päälle. 

Ihan niinkuin tässä blogissakin, Heirolilla halutaan kannustaa ihmisiä viettämään enemmän aikaa ruokapöydän ääressä. Yhteinen ateria kun on paitsi ruoan, myös rakkauden jakamista. 

Yhteistyössä Indiedaysin ja Heirolin kanssa sain varaslähdön joulutunnelmiin suunnitellessani tyttöporukkamme pikkujoulut. Etenkin viime aikoina tuon kirjaprojektin myötä on aika ollut kortilla - ihan niinkuin kirjailijapoloisen kärsivällisyyskin. 

Ystävät ovat onneksi kestäneet tämänkin emotionaalisen vuoristoradan ja nyt ollaankin jo voiton puolella. Ja mikäs sen parempi tekosyy kokoontua taas saman pöydän ääreen herkuttelemaan!

Joulu tuli etuajassa myös tämän ruokabloggarin keittiöön - olin kokkaustarvikeostoksilla (taas) kuin lapsi karkkikaupassa. 

Rakkautta ensisilmäyksellä oli tuo kuvassa näkyvä punainen emalipata, joka on ollut kotiuttamisen jälkeen käytössä harva se päivä. Siinä valmistuvat niin pitkään haudutetut padat, simpukat, keitot kuin nytkin pöydästämme löytynyt ikisuosikki pataleipä. Ihanan jouluisessa värissään se on vielä niin kauniskin, että sen kantaa pöytään ilomielin!

Rakastan astioita, ja kuulun siihen koulukuntaan, jolle niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ihan erityisen heikko kohtani ovat kakkuvadit, kuten tuo First-malliston jalallinen tarjoiluvati. 

Ei siinä meillä tosin aina kakkuja nähdä- yhtä hyvin siihen voi kattaa suolaistakin tarjottavaa. Se tarjoaa myös näyttävän tavan vaikka hedelmien esillepanoon. 

Samaa sarjaa on myös jouluisen maalaisterriinin tarjoiluastia. Luuposliininen First-mallisto on muotokieleltään yksinkertaisen tyylikäs ja siten myös helposti yhdistettävissä jopa minun iloisen kirjavaan, kirpputoreilta rakkaudella hamstrattuun eripariastiakokoelmaani. 

Kantakaupunkiasujana on neliöitä minunkin keittiössäni varsin rajallisesti, minkä vuoksi arvostan astioissakin monikäyttöisyyttä. 

Tuo terriini esimerkiksi saa kauniin muotonsa pinnoitetusta puolikuun muotoisesta viipalevuoasta, jossa valmistuvat terriinin lisäksi myös vaikka kakut. 

Illan jälkiruokana toimineet sitruunaiset rosmariinipiparit valmistuivat ihanilla lumihiutaleen muotoisilla pikkuleipämuoteilla, jotka olivat niin kauniita, että pääsivät koristamaan joulukuustammekin. 

PS. Pipareiden ohjeen löydät blogista ensi lauantaina!

Meidän pikkujoulujamme vietettiin luonnollisesti varsin välimerellisissä tunnelmissa. Avainsanana oli ihanien makujen lisäksi kauan kaivattu kiirettömyys ja stressittömyys. Niinpä kaikki kattauksesta löytyvä oli joko helppoa ja nopeaa tai etukäteen valmistettavissa. Niinpä emäntäkin pääsi pitkästä aikaa ihan vain istumaan ja nauttimaan. Niin seurasta kuin viinilasillisesta (jos toisestakin!)

Terriinit ovat tähän erinomainen vaihtoehto. Meidän pöydässämme nähtiin tästä kakkuvuoasta kauniin ulkomuotonsa saava kuha-mätiterriini sekä illan ehdoton tähti, tämä rustiikkinen maalaisterriini possusta. On muuten ♥

Ulkomuodollaan se tekee takuuvarmasti vaikutuksen vieraaseen kuin vieraaseen, mutta yllättävän helppo se on (ei sitä tosin niille vieraille tarvitse kertoa!) On tämä muuten myös erinomainen ja varmasti tervetullut ruokalahjakin!

Aikaa sen tekoon kannattaa tosin varata, se pitää nimittäin valmistaa tarjoilua edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään. 

8-10 hengelle

Jouluinen maalaisterriini possusta:

400 gr kassleria (tai porsaan lapaa)

250 gr kananmaksaa

200 gr porsaan kylkeä (ilman kamaraa)

1 kananmuna

3/4 dl Valdespino Oloroso Blend Medium-sherryä (tai konjakkia tai portviiniä)

75 gr pistaasipähkinöitä

75 gr kuivattuja karpaloita

1 1/2 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

1 1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/4 tl jauhettua maustepippuria

Lisäksi: 2 pkt (á 180 gr) pekonisiivuja

Taputtele kananmaksan pinta kuivaksi. Kuutioi kassler ja possunkylki. Heitä pois kovat rasvaiset palat. Mittaa puolet kasslerista ja porsaankyljestä kananmaksojen sekä kananmunan kanssa tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siirrä toiseen kulhoon. 

