Hasselbackan perunat - parasta perunasta (vegaani, gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Hasselbackan peruna on ruotsalainen klassikko ja yksi parhaita lisukkeita aterialle kuin aterialle!

* * * 

Monella työharjotteluun osallistuneesta ei varmaan ole rupeamasta kummoisiakaan kokemuksia. Kyllähän niillä sitä kokemusta saa, mutta kovin harvoin se mihinkään työllistymiseen johtaa vaikka kuinka hyvin hommasi hoidat, eikä ihme. Miksi ihmeessä palkata ketään tehtävään, johon aina saa jonkun ilmaiseksikin!

Omat kokemukseni vaihtelevat laidasta laitaan. Olen vastannut niin puhelimeen ja keittänyt kahvia (ja arvatkaa vain, onko noihinkin paikkoihin edellytetty korkeakoulututkintoa?) mutta sitten on myös kertynyt Tunisian suurlähetystön kaltaisia kokemuksia. 

Muutin maahan onnekseni/ onnettomuudekseni (kauneuden lailla tämäkin lienee katsojan silmässä?) vain päiviä Arabikevään alkulaukauksena toimineen Tunisian vallankumouksen jälkeen, joten siellä todellakin pääsi tositoimiin, niinkuin vaikka raportoimaan ulkoministeriölle Libyan rajan pakolaisleireiltä ja kuvaamaan kotiovelle kuoliaaksi ammuttuja mielenosoittajia.

Harvemmin työharjoittelijat pääsevät jättämään jälkensä historiankirjoihin, mutta kyllä joskus niinkin käy. Kuten vuonna 1953 tukholmalaisen Hasselbackenin hotellin ravintolassa työskenneelle värmlantilaiselle kokkiopiskelijalle Leif Elissonille. 

Leif sai keittiössä idean nostaa peruna ihan uudelle tasolle ja tuloksena oli ravintolan (ei siis keksijänsä, kuinkas muutenkaan...) mukaan nimetty Hasselbackan peruna. 

Miettikää, jos Instagram olisi ollut olemassa tuolloin! Siinä olisivat kuulkaa häshtägit sinkoilleet lopputuloksen viralisoituessa ja 48 tunnin sisään joka kaupan perunalaarit olisivat ammottaneet tyhjyyttään meidän kaikkien yrittäessä toteuttaa vastaavaa kotioloissa!

Yli 60 vuotta myöhemmin Hasselbackenin hotelli-ravintola on yhtä paikallaan siinä Djurgårdenin vieressä ja tämä peruna löytyy listalta, yhtenä sen klassisimmista annoksista.

Lisukkeena 4-6 hengelle

Hasselbackan perunat:

6 isohkoa kiinteää perunaa (niiden koosta riippuen)

6 rkl voita/ margariinia/ öljyä

4 valkosipulin kynttä, kuorittuna ja veitsen lappeella hieman nuijittuna

3 rosmariinin oksaa
suolaa, valkopippuria

1-2 rkl korppujauhoa (tarvittaessa gluteenitonta)

Mittaa kattilaan voi, valkosipulinkynnet ja rosmariininoksat. Sulata voita kattilassa korkealla lämmöllä, kunnes se lopettaa kuohumisen. Jätä uuttumaan kannen alla varttitunniksi. Valmistele sillä välin perunat ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. 

Kuori perunat ja taputtele ne kuiviksi (ohutkuoriset perunat voi käyttää halutessaan myös kuorineen).

Leikkaa niihin terävällä veitsellä muutaman millin päähän toisistaan viiltoja melkein perunoiden pohjaan saakka. Helpoin tämä on tehdä asettamalla peruna esim. puukauhan päälle, jolloin veitsi ei vahingossakaan pääse leikkaamaan perunaa kokonaan halki.

Aseta perunat voideltuun uunivuokaan. Penslaa perunat noin puolella voiseoksesta. Suolaa ja pippuroi ja paista 225 asteessa 25 minuuttia. 

