Aamiaispizza savulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisekastikkeella (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Pizzaa aamiaiseksi? Pizzabrunssi? Voi kyllä! Tämä aamiaispizza kylmäsavulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisella on täydellinen aloitus viikonloppuaamuun!

* * * 

Kulinaristin Göteborgia kartoittavassa blogipostauksessani olisin tietysti voinut mainita myös Tredje Långgatanilla sijaitsevan Brewers Beer Barin, joka on aika lähellä niiden ruutupaitaisten, risupartaisten ja ah, niin yksilöllisten hipstereiden taivasta. 

Vähintäänkin yhtä paljon kuin pienpanimo-oluiden valikoimastaan, on paikka tunnettu myös juureen leivotusta pizzastaan.  Antakaas kun vielä kertaan tuota hieman mielessäni. 

Juureen leivottua. 

Pizzaa.

Mmmmmm..... (olenko ainut, jolla kuola valuu tällä hetkellä kuin seniilillä rottweilerillä?)

Viikonloppuisin tarjolla on brunssi, jonka tarjonta koostuu tasan yhdestä ruokalajista: siitä pizzasta. Mutta aamiaisversiona. Pizzaa aamiaiseksi! Ja, tack!

Vaihtoehtoina on joko kaikki pitkäksi venähtäneen yön vauriot korjaavat tykötarpeet sisältävä English Breakfast tai mm. pinaatilla, ricotalla, artisokansydämillä varustettu ja Hollandaise-kastikeella kruunattu Florentine. 

Pizzabrunssi! Mikä nerokas idea! 

Kyllähän minä sitä pizzaa useinkin aamiaiseksi syön (etenkin sunnuntai-aamuisin sekä uudenvuodenkarkeloiden ja vappubakkanaalien kaltaisia juhlapyhiä seuraavina päivinä) mutta kuoleman kielissä kotiovelta konttaamalla noudettu kotiinkuljetus ei jotenkin kuulosta yhtään niin... hohdokkaalta.

Mutta siitähän se idea sitten lähti. 

Eikä parempaa aloitusta sunnuntaipäivään kyllä ihan heti keksi. Kaverit kylään, Mimosat lasiin ja brunssipizzat pöytään. Voin kertoa, että ensi viikon paikat keittiönpöytäni äärestä on jo varattu. Niin ruokaisiakin nämä ovat, että kahdella pizzalla ruokkii jopa kahdeksan ihmistä.

Pizzataikinan tekee muutamassa minuutissa edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan ja tuo idioottivarma Hollandaise-kastike hoituu sekin vain muutamassa minuutissa. Kastikkeen voi toki tehdä hyvällä omallatunnolla pussistakin, mutta mikäli sinulla on sauvasekoitin ja siihen sopivankokoinen korkeareunainen astia, ei ole mitään syytä olle tekemättä sitä itse, sillä juuri niin helppoa se on!

Luotto-ohjeeni pizzataikinaan löydät blogista täältä.

PS. Halutessaan kylmäsavulohisuikaleet voi lisätä myös vasta valmiiseen pizzaan! 

Kaksi pizzaa (4-8 hengelle)

Aamiaispizza Florentine savulohella, pinaatilla ja kananmunalla:

1 annos pizzataikinaa (ohje täällä)

täyte:

200 gr pinaattia

1 rkl cremè fraîchea/ smetanaa/ tuorejuustoa/ turkkilaista jogurttia

1 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

paistamiseen tilkka voita tai öljyä

100 gr kylmäsavustettua lohta

4 kananmunaa

Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, laita se uuniin tässä vaiheessa. Mikäli ei, laita uuniin uunipelti tai vaikka valurautapannu. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, anna pizzakiven/ pellin/ pannun kuumeta vielä n. 45 minuuttia. 

Kuumenna hieman voita tai öljyä pannussa ja kuullota pinaattia kunnes se on muhentunut kasaan. Lisää sitruunankuori, créme fraîche ja mausta (varoen, sillä kylmäsavulohessa on jo reippahanlaisesti sitä suolaa). Sekoita tasaiseksi. 