Lisää tehosekoittimeen loput kasslerista ja possunkyljestä ja aja rouheaksi seokseksi. Yhdistä ne maksaseokseen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä peitettynä kylmään maustumaan 4 tunniksi (tai vaikka seuraavaan päivään). 

Irrota pekonisiivut toisistaan ja toisesta päästä kiinni pitäen venytä niitä hieman pidemmiksi. 

Vuoraa käyttämäsi (n. 1 l vetoinen) vuoka pekonilla niin, että ne jäävät hieman lomittain. Leikkaa kaksi pekonisiivua puoliksi ja käytä palat vuoan päihin. 

Lusikoi terriinimassa vuokaan ja käännä pekonisuikaleet massan päälle. Peitä terriini vuoan kokoisella leivinpaperiarkilla ja kääri vielä tiukasti folioon.

Lämmitä uuni 170 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 150). Aseta terriinivuoka sitä hieman suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan sen verran kiehuvaa vettä, että se yltää terriinivuoan puoleenväliin. 

Kypsennä n. 75 minuuttia, kunnes terriini alkaa irrota vuoan reunoilta ja sen keskelle työnnetty tikku tulee ulos kuivana ja kuumana. Nosta terriinivuoka uunivuoasta. Aseta sen päälle paino (esim. muutama säilyketölkki)  ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä sitten kylmään seuraavaan päivään. 

Poista paino, avaa folio ja kumoa terriini varovasti vuoastaan tarjoiluastiaan. Tarjoa lisänä esim. pikkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai mustaherukka- tai karpalohyytelöä.

* * * 

Joulu tulee etuajassa myös yhdelle teistä lukijoista - teidän kesken arvotaan nimittäin 75€ lahjakortti Heirolin verkkokauppaan! Mitä sinun toivelistallasi on? Käy valitsemassa verkkokaupan valikoimista oma suosikkisi ja linkitä se kommentteihin. 

Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin eli 6.11.2016 saakka. Muista siis jättää kommentteihin myös yhteistietosi! Arvonnan säännöt löydät täältä.

* Yhteistyössä Indiedays , Blogirinki Media ja Heirol * 

___________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juhannuskalenterin 8. luukku: (Gluteeniton) mansikka-raparperipiiras

* * * 

For English, please see here

* * * 

Alma materini (kyllä, minulla on sellainen!) Helsingin yliopisto lähetti minulle kutsun alumni-iltaansa. Että menisin sinne patsastelemaan muiden opinahjosta valmistuneiden kunnianarvoisaan seuraan, osallistumaan lennokkaisiin keskusteluihin yliopiston tehtävästä kansakunnan sivistyksen majakkana - ja nyökyttelemään asiantuntevasti päätäni oikeissa kohtaa.

Kesti noin kaksi minuuttia, ennenkuin kutsu lensi roskiin. Voi Alma. Mistä minä aloittaisin?

Kyllä, seitsemän vuotta minä käytäviäsi kulutin uskoen puheitasi siitä, kuinka humanistinen ala tuottaa kattavan sivistyksen omaavia monialaosaajia, tai kuinka meillä on syytä ammattiylpeyteen (olisi ehkä tosin kannattanut kiinnittää enemmän huomiota ensimmäisen luentoni pitäneen dosentin sanoihin siitä, kuinka "ette te koskaan töitä tule löytämään!")

Nojaa. Vaatimuslistoilla niissä oman alani työpaikoissa on tapana olla pidempi kuin Kiinan muuri, mutta palkka saisi mistä tahansa muusta tiedekunnasta valmistuneen itkemään. Eikä ilosta.

Kyllä, olen akateeminen. Mutta en edes muista, milloin olisin sanonut tuon ääneen ilman, että sen perässä olisi tullut sen arvoa kummasti rapauttava sana "työtön". En ole toki yksin: akateemisesti koulutetut ovat jo jonkin aikaa olleet se nopeimmin kasvava työttömien ryhmä. Kovin on laiha lohtu.

Seitsemän vuoden aikana opin paljon. Mm. lukemaan hieroglyfejä. Niin, ja sen, että kielen ekonomisoivan tendenssin myötä protoseemiläisissä kielissä interdentaaleilla on taipumus kehittyä sibilanteiksi. 

Valmistumista seuraavina seitsemänä vuotena opin vieläkin enemmän. Niin kuin sen, että ne kielet jotka jo tuolloin olivat olleet kuolleita nelisentuhatta vuotta, ovat yhä kuolleita. Ei tule kuulkaa paljon arameantaitoja kauppareissuilla verryteltyä! (Kerran yksissä juhlissa lipsautin keskusteluun aurinko-sanan etymologiaa muinaisessa Babyloniassa. Kaveri katosi nopeammin, kuin Soneran 3G-verkko...) Ja sen, että CV:n kielitaitokohdasta kannattaa suosiolla jättää ne hieroglyfit pois. Mielenvikaisenahan minua pidettäisiin!

Jos nyt tekisin koko loppuelämääni koskevia päätöksiä, hakeutuisin opiskelemaan ehkä jotain järkevämpää. Niin kuin vaikka taloushallintoa. Tai leijonankesyttäjäksi. 

