Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Välimerellisissä pikkujoulutunnelmissa - jouluinen maalaisterriini possusta (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Älä anna tämän rustiikkisen maalaisterriinin vaikuttavan ulkomuodon hämätä - sen valmistus on nimittäin paljon helpompaa kuin kuvittelitkaan. Etukäteen valmistettavana se on täydellinen herkku stressittömään joulupöytään!

* * * 

Ruoan parissa työskentelevänä suurin osa ajastani kuluu  - ei niin yllättäen - keittiössä. Niinpä olen (välillä kantapäänkin kautta) oppinut arvostamaan laadukkaita työkaluja ja Heirolin verkkokauppa on tullut tutuksi. Tämä postaus on osa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ruokabloggarille se on aarreaitta, jossa ostoslista kasvaa kuin varkain. Onneksi joulu on ihan nurkan takana - taidan nimittäin ulkoistaa hyvissä ajoin muutaman hankinnan joulupukillekin...! Toivelistallani roikkuvat ainakin nämä ihanat valurautaiset blinipannut ja tämä upea cooler. Lisää lahjavinkkejä löydät täältä.

Ostosten tekeminen Heirolin verkkokaupassa on vielä varsin vaivatontakin: muutamassa päivässä ihanuudet ovat jo kotiovella! Yli 50 € tilauksiin saa ilmaisen toimituksen ja yli 120 € tilauksissa kotiinkuljetuskin tulee kaupan päälle. 

Ihan niinkuin tässä blogissakin, Heirolilla halutaan kannustaa ihmisiä viettämään enemmän aikaa ruokapöydän ääressä. Yhteinen ateria kun on paitsi ruoan, myös rakkauden jakamista. 

Yhteistyössä Indiedaysin ja Heirolin kanssa sain varaslähdön joulutunnelmiin suunnitellessani tyttöporukkamme pikkujoulut. Etenkin viime aikoina tuon kirjaprojektin myötä on aika ollut kortilla - ihan niinkuin kirjailijapoloisen kärsivällisyyskin. 

Ystävät ovat onneksi kestäneet tämänkin emotionaalisen vuoristoradan ja nyt ollaankin jo voiton puolella. Ja mikäs sen parempi tekosyy kokoontua taas saman pöydän ääreen herkuttelemaan!

Joulu tuli etuajassa myös tämän ruokabloggarin keittiöön - olin kokkaustarvikeostoksilla (taas) kuin lapsi karkkikaupassa. 

Rakkautta ensisilmäyksellä oli tuo kuvassa näkyvä punainen emalipata, joka on ollut kotiuttamisen jälkeen käytössä harva se päivä. Siinä valmistuvat niin pitkään haudutetut padat, simpukat, keitot kuin nytkin pöydästämme löytynyt ikisuosikki pataleipä. Ihanan jouluisessa värissään se on vielä niin kauniskin, että sen kantaa pöytään ilomielin!

Rakastan astioita, ja kuulun siihen koulukuntaan, jolle niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ihan erityisen heikko kohtani ovat kakkuvadit, kuten tuo First-malliston jalallinen tarjoiluvati. 

Ei siinä meillä tosin aina kakkuja nähdä- yhtä hyvin siihen voi kattaa suolaistakin tarjottavaa. Se tarjoaa myös näyttävän tavan vaikka hedelmien esillepanoon. 

Samaa sarjaa on myös jouluisen maalaisterriinin tarjoiluastia. Luuposliininen First-mallisto on muotokieleltään yksinkertaisen tyylikäs ja siten myös helposti yhdistettävissä jopa minun iloisen kirjavaan, kirpputoreilta rakkaudella hamstrattuun eripariastiakokoelmaani. 

Kantakaupunkiasujana on neliöitä minunkin keittiössäni varsin rajallisesti, minkä vuoksi arvostan astioissakin monikäyttöisyyttä. 

