Sfiha - arabialaiset minipizzat (kosher, gluteeniton )

For English please see here

* * * 

Sfihat eli arabialaiset minipizzat ovat täydellinen valinta niin illanistujaisiin kuin kesän piknikeillekin. Onnistuvat myös grillissä!

* * * 

Länsirannalla sijaitseva Hebron hikoilee elokuisessa helteessä. Ulkona on aivan liian tukala olla: iltapäivän lämpötilat huitelevat nelissäkymmenissä. Ilma seisoo eikä hiekkaa ympäriinsä laiskasti liikutteleva kuiva ja kuuma tuulenvirekään apua tuo.

Minut adoptoineen palestiinalaisperheen kodin hämärä keittiö tarjoaa onneksi kipeästi kaivattua viilennystä. Perheen äiti taputtaa käsiään: hänen tyttärensä eivät voi sietää ruoanlaittoa, joten mama on innoissaan saatuaan minusta vihdoinkin tyttären, joka jakaa hänen rakkautensa siihen. 

Minuakin enemmän hän rakastaa tosin Nigella Lawsonia ja esittelee ylpeänä Nigellalta oppimaansa tekniikkaa kevätsipulin pilkkomiseen; Nigella Lawson-malliston saksilla. Juomme teetä ja jaamme reseptejämme, naurun säestämänä ja tupakansavun kiemurrellessa hitaasti kohti keittiön kattoa. 

Mama Tarawa on kutsunut minut keittiöönsä, ainoana toiveenaan oppia "kokkaamaan kuin Nigella". Hänen hämmästyksellään ei puolestaan ole rajaa oppiessaan, ettei hänen toisella puolen maailmaa Napapiirillä kasvannut suojattinsa ole koskaan tehnyt sfihaa. 

"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"

Niin no, jos asia minusta olisi kiinni, niin sfihaa. Paljon mieluummin kuin jotain kesäkeittoa tai tillilihaa...

Sfiha, eli arabialainen minipizza kuuluu pizzaperheen Levantin sukuhaaraan ja muistuttaa sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan niin Turkin lahmacunia kuin pideä.. 

Palestiinalaisalueilla olen törmännyt kahdenlaiseen sfihaversioon: toisessa pohja päällystetään jogurttipohjaisella lihaseoksella, mutta tämä on niistä ehdottomasti se parempi. 

Perinteisesti näihin käytetty liha on lammasta, mutta sen puutteessa voi sen korvata naudallakin. 

Lähi-idän lisäksi nämä leipäset ovat löytäneet intohimoisen yleisön myös Brasiliassa. Ja nyt, habibi, on sinun keittiösi vuoro!

15 kpl

Sfihat- arabialaiset minipizzat:

Pohja:

7 ½ dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)

1 rkl kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

5 ½ rkl öljyä

2‒2 ½ dl lämmintä vettä

Täyte:

3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 sipulia, hienonnettuna

500 g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

1 punainen chili, hienonnettuna

2 rkl granaattiomenasiirappia

2 tomaattia, pieninä kuutioina

2 rkl nelimaustetta (ohje kirjassani) tai bokharat-mausteseosta

1 tl suolaa

2 kourallista hienonnettua persiljaa

1 dl pinjansiemeniä, paahdettuna

muutama rkl öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

sitruunalohkoja

Sekoita pohjaa varten kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon sitten 4 rkl öljyä ja lopuksi vesi koko ajan vaivaten, kunnes koossa on pehmeä, kulhosta ja käsistä irtoava taikina. Sivele loput öljystä taikinan pinnalle ja anna kohota peitettynä lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Tee sillä välin täyte. Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulia ja sipulia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pannulle sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Lisää sitten mausteet ja anna seoksen maustua muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sitten granaattiomenasiirappi ja tomaattikuutiot. Jatka kypsentämistä vielä 10‒15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Kääntele sitten joukkoon persiljasilppu sekä pinjansiemenet. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Jätä pelti uuniin ja valmistele sillä välin sfihapohjat.

Jaa kohonnut pohjataikina jauhotetulla tasolla 15 samankokoiseen palaan ja kaulitse halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Nosta leivinpaperin päälle ja anna kohota keittiöpyyhkeellä peitettynä puolen tunnin ajan. 

Levitä pohjille täytettä noin sentin päähän reunoista painellen täyte kiinni pohjaan vaikka lusikan pohjalla. Nosta leivinpaperi kuumalle uunipellille ja paista, kunnes sfihat ovat kullanruskeita – uunista riippuen 8–10 minuuttia. 

Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin oli hullaannuttu niin Beach House Kitchen- blogissa kuin Viimeistä Murua Myöten-Saaran keittiössäkin, jossa tarjolla on vegaaninen härkisversio!

Ovatko sfihat eli arabialaiset minipizzat teille reissuiltanne tuttuja? Vai onko siellä ehditty tehdä joko blogista löytyvää lahmacunia tai pideä?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN! 

Lahmacun- turkkilainen pizza (kosher, gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Pizzan turkkilaisserkku lahmacun kuljettaa fiilikset välittömästi Istanbuliin. Ah, miten hyvää!

* * * 

Sanotaan se nyt ihan ääneen: Turkki on aika paska maa. No mutta onhan se. 

Se on kumma juttu, miten kurdien vaino, naisiin kohdistuva väkivalta ja kunniamurhat eivät paikkaa demokratian ja ihmisoikeuksien puutteen kaltaisia; melko huomattavia aukkoja ilmeisesti kenenkään muun kuin Erdoganin silmissä. Kansanmurhankieltäjät tosin harvoin niitä lystikkäimpiä tyyppejä ovatkaan. 

Ihmeellinen Istanbul on kuitenkin yksi suosikkikaupungeistani maailmassa. 

Jokusen vuoden takaisen Turkinturneeni lämpimimmät muistot liittyvätkin (ei lainkaan yllättäen) ruokaan. Yhdeksi suurista suosikeistani nousivat Istanbulin suuren basaarin sivukujilla suoraan kojusta nautitut, vain vajaan euron maksaneet lahmacun- lättyset.

Eikä ihmekään - kuuluuhan se ruokavalioni perustan muodostavaan pizzaperheeseen. 

Lihan (lahm) ja taikinapohjan (ajin) yhdistävä lahmacun (äännetään lahmadzun) tunnetaan alueesta riippuen myös joko turkkilaisena tai armenialaisena pizzana. Siihen onkin helppo rakastua. 

Olen sittemmin metsästänyt sitä aina tilaisuuden tullen ja varsin kelpoa lahmacunia löytynyt mm. Lontoosta. 

Suomessa tämä on vähän tuntemattomampi suuruus. Pakasteena tätä saa Hauler Oriental Marketista. Hella & Herkku-puodin Anna puolestaan vinkkasi, että (kuulemma vähän vaisuksi jäänyt) versio tästä on otettu myös Helsingin keskustan Pizza Servicen listalle. 

Niin lahmacunin pohja kuin täyte on ohut - pohjan ei siis tarvitse pizzan lailla pullistella eikä täytteiden kuulukaan muodostaa valtavaa kekoa pohjan päälle. 

Lampaan jauhelihan voi huoletta korvata myös naudalla, ja kiireessä oiva oikotie pohjaan ovat myös isot, pehmeät vehnätortillat tai ohuet rieskat.

Halutessaan taikinan voisi leipoa myös pieniksi; niin kevään ja kesän juhlapöytiin kuin piknikillekin sopiviksi annoskokoisiksi minilahmacuneiksi, jolloin taikinasta tulee (koosta riippuen) 24-28 kappaletta. 

Perinteisesti lahmacunit tarjoillaan sitruunalohkojen, tuoreiden yrttien ja yksinkertaisen kurkku-tomaattisalaatin kera (tähän hyvä on blogista löytyvä israelilainen salaatti!)

6 kpl

Lahmacun - turkkilainen pizza:

Pohja:

3 3/4 tl kuivahiiva

2 1/4 tl sokeria

2 1/4 dl lämmintä vettä

2 1/4 rkl öljyä

5-6 dl (00-pizza)jauhoja (tai tarvittaessa gluteenitonta vastinetta)

3/4 tl suolaa

Täyte:

400 gr (lampaan) jauhelihaa
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso (pihvi)tomaatti tai 2 pienempää
1 iso vihreä paprika
1 1/2 dl hienonnettua persiljaa
3/4 dl hienonnettua (vahvaa) minttua
2 rkl tomaattipyrettä
3/4 tl jauhettua juustokuminaa
3/4 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
3/4 tl paprikaa
1/4 tl cayennepippuria
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria

lisäksi: chilihiutaleita

tarjoiluun: loput yrteistä, sitruunalohkoja

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sivele pintaan hieman öljyä ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. Tee tällä välin täyte.

Laita myös uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Hienonna sipuli mahdollisimman hienoksi. Helpoiten tämä käy tehosekoittimessa, mutta silloin siitä jäävä neste kannattaa valuttaa pois. 