Penslaa perunat uudestaan jäljellejääneellä (ja vuoan pohjalle valuneella) voiseoksella, työnnä väleihin rosmariininlehtiä ja ripottele niiden päälle korppujauho. Nyt perunan "haitarit" ovat alkaneet jo avautua, mutta mikäli eivät, voi niitä rakoja vähän avata veitsenkärjellä.

Paista koosta riippuen vielä toiset 25 - 35 minuuttia, kunnes perunat ovat läpeensä kypsiä ja pehmeitä. Tarjoile vaikka pihvin tai kalan kaverina. 

Näitä on helppo myös varioida omien mielitekojen mukaan. 

Korppujauhon voisi korvata osittain tai kokonaan vaikka parmesaanilla tai siihen voisi yhdistää rapeita pekonimuruja (aaah). Kalan kanssa korppujauhoihin voisi puolestaan yhdistää vaikka persiljaa, chilirouhetta ja/tai hienoksiraastettua sitruunankuorta.

Joko Hasselbackan peruna on teille tuttu lisuke? Miten te sen tuunaisitte?

________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Itkettävän hyvää - täydellisen perunamuusin salaisuudet (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Täydellisen pottumuusini salaisuudet? Ruskistettu voi ja karamelisoitu sipuli. Lopputulos on suorastaan itkettävän hyvää.

* * * 

Pottumuusi on ruoista ehkä sitä kaikkein lohdullisinta. Mutta on olemassa muuseja ja sitten on olemassa muuseja. Muutamalla kikalla saa pussimuusijauheestakin syötävää, mutta onhan se kaikista paras aina alusta saakka itse tehtyä. 

Rakkauskirjeen isäni muusille löydät blogista täältä. Isän muusi on tehnyt vaikutuksen vuosien saatossa myös muihin kotiin näytille tuotuihin ruokailijoihin, joskin väliin pienoisella varauksella: "Katso nyt sen väriä - tuossa ei ole kyllä voissa säästelty!" Eikä kyllä kuulukaan. 

Mummoni muusi sen sijaan oli aikoinaan hämmentävä kokemus - rakenne oli kaikkea muuta kuin silkkisen sileä, unelmanpehmeä pilvi, johon halusi hypätä piehtaroimaan. Mummo kun laittoi omaansa sipulia. Eikä todellakaan minään mikroskooppiseksi hienonnettuna silppuna. Ei sitä taidettu Kuusamon perukoilla erityisemmin edes kypsentää. Mutta kyllähän se sipuli toki makua tuo. Ja eksentristä suutuntumaa...sitä halutessaan.

Oma muusini on muotoutunut vuosien saatossa tällaiseksi. Kunniaa se tekee molemmille, mutta omin, hyviksi havaituin twistein. Aitoa voita löytyy siitäkin, mutta ruskistettuna. Sipulia myös, mutta pehmeän makeaksi karamelisoituna ja soseutettuna. Ja tulos... noh, joskus yleensä se katoaa parempiin suihin ihan sellaisenaan. 

Omat vinkkini omaan suosikkimuusiini ovat helpot. Oikea perunalajike, kuivaksi höyryttäminen keittämisen jälkeen ja isoa valkosipulimurskainta muistuttavan perunaprässin käyttö. Niin ja se ruskistettu voi. Ja soseutettu karamelisoitu sipuli.

Ehkä kaikki eivät ole kaltaisiani itkupillejä, jotka liikuttuvat kyyneliin jopa 6 Nations-rugbyturnauksen mainoksia katsellessa, mutta kyllä tätä muusia tehdessä itku pääsee ainakin kahdesti. Ensimmäisen kerran sitä sipulia hienontaessa, toisen kerran valmista muusia maistaessa. 

