Ruotsalainen sillisalaatti - helppoa herkkua joulupöytään (gluteeniton, kosher)

Ruotsalainen sillisalaatti on joulupöydän klassikko ja valmistuu helposti Ahdin valmiista sillifileistä!

* * * 

Lähtölaskenta vielä kuukauden päässä odottaviin joulupyhiin on jo alkanut: perheemme Whatsapp-ryhmä täyttyy päivityksistä useamman kerran päivässä. Töölöössä on korkattu Rakkautta vain-kausi, Vantaalla fiilistellään jo Jouluradiota, Oulussa jännätään matkustusaikatauluja ja Göteborgissa lasketaan jo päiviä. 

Sen kaikkein polttavimman kysymyksenkin käsittely on aloitettu jo hyvissä ajoin: mitä siihen joulupöytään tänä vuonna katetaan? Oma panostukseni on helppo: no silliä tietenkin. 

Syöhän sitä kinkkua kerran vuodessa, mutta laatikot voisin konmarittaa minäkin. Sillistä sen sijaan en luovu: se on minun jouluni, juhannukseni, vappuni ja joka ikisen hotelliaamiaisen kohokohta.

Ahdin yhteistyökampanjassa bloggaajat kehittävät sillistä syksyn ja joulukauden juhlapöytiin soveltuvia herkkuja - käy siis tsekkaamassa muutkin herkut Sillikoulusta! Tuosta akatemiasta löydät reseptit ja vinkit tilanteeseen kuin tilanteeseen!

Ihan erityisen hurmaantunut olen jo nyt Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin avantgardistisesta ihanuudesta: sillijäätelöstä voitaikinavohveleilla (!)

Silli onkin kala, joka voi kehuskella niin monipuolisuudellaan, ekologisuudellaan  kuin terveellisyydelläänkin. 

Niin Ahdin Perinteinen Sillifilee kuin Perinteinen Matjessillifilee valmistetaan ihan täällä koto-Suomessa ja molemmista löytyy sen vastuullisesta alkuperästä kertova MSC-sertifikaatti. Lisäksi tuotteiden raaka-aineena käytetty, parhaimmillaan ja pulleimmillaan kalastettu Norjansilli sisältää runsaasti Omega-rasvahappoja, jotka auttavat pitämään mm. sydämen, kolesteroliarvot ja ihon juhlakunnossa. 

Omassa joulupöydässäni tulee tänä vuonna olemaan yhden göteborgilaisen mentävä aukko, mutta korvaan sen kattamalla pöytään tätä ruotsalaista sillisalaattia. Itse käytin tähän suursuosikkiamme matjessilliä, mutta voi tämän tehdä myös perinteisestä sillifileestä - silloin maustepippurin määrä kannattaa tosin tuplata. Kannattaa myös muistaa, että korkean suolapitoisuutensa vuoksi Perinteisiä Sillifileitä kannattaa ennen käyttöä liottaa muutaman tunnin ajan. 

Kuudelle - kahdeksalle

Ruotsalainen sillisalaatti:

2 pkt (á 150 gr) Ahti Matjessillifileitä

3 perunaa (yht. 300 gr), keitettynä ja jäähdytettynä

2 isoa (esikeitettyä) punajuurta (yht. 300 gr)

1 punainen omena

1 punasipuli

1 maustekurkku (halutessasi)

200 gr ranskankermaa

muutama rkl punajuurten lientä

1/4 -1/2  tl jauhettua maustepippuria

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun (halutessasi): keitettyjä kananmunia ja ruohosipulia.

Notkista crème fraîche punajuurten liemellä ja mausta maustepippurilla.

Suikaloi silli ja muut salaatin ainekset. Sekoita keskenään ja kääntele joukkoon crème fraîche. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla. 

Tarjoile.

Toinen ikisuosikkini matjessillille on gubbröra.

Ja mihin noita Ahdin Perinteisiä sillifileitä voisi käyttää? Vaihtoehdot ovat loputtomat, mutta varmaa on, että niitäkin tulee joulupöydässämme näkymään. 

Joko 

- sitruunaisena

- curry-mangokastikkeessa

- hummeriversiona

- sweet chili-korianteri-kookoskastikkeessa

- mustaherukkaisena Cumberland-versiona

Mitkä ovat teidän jouluruokasuosikkinne? Nähdäänkö teillä silliä?