En siis mennyt alumnoimaan (siellä olisi sitäpaitsi ollut varmaan jotain kuivia kaupan keksejäkin). Jäin kotiin, ja leivoin siskon reseptillä piirakan. Ei ollut kuivaa. Ei piiras, eikä seura.

Piirakkapohja:

200 gr  voita tai margariinia huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

2 munaa

1 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

4-4,5 dl vehnäjauhoa tai gluteenitonta jauhoseosta

lisäksi: 150 gr raparperia, 250 gr mansikoita

Muruseos:

40 gr voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl gluteenitonta jauhoseosta/ vehnäjauhoja

1/ 4 dl mantelilastuja

Vatkaa rasva ja sokeri, lisää sitten kananmunat ja vanilja-aromi. Viimeiseksi vatkaa joukkoon keskenään sekoitetut kuiva aineet tasaiseksi taikinaksi. Levitä (leivinpaperilla vuorattuun) uunivuokaan. 

Nypi muruseoksen ainekset murumaiseksi seokseksi.

Levitä taikinapohjan päälle käyttämäsi marjat tai hedelmät ja levitä päälle muruseos. Paista 200 asteessa puolisen tuntia (peitä foliolla viimeisen kymmenen minuutin ajaksi jos näyttää, että se saa liikaa väriä). 

Anna jäähtyä ja tarjoile.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Piparkakut 2014

Olen (varmasti myös kanssa-eläjiäni) hämmentävä yhdistelmä holtitonta hillittömyyttä, joka näkyy totaalisena kyvyttömyytenä kieltäytyä vielä yhdestä siivusta pizzaa (tai kokonaisesta lampaanreidestä) sekä perverssiä viehtymystä kaikkeen minikokoiseen, minkä ansiosta esimerkiksi Tukholman Grand Hotelin aamiaisella tarjolla olevat miniatyyri-Kalle's Kaviar-tuubit saavat äidinvaistoni herämään tavalla, johon edes nälkää näkeviä sudanilaislapsia esittelevät Unicefin mainoskampanjat eivät kykene (anteeksi Afrikka). 

Joten voitte kuvitella kuinka kovassa käytössä minimuffinsivuokani on. Sillä saa aikaan kaikenlaisia ihania pikkuherkkuja (joita voikin sitten hyvällä omallatunnolla kiskoa ainakin kaksinkertaisen määrän). Viime aikoina sillä on laitettu uuteen uskoon jo tähtitortutkin ja tällä kertaa vuorossa olivat piparkakut. Ja kyllä, ihan valmistaikinasta (täältä löydät tosin ohjeen ihan itsetehtyyn) !

Minä olen yksi syy siihen,minkä takia piparitaikinaa myydään ympäri vuoden. Yksi guilty pelasureni on jäinen piparitaikina. Ympäri vuoden. Suoraan paketista. Ja kelpaa se näköjään muillekin ylityöllistetyn orkesterimme jäsenelle. Niin leipuri (-kokki-kirjoittaja-kuvaaja-jälkikäsittelijä) kuin apukokki (-kuvausassistentti-veitsenteroittaja-tiskaaja-oikolukija) vetelivät raakaa taikinaa niin antaumuksella että lopullisia määriä lienee mahdotonta sanoa. Jotta nyt kuitenkin edes jotain tulisi sanottua niin arvioisin, että yhdestä puolen kilon taikinasta tulee ainakin kaksi minimuffinipellillistä piparikuppeja. Eli 24 kappaletta. 

Piparikupit:

500 valmista piparitaikinaa

ympyränmuotoinen muotti, esim. sopivan kokoinen juomalasi

Kauli sulanut taikina levyksi (ei kovin ohueksi tai se repeilee ja palaa helposti!) ja leikkaa siitä sopivan kokoisia ympyröitä. Asettele ne minimuffinivuoan pohjalle ja reunoilla ja tasoita reunat vaikka haarukan piikeillä tai pikkulusikalla tasaisiksi. Pistele pohja ja paista 200 asteessa kunnes valmiita; 5-7 minuuttia. Jos pohja kuitenkin on pullistunut, saa sen asettumaan kun ne ovat uunista tullessaan vielä pehmeitä: joko lusikalla tai morttelin huhmareella alas painamalla. Anna jäähtyä ja kumoa muoteistaan.  

Valmiit piparikupit voi täyttää millä ikinä tahansa haluaa. Vaikka sillä homejuustolla ja hillolla. Tai luumurahkalla. Tai marjoilla (meillä mustikoita) ja valkosuklaa-mascarponekreemillä. Tai valkosuklaa-mascarponekreemillä ja hillolla (meillä itsetehtyä päärynä-rosmariini-mustapippurihilloa!) ...