Itkettävän hyvä pottumuusi karamelisoidulla sipulilla ja ruskistetulla voilla:

1 kg (jauhoisia) perunoita

3 pienehköä sipulia, ohuelti siivutettuna

1,5 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

1 tl sinappia

2 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

150 gr voita

1,5-2 dl (täys)maitoa, kuumennettuna

Kuori perunat ja lohko koosta riippuen 4-6 osaan. Höyrytä tai keitä suolatussa vedessä kunnes kypsiä. Karamelisoi sillä välin sipuli kuullottamalla niitä keskilämmöllä paistinpannulla muutamassa ruokalusikallisessa voita.

Kun perunat ovat valmiit, valuta ne ja höyrytä kuiviksi. Soseuta sipuli tehosekoittimessa timjamin ja sinapin kanssa, notkistaen seosta tarvittaessa muutamalla ruokalusikallisella maitoa.

Ruskista voi kuumentamalla sitä pinnoitetussa kattilassa (tai paistinpannulla) kunnes kupliminen lakkaa ja sen tuoksu muuttuu pähkinäisen paahteiseksi.

Purista höyrytetyt ja kuivat perunat perunaprässin läpi. Yhdistä siihen muut ainekset ja vatkaa tasaiseksi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja/tai pippurilla.

Ja mitäs tämän kanssa söisi? No vaikka

Rosmariinisia hirvipullia karpalokastikkeella 

Perinteisiä ruotsalaisia lihapullia

Brittikeittiön lohturuokaklassikkoa bangers & mash

Paprikaista possupataa

Pitkään haudutettua soijabolognesea

Soija-punajuuristroganoffia

Tai uusinta lohturuokasuosikkiani: Lindströmin lihapyöryköitä!

PS. Mikä on teidän lohturuokasuosikkinne? Ja missä joukoissa te perunamuusin suhteen seisotte: sipulilla vai ilman?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Eväät grillikauteen: Atria Rib Eye Steak, chimichurrikastike,uppopaistetut sipuliruusut ja Fuzion Organic Malbec

* * *

For English please see here

* * * 

Kesällä grillausta ei voita mikään. Atrian Rib Eye Steak, chimichurrikastike ja koukuttavat uppopaistetut sipuliruusut taltuttavat vaativammankin lihansyöjän nälän!

Suomen ilmasto on päässyt viime aikoina yllättämään: pihalla ei ole lumesta tietoakaan eikä vielä olla edes heinäkuussa! Tämä valo ja lämpö saa tunnetusti suomalaiset kierroksille - koskaan kun ei kuitenkaan voi tietää kauan tätä lystiä kestää. Niinpä täälläkin kärväistiin grillikausi käyntiin heti kun se oli mahdollista. Ja nyt kun iltapäivälehtien lööpit ovat isoon ääneen lupailleet helteiden jatkuvan, niin voin kertoa, että tällä linjalla jatketaan.

Puisto, aurinkoa, rakkaita ystäviä, viiniä. Muutama kierros petanqueta, siestaa puun varjossa, naurua, grillistä kesäiltaan leijaileva herkullinen tuoksu... kyllä tätä on odotettukin!

Blogiringin ja Atrian yhteistyön seurauksena grillikausi käynnistyi meillä muhkeasti takuumurealla Rib Eye Steakilla. Ei kuitenkaan kannata antaa tuon Jenkeissä suositun lihan nimen huijata - muiden Atrian tuotteiden lailla tämäkin on sataprosenttisesti kotimaista laatulihaa. Ja jos siellä arkaillaan pihvipaistamisen kanssa, niin ei hätää - paketista löytyy nimittäin selkeät ohjeet, joilla onnistuu vähän kokemattomampikin kokki! 

Lisäksi pihvit ovat maustamattomia, joten niitä voi vapaasti varioida oman inspiraation mukaan. Dry rub? Marinadi? Vai perinteisesti suolalla ja pippurilla pelaten?

Omani saivat kylkeensä Etelä-Amerikasta, pihvien luvatusta maasta kotoisin olevan chimichurrikastikkeen. Toinen kokeilemisen arvoinen olisi vaikka romesco-kastike. Vai hei, entä jos yhdistäisikin tähän surf and turf-henkisesti vaikka mango-chili-jokirapukastikkeen?