Tuo terriini esimerkiksi saa kauniin muotonsa pinnoitetusta puolikuun muotoisesta viipalevuoasta, jossa valmistuvat terriinin lisäksi myös vaikka kakut. 

Illan jälkiruokana toimineet sitruunaiset rosmariinipiparit valmistuivat ihanilla lumihiutaleen muotoisilla pikkuleipämuoteilla, jotka olivat niin kauniita, että pääsivät koristamaan joulukuustammekin. 

PS. Pipareiden ohjeen löydät blogista ensi lauantaina!

Meidän pikkujoulujamme vietettiin luonnollisesti varsin välimerellisissä tunnelmissa. Avainsanana oli ihanien makujen lisäksi kauan kaivattu kiirettömyys ja stressittömyys. Niinpä kaikki kattauksesta löytyvä oli joko helppoa ja nopeaa tai etukäteen valmistettavissa. Niinpä emäntäkin pääsi pitkästä aikaa ihan vain istumaan ja nauttimaan. Niin seurasta kuin viinilasillisesta (jos toisestakin!)

Terriinit ovat tähän erinomainen vaihtoehto. Meidän pöydässämme nähtiin tästä kakkuvuoasta kauniin ulkomuotonsa saava kuha-mätiterriini sekä illan ehdoton tähti, tämä rustiikkinen maalaisterriini possusta. On muuten ♥

Ulkomuodollaan se tekee takuuvarmasti vaikutuksen vieraaseen kuin vieraaseen, mutta yllättävän helppo se on (ei sitä tosin niille vieraille tarvitse kertoa!) On tämä muuten myös erinomainen ja varmasti tervetullut ruokalahjakin!

Aikaa sen tekoon kannattaa tosin varata, se pitää nimittäin valmistaa tarjoilua edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään. 

8-10 hengelle

Jouluinen maalaisterriini possusta:

400 gr kassleria (tai porsaan lapaa)

250 gr kananmaksaa

200 gr porsaan kylkeä (ilman kamaraa)

1 kananmuna

3/4 dl Valdespino Oloroso Blend Medium-sherryä (tai konjakkia tai portviiniä)

75 gr pistaasipähkinöitä

75 gr kuivattuja karpaloita

1 1/2 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

1 1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/4 tl jauhettua maustepippuria

Lisäksi: 2 pkt (á 180 gr) pekonisiivuja

Taputtele kananmaksan pinta kuivaksi. Kuutioi kassler ja possunkylki. Heitä pois kovat rasvaiset palat. Mittaa puolet kasslerista ja porsaankyljestä kananmaksojen sekä kananmunan kanssa tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siirrä toiseen kulhoon. 

Lisää tehosekoittimeen loput kasslerista ja possunkyljestä ja aja rouheaksi seokseksi. Yhdistä ne maksaseokseen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä peitettynä kylmään maustumaan 4 tunniksi (tai vaikka seuraavaan päivään). 

Irrota pekonisiivut toisistaan ja toisesta päästä kiinni pitäen venytä niitä hieman pidemmiksi. 

Vuoraa käyttämäsi (n. 1 l vetoinen) vuoka pekonilla niin, että ne jäävät hieman lomittain. Leikkaa kaksi pekonisiivua puoliksi ja käytä palat vuoan päihin. 

Lusikoi terriinimassa vuokaan ja käännä pekonisuikaleet massan päälle. Peitä terriini vuoan kokoisella leivinpaperiarkilla ja kääri vielä tiukasti folioon.

Lämmitä uuni 170 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 150). Aseta terriinivuoka sitä hieman suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan sen verran kiehuvaa vettä, että se yltää terriinivuoan puoleenväliin. 

Kypsennä n. 75 minuuttia, kunnes terriini alkaa irrota vuoan reunoilta ja sen keskelle työnnetty tikku tulee ulos kuivana ja kuumana. Nosta terriinivuoka uunivuoasta. Aseta sen päälle paino (esim. muutama säilyketölkki)  ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä sitten kylmään seuraavaan päivään. 