Valkosuklaa-mascarponevaahto:

2 dl kuohukermaa

1,5 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

1,5 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta

250 gr mascarponea

200 gr valkosuklaata

tarjoiluun: 250 gr mustikoita tai muita marjoja

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sitruunankuoriraasteella (jos käytät pursotinpussia ja tyllaa, raasta sitruunankuori todella hienoksi sillä se tukkii helposti tyllan!) ja vaniljalla. vatkaa pikaisesti joukkoon mascarpone.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kääntele muihin aineksiin. Tarkista maku ja lisää sokeria halutessasi. Anna jäähtyä ja jähmettyä kylmässä. Täytä piparikupit kerroksittain marjoilla ja mascarponevaahdolla ja tarjoile. 

PS. Massa vain jähmettyy, mitä pidempään se kylmässä odottaa eikä vetistä piparikuppeja, joten nämä voi tehdä valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen!


________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Cumberland-silakkaa

Kahden hengen juhlapyhäruokabakkanaaleissamme ei nähty kinkkua eikä laatikoita. Mutta silakasta ei tingitty. Ei, vaikka totaaliset kalapöytäöverit on vedetty kuukauden sisään niin MS Gabriellan joulupöydässä kuin Hangon Origossakin ...

Tällä kertaa vuorossa brittiklassikko Cumberlandinkastikkeesta innoituksensa saanut mustaherukkasilakka. Ja hei, arvatkaas huviksenne, koska nuo alla olevat kuvat on otettu? Kello yhdeltätoista. Illalla. Meille on tullut valo.

400 gr silliä (tai raakakypsytettyjä silakkafileitä - ohje täällä!)

Mausteliemi:

1,5 dl hyvää mustaherukkahyytelöä

0,5 dl punaviinietikkaa 

0,5 dl vettä

1 appelsiinin mehu (1 dl)

8 maustepippuria

1 laakerinlehti

1/4 dl portviiniä

1 pieni punasipuli kuorittuna ja ohuelti siivutettuna
2 siivua appelsiininkuorta

Mittaa kattilaan mustaherukkahyytelö, portviini, etikka, vesi ja appelsiininmehu. Kiehauta, nosta liedeltä ja lisää liemeen kevyesti murskatut maustepippurit ja laakerinlehti. Anna jäähtyä.

Rullaa silakat ja asettele lasipurkkiin kerroksittain punasipulin ja appelsiininkuoren kanssa. Kaada päälle liemi niin että silakat peittyvät ja anna marinoitua jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään. 

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Jouluinen kassler-rulla

Sain joulun alla Snellmannilta lahjakortin, jonka avulla minun oli tarkoitus tutustua heidän uuteen, maailman suomalaisimmasta possusta tehtyyn ja täysin GMO-vapaaseen joulunkinkkuunsa. Vaan viiden kaupan kierroksen jälkeen luovutimme. Suomalaiset olivat nimittäin aloittaneet joulunaluslihahamstrauksensa tänä vuonna todella hyvissä ajoin eikä kinkkua löytynyt mistään. Niinpä käytimme lahjakorttimme mm. tähän niinikään GMO-vapaaseen, viljapossun kassleriin. Niinkuin kaikki liha, myös tämä tulee suomalaiselta perhetilalta. 

West Charkin Delitukun Glöden-ravintolassa syömämme kylkirullasyltyn jouluisten makujen muisto lämmitti vieläkin mieltä ja makunystyröitä ja niinpä kääräisimme possumme sisään neilikkaa ja maustepippuria. Ja appelsiininkuorta koska... no, joulu.

Onhan se kinkku toki joulupöydän kunkku mutta ei kyllä harmittanut kinkuttomuus sitten yhtään. Tykättiin. Ihan sikana! 

Ja vaikka se jokavuotinen kinkunpaistovalvojaismaraton onkin traditionaalisuudessaan varsin liikuttava tapa miehelle viettää jouluyönsä, niin tämä sen sijaan valmistuu vaivattomasti ihan muutamassa tunnissa. Ehkä sille miehelle löytyy käyttöä jossain muussa huoneessa...?

Kahdelle - kolmelle

800 gr kassleria

1 (pienehkön) appelsiinin kuori raastettuna

1,5 tl rouhittua neilikkarouhetta

1,5 tl maustepippurirouhetta

suolaa, pippuria

Paistamiseen: 4-6 siivua pancettaa (koosta riippuen) tai pekonia, oliiviöljyä, mustapippuria

Ota kassler huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista. Leikkaa ylhäältä noin keskiväliin saakka viilto jatkaen sitä possun reunoille päin (älä kuitenkaan ihan reunaan saakka leikkaa), ylösalaisin käännetyn T-kirjaimen mallisesti. Avaa kassler levyksi ja nuiji tarvittaessa tasaisemmaksi. 

Rouhi neilikat ja maustepippuri ja hiero appelsiininkuoren kanssa morttelissa tahnaksi. Levitä se kasslerlevylle ja suolaa ja pippuroi reippaasti. Kääri rullaksi, kiedo pekonisiivut rullan päälle (tarvittaessa niitä saa hieman venytettyä leikkuulaudalla veitsen hamarapuolella) ja sido paistinarulla tiukaksi rullaksi. 

Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja mustapippuria. Paista 200-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia, laske sitten lämpötila 130 asteeseen, peitä possu foliolla  ja jatka paistamista n. 2 - 2,5 tuntia kunnes kypsä. Jos muistat, valele välillä paistonesteillä.