Kauli kohonnut pizzataikina ohuelti kahdeksi samankokoiseksi pohjaksi. Nosta ne pizzakivelle tai käyttämällesi vastineelle. Lusikoi pinaattiseos pizzapohjille, levitä lohisiivut päälle ja riko sopiviin väleihin 2 kananmunaa per pizza.

Paista uunista riippuen 6-10 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja reunat saaneet hieman väriä.

Tee sillä välin Hollandaisekastike.

Idioottivarma sitruunainen Hollandaisekastike:

2 keltuaista

1 rkl kylmää vettä

1 rkl sitruunamehua

(3/4 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta)

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

ripaus cayennepippuria

110 gr voita sulatettuna

(1/2 rkl hienonnettua ruohosipulia)

Mittaa ainekset voita ja ruohosipulia lukuunottamatta sauvasekoittimen sekoitusastiaan. Sulata voi pienessä kattilassa. Sekoita keltuaiset muiden ainesten kanssa ja kaada joukkoon sitten kuuma voisula ohuena nauhana sauvasekoittimen koko ajan käydessä. Kääntele joukkoon ruohosipuli (mikäli käytät), tarkista maku ja mausta.

Lorauta kastiketta pizzan päälle ja nauti.

Mitäs sanotte? Pizzaa aamiaiseksi - kyllä vai ei? Mitkä olisivat teidän unelmatäytteet? 

PS. Mitkä ovat teidän kokemuksenne gluteenittomista pizzajauhoista? Mikä toimii parhaiten?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Toiseksi paras saariston lohikeitto

For English please see here

* * * 

Ihanan täyteläisessä saariston lohikeitossa maistuu kesä. Ja appelsiini. 

* * * 

Emme me Kissabloggarin kanssa tiaroissamme ihan turhia hattarapäitä ole - luonnistuvat meiltä syvällisemmätkin pohdinnat. Tuoreimmalla reissulla Ahvenanmaalle esimerkiksi otimme harteillemme koko maailman hyvinvoinnin (kun ei siitä YK:stakaan mihinkään näytä olevan...) ja pohdimme noita Maailman Huutavia Epäkohtia. 

Ja niitähän riittää. On köyhyyttä, nälähänhätää ja sotia. On ihmisoikeusrikkomuksia, epätasa-arvoisuutta ja miehiä, jotka eivät soita takaisin. 

Omalla kohdallani se kaikista suurin vääryys Luojan suunnitelmissa on kuitenkin epäilemättä tapahtunut siinä, etten ole syntynyt suomenruotsalaiseen saaristoon. Olisin niin kotonani siellä, raitapaidassani ja purjehduksen sekä auringon tuomassa rusketuksessani, silliä pikkelöidessäni ja katkarapuvateja veneellemme saapuneille illallisvieraille kantaen. 

Ahvenanmaan aamiaisillakin sulauduin tuohon raitapaitaiseen hyvinvointia hehkuvien ihmisten joukkoon niin vaivattomasti, että väliin seuralaisellakin oli vaikeuksia bongata että missä tämä Vallu oikein luuraakaan. 

Myös ruokavaliotietoisuuteni kokee maisemanvaihdoksen myötä aina luontevan, joskin valitettavan hetkellisen heräämisen. Niitä katkarapuja, sillejä, kalakeittoja, gubbröraa ja skagen-leipiä mättäessäni lausun aina yhtä juhlallisen vakaasti ilmoille tarkkaan harkitun (kuuloisen) lausunnon siitä, että kyllä minä voisin elää pelkästään näillä antimilla. Kunnes seuralainen (taas) muistuttaa asiasta nimeltä pekoni. Ja Ibericokinkku. Ja se häränhäntäraguni. Sjutton också. 