* Yhteistyössä Foodlover.fi sekä Ahti *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lindströmin yrttiset lihapullat punajuurikastikkeessa (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Punajuurisessa kastikkeessaan meheviksi hautuvat yrttiset Lindströmin lihapyörykät hurmaavat jo upealla värillään. Talvista lohturuokaa parhaimmillaan!

* * * 

No se talvi sitten tuli. Ja yllätti paitsi koko Suomen autoilijat, myös erään romanttishupsukkaisen töölöläisbloggarin. Kaikki omissa haavekuvissani niin tunnelmallisilta tuntuneet villaviitta - ja muut välikausitakkiviritelmät jäivät auttamattomasti käyttämättä tänäkin vuonna, kun niiden käyttöön soveltuva, Suomen ilmastossa tunneissa laskettava ikkuna sulkeutui viikko sitten herätessäni ulkona pyryttävään lumeen. No, ehkä taas ensi syksynä...

Vaan talvi saa tulla! Minä olen valmis! Sytytän kynttilät, kaivaudun peittojen alle Netflixin kanssa ja syön tätä. Vaikka joka päivä. Vähän niinkuin olen jo kuluneen viikon ajan tehnytkin... 

Nähdään taas puolen vuoden päästä!

Lindströmin yrttiset lihapyörykät:

koosta riippuen 22-24 kpl

1 pieni sipuli, hienonnettuna

400 gr jauhelihaa

2 isoa punajuurta (á 150 gr), keitettynä ja kuorittuna

2 rkl hienonnettua rosmariinia (tai timjamia)

2 rkl hienonnettua ruolakurkkua (tai kapriksia)

1 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

Lisäksi: voita/ öljyä paistamiseen

Kastike:

1 pieni sipuli

1 punajuuri (á 150 gr), keitettynä, kuorittuna ja soseutettuna

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl sokeria

1/2 l lihalientä (liemikuutio liuotettuna punajuurten keittoveteen)

2 rosmariininoksaa (tai muutama oksa timjamia)

1/4 tl jauhettua maustepippuria

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

Mikäli käytät raakoja punajuuria, aloita niiden kypsentämisellä. Keitä, kunnes kypsiä - n. tunnin ajan. Älä heitä keitinvettä hukkaan, vaan liuota siihen lihamielimikuutio jatkaen tarvittaessa vedellä. Anna punajuurten jäähtyä käsittelylämpöisiksi ja vedä kuori irti. Raasta niistä kaksi ja soseuta kolmas. Helpoin ja nopein tapa on toki käyttää vihannesosastoilla myytäviä, valmiiksi kypsennettyjä punajuuria.

Kuullota sipulisilppua pannulla voissa tai öljyssä kunnes se on läpikuultavaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja yhdistä siten muihin lihapulla-aineksiin. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä kylmään peitettynä lepäämään. Valmista sillä välin kastike.

Kuullota sipulisilppua (pinnoitetussa) kattilassa voissa tai öljyssä kunnes se on läpikuultavaa. Lisää kattilaan sitten soseutettu punajuuri, tomaattipyre, yrtit sekä sokeri. Sekoita tasaiseksi ja lisää joukkoon lihaliemi. Kiehauta ja mausta.

Pyörittele lihapullamassasta samankokoisia pyöryköitä ja pudota kastikkeeseen kypsymään. Anna hautua kannen alla keskilämmöllä puolisen tuntia. 

Tarjoile. 

Ja mikäs tämän kanssa olisi parempaa kuin edellisestä blogipostauksesta löytyvä itkettävän hyvä pottumuusi!

Viiniparitukseksi käy tämä ihana, jo aikaisemmin toimivaksi havaittu Uuden-Seelannin Pinot Noir.

Mitkä ovat teidän salaiset lohturuoka-aseenne talven viimaa ja kylmyyttä vastaan? 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lindströmin burgeri, syksyn paras burgeri & Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014

For English please see here

* * * 

Yrttisistä Lindströmin pihveistä ja karamelisoidusta sipulimajoneesikastikkeesta syntyvät syksyn parhaat burgerit, joilla hurmaa vaikka isänpäiväpöydässä!

* * * 

Jos jokunen vuosi sitten hurahdin pahinta laatua olevaan kurpitsakuumeeseen, on tämän syksyn vastine ollut ehdottomasti punajuuri. Upean syvällä värillään ja kypsennettynä (etenkin paahdettuna!) suorastaan viettelevän lempeäksi pehmenevällä maullaan se on vienyt sydämeni (ja muutaman aikaisemmin valkoisen paidan...)

