Salt & Vinegar potatos

Lapsena en yhtään ymmärtänyt aikuisten käsitystä kesäruoasta enkä tajunnut sitä hössötystä joka seurasi uusista perunoista. "Mitä syödään?" kysymykseen vastaus kun oli "aah, meillähän on tuota uutta perunaa ja tilliä ja sipulia ja voita". Olin ihan että häh? Onhan meillä perunaa ja voita ympäri vuoden! 

Ja vaikka olin nuoruusvuosien pahimmissa myrskyissä useinkin sitä mieltä, että aikuiset on tyhmii eikä tajuu mistään mitään (oih, tuota varhaisteinin mustavalkoisen ehdottomuuden ajatonta eleganssia! Haluan toki kuitenkin huomauttaa, että joskus mielenpurkausten taustalta löytyi myös perunoita dramaattisempien aiheita), niin neljännesvuosisata on kummasti tehtävänsä tehnyt. Useaan otteeseen huomasin kuluneen kesän aikana huokaavani onnessani juurikin nuo samat sanat "aah, meillähän on tuota uutta perunaa ja tilliä ja sipulia ja voita!". 

Mutta on näihin tärkkelyksentäyteisiin onnellisuuden pilviin muutama mustempikin reuna mahtunut. Pahaa-aavistamattoma ostin varhaisperunan nimellä myytyä perunaa. Pieniä olivat, joo, ja multaisia. Mutta eivät ne kyllä miltään maistuneet. Jo uusien perunoiden keittämisestä lähtee tuoksu josta sen tunnistaa. Ja se maku - se on jotain kuukausien odottamisen arvoista. Näissä ei ollut kumpaakaan. Pöyristyneenä jäin odottamaan iltapäivälehtien otsikoita suuresta perunahuijauksesta. Sitten kauppoihin saapuivat varhaissiiklit ja johan lähti homma rokkaamaan!

En minä toki vieläkään kyllästymään ole päässyt vaikka niitä on syöty niin sellaisenaan, sillin ja silakan kanssa kuin salaateissakin. Mutta Bon Appetitista bongatut rapsakat salt & vinegar- perunat kuulostivat niiiiiin kutkuttavilta, että pakkohan niitä oli kokeilla. Myös Lumo Lifestylessä oli ehditty innostua tästä englantilaisia pubisipsejä henkivästä herkusta. 

Hyväksyntänsä nämä saivat (Kuningatar Elisabethin ja Hyacinth Bucketin jälkeen) testiyleisöstä arvovaltaisimmalta: sunnuntailounaalle saapuneelta Brittibroidilta. Vei jokaisen lounaalla ylijääneet vallan  mukanaankin...!

Lisäkkeenä neljälle - kuudelle

1 kg uusia perunoita

2,5 dl etikkaa (+ 2 rkl tarjoiluun)

1 rkl suolaa

2 rkl voita

vastajauhettua mustapippuria

tarjoiluun: 

2 rkl hienonnettua tuoretta ruohosipulia (myös rosmariini tai tilli toimivat ihanasti)

hyvää sormisuolaa

Huuhtele perunat. Yhdistä ne kattilassa etikan ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että se peittää perunat muutamalla sentillä. Kiehauta, vähennä lämpöä ja hauduta kunnes perunat ovat pehmeitä: n. 20-25 minuuttia. Valuta ja höyrytä (tai taputtele talouspaperilla) kuiviksi. 

Kuumenna voi isossa paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää perunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista välillä sekoittaen kunnes perunat ovat kullanruskeita ja rapeita: n. 8-10 minuuttia. Pirskottele loput etikasta perunoiden päälle. Tarjoile ruohosipulisilpun ja sormisuolan kera. 

Jaa että mitä näiden kanssa tarjoiltiin? Persillade-kuorrutteisia lampaankyljyksiä ja käytännössä-raakaruokaa-olevaa-ja-vielä-liki-vegaanistakin-pökerryttävän-hyvää-cashewkastiketta. 