Onneksi siihen sisäiseen saaristolaisuuteen pääsee pakenemaan kotioloissakin ottamalla eteensä lautasellisen tätä saariston inspiroimaa kalakeittoa. Sitten vain sulkee silmänsä ja haaveilee istuvansa laiturinnokassa jalkojaan huolettomasti meren yllä heilutellen ilta-auringon häikäistessä silmiä. Jälkimmäisten virkaa suomensuomalaisissa ghetto-olosuhteissa toimittavat jättekivasti vaikka pesuvati ja kuvauslamppu. 

Kalakeiton olen mannersuomalaista vaatimattomuutta ilmentäen oikeutetusti nimennyt vain saariston toiseksi parhaaksi - sen parhaan tittelistä kun pitää yhä se Nauvosta löytämäni Fyrenin soppa. Helt suveränt!

Itse käytin tähän itse ruodoista keittelemääni kalalientä, jonka ohjeen löydät täältä, mutta voi tähän käyttää hyvää kaupan lientäkin. 

Neljälle - kuudelle

Saariston lohikeitto:

1,5 l kalalientä

2,5 appelsiinin mehu (2,5 dl)

1iso sipuli

8 perunaa (yht. 750 gr)

4 porkkanaa ( yht. 250 gr)

12 maustepippuria

600 gr lohta (tai muuta kalaa)

2,5 dl kermaa

25 gr voita

tarjoiluun: tillipuska

Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää maustepippuri, siivutettu sipuli sekä haluamasi kokoisiksi pilkkomasi perunat ja porkkanat. Keitä kasviksia kunnes ne ovat melkein kypsiä. Lisää kala samankokoisina paloina ja jatka keittämistä vielä viitisen minuuttia.

Lisää kerma ja kiehauta. Sekoita joukkoon voi ja tilli. Tarjoile. Esimerkiksi paahdettujen saaristolaislimppukuutioiden kera.

PS. Saaristolaislimppureseptini löydät täältä. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?




       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juhannuskalenterin 14.luukku: keväinen freekeh-lohisalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

Näin vaalien alla on arvokeskustelu taas sikakova juttu. Ruoka on sekin varsin arvolatautunut aihe. Ota nyt vaikka tämä viattoman näköinen salaatti.

Alunperin oli tarkoitukseni käyttää kvinoaa. Se kun on sellaista kuitua ja kivennäisaineita täynnä olevaa ravintorikasta superfoodia, jolla hyvinvointi-innostujat korvaavat länsimaissa turhan usein pullamössöhiilareille rakentuvaa ruokavaliotaan. Mutta miten onkaan käynyt muun maailman löydettyä tuon alkujaan eteläamerikkalaisen kultajyvän? Sen kasvatus keskittyykin nyt tyydyttämään länsimaailmassa räjähdysmäisesti noussutta kysyntää niin, ettei paikallisilla, joiden terveellisen ruokavalion kulmakiviä se on ollut, ole enää siihen varaa ja niinpä he syövät sitä, mikä on halpaa: sitä ravintoköyhää valkoista viljaa. 

Onneksi on tosin suomalainen luomukvinoa. Mutta ei siitä tähän ole. Syistä ja raivostani kirjoituksen lopussa. Kvinoan voi korvata myös bulgurilla, kuskusilla tai vaikka ohrahelmillä.

Sitten ovat nuo edamame- eli soijapavut. Soija, aikoinaan superfoodina ylistetty tuote on sekin joutunut viime aikoina huonoon valoon. Syinä mm. siitä valmistettujen tuotteiden korkea prosessointiaste, tuotteiden käytön potentiaaliset hormonaaliset (ja joidenkin teorioiden mukaan syöpäriskiä kasvattavat) vaikutukset, viljelyn ekologisuus ja kasvussa olevan geenimanipuloinnin kyseenalaisuus. Ja sitten on vielä tuo hiilijalanjälkikin. Itse kuitenkin pidän niiden purutuntumasta, joten niitä käytin. Luomusellaisia, tosin. Halutessaan ne voi kuitenkin korvata tavallisilla herneilläkin. Etenkin tuoreet kesäherneet olisivat tässä ihan parhaimmillaan!