Lisukkeeksi uppopaistoin sipuliruusukkeita, jotka ovat niiiiiiiin hyviä, että ette uskokaan. Jos ruusukkeiksi leikkaaminen tuntuu turhalta hermojaraastavalta väkertelyltä, leikkaa sipulit vaikka reilun sentin paksuisiksi renkaiksi. Tätä herkkua ette nimittäin todellakaan halua missata!

Kahdelle

Rib Eye Steak:

2 Atrian Takuumurea Rib Eye Steakia (yht. 600 gr)

hieman öljyä

suolaa, pippuria

Ota liha huoneenlämpöön muutama tunti ennen grillausta. Pyyhkäise pinnat kuiviksi, sivele pintaan hieman öljyä ja grillaa 3 minuuttia per puoli. Suolaa ja pippuroi ja kääri folioon lepäämään varttitunniksi. 

Jos teet pihvit pannulla, kuumenna paistinpannu. Lisää pannuun muutama rkl öljyä ja saman verran voita. Paista pihvejä 3 minuuttia puoli pannun voi-öljyseoksella niitä valellen. Anna levätä folioon käärittynä ja tarjoile. 

Lihan levätessä valmista lisukkeet.

Chimichurrikastike:

6 kourallista persiljaa (reilu 60 gr eli kahden ison puskan verran)

3 rkl tuoretta oreganoa (tai 1,5 rkl kuivattua)

3 valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/2 tl chilihiutaleita

3 rkl sitruunamehua

1 rkl appelsiinimehua

1,25 dl öljyä

(1 tl sokeria)

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa kohdilleen suolalla, pippurilla ja/tai sokerilla. 

Uppopaistetut sipuliruusut:

4 pientä sipulia tai 2 isompaa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl suolaa

1 rkl mustapippuria

1/2 rkl jauhettua korianteria

1/4 rkl tuoretta timjamia (tai 1/2 rkl kuivattua)

1/2 tl cayennepippuria

2 kananmunaa

korppujauhoja, kevyesti vatkattuna

Öljyä paistamiseen

Leikkaa sipulin päästä (ei siis kannasta) noin sentin paksuinen siivu pois. Kuori sipulit. Aseta ne leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin ja kanta ylöspäin. Aloittaen reilun sentin päästä kannasta leikkaa sipulin keskelle saakka ulottuva viilto sipulin neljälle sivulle. Tee sitten 2-3 viiltoa (sipulin koosta riippuen) jokaisen neljännekseen. Käännä sipuli ja irrota sen terälehdet varovasti toisistaan. 

Sekoita kuivat ainekset keskenään syvässä kulhossa. Pyörittele sipulit jauhoseoksessa yksi kerrallaan, kasta sitten kauttaaltaan kananmunaan (valuta seosta tarvittaessa lusikalla terälehtien väliin) ja kierittele sitten korppujauhoissa niin, että sitä menee myös terälehtien väliin. Ravista ylimääräiset murut ja uppopaista kunnes kullanruskeita ja rapeita. 

Etelä-Amerikan aroilta löytyi myös viiniparitus. Fuzion Organiz Malbec (8.69 €) on argentiinalaista luomutuotantoa ja hintansakin puolesta juuri sellainen iloisen mutkaton viini, jota kesän grilli-iloitteluihin kaivataankin. 

Keskitäyteläisestä viinistä löytyy marjaista pehmeyttä ja mehevyttä, jonka ansiosta se on monikäyttöinen yleisviini melkeinpä mille tahansa grilliruoalle. Sen hilloisuuden ansiosta sitä kannattaa kokeilla myös vähän maustetumpien ruokien seuraan 

Ja jos grillikuume sielläkin roihuaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata myös Atrian Instagram- tili: seuraajien kesken arvotaan kesän ajan viikottain pallogrillejä ja 20 euron edestä grillattavaa!