Halkaise tomaatti ja poista siitä kova ydin. Hienonna mahdollisimman pieneksi. Tee sama myös paprikalle. 

Yhdistä kaikki täytteen ainekset chilihiutaleita lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi (täyte on tässä vaiheessa aika löysää, mutta se vain helpottaa sen levittämistä pohjille). 

Anna täytteen maustua jääkaapissa kunnes pohjataikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. 

Vaivaa taikina sitten tasaiseksi (jauhoja ei pitäisi enää lisää tarvita) ja jaa kuuteen osaan. Kaulitse ohuenohuiksi pohjiksi. Helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on kätevä kumota suoraan kuumalle pellille.

Levitä muutama ruokalusikallinen täytettä per pohja ja taputtele se sitten tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle chilihiutaleita ja paista 7-8 minuuttia, kunnes reunat ovat vähän ruskistuneet ja täyte on kypsää.

Jos haluat lahmacunien pysyvän pehmeinä, peitä leivinpaperilla ja sitten vielä keittiöpyyhkeellä. 

Tarjoa loppujen yrttien ja sitruunalorauksen kera. 

PS. Jos lahmacun puhuttelee teidänkin makunystyröitänne, ei kannata myöskään unohtaa blogista löytyvää toista Turkin vastinetta pizzalle: pideä. 

Ja hei, jos teillä on jo hankittuna tuo keväällä ilmestynyt kirjani, löytyy sieltä vielä lisääkin samanhenkisiä herkkuja: sfiha, musakhan sekä manakish za'atar.

Onko teillä ollut jo mahdollisuus maistaa lahmacunia? Veikö se teidänkin sydämenne?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lähi-itä lautasella: turkkilainen munakoisopyre, lammasta ja Seghesio Sonoma Zinfandel

* * * 

For English please see here

* * * 

Kyllähän minulla on kiinnostusta keittiöhommiin ollut aina. Taitoja ei niinkään. Ensimmäinen kulinaarinen yritys, johon itsenäisesti olen lähtenyt, oli teevedenkeitto. Tulos: äidin pitkin hellaa sulanut häälahjakattila. Eikä teevettä.

Kunnianhimon kasvaessakaan ei vastaavilta katastrofeilta ole vältytty. Sushia varten misokaramelisoimani porkkanat polttivat pohjaan myös erään Herrasmiehen Le Creuset- kokoelman silmäteristä. Sittemmin olen kylvänyt tuhoa myös mm. makaronivellin muodossa. 

Maidonkeittopuuhat olenkin tällä karmalla pitänyt minimissään, kunnes kuulin Valion uutuudesta: pohjaanpalamattomasta Kiehu-maitojuomasta. Se kun lupauksien mukaan kestää kuumentamista tavallista maitoa paremmin, eikä pala pohjaan edes pinnoittamatonta kattilaa käytettäessä. 

Helppo keittää, vaikea polttaa, lupasi slogan. Ja kuulkaa, näin myös on. Selviydyin urakasta kunnialla vaikka (tapojeni mukaisesti...) unohdin tälläkin kertaa kattilan vartioimatta liedelle. Mutta niin vain selvisi koitoksesta kokin lisäksi myös kattila, eikä tiskaus ollut aikaisemmasta poiketen kolmen päivän liotusta, kuntosalitreenistä käyvää hinkkausta, loputonta itkua (ja uuden kattilan hakureissua...) vaativa prosessi.  

Uutuustuote on selvästi myös yleisönsä löytänyt - ensimmäisestä kahdesta kaupasta oli se ehtinyt päästä vallan loppumaankin!

Maultaan maito on ihan niinkuin mikä tahansa maito, mutta siinä on täyteläisyyttä, joka käy erinomaisesti vaikka tähän lempeään munakoisopyreeseen.

Tässä ruoassa ovat kaikki Lähi-idän maut lautasella. Samettista munakoisososetta, itämaisissa mausteissa kylpevää lammasta, tuoreita yrttejä ja granaattiomenan tuomaa raikkautta. 

On värejä, iloja, makua ja tekstuureja. Parhaimman ja savuisimman tuloksen munakoispyreeseen saa hiillostamalla munakoisot suoraan avotulella tai grillissä, mutta näin grillikauden ulkopuolella saa pyreeseen tarvittaessa lisää savunmakua myös muutamalla tipalla kaupoissa myytävää savuaromia. 