Halusin salaattiin myös lohta. Jonka myötä taas joutui miettimään prioriteettejään. Vapaata? Kasvatettua? Norjalaista? Kotimaista? Halvempaa? Kalliimpaa? Kasvissyöjä voi jättää kalan toki poiskin ja korvata sen vaikka pehmeäksi höyrytetyillä porkkanakuutioilla. 

Ja kyllä kurkunkin hiilijalanjäljestä halutessaan saa ahdistuksen aikaiseksi: kotimaista kasvihuonetuotantoa? Ulkomailta tänne lennätettyä? 

Huokaus. Koska maailmantuskan keskelläkin nälkä jossain vaiheessa tulee, tee tätä salaattia. Sillä se on, paitsi ihanan keväistä, myös hyvää. Todella hyvää. 

Neljälle tai osana esim. noutopöytää tai piknikiä kuudelle - kahdeksalle

Keväinen lohi-freekehsalaatti:

350 gr ruodotonta, nahatonta lohta

1 limen mehu

1 sitruunan mehu

1 tl suolaa

1 tl pippuria

sentin pala inkivääriä hienonnettuna

3 dl freekeä

1/2 isosta kurkusta
300 gr edamame-eli soijapapuja
3 kevätsipulia
150 gr vihreitä rypäleitä
1 puntti tilliä

Kastike:

1/2 dl öljyä
1 limen mehu
1/2 rkl kuivattua minttua
suolaa, pippuria

Leikkaa lohi noin sentin kuutioiksi. Suolaa, pippuroi ja lisää joukkoon hienonnettu inkivääri. Kaada päälle sitrushedelmien mehu ja siirrä kylmään raakakypsymään puoleksi tunniksi, välillä käännellen. 

Keitä sillä välin freekeh pakkauksen ohjeiden mukaan, valuta ja anna jäähtyä.

Halkaise kurkku, poista sisus teelusikalla ja kuutioi noin sentin kuutioiksi. Halkaise rypäleet neljään osaan. Hienonna tilli ja siivuta kevätsipuli ohuiksi renkaiksi. 

Yhdistä kastikeainekset.

Sekoita kasvikset freekehiin, kaada päälle kastike ja kääntele lopuksi joukkoon valutetut lohikuutiot. Tarjoile. 

Tarkoitus oli alunperin tehdä tämä kvinoasta - kotoa kun sattui löytymään juurikin sitä suomalaista luomutuotantoa. Ensimmäinen, liisterimäiseksi puuroutunut versio kuitenkin osoitti, ettei siitä mitään tulisi.

Seuraavia yrityksiä varten seurasin ja varioin pakkauksen keitto-ohjeita; keittoaikaa lisäten ja lyhentäen, huuhteluaikaa pidentäen ja vedenvaihtokertoja kasvattaen. Ekoloisen sivuilta löytyivät pomminvarmat ohjeet irtonaisen, napakan ja salattiin soveltuvan kvinoan keittämiseen. Vaan ei - lopputuloksen ollessa aina harmaata liisterimäistä mössöä oli aika tajuta, ettei siitä millään keinolla saisi esimerkkireseptien kuvien kaltaisia tuloksia. Ei sitten  millään. 

Myös Ekoloisen postausta seuranneessa keskustelussa nostettiin esiin suomalaisen luomukvinoan poikkeavan puuromainen rakenne. Upeita kvinoaherkkuja kirjassaan kokkaillut Jotain maukasta- blogin Mari kehoitti käyttämään kokonaisia jyviä rikottujen sijaan. Vaan mikään löytämäni kvinoapakkaus ei kyljessään eritellyt, oliko kyse kokonaisista vai rikotuista jyvistä.