Hieman häpeästä punastellen myönnän, että vasta tänä syksynä olen tehnyt elämäni ensimmäistä kertaa mm. Lindströmin pihvejä. Mutta härregyyyyd, että niitä onkin tehty sitten heti monta kertaa peräkkäin.

Uskoisin, että keskimäärin meidän keittiössä syödään aika hyvin. Ja aika hyvistä raaka-aineista. Mutta kyllä jauheliha on sellainen raaka-aine, että sitä löytyy aina pakkasesta. 

On se sitten luomua tai vaikka lammasta taikka alelaarista napattua sika-nautaa, on jauheliha helppo ja nopea arjen pelastaja, joka on helposti tuunattavissa niin meksikolaisiin makuihin (tacosalaatti, anyone?) kuin välimerellisiin viboihin (kreikkalaiset lihapullat - oijoi!) Lähi-idän tunnelmiin (marokkolaiset köftet! Harira-keitto!)

Pitkään hauduttamalla saa siitä sitäpaitsi sellaisen syviä makuja ja rakkautta pursuavan Bolognesen, että sitä kehtaa tarjota sunnuntailounasvieraillekin. 

Liha on perinteisesti ollut se ruoanlaiton osa-alueista hinnakkain, joten sitä on jatkettu maailman eri keittiöissä mitä erilaisimmin keinoin. Kun sen yhdistää taikinakuoreen ja käyttää vaikka tortellinien (tai tulevasta kirjastani löytyvien Shish Barak-nyyttien) täytteeseen, ruokkii neljänneskilolla isommankin perheen. 

Toinen keino saada vähä riittämään pidemmälle on jatkaa lihaa vaikka sienillä tai, kuten näissä (ruotsalaisesta nimestään huolimatta mitä ilmeisemmin venäläistä alkuperää olevissa) Lindströmin pihveissä, punajuurella. 

Oiva arjen helpotus ovat muuten niin ikään vasta tänä syksynä lähikauppani hyllystä löytämäni esikeitetyt punajuuret. Siinä säästyy taas tunti johonkin ihan muuhun!

Viimeksi Lindströmin pihveistä tehtiin ihana yrttiset burgerpihvit, jotka tarjoiltiin karamelisoidusta sipulista, sinapista ja timjamista makeutta ja huimasti makua saavan majoneesidressingin kanssa. Rosmariinin lisäksi myös timjami ja tilli ovat yrttejä, jotka viihtyvät punajuuren seurassa erinomaisesti.

Kunnollisten briossisämpylöiden ja rouskuvan rapeiden polentaranskalaisten kanssa nämä ovat niin maistuvia, että nämä kelpaa kantaa pöytään vaikka tulevana isänpäivänä!

Hyviä briossisämpylöitä löytyy ainakin Kanniston Leipomon valikoimista.

Kotitekoisiin löydät ohjeen blogista täältä, marinoidun punasipulin reseptin puolestaan täältä ja polentaranskalaiset taasen täältä. 

Lindströmin burgerit:

6 -8 briossisämpylää (tarvittaessa gluteenittomia)

6-8 yrttistä Lindströmin pihviä (ohje alla)
karamelistoitu sipuli-majoneesidressingiä (ohje alla)

marinoitua punasipulia

1/3 pussia lehtikaalta, lehtiruoto poistettuna

6-8 siivua pekonia

1 suolakurkku pitkittäin siivutettuna tai pikkukurkkuja

Yrttiset Lindströmin pihvit:

Koosta riippuen 6-8 kpl

1 pieni sipuli, hienonnettuna

2 isoa punajuurta, keitettynä, kuorittuna ja raastettuna (á 150 gr)

400 gr jauhelihaa

2,5 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia (tai timjamia), hienonnettuna

2,5 rkl suolakurkkua (tai kapriksia) hienonnettuna

1 kananmuna

1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

paistamiseen: voita ja/tai öljyä

Kuullota sipulisilppu öljy - ja/tai voitilkassa keskilämmöllä kunnes läpikuultavaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja yhdistä muihin aineksiin.

Vaivaa tasaiseksi massaksi ja anna maustua peitettynä kylmässä puolisen tuntia. Karamelisoi sillä välin sipulit majoneesidressingiin. 

Muotoile kuudeksi-kahdeksaksi tasakokoiseksi paksuksi pihviksi ja paista voissa pannulla noin 6 minuuttia per puoli. 

