Pakkomielteinen bloggaaja pa(r)h(a)immillaan: appelsiininen porkkana-rakuunarisotto

* * *  

For English please see here

* * * 

Liemessä- blogissa oli jokunen aika sitten suorastaan riemastuttava ruokabloggaritesti, jossa oli mahdollisuus kartoittaa tämän jalon toimenkuvan vakavastiotettavuuden tasoa. Ja pisteitähän ropisi. Kuvausalustavarasto? Erillinen bloggausasiasto? Ruoan syöminen kylmänä? Poing,poing, poing. Älytöntä? Ehkä. Koomista? Kyllä.

Nokitin tulosta entisestään nyt meneillään olevan reissun teho-optimoiduilla viimeisillä hetkillä. Laukku oli pakattu, akut ladattu, matkustusilmoitukset tehty, lentoliput ja passikopiot tulostettu ja skannattu, kyytikin oli tulossa... mutta eihän sitä jääkaapin sisältöä voinut jättää tuleviksi viikoiksi pilaantumaankaan. Niinpä ehdin kokata ja kuvata vielä yhden reseptin. Jonka alla näkyviä kuvia sitten editoin välilaskun aikana Kiovassa. Asialleen omistautunutta? Ihan varmasti. Huolestuttavaa? Ehkä sitäkin. 

Reilu annos yhdelle, lisukkeena kahdelle- kolmelle

Aurinkoinen appelsiininen porkkana-rakuunarisotto:

250 gr porkkanaa, noin sentin kuutioina

1 salottisipuli

muutama rkl voita

3/4 dl hyvää risottoriisiä

1/2 dl valkoviiniä

3 - 5 dl kana- tai kasvislientä

kourallinen tuoretta (vahvaa) rakuunaa

50 gr appelsiininmakuista tuorejuustoa (Valio Eila)
ripaus chilihiutaleita

(parmesaania maun mukaan)

Kuori ja kuutioi porkkana. Höyrytä tai keitä kypsiksi. Jos valitsit keittämisen, älä heitä keitinvettä pois, vaan liuota liemikuutio siihen. Ala tehdä tällä välin risottoa. 

Kun porkkanakuutioit ovat kypsiä, soseuta siitä puolet (jätä loput tarjoiluun).

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysäksi, sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon rakuuna, vähän myöhemmin porkkanasose ja -palat, juustot sekä chilihiutaleet. Tarkista maku, mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla ja tarjoile. 

Hyvää sellaisenaan tai vaikka kanan lisukkeena.

Ja oooh, miten aurinkoinen lopputulos olikaan! Seuraavissa postauksissa siirrytäänkin jo tänne Lähi-idän aurinkoon!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Arroz Negro - musta äyriäispaella Valenciasta (gluteeniton)

For English, please click here

* * * 

Arroz Negro eli valencialainen musta paella tekee vaikutuksen jo dramaattisella ukomuodollaan!

* * * 

Meneillään on pimeydessään vuoden synkin jakso. Aamuisin aivot vain eivät suostu hyväksymään herätyskellon väitettä siitä, että sängyn sylistä olisi taas yritettävä ponnistaa edes jotenkin tuottavaan päivään.  

Asiaa ei auta se, että meistä kumpikaan ei ole muutenkaan aamuihmisiä, joskin se ilmenee meissä hyvinkin erilaisin tavoin. Naapurinpojalla se halvauttaa totaalisesti hänen toimintakykynsä, jättäen hänet kykeneväksi kommunikoimaan muutenkin kuin Juice Leskisen laulunsanoilla vasta noin 7. kahvikolpakollisen jälkeen. 

Oman pahantuulisuuteni pohjatonta määrää yrittäessäni saada sirkustamme liikkeelle puolestaan kuvaa ainoastaan kantasuomalaisessa kirjallisuudessa esiintyvä vertauskuva alaruumiinsa ampuma-asevälikohtauksen seurauksena loukanneesta suurpedosta. Siinä vaiheessa kun vihdoin pääsemme matkaan tunti tarkoitettua myöhemmin (jokseenkin väistämätön seuraus tunnin kestäneestä herätyskellon torkuttamisesta...) ei lohtua tarjoa edes Naapurinpojan optimistinen huomautus siitä, että -4 ei sentään onneksi ole liian kylmä. ON SE! 21 ASTETTA OMAAN ELÄMÄNLAATUUNI VAADITTAVAA ASTELUKUA KYLMEMPI!