Niinikään juuri hyvinvointireseptejä pursuavan keittokirjan julkaissut Karita Tykkä puolestaan kertoi luomukvinoan olevan vähemmän prosessoitua, minkä vuoksi huuhtelukertoja tarvitaan enemmän halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. No, tämäkään ei, kuten testikerrat osoittivat, auttanut asiaa. 

Tarinan opetus? Ei se kotimaisuus tai luomuus aina päivää pelasta. Keittiössä ainakaan. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Lämminsavulohimakkarat

Makkarasta minä tykkään. Etanan lailla edistyvä keittiön kilpavarustelu on edennyt jo vaiheeseen, jossa monitoimikone ja lihamylly jo löytyvät. Ja sellainen savustuslaatikkokin. Se makkaranteossa välttämätön lihamyllynsuutin vielä ei. Niinpä itsetehdystä makkarasta vielä vain haaveillaan. Samoin kuin sellaisesta mielenrauhasta, jossa ihan kaikkea ei olisi pakko ainakin yrittää tehdä itse...

Näitä kalaisia makkaroita pystyy sen sijaan tekemään ilman suolta ja suutintakin (Suoli & Suutin. Siinäpä nimi lihakaupalle...) ja näitä on blogissa tehtailtu hauesta jo aikaisemmin. Tällä kertaa vuorossa lohesta tehty versio joka saa vienon savuisuutensa sen Nauvonreissulla hankitun Abu Sverigen kuninkaallisen hovihankkijan leimoilla varustetun savustuslaatikon sijaan lämminsavulohesta. Ja tokihan nämä voi ihan kokonaan normilohestakin tehdä. Halutessaanhan massaan voisi halutessaan myös lisätä tipan savuaromia.

Koosta riippuen 8-10 kappaletta

reilu 200 gr lohta
reilu 200 gr lämminsavulohta

1 sitruunan kuori

1/4 - 1/2 tl hienonnettua punaista chiliä (maustasi ja käyttämästäsi chilistä riippuen)

1 reilu rkl hienonnettua tilliä

1/2 kevätsipulin varsi

1 valkuainen

1,5 dl kuohukermaa

suolaa, pippuria

Raasta sitruunankuori ja silppua chili, sipuli ja tilli hienoksi. Jauha normilohi monitoimikoneessa, lisää joukkoon valkuainen ja lopulta kerma ohuena nauhana kunnes koossa on tasainen massa. Surauta sitten pikaisesti joukkoon lämminsavulohi (saa jäädä sattumia!) ja kääntele lopuksi joukkoon sitruunankuori, persilja, chili ja sipuli. Sekoita tasaiseksi. Mausta ja siirrä peitettynä kylmään lepäämään noin puoleksi tunniksi. 

Leikkaa tuorekelmusta n. 20 sentin mittaisia arkkeja. Levitä massa arkin keskelle pitkulaiseksi keoksi ja kääri kelmun avulla tiukaksi rullaksi. Pyörittele sitten päät kiinni ja solmi tiukasti. Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Keitä yksi koepallukka ja tarkista sen avulla, tarvitseeko mausteiden määrää lisätä. Keitä pötköjä hiljalleen kiehuvassa vedessä viitisen minuuttia ja anna jäähtyä sen verran että saat kelmun poistettua. Paista niihin sen jälkeen voissa pannulla kaunis väri.

Tarjoile sellaisenaan. Tai muusin kanssa. Tai tsatsikin. Tai polentaranskalaisten. Tai niinkuin meillä, hodarisämpylän välissä. Mansikka-tilliketsupilla (!) Hodariherkuttelujen koko tarina huomenna!

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Savulohta ja jokirapua

Keskustelimme Naapurinpojan kanssa eräs ilta lyhyen yhteiselomme aikaisista aterioista. "No, en minä oikein salaattien perään ole" tunnusti mies, "niinkuin vaikka sen hernerisoton". Että näin hyvin meillä on pullat ja vellit sekaisin.