Poista paino, avaa folio ja kumoa terriini varovasti vuoastaan tarjoiluastiaan. Tarjoa lisänä esim. pikkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai mustaherukka- tai karpalohyytelöä.

* * * 

Joulu tulee etuajassa myös yhdelle teistä lukijoista - teidän kesken arvotaan nimittäin 75€ lahjakortti Heirolin verkkokauppaan! Mitä sinun toivelistallasi on? Käy valitsemassa verkkokaupan valikoimista oma suosikkisi ja linkitä se kommentteihin. 

Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin eli 6.11.2016 saakka. Muista siis jättää kommentteihin myös yhteistietosi! Arvonnan säännöt löydät täältä.

* Yhteistyössä Indiedays , Blogirinki Media ja Heirol * 

___________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Salad Nicoise - vähän parempi Nizzan salaatti ja Meinklang Grüner Veltliner

* * *

For English please see here

* * * 

Kesä on täällä! Ja parsa! Ja kaikki ihanan tuoreet yrtit! Ja uudet perunat! Kesälomapäivätkin on varattu (vaikka molempien aloitettua juuri uuden työn, on budjetti varmaan sellainen, että riittää korkeintaan äkkilähtöön jokerimajoituksella jossain Albanian aurinkorannikolla...)

Sitä odotellessa voi fiilistellä kesää tällä ihanalla eteläranskalaisella kesäklassikolla,  Salad Niçoisella eli nizzalaisella salaatilla, joka iloittelee juuri sillä kauppojen ja torien ihanan tuoreella tarjonnalla. Tämä versio on tosin sellainen vähän parempi versio ja purkkitonnikalan sijaan siinä on yrttikuorrutuksella hunnutettua tuoretta tonnikalaa ja tomaatitkin saavat ihan uutta syvyyttä uunissa paahtamisella.

Aikaavievin osuus on juuri noiden tomaattien paahtaminen, mutta sen voi halutessaan tehdä jo vaikka edellisenä päivänä. Jos onnistut saamaan käsiisi oikein makeita tomaatteja, voi ne toki ajan säästämiseksi käyttää sellaisenaan - siinä tapauksessa puolet alla mainitusta määrästä riittää. Perunat ja parsat voi myös halutessan höyryttää.

Kolmelle, alkuruokana neljälle - viidellekin

Nizzan salaatti yrtikuorrutetulla tonnikalalla ja pahdetuilla tomaateilla

Paahdetut tomaatit:

500 gr kirsikkatomaatteja

muutama tl öljyä

1 rkl timjaminlehtiä

muutama valkosipulinkynsi

suolaa, pippuria

Paahdetut uudet perunat:

500 gr uusia perunoita

2 oksaa rosmariinia

suolaa, pippuria

öljyä

Paahdettu parsa:

puntti parsaa

öljyä

suolaa, pippuria

Yrttikuorrutettu tonnikala:

350 gr pala tuoretta tonnikalaa

suolaa, pippuria

reilu 1 dl hienonnettuja yrttejä (minulla rosmariinia, rakuunaa ja timjamia)

Lisäksi:

1 pieni punasipuli, ohuelti viipaloituna

4 keitettyä kananmunaa

kourallinen oliiveja

muutama kourallinen basilikanlehtiä

Salaatinkastike:

5 sardellifilettä

1 valkosipulinkynsi

1/2 sitruunan mehu

1/2 dl öljyä

1/2 tl balsamicoa

(suolaa, valkopippuria)

Sekoita kulhossa öljy, hienonnettu valkosipuli ja timjaminlehdet. Halkaise tomaatit  ja pyörittele seoksessa. Asettele leivinpaperille pellin päälle, suolaa ja pippuroi (varoen!) ja paahda 125-asteisessa uunissa koosta riippuen 3-3,5 tuntia. Anna jäähtyä ja valmistele sillä välin muut ainekset.

Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Harjaa perunat ja koosta riippuen leikkaa puoliksi (tai neljään osaan, koosta riippuen). Laita ne uuninkestävään vuokaan rosmariinin kanssa, suolaa ja lorauta päälle reippaasti öljyä. Paahda, kunnes kypsiä ja saaneet väriä - koosta riippuen 30- 40 minuuttia. Kymmenen minuuttia ennen paistoajan päättymistä lisää uuniin parsat.

Leikkaa parsoista kuivat päät, lado uunivuokaan, suolaa ja lorauta päälle muutama rkl öljyä. Paahda (koosta riippuen) 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista kastike.

Surauta kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai, jos käytät morttelia, hiero ensin sardellifileet ja valkosipulinkynsi tahnaksi. Lisää sitten sitruunamehu, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten öljy ja balsamico. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Valmistele sitten tonnikala. Taputtele tonnikalan pinta kuivaksi. Pyyhkäise siihen hieman öljyä, suolaa ja pippuroi ja kierittele yrttisilpussa. Paista kuumalla pannulla riippuen kalan paksuudesta 1/2 minuutista muutaman minuuttiin / puoli niin, että kala jää sisältä vielä reilusti roseeksi. Anna levätä hetki ja kokoa sillä välin salaatin ainekset ja kastike. 

Leikkaa tonnikala haluamasi kokoisiksi siivuiksi ja lisää salaattiin. 

Klassinen kaveri tälle klassikkosalaatille olisi tietenkin eteläranskalaisen huvivenesataman viereisen bistron terassi ja lasi jäähdytettyä paikallista roséta. Tai rosékuohuva! 

Mutta tässä on toinen, ei niin perinteinen, mutta sitäkin onnistuneempi viinisuositus. 

Grüner Veltliner on Itävallan tunnetuin rypäle, ja tämä Meinklangin biodynaaminen viini on sen erinomainen edustaja. Siinä on upeaa aromikasta hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja pippurista hapokkuutta. Niinpä se komppaa niin salaatinkastikkeen, tomaatin ja sipulin hapokkuutta, mutta samalla tarjoaa tasapainoa tonnikalan ja kananmunan täyteläisyyteen. 

Viinin yrttisyys omiaan salaatin kesäisen yrttisyyden kanssa ja tämä viini viihtyykin erityisesti rakuunaa ja basilikaa sisältävien ruokien kanssa. 

Oiva viini kesän piknikeille ja juhliin tämä on myös sen vuoksi, että se sopii myös vegaaneille! Ja loistava hinta-laatusuhde myös: tämä on alle 11 euroa!

Paahtaminen tuo kasviksiin ja etenkin tomaattiin ihanasti makua ja syvyyttä  - kokeile vaikka tätä ihanaa keittoa! Tai paahdetusta paprikasta tehtyä muhammaraa tai salsa romescoa!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Juhannuskalenterin 19. luukku: Crème Ninon, shampanjainen hernesosekeitto

* * * 

For English please see here

* * * 

Elämä on viime aikoina ollut varsin gurmeen ja shampanjantäyteistä. On otettu varaslähtö Taste of Helsinkiin ja herkuteltu huippushampanjoilla Viking Linen Shampanjaristeilyllä. Kotikeittiössä ei todellakaan ole liiemmin aikaa ehditty viettää. Vaan miksi livetä hyväksi havaitulta linjalta - niinpä juhannuskalenterin tämänviikkoisesta luukusta löytyy keväistä gurmeeta ja kuohuvaa!

Crème Ninon eli se hienompi hernerokka on ranskalaisen keittiön klassikoita ja ihanan keväinen ruoka. Se on myös osoitus siitä, että pienellä vaivalla jostain niinkin arkisesta kuin hernekeitosta saa tuunattua jotain ihan muuta. Tämä onkin mitä mainioin alkuruoka kevään juhlien aloitukseksi! Lisää keväistä juhlavuutta saa koristelemalla annokset syötävin kukin. Omani löysin Mimi's versot- tarhan valikoimista (eikä ole edes maksettu mainos!) ja voi, miten kaunista ne kaikesta tekevätkään!