Mutta jos tästä vuodenajasta nyt väen vängällä haluaa jotain hyvää keksiä, niin eipähän tarvitse huolehtia pakasteiden sulamisesta kauppareissulla. Tätä yritin itselleni hokea odottaessani varpaat jäässä, mereltä puhaltavan puhurin kirvoittamien kyynelten muuratessa silmät umpeen raitiovaunua Hakaniemessä etnisten kauppojen ostoskierroksen jälkeen - mukaan kun oli päätynyt kilotolkulla äyriäisiä, joita ei muualta (etenkään niillä hinnoilla!) saa. Tuloksena oli mustaa mieltä kummasti hellinyt Arroz Negro, eli musta riisi.

Arroz Negro on Valencian ja Katalonian alueelle tyypillinen, myös mustaksi paellaksi kutsuttu ruoka, joka saa uljaan mustan värinsä (voiko noin edes sanoa enää ilman rotupoliittista epäkorrektiutta?) mustekalan tai seepian musteesta. Itse käytin valmiina ostettua mustekalan mustetta (omani ovat 4 gramman annospusseissa ostettuja), jota myydään supermarketeissakin, mutta etenkin jos mustekalat siivoaa itse, niin voisi sitä suoraan käyttää niistä löytyvää mustettakin. Ohjeet siihen täällä. 

Yksinkertaisimmillaan ruoassa on vain mustekalaa (tai seepiaa), riisiä ja vihreää paprikaa. Paprikan sijaan tähän versioon päätyi viime hetken vetona miso-nuudelisalaatista ylijäänyt wakame-merilevä, josta ensin suunnittelin surauttavani jonkinlaisen hilpeän vihreän vinaigretten annoksen ympärille väriä antamaan. Lopulta tyydyin sekoittamaan merilevän suoraan ruokaan, johon se antoikin oman, kivan keveän merellisen säväyksensä. 

Italianserkustaan risotosta tämä eroaa siinä, että kaikki neste kaadetaan pannuun kerralla ja annetaan sitten imeytyä miedolla lämmöllä. Pannua ei myöskään juurikaan sekoitella, jolloin lopputulos ei ole risottomaisen kermainen. Jos sellainen koostumus puhuttelee sinua enemmän, lisää kuuma liemi erissä aina edellisen kauhallisen imeydyttyä ja kääntele joukkoon vielä lopuksi esim. mascarponea. 

Neljälle:

Arroz Negro - Valencialainen musta paella:

2 salottisipulia

3 dl risottoriisiä tai paellariisiä

1,5 dl valkoviiniä

1-1,25 l äyriäislientä (joko itsevalmistettua tai fondista)

25 gr mustekalan mustetta

600 gr puhdistettua mustekalaa (pakastettuja kokonaisia 1 kg)

150 gr wakame-merilevää

(2 reilua rkl mascarponea)

tarjoiluun: 1/2 sitruunan raastettu kuori, kourallinen persiljalehtiä

Mustekalojen marinadi:

1/4 dl oliiviöljyä

1/2 sitruunan mehu ja kuori

1/2 - 1 punainen chili (maun ja marinointiajan mukaan)

2 valkosipulinkynttä

Sulata mustekalat, puhdista (ohjeet täällä) ja leikkaa noin sentin paksuisiksi renkaiksi. Taputtele kuiviksi. Sekoita marinadin ainekset ja anna mustekalojen marinoitua riisin valmistamisen ajan (tai pidempään, ihan miten aikaa riittää!). Jos oikoa haluaa, voi tämän vaiheen myös skipata ja heittää mustekalarenkaat pannulle kypsymään ennen liemen lisäämistä. Valuta wakame tarvittaessa.

Valmista riisi. Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini ja muste. Anna niiden imeytyä ja lisää sitten liemi. Anna hautua kypsäksi alhaisella lämmöllä (10-20 minuuttia). Lisää lientä tarvittaessa. Vähän ennen kuin riisi on valmista, valuta mustekalat marinadistaan ja paista kuumalla pannulla pikaisesti, suolaa ja pippuroi ja lisää riisiin kypsymään loppuun. Säästä lonkerot tarjoilua varten. 

Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna sen jäädä löysähköksi sillä risoton lailla se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon wakame (ja mascarpone jos käytät) sekä persilja, jättäen hieman tarjoiluunkin. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Ripottele sitruunankuoriraaste ja loput persiljasta annoksen päälle ja tarjoile. 

Eikö olekin ihanan dramaattinen! Kuka teistä on jo päässyt herkuttelemaan arroz negrolla?

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Kurpitsarisotto

Jos syksystä nyt jotain hyvää sanottavaa on keksittävä, niin onhan siinä se, että sään kylmetessä saa hyvällä omallatunnolla kaivaa esiin ne vähän tuhdimmat resepti-ideat. Kuten risotot. 

Sitten on se syksyn must have-hankintoja pullollaan oleva InStylen syyskuun numero. Ja se joka syksy päätään nostava himo paksuihin villapaitoihin ja skottiruutuun (kyllä, tänäkin vuonna). Viimeksi mainittujen ansiosta hankintaan meni esimerkiksi uusi viitta. Joka onkin Suomen sääolosuhteisiin mitä käytännöllisin hankinta: onhan sillä kaksi kertaa vuodessa sellainen noin kahden tunnin ikkuna jolloin se ei ole vielä liian talvinen, mutta onnistuu edes jotenkin pitämään supersankarikantajansa riittävän lämpimänä. Muotihommat jätän kuitenkin suosiolla Masutoaitemun Riitalle ja keskityn itse suosiolla ruokaan ja ruokabloggaukseen! Ja siihen risottoon. 

Oih, noita lempimaani lipun värejä! Ei, en tarkoita Makedoniaa.

Koska kurpitsakuume ei osoita laantumisen merkkejä, oli vuorossa kurpitsarisottoa. Josta taisi kertaheitolla tulla jopa kurpitsagnocchit täyteläisessä lohdullisuudessaan päihittävä uusi kurpitsasuosikki. Kurpitsan lempeä makeus kannattelee morcillankin kaltaisia vahvojakin makuja, joten päädyin tarjoilemaan omani rapeaksi paahdetulla serranokinkulla. Toki tähän voisi ruokalajin italialaisia juuria kunnioittavaa prosciuttoakin käyttää, mutta itse satun tykkäämään tuosta serranokinkun syvemmästä mausta. Pekoni käy myös. Jos oikein haluaa kanssaruokailijoita ihastuttaa esiinpanolla, voi ne paahtaa uunissa salmorejosta tutuilla kinkkukiharoiksi.

Reilu annos kahdelle, kohtuullisempi kolmelle, alkuruokana jopa neljälle

500 gr kurpitsaa (puolet esim. 1,4 kg painoisesta hokkaidokurpitsasta)

muutama rkl öljyä

1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna

1/2 tl juustokuminaa jauhettuna

1/2-1 tl chilihiutaleita (maun mukaan) tai tuoretta punaista chiliä

suolaa, mustapippuria (reippaasti)

1 salottisipuli

voita

1,5 dl hyvää risottoriisiä

1 dl valkoviiniä

0,5 - 0,75 litraa kana- tai kasvislientä

kourallinen salvianlehtiä

100 gr ricottaa

(parmesaania maun mukaan)

Halkaise kurpitsa, poista siemenet (kannattaa säästää muuhun käyttöön!), kuori kurpitsa ja lohko. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja lisää mausteet. Pyörittele hetki aromien irrottamiseksi ja kaada kurpitsalohkojen päälle. Suolaa ja pippuroi ja paahda 200-asteisessa uunissa kunnes lohkot ovat pehmeitä; koosta riippuen 15-25 minuuttia. Ala tehdä tällä välin risottoa. 