Neljälle:

Lammasta munakoisopyreellä:

Lammas:

1 punasipuli, hienonnettuna
3 (isoa) valkosipulinkynttä, hienonnettuna
muutama rkl öljyä paistamiseen
1 rkl juustokuminaa
1/2 rkl maustepippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl paprikaa
500 gr lampaan jauhelihaa (voi toki käyttää myös muuta)
1,5 tl kuivattua oreganoa
1,5 tl kuivattua timjamia
1 rkl tomaattipyrettä
3 tomaattia, kaltattuna, kanta poistettuna ja paloiteltuna
suolaa, pippuria
1,5-2 rkl granaattiomenasiirappia (saatavilla ainakin etnisistä kaupoista)

Tarjoiluun: sumakkia, 1/2 granaattiomenan siemenet, tuoretta persiljaa

Kalttaa tomaatit tekemällä ristiviilto niiden kantaan ja upottamalla kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Nosta ne reikäkauhalla, anna hieman jäähtyä ja kuori. Halkaise, poista kova kanta ja kuutioi.

Kuumenna öljy padassa/ kattilassa. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Muutaman minuutin päästä lisää mausteet ja pyörittele niitäkin hetki. Lisää sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. 

Lisää pataan kuivatut yrtit, tomaattipyre sekä kuutioidut tomaatit. Laske lämpöä ja anna hautua kannen alla keskilämmöllä parikymmentä minuuttia. Sekoita joukkoon granaattiomenasiirappi ja mausta. 


Munakoisopyre:

4 isoa munakoisoa (yhteensä n. 1,4 kg)
30 gr voita
1/2 dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)
3,25  dl Valio Kiehu maitojuomaa
ripaus muskottia
suolaa, mustapippuria
(savuaromia)

Kuumenna uuni kuumpimpaan mahdolliseen lämpötilaan. Pistele munakoisot kauttaaltaan joko haarukalla tai coctail-vartaalla. Aseta folion päälle ritilälle ja paahda grilivastusten alla välillä käännellen, kunnes pinta on mustunut ja ryppyinen - n. 40 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia, halkaise ja lusikoi sisältö siivilään valumaan siksi aikaa, kun valmistat valkokastikepohjan. 

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa kunnes melkein alkaa kuplia (älä ruskista). Kuumenna maito toisessa kattilassa. 

Lisää jauhot voisulaan ja kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sitten kuuma maito, vähän kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Kastike saa jäädä paksuksi, sillä munakoison sisältämä neste ohentaa sitä entisestään. 

Kuutioi munakoisot rouheasti (tai, jos haluat ihan samettista pyrettä, soseuta se tehosekoittimessa) ja lisää valkokastikkeeseen. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla (ja halutessasi savuaromilla). 

Lusikoi lammas munakoisopyreen päälle, ripottele päälle sumakkia, granaattiomenan siemenet sekä persilja ja tarjoile. 

Ja kyllähän näin iloinen ruoka myös arvoisensa viinin ansaitsee! Lähi-idän maut ovat tunnetusti kotonaan Pinot Noirin kanssa (omia, blogissa hyväksi havaittuja suosituksia löydät mm. täältä ja täältä) mutta granaattiomenansiementen marjaisen purskahduksen kanssa käy myös kalifornialainen Zinfandel, josta tämä Seghesio Sonoma Zinfandel 2011 (16,98€) on erinomainen esimerkki.

Sen kevyt paahteisuus käy yhteen munakoisopyreen savuisuuden kanssa, mutta viinin tanniinit ovat sen verran kypsiä, että yhdessä sen kypsän marjaisen ja jopa hilloisan yleisvaikutelman kanssa ne eivät jyrää niin viininkuin ruoankaan ominaisuuksia. Oiva viini myös riistaisempien ja tuhdimpienkin tummien liharuokien kaveriksi, etenkin jos niistä löytyy marjaisia sävyjä. 

Lisäksi viinistä tekee kätevän sen demikoko (0,375) mikä tarkoittaa, että tällä saa ylevöitettyä aterian myös pienemmässä taloudessa (nimim. yksineläjä, jolla on tälläkin hetkellä jääkaapissa neljä avattua viinipulloa...)

* Yhteistyössä Blogirinki ja Valio *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta valkosipulista

* * *

For English please see here

* * * 

Minä lupaan. Minä niin lupaan, että tämä hummus paahdetulla valkosipulilla on viimeinen hummusresepti vähään aikaan. Ei tosin missään nimessä ihan kokonaan, koska niin hyviä vinkkejä ja ideoita olen teiltä lukijoilta saanut. 