Oma versioni saa vielä ihanan lakritsisen twistinsä fenkolista ja tuoreesta rakuunasta.

Keitto on itse asiassa saanut nimensä ihan oikealta historian hahmolta, joka itse ei tosin juurikaan alkoholiin koskenut. 1600- luvulla elänyt Anne de Lenclos sai isältään lempinimensä Ninonin lisäksi perinnöksi itsenäisyyden ja vapauden periaatteita korostavan kasvatuksen ja hyvin tuntuvat opit perille menneen. Daami vaali itsenäisyyttään ja tasa-arvoisuuttaan kuolemaansa saakka eikä koskaan esimerkiksi mennyt naimisiin. Sen sijaan hän valitsi kurtisaanin uran ja eli ilmeisen iloisen ja pitkän elämän kuollen vasta 85-vuotiaana.

Perinteisesti keittoon käytetään shampanjaa, mutta minäpä otinkin vapauden käyttää cremantia eli Alsacesta tulevaa kuohuviiniä. Ja voi kyllä - hyvää on! 

Kahdelle tai alkuruokana kolmelle

Crème Ninon

3 salottisipulia hienonnettuna

1 rkl voita

1 fenkoli, uloin kuori ja kova ydin poistettuna ja ohueksi siivutettuna

4 dl kana- tai kasvislientä

400 gr herneitä

lehdet 2-3 oksasta rakuunaa

1,5 dl kermaa, löysäksi vatkattuna

2 tl kuivaa (Oloroso) sherryä

suolaa, valkopippuria

1 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

tarjoiluun: 

3 siivua pekonia

loraus shampanjaa tai kuohuviiniä

Paahda pekoni rapeaksi 200-asteisessa uunissa. Valuta talouspaperin päällä ja leikkaa haluamasi kokoisiksi suikaleiksi.

Kuullota salottisipulia voissa kunnes pehmeää. Lisää fenkoli ja kaada päälle liemi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmeitä - 10-15 minuuttia. Lisää sitten herneet ja kiehauta niin, että herneet ehtivät kuumeta.

Vatkaa tällä välin kerma.

Soseuta keitto sileäksi. Lisää rakuunanlehdet, sherry, sitruunankuori ja noin desi kermaa (jätä loput tarjoiluun). Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada takaisin puhtaaseen kattilaan ja kiehauta. Annostele tarjoilukulhoihin, lusikoi kermaa päälle, ja koristele pekonisuikaleilla ja rakuunanlehdillä. Lorauta annoksiin shampanjaa/ kuohuviiniä (muutama rkl) ja tarjoile. 

Cremant d'Alsace on rakastamallani Alsacen viinialueella shampanjamenetelmällä tehtävä kuohuviini. Tämänpäiväinen pullo tulee blogissa jo useaan kertaan hyväksi havaitulta Wolfbergeriltä ja on varsin hurmaava viini. Tässä kokonaan Pinot Blanc-rypäleestä tehdyssä viinissä (14,38€) on hinta-laatusuhde kohdillaan ja tätä voi suositella kevään juhlapöytiin ihan huoletta! 

Viinissä on pienet, tiiviit kuplat ja todella hieno suutuntuma. Hapokkuutta, sitruksisiä sävyjä ja hienoista mineraalisuuttakin sisältävän viinin yleisvaikutelma on varsin kepeä ja suorastaan ilakoiva. Vähän niinkuin tuo neiti Lencloskin, siis...!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Oiva pari: Hauki-jokirapu-parsaterriini

Pernod Ricard kutsui bloggareita taannoin osallistumaan OivaPari-reseptikilpailuun, jossa mukana oleviin viineihin kehitetään kevään ja kesän juhlapöytiin sopivaa syötävää. Kunnianarvoisa Alex Nurmi valitsee ehdokkaista suosikkinsa, joista te sitten pääsette äänestämään voittajat!