Mutta ehkä se jotain kertoo siitä, kuinka säännöllisiä vierailijoita salaatit pöydässämme ovat. Ei minulla mitään niitä vastaan ole, mutta miettikää nyt vaikka noita lounaspöytien salaattibuffetteja. Ei sellaisista mauttomasta jääsalaatista, muutamasta vetisestä kurkusta ja purkkimaissista tule kuin paha mieli. Ja se on juuri sitä, mitä ruoan ei koskaan pitäisi tehdä.

Niinpä meidän salaatit ovat aika paljon rouheampia ja ruokaisempia. Joko pastapohjaisia (kuten St.Tropezin kanasalaatti) tai perunoilla (tsekkaa vaikka tämä savunieriäsalaatti! Tai tämä espanjalainen äyriäissalaatti! Tai tämä kesäinen mustekalasalaatti!) Ja pekonillahan kaikesta tulee parempaa niinkuin tämä saksalainen perunasalaatti todistaa. Jos kuitenkin ihan salaatti-salaattilinjalle livetään, niin kyllä siinä nyt sitten ainakin ankankoipiconfitia (!) täytyy olla!

Tämän kesäisen mutta ruokaisan rapujuhlakauden salaatin lehdykät saivat seurakseen savulohta, kurkkua, tomaattia, grillattua melonia ja makeantulista jokirapukastiketta. Ja korianteria. Paljon korianteria. 

Melonin (niinkuin minkä tahansa hedelmän grillaus) tuo siihen lisää makeutta, mutta sellaisella ihanalla miedolla savuisuudella. Etenkin melonin kaltaiset, korkean vesipitoisuuden omaavat hedelmät myös odottaessaan lötkistyvät, joten grillaus kannattaa tehdä ainoastaan, jos salaatti tarjoillaan saman tien. Siihen ei myöskään kannata valita ihan sitä kypsintä hedelmää.

Kohtuudella kolmelle, vielä kohtuullisemmin neljälle

Savulohisalaatti:

1 pss sydänsalaattia
350 gr savulohta
1/2 kurkku
250 gr kirsikkatomaatteja
muutama kourallinen kevätsipulin varsia
1/2 meloni (Galia-, hunaja- tai verkkomeloni) 
korianterinlehtiä

Siivuta kurkku ja halkaise kirsikkatomaatit. Halkaise meloni ja poista siemenet sisältä. Leikkaa noin puolen sentiin siivuiksi ja grillaa niihin halutessasi raidat. Kokoa salaatti ja tarjoile jokirapukastikkeen kanssa. 

Jokirapukastike:

2 dl crème fraîchea tai turkkilaista jogurttia
2 dl jokiravunpyrstöjä
1 tl Srirachaa
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl valkosipulia
1/2 limen kuori ja mehu
1/2-1  tl sokeria
kourallinen korianterinlehtiä (reilu 1 rkl hienonnettuna)
suolaa (varoen), pippuria

Sekoita ainekset, tarkista maku ja tarjoile.

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Sitruunainen lohi-fenkolipasta

Vaikka talven aina mukanaan tuomia flunssa-aaltoja on pyritty karkoittamaan tacokeiton ja laksan kaltaisilla chilin, inkiväärin ja valkosipulin kaltaisilla täsmäiskuilla, niin joskus siinäkin taistossa jää kakkoseksi. Keuhkoputkentulehduksen kourissa sängynpohjalla kärvistellessä oli ruokahalu (kerrankin!) kadoksissa, mutta syötävä on. Vaihtoehtona olisi ollut toki tilata pizzaa, mutta ei ruokabloggarin ammattiylpeys siihen sentään alistunut. 

Onneksi vaikka takki saattaa ruokabloggauksen myötä joskus olla tyhjä, mutta kaapit eivät koskaan. Niinpä niiden perukoilta sain raavittua kokoon ainekset pasta-annokseen, jonka matka lautaselle kesti vähemmän aikaa kuin sen pizzakuskin matka kotiovelle. 