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 



      

Possua ja omenaa

Indiedaysin ja Hackmanin kampanjan myötä sain testattavaksi All Steel-sarjan paistinpannun. Kampanja ei olisi voinut parempaan aikaan tulla, sillä Tukkataikuri kyseli jo kovasti vinkkejä uuden pannun hankintaan heidän vanhansa hajottua. "Jotain kunnollista, pliis."

No, valamiehistö on nyt kokoontunut ja saanut tuomionsa julkaisukuntoon. Tämä on paras koskaan käyttämäni pannu. Ja käy sitäpaitsi ihan kaikille liesille. 

Jos paistinpannua voi sanoa kauniiksi, niin sitä tämä on. Laadun tuntee jo sitä pidellessään. Ainoa miinus tuli sitä, että kyllä sillä vähän painoa on - ei ainakaan minun hauiksellani sitä juurikaan yhdellä kädellä nostella. Toisaalta - ehkä viinilasin kohottelu ei olekaan tarpeeksi kovaa treeniä ja järeämmät aseet ovatkin tervetulleita...?

Mikä tästä pannusta tekee niin erinomaisen, on sen pinnote. Ceratec© - pinnoite on ihan oikeasti tarttumaton, johtaa tasaisesti lämpöä ja antaa siten upean paistotuloksen. Ai mistäkö tiedän? No koska mehän laitettiin se heti tositoimiin!

Tiesin heti, mitä halusin uudella pannullani kokata. Oikein paksuja ja meheviä possunkyljyksiä. Omenoilla ja sipuleilla. Siideristä hieman hapokkuutta saavassa lempeän timjamisessa sinappi-kermakastikkeessa. Kaikki syksyn ihanat maut yhdessä annoksessa.

Helppoakin siis vielä: koko ateria valmistuu yhdessä ja samassa pannussa!

2-4 hengelle

Syksyiset possunkyljykset:

2 isoa (luomu)possunkyljystä, luullisia ja rasvareunuksellisia tai 4 pientä

8 pientä sipulia (varhais/ salotti/ paistisipulia)

2 omenaa

5 timjaminoksaa

1/2 dl kuivaa siideriä

1 rkl sinappia

2 dl kermaa

Ota liha huoneenlämpöön muutama tunti ennen kokkausta.

Esilämmitä uuni 220 asteeseen. Poista omenoista se siemenkota ja leikkaa ne isoiksi lohkoiksi (näin ne eivät ehdi mennä muusiksi kypsentämisen aikana). Kuori sipuleista se uloin, nahkamainen kerros.

Kori täynnä syksyistä inspiraatiota

Jos mahdollista, käytä luomupossua. Se kun on niitä eläimiä, jossa sen luomun ihan oikeasti maistaa. Niiden rasva myös sulaa ihan eri lailla. Mutta tulee tästä makoisaa mättöä ihan normiputtellakin!

Pyyhi possunkyljysten pinta kuivaksi talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi. Reippahasti. 

Ruskista sipulit voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä kunnes hieman pehmenneet - noin 10 minuuttia. Nosta ne sitten pannulta ja paista omenalohkoihin pikaisesti kullanruskea pinta. Nosta pois pannulta.

Paista sitten kyljyksiin kuumalla pannulla kaunis väri molemmin puolin. Ruskista ensin se rasvareunus miedommalla lämmöllä. Nosta sitten lämpöä ja ruskista kyljykset muutaman minuutin ajan molemmilta puolilta. Rasvaa tässä ei tuon nerokkaan pinnoitteen ansiosta tarvita, mutta kyllähän se pieni voinokare makua antaa...!

No katsokaa nyt! Onko kauniimpaa näkyä?

Nosta kyljykset pannulta ja kaada siideri pannulle. Lisää timjaminoksat ja kiehauta. Sekoita kerma ja sinappi keskenään ja kaada pannuun. Nosta kyljykset takaisin pannuun sipuleiden ja omenoiden kanssa, lusikoi hieman kastiketta kyljysten päälle ja nosta pannu uuniin (kyllä - pannu on myös uuninkestävä!) kypsymään loppuun. Paksuudesta riippuen tässä menee 6-10 minuuttia. Jos sinulta löytyy ihan lihalämpömittarikin, niin luota ihmeessä siihen. Haluttu sisälämpötila on sellaiset 63 astetta.