Anna levätä uunista tulon jälkeen ainakin vartin, poista narut ja leikkaa siivuiksi. 

Tarjoile vaikka lämpimän punajuuri-perunasalaatin kera (resepti huomenna!) Tai paistinperunoiden ja mustaherukkakastikkeen kanssa. 

Mustaherukka-appelsiini-portviinikastike:

muutama rkl voita 
1/2 punasipuli

1/4 - 1/2 punaisesta chilistä (maun mukaan)

1 iso valkosipulinkynsi

2 siivua appelsiininkuorta

3 rkl fariinisokeria

1 appelsiinin mehu (1 dl)

1 sentin pala tuoretta inkivääriä

200 gr mustaherukoita (pakasteena)
2 oksaa rosmariinia

2 dl portviiniä

25-50 gr voita

suolaa, pippuria

Kuori sipuli ja lohko. Kuori valkosipulinkynsi ja murskaa hieman veitsen hamarapuolella. Halkaise chili ja heitä voin ja sipuleiden kanssa kattilaan kuullottumaan. Lisää sitten kattilaan fariinisokeri ja appelsiininkuori jatka paahtamista vielä hetki. Lisää sitten portviini, kiehauta ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää sitten kattilaan inkivääri, appelsiininmehu, rosmariini ja mustaherukat. Anna kuplia miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia, survo siivilän läpi, kaada takaisin puhtaaseen kannuun ja lisää voi. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viiniksi tälle(kin) possuherkulle (ihan niinkuin sille filippiiniläiselle possunkyljellekin!) käy kevyt, mutta hilloisan mehevä La Garnacha Salvaje del Moncayo, joka on parhaimmillaan hieman viilennettynä. On keveydessään muuten muutenkin varsin mainio viini!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Hanukkaherkkua: blintzejä valkosuklaatuorejuustotäytteellä ja marinoiduilla mansikoilla

Toissapäivänä alkoi kahdeksanpäiväinen Hanukka - juutalaisen juhlavuoden valopilkku. Niinpä sen kunniaksi jatkamme tänään juutalaisen keittiön erikoisuuksien sarjaa. Tosin, kuten olette jo huomanneet - aika masentavan epäeksoottistahan se meille, Pohjois- ja Itä-Euroopan keittiöiden välillä tasapainottelevalle kansakunnallemme on. Säilöttyä silliä ja silakkaa? Pikkelsejä? Kaalikääryleitä? Nähty, tehty, syöty.

Nimenomaan itä-eurooppalaisten juutalaissiirtolaisten mukana suuren maailman brunsseille kotiutuneet bagelitkään eivät meille mitään uutta ole  - vesirinkelit ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Minäkin perin oman (ja sittemmin hukatun) reseptini isotädeiltäni.

Niinpä tämänkertainenkaan ohje ei saa varmasti keltään sukkia pyörimään jalassa: vuorossa ovat nimittäin blintzet. Eli täyteyt ohukaiset.

Näitä perinteisesti juustolla täytettyjä lättypaketteja syödään nimenomaan Hanukkana (ne kun sopivat siihen öljyssäpaistoteemaan!) ja Shavuotina (jolloin nimenomaan Pohjois- ja Itä-Euroopan juutalaisten eli ashkenaasien perinteessä syödään maitotuotteita). 

Etymologisesti nokkelimmat huomaavat nimessä yhtäläisyyksiä blineihin ja sitä samaa perhettä ne ovatkin.

Täyte blintzeissä on maultaan hyvin juustokakkumainen - ei liian makea siis. Yksinkertaisimmillaan siinä on vain ricottaa ja maustamatonta tuorejuustoa, mutta omassani valkosuklaa antaa sille vielä vähän lisää täyteläisyyttä (minun ruokafilosofiassani vähemmän kun ei ole koskaan enemmän!) Rosmariinisen raparperipiirakan hengessä voisi ricotan korvata myös pehmeällä vuohenjuustolla.

Mansikoiden sijaan nämä voi tarjota myös esim. sitruunankuoriraasteessa, tomusokerissa ja kardemummaripauksessa pyöräytettyjen mustikoiden kanssa. Kardemummaripaus toimii myös itse taikinassa. 

On tärkeää että lätyt ovat saaneet jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä ja paistamista (ne pysyvät koossa paremmin!)  joten ne voi tehdä etukäteenkin vaikka edellisenä päivänä.

Blintze-taikina:

2 kananmunaa
3 dl maitoa
1 tl vanilja-aromia / vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
ripaus (n. 1/2 tl) suolaa
50 gr voita, sulatettuna

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kananmunat ja maito (ja vanilja-aromi) keskenään eri kulhoissa. Sulata voi miedolla lämmöllä. 

Vatkaa ainekset sekaisin kaatamalla nestemäiset kuiviin aineksiin (näin vältät paakut taikinassa) ja lisää lopuksi sulatettu voi. Anna levätä ("lettuuntua" kuten lapsuudessani opin) tunnin verran.