Karamelisoitu sipuli-majoneesidressing:

2 pientä sipulia, ohuina suikaleina

1 tl sinappia

3 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

2 dl hyvää majoneesia

(suolaa, mustapippuria)

paistamiseen: muutama rkl voita

Karamelisoi sipulirenkaat voissa pannulla tai pinnoitetussa kattilassa välillä sekoitellen kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja mittaa sitten tehosekoittimeen muiden kastikeainesten kanssa. Surauta tasaiseksi, tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla. 

Kokoa burgerit. 

Paahda pekoni uunissa 200 asteessa kunnes rapeaa. Valuta talouspaperin päällä ja puolita.

Pehmitä lehtikaalta kuumalla pannulla vesitilkassa muutaman minuutin ajan. 

Paahda briossisämpylät.

Levitä briossisämpylöille hieman karamellisipulidressingiä, sen päälle muutama lehtikaalin lehti ja marinoidut punasipulit, sen päälle pihvi, reilu lusikallinen dressingiä, pekonia sekä suolakurkku. Kansi päälle ja ääntä kohden!

Ja juhlapäivän kunniaksi maistuu burgerin kanssa lasillinen erinomaista uusiseelantilaista Pinot Noiria! 

Uuden Seelannin itärannikolta löytyvän Hawke's Bayn alueelta tuleva Sileni Cellar Selection Pinot Noir 2014 (7,95€/ 0,375 l) oli itselleni uusi tuttavuus, mutta ehdoton löytö, josta löytyvät monet niistä syistä, joiden vuoksi uuden maailman (ja nimenomaan Uuden Seelannin) Pinot Noirit ovat vuodesta toiseen oman keittiöni suosikkeja.

Keskitanniinisesta viinistä löytyy pehmeänmakeaa marjaisuutta ja mm. kirsikan aromeja. Siinä on myös häivähdys orvokkisuutta ja rakennetta antavaa kevyttä tammisuutta, mitkä molemmat komppasivat punajuuren lempeää makeutta ja yrttien tuomaa hentoa riistaisuutta kauniisti. 

Demipullokokonsa ansiosta se on oiva valinta myös pienemmän talouden herkutteluhetkeen!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta punajuuresta ja rosmariiniöljystä

* * * 

For English please see here

* * * 

Edellisessä reseptissä paahdettiin hummukseen porkkanoita. Nyt on vuorossa punajuuri, josta tehty hummus sai Tsatsikimestarin huokailemaan ihastuksesta jo sen upean värin vuoksi. 

Itse punajuuri on tosin varsin mitäänsanomattoman näköinen kasvis, joka ei juuri ulkonäöllään hurmaa. Muuta huonoa siitä ei kyllä keksi edes yrittämällä. 

Se sisältää mm. antioksidantti betaiinia, jota käytetään mm. masennuksen hoidossa sekä tryptofaania, tuota suklaankin sisältämää hyvänolon lähdettä. Joissain kulttuureissa on uskottu, että samasta punajuuresta syöminen johtaa rakastumiseen. Delfoin oraakkeli jopa väitti  punajuuren olevan yksi vahvimmista lemmenlääkkeistä.

Jotain punajuureen liitetyistä lemmekkäistä assosiaatioista kertoo myös se, että 1900-luvun alun Englannissa prostituoituihin viitattiin kiertoilmauksella "punajuuripeltojen palveluksista..." (?) Tällä puolestaan saattaa olla jotain tekemistä Pompeijin (meidän päiviimme säilyneen) bordellin kanssa - sen seinät kun oli koristeltu mm. punajuurten kuvin...

Punajuurihan tunnetusti rakastaa rosmariinia, joten käytin alla olevassa reseptissä rosmariiniöljyä, jonka ohjeen löydät täältä. Om nom. 

Punajuurihummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

1 isohko (tai 1,5 pienempää) punajuurta (n. 170 gr)
3 rkl rosmariiniöljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

2 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori punajuuri ja lohko pienemmäksi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes palat ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonainen punajuuri vie n. tunnin, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

PS. Jos punajuuren ja kikherneiden liitto kuulostaa vastustamattomalta, kannattaa tsekata myös Veera R:n uunituore postaus, josta löytyy punajuuri-kikherne-fetapihvit. Kuulemma "ihan törkeen hyviä"!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!

Lihaton lokakuu: soija-punajuuristroganoff tilliöljyllä

* * * 

For English please see here

* * * 

Joskus keväällä se alkoi. Kuin varkain. 

Lähdin matkalle, enkä käynyt kertaakaan baarissa. Sen sijaan illat menivät oopperassa ja ravintolaillallisilla. 