Anna levätä kymmenisen minuuttia uunista tulon jälkeen ja tarjoile. 

Ja mikä parasta - aterian jälkeen kokkikin saa ottaa ihan iisisti. Pannu on nimittäin kaiken lisäksi vielä konepesunkestäväkin! (Alkaako innostukseni kenenkään muun korvissa kuulostaa maanisuudessaan ihan TV-Shopilta?)

Lisää tietoa ja vinkkejä Hackmanin tuotteista löydät kätevästi heidän Facebook-sivuiltaan. Tuohon omaan ihmepannuuni ja muuhun All Steel- sarjaan voit puolestaan tutustua täällä.

*Yhteistyössä Hackmanin kanssa*

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Raparperirakkautta

Oli minullakin kunnianhimoiset ajatukset raparperikauden maksimoinnista. Suunnitelmissa oli niin raparperiketsuppia, raparpericurdia kuin hillojakin. Ja miten kävi? No ei ihan noin. Sain tehtyä oksennukselta maistunutta raparperipossua. Niin ja vuohenjuusto-valkosuklaa-rosmariinista raparperipiirasta joka oli kyllä ihan oikeasti hyvää. Kokeile vaikka!

Tämän juhannuksen kulinaaristen karkeloinnit päätti tylsän tavanomainen klassisen ajaton raparpericrumble. Ei tosin mitään niin vanhaa, ettei jotain uuttakin: tämänkertaisen version raparperi sai vähän ytyä inkivääristä ja crumble puolestaan paahdetuista kookoslastuista. Olen niihin ihan rakastunut - ne antavat muuten hauskaa purutuntumaa myös suolaisiin ruokiin - ripottele niitä esimerkiksi salaatin tai aasialaistyyppisen haudutetun possun päälle!

Enhän muuten voi olla ainoa, jonka mielestä raparperin tuoksussa on jotain hyvin... no, kannabismaista? Enhän...?

Kuudelle

Raparperitäyte:

750 gr raparperia

muutaman sentin pala inkivääriä siivuina

1 vaniljatanko

1,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet ulos. Trimmaa raparpereistä rumat ja kuivat päät ja kuori jos ne ovat kovinkin paksuja jo. Paloittele muutaman sentin paloiksi ja mittaa kattilaan muiden ainesten (mukaanlukien vaniljatangon kuori) kanssa ja kuumenna. Anna porista hiljalleen kunnes raparperit ovat pehmeitä - n. 7-10 minuuttia. Poista vaniljatangon kuori ja inkiväärisiivut, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. 

Crumble:

75 gr voita

1,5 dl jauhoja

ripaus suolaa

1 dl paahdettuja kookoshiutaleita

1 dl sokeria

1 dl paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä (cashew-, para-, hassel-, pekaani-tai macadamia)

2 reilua tl kardemummaa

Paahda kookoshiutaleita/ lastuja hetki keskilämmöllä pannulla (ilman öljyä). Tee sama pähkinöille. Anna jäähtyä hieman ja rouhi. Raasta voi kulhoon raastinraudalla ja hiero jauhot sen ja suolan kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää seokseen sitten muut ainekset. Levitä raparperitäyte uuninkestävän vuoan pohjalle ja crumble seos sen päälle. Raasta seoksen päälle vielä muutama liuska voita ja paista 175 asteessa kunnes crumble on kauniin kullanruskeaa - n. 30-40 minuuttia.