PS. Lisää grillausinspiraatiota löydät kollegoiltani Blogiringin sivuilta!

*Yhteistyössä Blogirinki ja Atria*

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Pekoni-viskimarmeladi

* * * 

For English please see here

* * * 

Sanovat, etteivät vanhat koirat opi uusia temppuja. Hah, sanon minä. Viime viikonlopun aikana opin paljonkin. Niinkuin vaikka sen, että

- puhelimessani on käyttöjärjestelmä

- käyttöjärjestelmä vaatii päivityksiä

- minusta ei ole päivittämään edes jakaustani

- ihmisten edessä kokkaaminen näytöskeittiöissä on ihan huisin kivaa

- ammattikokit osaavat hoitaa tuon homman paljon meitä ruokabloggareita siistimmin...

- pekoni tekee ihan oikeasti kaikesta parempaa 

Ja jos pekoni tekee kaikesta parempaa, niin ei jää kauaksi viskikään. Joten jos yhdistää pekonin JA viskin... tsaijai. Siinä on kuulkaa isokin mies kyynelissä.

Tätä marmeladia/ chutneytä/ hilloa keiteltiin sunnuntain Lähiruoka & Luomumessujen Jukolan Juuston näytöskeittiöesiintymistä varten. Vähän sitä lopputulosta jänskättiin, mutta yleisön palaute oli, että resepti on ihan ehdottomasti saatava blogiin. Joten tässä se nyt on!

Kokkasimme Habanerokitchenin kanssa Hyvää Suomesta- osastolla ja hyvää Suomesta on tämäkin. Niin sipuli, pekoni, omenaviinietikka, timjami kuin voikin on suomalaista. Viskissä joutui hieman tinkimään, vaan kohta sitäkin saa Suomesta vaikka molemmille käsille. Teerenpelin single maltia saa jo Alkostakin, Valamon Luostarissa on kuulemma valmistumassa ohraviskiä ja Helsinki Distilling Companyltäkin on tulossa markkinoille omansa. 

Jukolan Juusto on muuten sellainen suomalainen laatutuote ja lähituotantoa perhaimmillaan, että kannattaa ehdottomasti tutustua. 

Tämä resepti on mitoitettu messuyleisölle ja valmista marmeladia tulee kaksi reilua hillopurkillista. Se säilyy ilmatiiviissä purkissa kylmässä neljäkin viikkoa (ei muuten säily!), mutta puolita annos halutessasi pienempiin tarpeisiin. Tällöin valmistusaika on luonnollisesti myös lyhempi. 

Pekoni-viski-sipulimarmeladi:

6 pkt pekonia (á 140 gr), noin puolen sentin suikaleina

6 isohkoa sipulia (yht. n. 1,4 kg), kuorittuina ja vajaan sentin kuutioina

2 dl ruskeaa sokeria

0,5 dl (vaahtera) siirappia

6 rkl (0,75 dl) viskiä (voi jättää poiskin - korvattavissa myös konjakilla tai Jallulla)

1,25 dl omenaviinietikkaa

3 rkl tuoretta timjamia

(suolaa, mustapippuria)

Paahda pekonisuikaleita kuivalla pannulla tai isossa pinnoitetussa kattilassa muutamassa erässä keskilämmöllä n. 10 minuutin ajan, kunnes niiden väri tummuu ja ne lähentelevät rapeutumista. Nosta reikäkauhalla ja talouspaperin päällä. Valuta pekonirasva ja jätä sitä kattilaan 3 rkl. 

Kuullota sipulia pekonirasvassa välillä sekoitellen kunnes se on pehmeää ja alkaa karamelisoitua (hilloerän suuruudesta riippuen 20-50 minuuttia.) Lisää sokeri ja nosta hieman lämpöä. Kun sokeri on sulanut, lisää kattilaan loput aineet suolaa ja pippuria lukuunottamatta. 

Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut ja seos paksuuntunut hillomaiseksi (hilloerän suuruudesta riippuen 20-60 minuuttia) - jäähtyessään seos sakenee entisestään. 