Tämä on hummusviikon resepteistä lähimpänä sitä aitoa ja alkuperäistä, mutta valkosipulinrakastajalle tämä on unelma. Paahtaminen antaa sille sellaista mahtavaa lempeyttä ja makeutta, että minulla on tapana paahtaa useampi valkosipuli kerrallaan - kerran kokeiltuasi huomaat, että kyllä sille karamelisoituneelle tahnalle käyttötarkoituksia löytyy. Perunamuusiin, kastikkeisiin, dippeihin... Ihan ehdottomasti suosittelen kokeilemaan sitä tässä ihanassa (ja tarvittaessa täysin vegaaninakin valmistuvassa) cashew-pohjaisessa kastikkeessa. 

Paahtaminen on helppoa: kääri kokonainen valkosipuli folioon ja unohda 200-asteiseen uuniin 1,5-2 tunniksi. 

Miettikää nyt: elämä ilman valkosipulia? Eihän siitä mitään tulisi.

Hummus paahdetulla valkosipulilla:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

2 rkl (miedon makuista) oliiviöljyä

6 paahdetun valkosipulin kynnen tahna (tai enemmän - maustasi, kynsien koosta ja paahtoajasta riippuen)

3 rkl sitruunamehua

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl vettä
(hunajaa)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai sitruunamehua (tai, halutessasi lisää makeutta, hunajaa) makusi mukaan ja notkista tarvittaessa haluamasi paksuiseksi lisäämällä vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

Ripottele päälle halutessasi hienonnettua persiljaa ja tarjoile. 

Joko sinä olet ehtinyt kokeilemaan kuluneen viikon keväisiä hummusreseptejä? Mikä niistä oli oma suosikkisi?

Reseptit löydät nimeä klikkaamalla:

- Klassinen hummus

- Hummus aurinkokuivatuilla tomaateilla

- Marokkolainen hummus paahdetulla porkkanalla

- Hummus paahdetulla punajuurella ja rosmariiniöljyllä

Jos rakastat valkosipulia, kannattaa tsekata myös valkosipulinen perunadippi skordalia, yksi viime kesän Kreikan tuliaistani!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hummus paahdetusta punajuuresta ja rosmariiniöljystä

* * * 

For English please see here

* * * 

Edellisessä reseptissä paahdettiin hummukseen porkkanoita. Nyt on vuorossa punajuuri, josta tehty hummus sai Tsatsikimestarin huokailemaan ihastuksesta jo sen upean värin vuoksi. 

Itse punajuuri on tosin varsin mitäänsanomattoman näköinen kasvis, joka ei juuri ulkonäöllään hurmaa. Muuta huonoa siitä ei kyllä keksi edes yrittämällä. 

Se sisältää mm. antioksidantti betaiinia, jota käytetään mm. masennuksen hoidossa sekä tryptofaania, tuota suklaankin sisältämää hyvänolon lähdettä. Joissain kulttuureissa on uskottu, että samasta punajuuresta syöminen johtaa rakastumiseen. Delfoin oraakkeli jopa väitti  punajuuren olevan yksi vahvimmista lemmenlääkkeistä.

Jotain punajuureen liitetyistä lemmekkäistä assosiaatioista kertoo myös se, että 1900-luvun alun Englannissa prostituoituihin viitattiin kiertoilmauksella "punajuuripeltojen palveluksista..." (?) Tällä puolestaan saattaa olla jotain tekemistä Pompeijin (meidän päiviimme säilyneen) bordellin kanssa - sen seinät kun oli koristeltu mm. punajuurten kuvin...

Punajuurihan tunnetusti rakastaa rosmariinia, joten käytin alla olevassa reseptissä rosmariiniöljyä, jonka ohjeen löydät täältä. Om nom. 

Punajuurihummus:

400 gr tölkki kikherneitä (valutettuna 240 gr)

1 rkl tahinia

1 isohko (tai 1,5 pienempää) punajuurta (n. 170 gr)
3 rkl rosmariiniöljyä

2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua korianteria

2 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2-3 rkl vettä

Kuori punajuuri ja lohko pienemmäksi. Pyörittele muutamassa ruokalusikallisessa öljyä ja paahda 200 asteessa kunnes palat ovat pehmeitä ja saaneet vähän väriä (kokonainen punajuuri vie n. tunnin, paloitellut koosta riippuen vähän vähemmän).

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua makusi  mukaan. Notkista haluamasi paksuiseksi lisäämällä tarpeen mukaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. 

PS. Jos punajuuren ja kikherneiden liitto kuulostaa vastustamattomalta, kannattaa tsekata myös Veera R:n uunituore postaus, josta löytyy punajuuri-kikherne-fetapihvit. Kuulemma "ihan törkeen hyviä"!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!