Kilpailu potkaistiin käyntiin virtuaalisella viinitastingillä. Lähetti toi viinit kotiin ja minä tutustuin niihin internetin välityksellä järjestetyssä tasting-tilaisuudessa omasta sängystäni muiden osallistujien kanssa chättäillen. Helppoa, ja ah, niin hauskaa. 

(Kuvitelkaa Naapurinpojan reaktio hänen tullessaan väsyneenä kotiin rankan työpäivän jälkeen. Minä viinipullojen ympäröimänä, läppäriä polvillani tasapainotellen. "Jaahah. Minkäslainen päivä sinulla on ollut?" Selitä siinä sitten että "töissähän tässä ollaan...!")

Ensimmäisenä on vuorossa Castillo de Molina - viini. Castillo de Molinan Pinot Noir valitiin juuri vuoden viiniksi ja onkin sen seurauksena viety käsistä Alkosta joka niemestä ja notkelmasta. Varsin oivallinen viini se onkin!

Keväisenhempeissä tunnelmissa päädyimme Vuoden Viinit 2014- kilpailussa niinikään kunniamaininnalla palkittuun Castillo de Molinan Reserva Sauvingnon Blanciin, sillä mielessä kangastelivat keväisenkepeät maut. Haukea, jokirapua...ja parsaa! Voi kuinka tuota parsaa onkin odotettu! Reseptejä siitä luvassa siis roppakaupalla. Vaikka kyllä sitäkin on välillä saanut metsästää - ovat sen saapumista kauppoihin odottaneet näköjään muutkin...!

Terriinin voi tehdä valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä. Se on onnistunut valinta juhlapöytään vaikka sen voileipäkakun sijaan jo senkin takia, että se käy niin lihaa, gluteenia kuin hiilareitakin vältteleville - kovin suuri osa ihmisistä kun nykyään kuuluu ainakin johonkin noista...!

10-12 annosta

n. 600 gr haukea tai muuta valkoista kalaa
150 gr jokiravun pyrstöjä
2 salottisipulia (tai 1 pieni sipuli)
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 tl chilihiutaleita
iso kourallinen persiljan lehtiä
kourallinen tuoretta tilliä
4-5 vihreää parsaa (koosta riippuen)
1,5 tl suolaa
1,5 tl mustapippuria

Hienonna yrtit ja sipuli. Pehmitä sipulisilppua pannulla voissa tai öljyssä. Leikkaa parsoista kuivat, puumaiset päät pois ja keitä tai höyrytä niitä muutaman minuutin ajan. Upota sitten jääveteen (tämä lopettaa kypsymisen ja säilyttää sen kauniin vehreän värin). Jauha kala monitoimikoneessa (tarinoita siitä miten sitä ei kannata tehdä löytyy täältä...), lisää joukkoon kananmunat ja lopuksi kerma. Kääntele joukkoon valutetut ja karkeasti rouhitut jokiravunpyrstöt, sitruunankuori ja yrtit. Mausta. Varoen. Muista että terveydenhuoltoihmisten  psyyke ja tuoreimmat rajat suolan suosituskäytöstä paukkuvat varmaan punaisen puolelle jo jokirapujen liemen kohdalla.

Vuoraa leipä/terriinivuoka (omani oli kooltaan 22 cm x 10 cm) foliolla, niin että vuoan ulkopuolelle jää kunnolla foliota. Kaada puolet massasta vuokaan ja tasoita. Lado päälle parsat ja lopuksi loput terriinimassasta ja tasoita pinta. Käännä folio terriinin päälle, aseta sitä hieman isompaan uunivuokaan ja kaada vuokaan kiehuvaa vettä niin, että se ylettyy terriinivuoan puoliväliin. Paista 175 asteessa tunti. Anna jäähtyä ja sitten asettua kylmässä. Leikkaa terävällä veitsellä siivuiksi, tarjoile huoneenlämpöisenä ja nauti hyvässä seurassa jäähdytetyn valkoviinin kanssa. 