Tarkista maku ja suolaa ja pippuroi halutessasi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen purkittamista. 

Hyvää juustojen kanssa, leivän päällä... tai ihan sellaisenaan suoraan purkista (mitä luulette minun tekevän parasta aikaa?)

Itse tarjosin näitä grillattujen cheddarleipien kanssa. Ota kaksi ohuehkoa viipaletta hyvää (pata)leipää, levitä väliin reilu kerros raastettua cheddaria, ripottele päälle tuoretta timjamia, laita toinen leipäviipale kanneksi ja paista voissa pannulla keskilämmöllä molemmin puolin kunnes juusto on sulanut ja leipä on kauniin kullanruskea. 

Säilytä marmeladi kylmässä, mutta ota huoneenlämpöön hieman ennen tarjoilua sen pehmenemiseksi (tai lämmitä muutama sekunti mikrossa).

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Lähi-itä lautasella: turkkilainen munakoisopyre, lammasta ja Seghesio Sonoma Zinfandel

* * * 

For English please see here

* * * 

Kyllähän minulla on kiinnostusta keittiöhommiin ollut aina. Taitoja ei niinkään. Ensimmäinen kulinaarinen yritys, johon itsenäisesti olen lähtenyt, oli teevedenkeitto. Tulos: äidin pitkin hellaa sulanut häälahjakattila. Eikä teevettä.

Kunnianhimon kasvaessakaan ei vastaavilta katastrofeilta ole vältytty. Sushia varten misokaramelisoimani porkkanat polttivat pohjaan myös erään Herrasmiehen Le Creuset- kokoelman silmäteristä. Sittemmin olen kylvänyt tuhoa myös mm. makaronivellin muodossa. 

Maidonkeittopuuhat olenkin tällä karmalla pitänyt minimissään, kunnes kuulin Valion uutuudesta: pohjaanpalamattomasta Kiehu-maitojuomasta. Se kun lupauksien mukaan kestää kuumentamista tavallista maitoa paremmin, eikä pala pohjaan edes pinnoittamatonta kattilaa käytettäessä. 

Helppo keittää, vaikea polttaa, lupasi slogan. Ja kuulkaa, näin myös on. Selviydyin urakasta kunnialla vaikka (tapojeni mukaisesti...) unohdin tälläkin kertaa kattilan vartioimatta liedelle. Mutta niin vain selvisi koitoksesta kokin lisäksi myös kattila, eikä tiskaus ollut aikaisemmasta poiketen kolmen päivän liotusta, kuntosalitreenistä käyvää hinkkausta, loputonta itkua (ja uuden kattilan hakureissua...) vaativa prosessi.  

Uutuustuote on selvästi myös yleisönsä löytänyt - ensimmäisestä kahdesta kaupasta oli se ehtinyt päästä vallan loppumaankin!

Maultaan maito on ihan niinkuin mikä tahansa maito, mutta siinä on täyteläisyyttä, joka käy erinomaisesti vaikka tähän lempeään munakoisopyreeseen.

Tässä ruoassa ovat kaikki Lähi-idän maut lautasella. Samettista munakoisososetta, itämaisissa mausteissa kylpevää lammasta, tuoreita yrttejä ja granaattiomenan tuomaa raikkautta. 

On värejä, iloja, makua ja tekstuureja. Parhaimman ja savuisimman tuloksen munakoispyreeseen saa hiillostamalla munakoisot suoraan avotulella tai grillissä, mutta näin grillikauden ulkopuolella saa pyreeseen tarvittaessa lisää savunmakua myös muutamalla tipalla kaupoissa myytävää savuaromia. 