Tarjoile hieman jäähtyneenä joko vaniljakastikkeen tai - jäätelön kanssa.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Oranje posset

Olisihan tässä postausvuoroaan odottamassa toki vaikka mitä. Niinkuin nuo viimeiset juhannusruoat. Ja muutama muukin herkku. Mutta kyllä Hollanti sellaisen tempun meni tekemään noissa jalkapallon ämämmissä, että kyllä sitä Englanti-fanikin kehtasi vähän juhlia. Emmekä selvästikään yksin olleet: Oranje-huudot kaikuivat komeasti läpi koko Töölöön. Ja mikäs on juhliessa kun tuo uskomattoman työn tehnyt valmentaja on ihan kohta ottamassa vetovastuun siitä meidän joukkueestamme Manchester Unitedista. Odotukset ovat korkealla, voin kertoa. Eikä ne juurikaan muuta edes voisi olla: sen verran pohjamudissa rypiessä viime kausi meni.

Sitruunapossetin olettekin jo blogissa tavanneet, vaan voi sitä muitakin sitrushedelmiä possetoida. Tällä kertaa vuorossa appelsiini koska appelsiini=orange=oranje=Hollanti. Ja aasinsilta=paras silta.

Jos et käytä Cointreauta, suosittelen käyttämään 1,5 appelsiinin kuoren. Todistetusti  (joko olet kokeillut appelsiini-rosmariinikakkua? Tai kriikuna-rosmariiniflania?) toimivaa twistiä tähän saa myös lisäämään kermaan (ennen kuumentamisen aloittamista) muutaman rosmariininoksan. Myös kardemumma toimii ihanasti kuten nämä kauralastut ovat toistuvasti osoittaneet. 

Koska meillä oli sunnuntailounaallamme arvovaltaisia vieraita vallan Israelista saakka (kyllä: Appelsiineja ja Hunajaa- blogin hurmaava Jael!), tarjoilimme me omamme marenki- ja Turkinpippurimuruin (koska salmiakkiahan kaikki täältä kaipaavat? Sen rakettiuhattomuuden lisäksi), mutta niin karamelisoidut appelsiininkuorisuikaleet (ohje täällä), appelsiinisuklaalastut kuin tuoreet marjatkin (etenkin mustikka ja mansikka!) käyvät oikein hyvin. Marenkien ohjeen löydät täältä.

Neljälle (tai kuudelle todella annoskokotietoiselle)

5,75 dl kermaa

1 ison appelsiinin mehu ja raastettu kuori (= 1 dl mehua)

(1 reilu tl Cointreauta/ Grand Marnieria/ Triple Seciä)

1 dl sokeria

Tarjoiluun: Turkinpippurimuruja, marenkimuruja

Kuumenna appelsiinimehu ja kuoriraaste sokerin kanssa kattilassa kunnes sokeri on liuennut. Toisessa kattilassa kuumenna kerma ja anna hieman jäähtyä. Yhdistä se sitten appelsiinisiirappiin, lisää joukkoon Cointreau, sekoita tasaiseksi ja siivilöi.

Kaada annosmaljoihin ja nosta jääkaappiin jäähtymään ainakin neljäksi tunniksi tai vaikka seuraavaan päivään.

Hup Hup!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

Bangers and mash

Joulunalusaika saa minut aina kaipaamaan takaisin Lontooseen. Minun Lontooni on nimenomaan talvinen ja jouluvalojen täyteinen. Mielikuva, jota tähän aikaan suurkulutuksessa oleva Rakkautta vain- elokuva ainoastaan vahvistaa.

Muuttaessani Lontooseen ja asuntooni Edgware Roadille seitsemän minuutin kävelymatkan päähän Oxford Streetistä oli minulla ensimmäiselle illalle kaksi tehtävää: tehdä tulevan lukuvuoden opintosuunitelmani sekä löytää se paikallinen pubini. Pubi, Wargrave Arms löytyi. Opintosuunnitelma sen sijaan jäi arvattavasti tekemättä. 

Bangers and mash, eli makkarat muusilla on pubiklassikkojen kunkku. Omassani ruoan laatuun panostettiin, ja keittiötä pyörittävä Scott hankki joka viikoksi eri makkaraa laatutuottajilta, joiden alkuperä liitutaululla ylpeästi ilmoitettiin. 