* Postaus toteutettu yhteistyössä Pernod Ricardin OivaPari-reseptikilpailun kanssa - viinit ovat maahantuojan lahjoittamia *

_________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Briosseja burgereille

Niin. Se katuruoka. Siltä varalta, että olette jotenkin onnistuneet sen missaamaan, niin se on nyt sitten Se Juttu. Ja onhan sitä toki tässäkin blogissa fiilistelty, niin Streat Helsingin, Liemessä- blogin Jennin kirjan ja erinäisten siihen keskittyvien ravintoloiden (Twisted Street Kitchen, Hodari & Hummeri, Street Gastro, Cholo...) muodossa. 

Jo Rosburgerin erinomainen burgerisämpylä jäi mieleen, mutta viimeistään Streat Helsingissä nautitut sliderit ja burgerit saivat tajuamaan, että niitä on opeteltava tekemään ihan itse. Tässähän on kesä ja grillikausikin ihan tuloillaan! Ja vaikka minkälaista burgeri-ideaa kytemässä takaraivossa!

Aikani eri vaihtoehtoja pohdittuani päädyin tähän Olivia-lehdestä bongattuun ohjeeseen. Speltit vaihdoin tosin ohraan. Sittemmin olen tehnyt näitä myös pelkästään vehnäjauhoja käyttäen. Ensikokeilun perusteella en oikein tajunnut tuon kaulitsemisen ja rullaamisen funktiota, se kun vain vaikeutti niiden pullien pyörittelyä. Niinpä pyörittelin taikinan hellävaraisesti tangoksi ja leikkasin sitten osiin, jotka pyörittelin sämpylöiksi.

Briossi kuulostaa niin kovin hienostuneelta ja vaikealta. Tämä resepti ei sitä kyllä ole, mutta aikaahan tähän menee. Vaivatonta se sikäli kyllä on, että taikinan voi jättää tekeytymään jääkaappiin jo edellisenä iltana jolloin aamulla voi pyöräytellä kananmunasta ja voista ihanan täyteläisyytensä saavia sämpylöitä herättelemään viekoittelevalla tuoksullaan.

6-8 normalikokoista sämpylää, 10-12 sliderkokoista

100 gr voita (ei, ei margariinia)
1 dl maitoa

25 gr hiivaa (jos nostatat taikinaa yli 4 tuntia, 20 gr riittää)

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja (tai ohrajauhoja - voit käyttää myös pelkästään vehnäjauhoja)

voiteluun: 2 keltuaista

päälle: seesaminsiemeniä tai unikonsiemeniä (halutessasi)

Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivonnan alkua. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon hunaja ja suola. Sekoita joukkoon (puuhaarukalla) kananmunat ja sitten jauhot muutamassa erässä. Vaivaa joukkoon lopuksi voi pieninä nokareina, jotta se sekoittuu taikinaan tasaisesti ja antaa ilmavan lopputuloksen. Vaivaa joko yleiskoneella (n. 8-10 minuuttia) tai käsin (10-15 minuuttia) , kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Lisää jauhoja tarvittaessa jotta saat pehmeän taikinan. 

Peitä kelmulla ja jätä jääkaappiin nousemaan tunniksi. Tai pidempään, vaikka yön yli. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle, vaivaa siitä ilmakuplat pois ja muotoile tasaiseksi tangoksi. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi, pyörittele hellävaroen palloiksi ja nosta pellille leivinliinan alle kohoamaan vielä tunniksi. Etenkin jos aiot kasata burgereihisi paljon täytettä, kannattaa näistä tehdä aika matalia - muuten syömisestä voi helposti tulla Ariel-mainoksen "ennen"-kuvaa muistuttava kauhuskenaario.

Voitele keltuaisella, ripottele halutessasi päälle vielä seesaminsiemeniä ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. 

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?