Kun kurpitsa on valmis, soseuta puolet ja leikkaa toinen puolikas haluamasi kokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Paahda serranokinkkuviipaleet kunnes rapeita - noin 10 minuuttia. Anna hieman jäähtyä ja murenna haluamasi kokoisiksi lastuiksi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysäksi, sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon salvia, vähän myöhemmin kurpitsasose ja -palat sekä juusto(t). Tarjoile. Nopeasti. Vaikka rapeaksi paahdettujen serranokinkkulastujen tai pekonin kera. Possutonta ruokavaliota noudattavat voivat käyttää tekstuuria antamaan vaikka kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Viininä toimisi vaikka Soave Classico. Minä tosin kokeilin Lindeman's Early Harvestin Semillon Sauvignon Blancia (Alkossa 9,98€), eikä sekään hassumpi yhdistelmä ollut. 

Varhaisen sadonkorjuun ansiosta viiniin  ei ehdi kerääntyä niin paljon sokeria, mitä kautta alkoholi (ja kalori)pitoisuus jää tavanomaista alhaisemmaksi. Siitä löytyy kuitenkin esimerkiksi blogissa aikaisemmin testattuun, Jacob's Creekin kokonaan alkoholittomaan Unvined Rieslingiin verrattuna enemmän hapokkuutta, joten siinä on ryhtiä myös kevyeksi ruokajuomaksi, vaikka omimmillaan seurustelujuomana onkin. Sen hapokkuus tasapainotti risoton kermaisuutta herukkaisen yrttisyyden puolestaan kompatessa annoksen salviaisia sävyjä. Ei hassumpaa lainkaan!

Terveisiä muuten eduskuntaan: viinitarhan perustanut Henry John Lindeman oli viinin terveysvaikutuksista vakuuttunut lääkäri joka vakaasti uskoi, että "viini on tarkoitettu tuomaan iloa ja onnea".

Ja kyllä, pullo on saatu blogin kautta tuotenäytteenä. Ja ei, siihen ei ole sisältynyt minkäänlaista velvoitetta kirjoittaa siitä mitenkään päin mainoksenomaiseksi tulkittavasti.

__________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

      

Minttuinen hernerisotto

Luonnon puhjetessa ympärillä uljaaseen keväiseen kukoistukseensa, näkyy se myös lautasellani. Kaikki kevään ihana tuore anti tekee vihreästä keittiössäni jokakeväisen hittivärin - sanoo Pantone mitä tahansa. Niinkuin vaikka tässä ihanassa risotossa, joka saa raikkaan vihreytensä herneestä kolmessa muodossa: minttuisesta hernepyreestä, tuoreista herneistä ja herneenversoista. 

Herneenverso nousee aina keväisin yhdeksi suosikkiyrtikseni - se kun antaa esimerkiksi salaatteihin ihanan vehreän herneisen maun ilman herneiden jokseenkin hankalasti syötävää rakennetta.

Meillä risotto tarjottiin valkosipulilla, chilillä ja limellä marinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen kera, mutta kasvissyöjät voivat toki jättää ne poiskin. Tai risoton voi tarjota punajuuririsoton lailla kalan kaverina!

Pääruokana 3-4 hengelle, alkuruokana 6 syöjälle

Hernepyree:

200 gr herneitä

1/2 limen mehu
1/2 dl kanalientä

1 reilu rkl silputtuja (vahvan) mintunlehtiä

suolaa, pippuria

Kuumenna herneet pannulla tilkassa voita. Soseuta muiden ainesten kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Hernerisotto:

3 dl hyvää risottoriisiä

1 dl valkoviiniä

1-1,2 litraa kanalientä (tai kasvislientä)

2 salottisipulia

50 gr voita

1 puska herneenversoja

1 reilu rkl mascarponea (tai turkkilaista jogurttia)

100 gr herneitä

Chili-valkosipuli-jättikatkaravut:

400 gr (kuorellisia) jättikatkarapuja

1 limen raastettu kuori ja mehu

2 pientä chiliä

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/4 dl öljyä

Jos käytät pakastettuja katkoja, sulata ne. Sekoita marinadin ainekset ja anna katkojen marinoitua puolisen tuntia eli risoton valmistuksen ajan. Kun risotto melkein valmista, grillaa ne molemmin puolin muutaman minuutin ajan, suolaa ja pippuroi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysähköksi sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon hernepyree, hienonnettu minttu ja mascarpone. 

Tarjoile herneenversojen ja (halutessasi) grillattujen katkaravunpyrstöjen kera.

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?