Omani tulivat Hakaniemen hallista - sesonkiherkkua hirvimakkaraa sekä Ahvenanmaan karitsasta tehtyä lammasmakkaraa. Scott olisi epäilemättä arvostanut molempia!

Muusin tein tällä kertaa juureksista. Mutta ettei meno nyt liian terveelliseksi äityisi, niin paistoin pekonimuruja rapeaksi ja ryyditin muusin niillä. Makkaroille puolestaan hauduttelin karamelisoiduista sipuleista ja tummasta lagerista ihanan syvänmakean sipulikastikkeen jossa sitten kylvetin makkarat kypsiksi. "Tämä maistuu mummon rakkaudella tekemältä!" huudahti lounaalle saapunut Tsatsikimestari onnessaan (olisi ehkä paikallaan käydä keskustelu siitä, kuinka vanhaksi hän minua oikein luuleekaan...!)

Itse en edes yritä kehua tätä ruokaa. Näkyyhän se (kaihin ja ikänäönkin läpi) että hyvää se oli. 

Reilu annos neljälle, vähän kohtuullisempi kuudelle

8 hyvää tuoremakkaraa (yhteensä n. 1 kg)

Juures-pekoni-muusi:

4 isoa perunaa

1 iso porkkana

2 naurista
300 gr pala lanttua

4 isoa paahdettua valkosipulinkynttä (ohjeet täällä)

n. 200-300 gr voita (ei tullut ihan tarkalleen mitattua, nääs)

(maitoa)

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa

suolaa, valkopipuria

1 pkt (140 gr) pekonia

Kuori juurekset ja höyrytä tai keitä suolatussa vedessä kypsiksi (Huomaa, että eri juureksilla on eri kypsymisajat - porkkanassa kestää kauiten). Kun juurekset ovat kypsiä, soseuta voin kanssa, purista joukkoon valkosipulin tahna ja lisää tarvittaessa (kuumaa) maitoa haluamasi koostumuksen saavuttamiseen. Mausta (varoen suolan kanssa, sillä pekonissa on sitä aika lailla).

Leikkaa pekoni pieneksi, paista pannulla rapeaksi (aloittaen miedolla lämmöllä, pekoni ehtii rapsakoitua ilman palamista), valuta keittiöpaperin päällä ja sekoita muusin joukkoon ennen tarjoilua.

Tumma sipulikastike:

3 isoa sipulia

1 rkl voita

2 dl tummaa lageria

2 laakerinlehteä

1 reilu rkl balsamicoa

5 timjaminoksaa

4-5 dl vahvaa liha-tai riistalientä

mustapippuria

Kuori ja siivuta sipulit. Kuumenna pannulla voita ja anna sipuleiden pehmetä. Lisää balsamico, laakerinlehdet ja timjaminoksat ja jatka karamelisointia n. 40 minuuttia. Tarkista välillä, että pannussa on tarpeeksi nestettä jotta sipulit eivät pala pohjaan. Lisää sitten olut ja lihaliemi. Jatka kypsentämistä parikymmentä minuuttia kunnes kastike on alkanut tiivistyä lisäten tarvittaessa nestettä. Lisää kastikkeeseen makkarat ja anna niiden hautua kypsiksi. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Lohturuokaa parhaimmillaan

Tämä brittiklassikko on lohturuokaa sieltä ihan parhaasta päästä. Niinkuin perunamuusi aina. Se ottaa syleilyynsä ja suukottaa otsalle luvaten, että huomenna kaikki on paremmin. Shepherd's pie eli jauheliha-perunalaatikko. Lihaisa versio siitä kalavuoasta.

Niin yksinkertaiset kuin ainekset tässäkin ovat, niin eihän tämäkään niille siskonlapsille ilman vastalauseita uppoa. "Näitsä? Se laittoi tähän porkkanoita! Porkkanoita! Kuka se luulee olevansa?!" Niin. Niitä tähän perinteisesti kuitenkin tulee. Ruokailijoiden ruokarajoitteisuudesta riippuen tähän voisi piilottaa toki muitakin vihanneksia. Perunamuusista puolestaan saisi vähän ravintorikkaampaa käyttämällä siihen muitakin juureksia tai korvaamalla osan soseutetuilla valkoisilla pavuilla. 