Paista voissa tai öljyssä yksitellen letuiksi mutta paista vain toiselta puolelta. Kaada kuumalle pannulle kauhallinen taikinaa ja pyörittele nopeasti pannua jotta se leviää ohueksi massaksi. Kun massa alkaa jähmettyä, siirrä lautaselle tai leivinpaperille odottamaan paistettu puoli alaspäin. Jos pinoat valmiit blintzet täyttämistä odottamaan, laita väliin leivinpaperin pala, jotteivät ne tartu toisiinsa. Anna jäähtyä ennen täyttämistä juustomassalla. 

Juustotäyte:

1 prk ricottaa
1 pkt tuorejuustoa
100 gr valkosuklaata sulatettuna
1 kananmuna
1 tl vanilja-aromia / vaniljasokeria
3 rkl (tomu)sokeria
1/2 sitruunan kuori ja mehu


Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Vatkaa muut ainekset sekaisin ja sekoita lopuksi joukkoon sulatettu valkosuklaa. Anna levätä (ja jähmettyä) jääkaapissa blintzejen täyttämiseen asti.

Täytä blinzet. Levitä lätty lautaselle tai leivinpaperille paistettu puoli ylöspäin ja levitä n. 4 rkl juustomassaa sen alemmalle puoliskolle muutaman sentin päähän reunasta. Taita alempi puoli lätyn keskelle, sitten sivureunat sen päälle ja rullaa paketiksi. Ihan niinkuin burritot tai kesärullat siis (ohjeet täällä). 

Paista muutama blintze kerrallaan voissa tai öljyssä rapeaksi ja kullanruskeaksi - ensin saumapuoli alaspäin. Käännä ja paista myös toiselta puolen. Tarjoile lämpiminä esim. appelsiinisen mansikkakompotin kanssa. 

Mansikkakompotti:

500 gr mansikoita
1 appelsiinin mehu (1 dl mehua)
1 rkl tomusokeria

Puhdista mansikat. Ihan pienet voi jättää kokonaisiksi, mutta isommat kannattaa puolittaa ja todella isot leikata neljään osaan. Purista appelsiinista mehu, siivilöi siihen tomusokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan kylmässä. 

___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

400 postausta! Ja valkosuklaamoussepavlovaa!

Muutto on vienyt kaiken ajan ja energian viime aikoina siinä määrin, etten ole edes ehtinyt ulkomaailman tapahtumia seuraamaan. Vappukin meni selkävammaisena sängyn pohjalla! Mutta jääkaapin ja pakastimen sisältöä inventoidessa ja uuteen kotiin siirtäessä vastaan tulivat sinne säilötyt, créme brûlée-piiraasta ylijääneet valkuaiset (tiesittehän tekin jo, että niitä voi pakastaa?) sekä viimeinen purkki sitä trooppista mango-ananas-lime-tähtianishilloa. Eihän niiden nyt hukkaankaan voinut antaa mennä! Niin että vaikka sitä olisi varmaan ollut miljoona muutakin asiaa hoidettavana, niin leipomiseksihan se sitten meni. Elämästä saa muuten aika paljon helpompaa, jos muistaa myös merkata niiden purkkien kansiin vaikka että kuinka monta valkuaista siellä purkissa on. On sitä elämässä jännitystä ihan tarpeeksi muutenkin.

Ja kun marenkipohjan paistumista odotellessa vihdoin ehdin parkkeerata itseni koneen eteen, odottikin siellä melkoinen yllätys. Kyllä, Ukrainassa on yhä levotonta ja Putinin käsitykset ihmisoikeuksista ovat yhä perseellään. Afrikassa kärsitään nälänhädästä ja islamistiterroristiryhmä Nigeriassa on sitä mieltä, että kyllä kidnappaus on tytölle turvallisempi vaihtoehto kuin vaikka koulun käyminen. Kevät on myöhässä ja lisää vesisateita on tulossa. Manchester United on palkannut uuden managerin josta kukaan ei tunnu tykkäävän. Ai niin, ja GEORGE CLOONEY ON MENNYT KIHLOIHIN! 

Niin että otetaan nyt sitten vaikka Georgelle! (Ja kaikille niille maailman naisille, jotka tuo maailman yhdeksäs ihme on saanut uskottelemaan itselleen, että "kyllä tälle mihinkään etenemättömälle suhteelle kannattaa vielä toiset kahdeksan vuotta antaa - ihmeitähän tapahtuu...!") Tai vaikka tämän blogin 400. postaukselle!

Jos et ole itse hillohommiin alkanut, voit toki käyttää vaikka sellaista Piltti-mangososetta. Koska omassa hillossani on limen ja tähtianiksen ansiosta hieman potkua, kannattaa valkosuklaamoussen limen määrä silloin kaksinkertaistaa. Jos ei omaa kummoista marenkikarmaa, niin toki voi käyttää valmista kaupan marenkipohjaakin. 

Eikä se marenkikaan niin välttämätön, toki voi tehdä pelkän moussen. Jolloin sen kannattaa antaa jähmettyä muutaman tunnin ajan annoskulhoissaan kylmässä. Tai sitten sen voi lapioida suuhunsa suoraan vatkauskulhosta. Onko sillä nyt niin väliä kun ei se George kuitenkaan tulevaisuudessakaan niihin soittopyyntöihin vastaa...