Otin asiakseni alkaa lukea klassikkoromaaneja. En tosin päässyt Gabriel Garcia Marquezia pidemmälle, mutta kumminkin. 

Sitten huomasin ostaneeni Kalevala-korvakorut. Vahingossa, toki. Ja kirpputorilta. Mutta kumminkin. 

Kiinnitin huomiota myös siihen, että kävin kampaajani kanssa kerta kerralta pidempiä keskusteluja siitä, kuinka vaaleaksi tukkani olisi soveliasta raidoittaa. Minä halusin Barbie-blondia, hän jotain "hillitympää".

Sitten se kolahti. Ikäviisarini oli viimeisimmän syntymäpäivän myötä siirtynyt virallisesti lähemmäksi neljää- kuin kolmeakymmentä. Minusta oli tullut varhaiskeski-ikäinen (ja ilmeisesti liian vanha olemaan pissis). 

Sherrykin on alkanut maistua. Ja ruoat, joihin en ole koskenut sitten kouluruokaloiden alkavat herättää nostalgisia muistoja. Niinkuin vaikka stroganoff. Sellaista tuli sitten tehtyä, joskin lihattomaan lokakuun teeman mukaisesti punajuuresta ja Soyappétitin soijakuutioista.

Ja koska keski-ikään (ainakin television probioottisten jogurttien mainoksissa irvistelevien naisten perusteella) kuuluu jatkuva huoli suoliston hyvnvoinnista, niin jaanpa tämänkin. Vaikka punajuurta rakastankin, niin kyllä se seuraavan aamun vessassakäynti jaksaa joka kerta järkyttää. Aina sitä vähän pelästyy menneensä jotenkin, no, rikki.  Niin että terveisiä vaan teille, jotka väittivät elämän vasta alkavan keski-iässä: en minä ihan tällaista odottanut. Mutta joo, tunteepahan elävänsä...

Mutta asiaan! Eli reseptiin. Tillin sijaan voi pataan heittää myös timjamia (puoli puskaa) tai rosmariinia (4-5 oksaa) - punajuuri rakastaa niistä molempia. Jos maidotonta eli vegaania haluaa, voi smetanan korvata joko soijakermalla tai cashewkermalla (ohje täällä).

Kuudelle - kahdeksalle

Punajuuri-soijakuutiostroganoff:

400 gr punajuuria, kuorittuna ja reilun sentin kuutioksi lohkottuna

175 gr (1/2 pkt) Soyappétit- soijakuutioita

1,5 l kasvislientä

3 rkl öljyä

2 punasipulia, neljään osaan lohkottuna ja rouheasti siivutettuna

4 isoa valkosipulinkynttä

1 rkl fenkolinsiemeniä, paahdettuna kuivalla pannulla ja hienonnettuna

1 dl punaviiniä (voi jättää poiskin, lisää silloin kasvisliemen ja balsamicon määrää)

1/4 dl balsamicoa

2 prk (á 70 gr) tomaattipyrettä

4 dl kasvislientä

2 tillipuskaa

2 prk (á 120 gr) smetanaa

suolaa, mustapippuria

2 suolakurkkua, puolen sentin kuutioina

Tilliöljy:

tillipunttien varret

6 -8 rkl öljyä 

ripaus suolaa

Ajan säästämiseksi esikypsennä punajuuria 20 minuuttia joko höyryttämällä tai keittämällä vähässä vedessä. Valuta. 

Keitä soijakuutioita kasvisliemessä kymmenen minuuttia. Valuta ja säästä kasvisliemi itse stroganoffia varten. 

Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä kunnes sipuli on pehmeää. Lisää jauhetut fenkolinsiemenet, punaviini, balsamico ja muutaman minuutin kuluttua soijakuutiot. Anna niiden imeä makuja muutaman minuutin ajan  ja lisää kattilaan sitten punajuurikuutiot, tomaattipyre, kasvisliemi ja hienonnetut tillinkukinnot (säästä varret!). Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna hautua kannen alla tunnin verran kunnes punajuuret ovat halutun kypsyisiä. Lisää seokseen sitten smetana ja suolakurkkukuutiot. Kuumenna, tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Tarjoile keitetyn riisin, itkettävän hyvän perunamuusin tai linssipyreen kanssa. 

Itse valutin päälle lisäksi tilliöljyä - se antaa oman säväyksensä ja näin tillinvarretkaan eivät mene hukkaan. 