Neljälle:

Lammasta munakoisopyreellä:

Lammas:

1 punasipuli, hienonnettuna
3 (isoa) valkosipulinkynttä, hienonnettuna
muutama rkl öljyä paistamiseen
1 rkl juustokuminaa
1/2 rkl maustepippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl paprikaa
500 gr lampaan jauhelihaa (voi toki käyttää myös muuta)
1,5 tl kuivattua oreganoa
1,5 tl kuivattua timjamia
1 rkl tomaattipyrettä
3 tomaattia, kaltattuna, kanta poistettuna ja paloiteltuna
suolaa, pippuria
1,5-2 rkl granaattiomenasiirappia (saatavilla ainakin etnisistä kaupoista)

Tarjoiluun: sumakkia, 1/2 granaattiomenan siemenet, tuoretta persiljaa

Kalttaa tomaatit tekemällä ristiviilto niiden kantaan ja upottamalla kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Nosta ne reikäkauhalla, anna hieman jäähtyä ja kuori. Halkaise, poista kova kanta ja kuutioi.

Kuumenna öljy padassa/ kattilassa. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Muutaman minuutin päästä lisää mausteet ja pyörittele niitäkin hetki. Lisää sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. 

Lisää pataan kuivatut yrtit, tomaattipyre sekä kuutioidut tomaatit. Laske lämpöä ja anna hautua kannen alla keskilämmöllä parikymmentä minuuttia. Sekoita joukkoon granaattiomenasiirappi ja mausta. 


Munakoisopyre:

4 isoa munakoisoa (yhteensä n. 1,4 kg)
30 gr voita
1/2 dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)
3,25  dl Valio Kiehu maitojuomaa
ripaus muskottia
suolaa, mustapippuria
(savuaromia)

Kuumenna uuni kuumpimpaan mahdolliseen lämpötilaan. Pistele munakoisot kauttaaltaan joko haarukalla tai coctail-vartaalla. Aseta folion päälle ritilälle ja paahda grilivastusten alla välillä käännellen, kunnes pinta on mustunut ja ryppyinen - n. 40 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia, halkaise ja lusikoi sisältö siivilään valumaan siksi aikaa, kun valmistat valkokastikepohjan. 

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa kunnes melkein alkaa kuplia (älä ruskista). Kuumenna maito toisessa kattilassa. 

Lisää jauhot voisulaan ja kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sitten kuuma maito, vähän kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Kastike saa jäädä paksuksi, sillä munakoison sisältämä neste ohentaa sitä entisestään. 

Kuutioi munakoisot rouheasti (tai, jos haluat ihan samettista pyrettä, soseuta se tehosekoittimessa) ja lisää valkokastikkeeseen. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla (ja halutessasi savuaromilla). 

Lusikoi lammas munakoisopyreen päälle, ripottele päälle sumakkia, granaattiomenan siemenet sekä persilja ja tarjoile. 

Ja kyllähän näin iloinen ruoka myös arvoisensa viinin ansaitsee! Lähi-idän maut ovat tunnetusti kotonaan Pinot Noirin kanssa (omia, blogissa hyväksi havaittuja suosituksia löydät mm. täältä ja täältä) mutta granaattiomenansiementen marjaisen purskahduksen kanssa käy myös kalifornialainen Zinfandel, josta tämä Seghesio Sonoma Zinfandel 2011 (16,98€) on erinomainen esimerkki.

Sen kevyt paahteisuus käy yhteen munakoisopyreen savuisuuden kanssa, mutta viinin tanniinit ovat sen verran kypsiä, että yhdessä sen kypsän marjaisen ja jopa hilloisan yleisvaikutelman kanssa ne eivät jyrää niin viininkuin ruoankaan ominaisuuksia. Oiva viini myös riistaisempien ja tuhdimpienkin tummien liharuokien kaveriksi, etenkin jos niistä löytyy marjaisia sävyjä. 

Lisäksi viinistä tekee kätevän sen demikoko (0,375) mikä tarkoittaa, että tällä saa ylevöitettyä aterian myös pienemmässä taloudessa (nimim. yksineläjä, jolla on tälläkin hetkellä jääkaapissa neljä avattua viinipulloa...)

* Yhteistyössä Blogirinki ja Valio *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!