Marenki:

4 valkuaista 

2 dl sokeria

1 tl valkoviinietikkaa

Erottele valkuaiset keltuaisista. Vatkaa ne ajan kanssa kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri ohuena nauhana vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes tuloksena on kiinteä, paksu ja kiiltävä vaahto. Lisää valkoviinietikka viimeisenä. Lusikoi tai pursota uunipellille marengeiksi tai yhdeksi pavlovapohjaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa öljyä leivinpaperi. Paista 90-asteisessa uunissa 1,5 - 2 tuntia, kunnes pinta on kovettunut. Vähän väriä se ehtii siellä uunissa saada, joten halutessasi voit peittää pinnan leivinpaperilla puolessaväliä paistamista. Anna vielä kuivua jälkilämmössä. Jäähdytä ja täytä. Esimerkiksi kermavaahdolla ja marjoilla/ hedelmillä. Tai crème patisseriella. Tai hei, vaikka tuolla allaolevalla valkosuklaamoussella!

Valkosuklaamousse:

130 gr valkoista suklaata

1,5 dl kermaa

1 valkuainen

1 tl vanilja-aromia

1/2 limen raastettu kuori ja mehu

tarjoiluun: 1 dl trooppista hilloa tai vaikka mangososetta, marjoja/ hedelmiä

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi yhdessä kulhossa ja mausta vaniljalla. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Nostele ainekset yhteen sekoittaen tasaiseksi. Lusikoi jäähtyneelle marenkipohjalle kerroksittain hillon kanssa ja vaikka grillivarrasta apuna käyttäen kuvioi pintaan marmorimainen pinta. Koristele haluamillasi marjoilla tai hedelmillä.

Kevät kun on tuoreiden marjojen ja hedelmien ja pavlovien aikaa, niin olen useammassa ulkomaanjulkaisussa (niin, niitä kyllä ehtii seuraamaan...!) törmännyt viinikiven (englanniksi cream of tartar) käyttöön marengissa. Onko teillä moisesta kokemuksia? Onko se marengin (ja elämän)laatua ratkaisevasti parantava tekijä?

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Hyvää Suomesta : poropaimenen piiras

Hyvää Suomesta- kampanja haastoi bloggareita kertomaan suhteestaan suomalaiseen ruokan ja kehittämään Suomen parasta kotiruokaa. Itse vietin lapsuuteni sushirajan tuolla puolen pohjoisessa; aikana, jolloin mistään niin eksoottisesta kuin bageleista ja dim sumeista ei vielä tultaisi kuulemaankaan vielä vuosikymmeniin. Kaupoista ei Serranokinkkuja löytynyt - kylmäsavustettua poroa sen sijaan vaikka missä muodossa kyllä. 

Rakkaus ruoanlaittoon on kuitenkin peruja jo tuolta ajalta ja lämpimimmät lapsuusmuistoni liittyvätkin ruokaan. Muistan vieläkin kuullottuvien sipuleiden tuoksun, joka aloitti isäni ruoanlaitto-operaatiot. Vastaleivotut sämpylät, jotka hänen vapaapäivinään olivat koulusta palatessa odottamassa. Nirsoakin nirsommassa perheessä ei hänen roolinsa itseään toteuttamaan pyrkivänä keittiönsä kuninkaana ollut helppo ja usein kävi, että minä olin ainoa, jolle hänen tuotoksensa kelpasivat. Lähtö maailmalle tuli heti kun se oli mahdollista ja sittemmin rakkaus ruokaan on vain kasvanut. Maailman ruokakulttuureista on tullut nautiskeltua yli kahdessakymmenessä maassa ja ravintolaelämyksiä on tullut kerättyä ihan Michelin-tähdelläkin varustetuista paikoissa asti. 

Vuosien saatossa niin kitalakeni kuin hyvän ruoan arvostukseni ovat kehittyneet ja ruoasta on tullut lopulta ruokabloggarin uraan johtanut intohimo. Onnistuneeseen ateriaan kuuluu yhä useammin niin ruoan ja viinin onnistunut yhdistelmä, makujen ja tekstuurien tasapaino kuin esillepanon esteettisyyskin. Mutta ihan samalla lailla sitä on oppinut arvostamaan sitä ruoan alkuperää, tuotanto-olosuhteita, työllistämiskysymyksiä, hiilijalanjälkeä ja sitä kautta kotimaista osaamista: lähellä tuotettuja puhtaita raaka-aineita ja kauden parhaimmillaan olevien ainesten hyödyntämistä. Voi sitä riemua, kun ensimmäiset parsat tulevat kauppoihin ja sitä iloa, jolla syksyn sienisatoa jännittää! Ja voiko olla parempaa kuin suomalainen mansikka? Ja se poro... nyt siitä ei sa tarpeekseen.