Mittaa tillinvarret pieneen tehosekoittimeen, kuumenna öljy kattilassa, kaada sitä tarvittava määrä tillin joukkoon ja aja tasaiseksi öljyksi. Mausta suolaripauksella.

Tiedätkös, kuka tykkää punajuuresta niin, että on tatuoinut sellaisen käsivarteensakin? No bloggarikollegani, lihattoman lokakuun kanssakilvoittelijani (ja nuoruuden hehkua suorastaan säkenöivä) Hannan soppa- blogin Hanna. Käy siis kurkkaamassa myös hänen tämänviikkoinen reseptinsä! Hyvää se on nimittäin ihan varmasti!

* Yhteistyössä Blogirinki ja Soyappetit* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

Fenkolinen lämmin punajuuri-perunasalaatti

Sotilasperheen lapsena asuin lapsuuteni suljetulla varuskunta-alueella, missä opin pitämään maailman luonnollisimpana asiana sitä, että sinne johtavien teiden porteilla seisovat vartijat tarkistivat jokaisen sisäänajavan henkilöllisyyden. Ja sitä, että lapsia ajelutettiin ympäriinsä panssarivaunuissa. 

Varuskunnan perheille ja lapsille järjestettiin ohjelmaa, mm. yleisurheilu- ja hiihtokilpailuja. Palkintolusikkakokoelmani karttui kiitettävää vauhtia tuntiessani asiaankuuluvaa ylpeyttä taidoistani. Voitte ehkä kuvitella, kuinka maailmani järkkyi tajutessani, että niitä lusikoita annettiin ihan jokaiselle osanottajalle. Myös sille viimeiseksi tulleelle. Arvatkaa kelle.

Se maalilinjan ylittäneitä tervehtinyt Lauantaipussi oli aikaisemmin ilmeisesti minua sopivasti harhauttanut ja estänyt tajuamasta, että ei minun reisilihaksieni tyylinäytteitäni tultaisi arvokisoissa kaipaamaan. 

Joulunaikaan kerholla puolestaan tarjottiin jouluateriaa, jolla tutustuin erinäisiin joulun perinneruokiin, joita ei meidän nirsoperheemme pöydästämme koskaan löytynyt. Niinkuin aladobiin, lipeäkalaan ja rosolliin. Eri hävittäjätyypit osaan vieläkin erottaa äänen perusteella, mutta mikään noista ei ole löytänyt tietään sydämeeni tai omiin juhlapöytäperinteisiini.

Punajuureen olen ylipäätänsä ihastunut vasta aikuisiällä ja nyt arvostankin sitä sen ansaitsemalla tavalla. Se myös tuunaa perunasalaatin jouluisen lämpimäksi ja muuallekin kuin vappupiknikille sopivaksi. Fenkoli tuo siihen lisää lämpöä ja tuloksena on lisuke, joka kelpaa myös punajuurta normaalisti karsastavalle Naapurinpojalle.  Vaikka yhä olemme eri mieltä oikeista suhteista. Hänen mukaansa perunaa ja punajuurta tulee olla puolet ja puolet, kun taas minun mielestä oikea suhde on kaksinkertainen määrä punajuuria perunoihin nähden. Fenkolinsiementen sijaan myös rosmariini (tai maustepippuri) käy hyvin. 

Punajuuri-perunasalaatti:

500 gr punajuuria

250 gr perunaa

125 gr omenaa

Kastike:

200 gr créme fraîchea

1,5 tl fenkolinsiemeniä jauhettuna

suolaa, mustapippuria

Paahda fenkolinsiement kuumalla kuivalla pannulla ja murskaa morttelissa. 

Kuori perunat ja punajuuret ja lohko samankokoisiksi paloiksi. Keitä perunat suolatussa vedessä ja höyrytä kuiviksi. Kuori ja lohko myös omena. 

Keitä tai paahda punajuuret (huomaa, että niiden kypsyminen vie liki tuplasti pidempään kuin perunoiden!) ja valuta. Säästä hieman keitinnestettä ja ohenna sillä tarvittaessa kastiketta - se antaa myös lisää väriä. (Keitinnesteen voi käyttää myös esim. punajuuririsottoon!)

Yhdistä peruna-, punajuuri- ja omenakuutiot. Sekoita kastikeainekset ja kääntele lämpimien kasvisten joukkoon. Tarjoile. Hyvää etenkin possun kanssa. Vaikka tämän appelsiini-neilikka-täytteisen kassler-rullan!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?