Perinteisesti vuoka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta kyllä sen voi muustakin jauhelihasta tehdä. Hyvää siitä tulee joka tapauksessa. Silloin se ei vain ole shepherd's pie, ei Herrasmies koskaan väsy huomauttamaan...

Itse säväytin tuota lampaanjauhelihaa vielä karpalohyytelöllä - se kun on havaittu niin toimivaksi yhdistelmäksi mm. karitsankielen ja poroburgereidenkin kanssa. 

Neljälle-kuudelle

Jauheliha:

500 gr (lampaan) jauhelihaa

2 sipulia

2 porkkanaa

2 isoa valkosipulinkynttä

muutama desi vahvaa lihalientä (tai riistalientä, jos sinulta löytyy)

1 reilu tl neilikkaa

6 maustepippuria

suolaa, mustapippuria
1 reilu rkl karpalohyytelöä (myös puolukkahillo kävisi)

Perunamuusi:

1 kg perunoita

200 gr voita

2 keltuaista

suolaa, valkopippuria

ripaus juustokuminaa

(kuumaa) maitoa

Kuori porkkanat ja kuutioi ne pieniksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä. Lisää jauheliha ja anna ruskistua. Lisää porkkanakuutiot, liemi, karpalohyytelö sekä neilikka ja anna kypsyä miedohkolla lämmöllä kannen alla kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Sekoita välillä ja lisää tarvittaessa lientä. Mausta ja levitä uunivuoan pohjalle. 

Kuori ja keitä/ höyrytä perunat kypsiksi. Soseuta ne, sekoita joukkoon voi ja tarpeen mukaan maitoa. Mausta, anna jäähtyä hieman ja kääntele joukkoon vielä keltuaiset. Levitä sitten jauhelihakerroksen päälle. Tasaista jälkeä saa kuumaan maitoon kastetun lusikan selkäpuolella. Koristele halutessasi pursotuksin tai haarukanvedoin. 

Gratinoi 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

            

Kuinka anoppi hurmataan

Vanhemmassa miehessä on puolensa. Mutta ellei kyseinen mies sitten ole jo kahdeksissakymmenissä, on riski, että sen vanhemmankin miehen mukana tulee kaupanpäällisiksi myös anoppi.

Omani ruokavalio koostuu pääosin G&T:stä ja Marlboro Lighteistä. Alkuaikoina halusin tehdä häneen vaikutuksen, joten kutsuin hänet illalliselle. Kokkasin tuntikausia ja siinä sivussa leikkasin vasemman käteni sormenpäät irti (vahingossa toki - en ole sormenjäljistäni epätoivoisesti eroon pyrkivä FBI:n etsimä sarjamurhaaja). Suomalaisella järkähtämättömyydellä (ja muovipussi vertavuotavaan käteen teipattuna) sain kuitenkin ruoan pöytään. Ja mitä teki anoppi? Toi mukanaan omat eväät minigrip- pussissa. Ei nääs "halunnut olla vaivaksi".

Sittemmin on hän(kin) uskaltaunut syömään minun ruokiani. Ja tästä brittiklassikosta hänkin tykkää. Fish pie, eli kala-perunapaistos. 

Halutessaan appelsiininkuoren voi luonnollisesti korvata sitruunankuoriraasteella, mutta appelsiini lisää kalaruokiin jännää lämpöä. Jos haluaa kalaisamman maun, voisi kastikkeen maidon sijaan tehdä myös äyriäisliemeen, jos sitä on tullut keiteltyä.