Ja ne perinteet ja muistot, joita ruoka kantaa! Koillismaalaisen sukuni naisten parissa sukupolvelta toiselle periytynyttä rieskareseptiä on toteutettu myös minun keittiössäni - toisinaan aurinkokuivatuilla tomaateilla ja tuoreella basilikalla ryyditettynä. Dim sumien lisäksi sormeni ovat opetelleet myös karjalanpiirakan rypytystä. Ja niille bageleillekin on löytynyt haastaja karjalaisten, elämää suurempien isotätieni peruja olevan vesirinkelireseptin muodossa.

Aikuisiällä sitä on löytänyt myös ihan uusia maailmoja, niinkuin vaikka sisäelimet ja vähemmän arvostetut, pidempää hauduttamista vaativat ruhonosat, joista saa halpaa ja hyvää herkkua helposti. Ja kotimaisen kalan. Roskakalana pidetty silakkakin taipuu vaikka mihin! Siitä saa tuunattua vaikka tapasherkkuja, mutta se on myös mitä kiitollisin kumppani niihin nyt niin trendikkäisiin aasialaisvivahteisiin. 

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Yhä vieläkin sitä kaikista parasta ruokaa tekee minun isäni. Mikään ei ole päässyt lähellekään sitä lohdullisuutta, jolla lautasellinen (tai kolme...!) hänen perunamuusiaan makkarakastikkeella sielua syleilee. Eikä kotiinpaluuta voi kuvitellakaan ilman hänen jauhelihakastikespagettiaan. Siinä se on, kenen tahansa kokin kaikista salaisin ja tarkkaan varjelluin ainesosa: rakkaus. Kun ruokaa tekee rakkaudella, eihän se voi olla muuta kuin hyvää!

Ja ruoka - se on rakkauden kieli. Siinähän kotiruoassa onkin kyse. Niiden kaikkien rakkaimpien ihmisten keräämisestä yhteisen pöydän ääreen. Suljetaan se TV, jätetään ne puhelimet äänettömälle ja nautitaan. Niin ruoasta, kuin yhdessäolostakin. Ajan kanssa. Ja arkiruoastakin saa pienellä panostuksella ja esillepanolla vähän juhlavampaa (kukapa meistä ei tarvitsisi vähän juhlaa sen ainaisen arjen keskelle?). 

Niinpä minun reseptini, poropaimenen piiras, on rakkaudenosoitus juurilleni. Isäni jauhelihakastikkeelle, hänen maailman parhaalle perunamuusilleen, vuosien aikana toiseksi kotimaakseni muodostuneelle Englannille sekä porolle. Niin, ja sille nirsoakin nirsommalle perheelle, joka, kuten olen vihdoin oppinut ymmärtämään,  on kuitenkin minulle se ihan paras. 

Porojauhelihakastike:

2 pkt Pirkka - porojauhelihaa
1 iso punasipuli
2 reilua rkl Sunnuntai-vehnäjauhoa
3/4 dl puolukkahilloa
10 kokonaista maustepippuria (tai 3/4 tl jauhettua maustepippuria)
1 iso rosmariininoksa Järvikylän kartanon rosmariinipuskasta
1/2 l vettä
1,5 rkl riistafondia
suolaa, mustapippuria
paistamiseen: Valio voita

Hienonna sipuli ja kuullota voissa hetken ajan. Lisää sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Ruokailijoiden nirsoudesta riippuen voi pannulle tässä vaiheessa lisätä myös pieneksi kuutioidun ison porkkanan. Myös sienet sopivat kastikkeeseen erinomaisesti.

Ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita jauhelihan joukkoon. Kaada  sitten pannulle kiehautettu vesi, johon olet sekoittanut fondin. Sekoita tasaiseksi, heitä mukaan maustepippurit, rosmariininoksa sekä puolukkahillo. Anna porista kannen alla puolisen tuntia, kunnes kastike on kiehunut hieman kokoon. Nouki rosmariininoksa pois, tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi joko uunivuoan tai neljän annosvuoan pohjalle. Levitä päälle perunamuusikuorrute.

Perunamuusikuorrute:

1,2 kg perunoita
150 gr Valio voita 
1 dl Valio maitoa, kuumennettuna
2 tl hienonnettua Järvikylän rosmariinia
1 tl valkosipulijauhetta
suolaa, valkopippuria

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi. Höyrytä niistä vielä kosteus pois, jottei soseesta tule liisterimäistä. Soseuta esim. perunapuristimella. Sulata voi kunnes poreilu lakkaa ja sen aromi muuttuu toffeiseksi. Sekoita perunoiden joukkoon kuumennetun maidon kanssa. Mausta. Levitä jauhelihakastikepohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi (tarvittaessa jälkeä saa tasoitettua kuumaan maitoon kastetun lusikan takapuolella) ja koristele halutessasi joko pursottimella tai haarukanvedoin. Gratinoi uunissa 220 asteessa kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin.

*Toteutettu yhteistyössä Hyvää Suomesta - kampanjan kanssa*

Äänestys kilpailussa alkoi tänään ja kestää 24.4.2014 saakka. Voit voittaa mm. 100 euron ravintolalahjakortin valitsemaasi Makuja Suomesta - ravintolaan! Äänestämään pääset täältä!

____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?