Annoskoosta riippuen kolmelle- neljälle

Kalapaistos:

2 rkl voita
1/2 sipuli
1/2 rkl appelsiininkuorta
1/2 tl chilijauhetta
suolaa, valkopippuria
2 rkl jauhoja
5 dl maitoa
1 rkl hummerifondia
1 rkl tomaattipyrettä
1 dl kermaa
1 tl tilliä
50 gr herneitä

300 gr kiinteää valkolihaista kalaa
4 pientä mustekalatuubia (n. 1 dl valmiita, n. 1/2 cm suikaleita)
12 jättikatkarapua
3 siivua kylmäsavulohta

Perunasosekuorrutus:

8 perunaa
6 reiluhkoa rkl voita
1 rkl ruohosipulia silputtuna
muutama rkl maitoa
suolaa, valkopippuria

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi ja soseuta voin kanssa. Lisää tarvittaessa hieman kuumaa maitoa. Lisää joukkoon ruohosipulisilppu ja mausta.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa kunnes pehmeää. Lisää sitten jauhot ja anna kypsyä hetken aikaa. Lisää sitten kuuma maito ja sekoita tasaiseksi. Jatka keittämistä kymmenisen minuuttia, kunnes jauhot ovat kypsyneet. Lisää sitten joukkoon hummerifondi, tomaattipyre, chili, appelsiininkuori ja kerma. Tarkista maku ja mausta. Lisää sitten kalat ja äyriäiset kypsymisjärjestyksessä. Ensin muutaman sentin suikaleiksi paloiteltu kala, muutama minuutti myöhemmin jättikatkaravut ja lopuksi mustekalat ja herneet. Anna jäähtyä hieman.

Annostele kulhoihin ja levitä päälle suikaloitu kylmäsavulohi. Levitä sitten kalakerroksen päälle perunamuusi (Kuumaan maitoon kastetun lusikan selkäpuolella levitysjäljestä saa tasaista) ja koristele se halutessasi vaikka haarukanvedoin. Jos haluat todella hienoa jälkeä pursottamalla koristeita, varaudu tekemään muusia kaksinkertainen annos. 

Gratinoi 200- asteisessa uunissa kunnes paistos on ottanut hieman väriä pintaansa.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Vaniljakastiketorttu

Jälkiruokien suhteen Herrasmiehen mielipiteet ovat aika lahjomattomia. Joskin varsin johdonmukaisia. En ole tainnut koskaan tehdä mitään, johon tuomio ei olisi ollut "vaniljakastikkeen kanssa tämä olisi vielä parempaa". Ei siis ihme, että yksi hänen suurista herkuistaan on tämä torttu. Englanniksi tämä klassikko tunnetaan nimellä baked egg custard. Tai egg custard. Ainekset ovatkin juuri noin yksinkertaiset: Kermaa ja kananmunaa. Siinäpä se. 

Clafoutiksen ja flanin lailla tämänkin syömisen suhteen on kaksi koulukuntaa: toiset tykkäävät tästä hieman lämpimänä ja sisältä yhä hieman hyllyvänä. Toiset taas tykkäävät tästä jäähtyneenä ja kokonaan hyytyneenä.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, joskin oma piirasvuokani oli sen verran siinä käytettyä isompi, että tein sen 1,5 kertaisena. Alkuperäisessä ohjeessa ei yllättäen käytetty lainkaan sokeria, joten kokeilin sen poisjättämistä. Pohja on onnistunut, mutta koska siitä puuttuu se sokerin tuoma makeus, muistuttaa se minua voin juurikin voitaikinalle antamasta täyteläisestä mausta, jonka seurauksena käyttäisin tätä ehkä itse mieluummin suolaiseen piirakkaan. Mielessä muhii jo ajatus lohipiiraasta...!

Pohja:

3,5 dl jauhoja

125 gr voita

3-5 rkl kylmää vettä

Nypi jauhot ja voi sekaisin murumaiseksi seokseksi. Tämä tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti, jottei taikina ehdi lämmetä liikaa. Lisää sitten vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes seos alkaa muotoutua koossapysyväksi taikinaksi. Kääri tiukasti kelmuun ja anna levätä kylmässä puolisen tuntia. 

Kaulitse se sitten ohueksi levyksi ja kaulimen ympärille käärittynä nosta varoen piirakkavuokaan. Tasoita reunat ja siirrä kylmään odottamaan kunnes täyte on valmis.

Täyte:

4 kananmunaa
2 keltuaista
3/4 dl sokeria
7 dl kermaa
1 vaniljatanko

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Vatkaa munat ja keltuaiset kevyesti. Kasta pullasuti seokseen ja voitele piiraspohja sillä. Tämä sulkee piirakkapohjan pinnan. Halkaise vaniljatanko , raaputa siemenet ulos ja sekoita kermaan. Heitä myös kuoret sinne. Kun kerma kiehahtaa, anna sen jäähtyä. Nouki sitten vaniljatangon kuoret pois. Vatkaa sokeri muna-keltuaisseokseen. Sekoita sitten koko ajan vatkaten joukkoon myös kerma. Kaada piirasvuokaan ja siirrä varoen uuniin. Paista 10 minuutin ajan ja laske sitten lämpötila 180 asteeseen. Paista vielä 20 minuuttia, kunnes täyte on asettunut. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Vaikka tämä on melkoinen retroherkku, on tuo Pacman-asettelu kyllä puhdas vahinko.

Mieleen tuli yksi idea: jos minulla se tohotin olisi, olisin crème brûléen innoittamana ripotellut päälle sokeria ja tohottanut sitten kaasupolttimellani tuohon ihanan rapean kuoren, joka olisi kompannut tuota täytteen kermaista täyteläisyyttä aika onnistuneesti...!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         

Fähän fiinimmät fish & chipsit

Kuten tuossa kerroinkin, kutsui Hartwall ruokabloggareita kehittelemään reseptejä lanseeraamansa Happy Joe - luomusiiderin kylkeen. Siiderin makumaailman mukaisesti lähdimme taistoon peribrittiläisissä tunnelmissa ja tehtailimme kisaan fähän fiinimmät fish & chipsit. Katsotaas, mitä kisaa tuomaroiva Sami Tallberg on näistä  - voittajaa seurueineen hemmotellaan miehen itsensä kokkaamalla illallisella Helsingin keskustassa.

Pääruokana tästä riittää kahdelle - bileruokana neljälle. Tuon tempurataikinan voi toki tehdä myös pelkistä vehnäjauhoista. Gram- eli kikhernejauhoa löytyy etnisistä kaupoista (tai sen voi tehdä itse jauhamalla kahvimyllyssä tai vastaavassa kuivatut kikherneet hienoksi jauhoksi ja siivilöimällä ne mahdollisten sattumien eliminoimiseksi).

Katkaraputempurat

28 jättikatkarapuja

1,25 dl vehnäjauhoja

1,25 dl kikhernejauhoja

1 rkl Maizenaa

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl kurkumaa
reilu 2 dl jääkylmää Happy Joe- siideriä

Tartar-kastike

2 dl majoneesia

1 reilu rkl hienonnettua suolakurkkua

ripaus sokeria

1 rkl ruohosipulia

2 tl sitruunankuorta

suolaa, valkopippuria

1 iso (n. 600 gr) bataatti

öljyä paistamiseen

Anna katkarapujen sulaa, Mikäli käytät raakoja, kuori ne, mutta jätä pyrstö paikalleen. Kuori bataatti ja leikkaa noin sormenpaksuisiksi tangoiksi. Liota jäävedessä noin puolisen tuntia (tämä poistaa niistä tärkkelystä ja auttaa niitä paistumaan rapeammiksi), kuivaa huolellisesti, paista öljyssä rapeiksi, valuta talouspaperin päällä ja ripottele päälle suolaa.

Laita siideri pakkaseen noin tunniksi. Tee sillä välin tartar-kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Anna maustua kylmässä tunnin verran ennen tarjoilua.

Sekoita tempurataikinan kuivat ainekset keskenään ja kaada joukkoon jääkylmä siideri. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Dippaa katkaravut taikinaan ja paista kuumassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile välittömästi.

* Reseptiin käytetyn siiderin sponsoroi Hartwall *