Normaaliolosuhteissa olisin varmaan käyttänyt kylmäsavulohta joka, kuten fenkolikeitosta opin, sopii fenkolin kylkeen erinomaisesti. Sitä ei arsenaalista löytynyt, mutta tavallista lohta kyllä. Koska fenkolin oma maku on etenkin kypsennettynä varsin mieto (ja makuaistini oli muun kroppani tavoin tukossa!), tehostin sitä käyttämällä lisäksi fenkolinsiemeniä. Tillin sijaan myös minttu tai persilja kävisivät tähän.

Kahdelle

2 annosta pastaa (spagettia, linguinea, bucatinia)

1 iso fenkoli

300 gr pala lohta

1 dl valkoviiniä

reilu 1 dl kermaa (tai turkkilaista jogurttia)

75 gr herneitä

suolaa, pippuria

1 tl fenkolinsiemeniä

1 sitruunan raastettu kuori

kourallinen kevätsipulia

tilliä

Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike. 

Poista fenkolin uloin kuori, halkaise ja poista kova ydin. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja pehmitä voissa muutaman minuutin ajan. Lisää sitten valkoviini, jatka keittämistä muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kerma. Sekoita ja lisää joukkoon noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi leikattu lohi ja herneet. Jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan kunnes lohi on liki kypsää. Hienonna fenkolinsiemenet ja lisää joukkoon. Mausta ja kääntele joukkoon valutettu pasta. Ripottele päälle hienonnettu kevätsipuli ja tilli.

Mutta tulipahan taas selväksi, että näillä leveysasteilla sitä ruokaa on ihan turha kuvitellakaan kuvaavansa iltapäiväyhden jälkeen. Joko sitä ruokaa siis vastaisuudessa tehdään vain puoleltapäivin tai sitten on ihan oikeasti sijoitettava siihen päivänvalolamppuun. Muutamassa blogissa olen siihen jo törmännytkin  - nyt kysynkin teiltä, löytyykö joukostanne jo käyttäjiä? Mistä te olette omanne ostaneet? Onko merkillä väliä?


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         

Savulohimousse

Viikko perheen kanssa osaa olla aika uuvuttavaa. Mutta aika yksinäinen on sen jälkeen kotiinpaluu. Matkalaukussa odottavat likaiset vaatteet ja kotiovella sinne unohtunut roskapussi. Jotain positiivisuutta asiaan toi hedelmäkori, jossa yllätyksekseni huomasin (sinne niinikään unohtuneiden) avokadojen kypsyneen varsin lupaavan näköisiksi. Ilon lisäksi se herätti myös ihmetystä - en edes muistanut avokadoja ostaneeni. Totuus selvisi varsin pian: ne olivatkin tunnistamattomiksi muumioituneita mangoja (ehkä). Se niistä ylevistä hävikinminimoimistarkoituksista...

Uusi vuosi on uusien alkujen aikaa. Näitä onkin tulossa - odotan jo innolla, milloin niitä pääsen kanssanne jakamaan! Se on myös (yleensä turhan pian katteettomiksi osoittautuvien) lupausten aikaa. Vähemmän sitä, enemmän tuota...Useampaankin otteeseen kirkasotsaisena kuuseen kurkottaneena ja kavalaan katajaan kapsahtaneena en mitään suurempaa elämäntaparemonttia lupaa. Mutta ehkä sitä voisi hieman keventää? Suosia kalaa useammin ja vähentää lihansyöntiä? Mutta juhlan tekemisestä arjen keskelle - siitä en luovu!

Kalaisissa, melko kevyissä ja ennenkaikkea juhlavissa tunnelmissa julistan siis reseptivuoden 2014 avatuksi! Tämä savulohitahna/mousse/pate on helppo, nopea, elegantti ja käy niin leivän päälle kuin cocktail-tarjoiluunkin, joko crostinin päällä tai pieneen tartalettikuoreen (johon ohjeena käy esim. lohi-pinaattipiiraan pohja) pursotettuna. Ranskankerman määrää lisäämällä nämä käyvät myös uuniperunoiden täytteeksi.

Tillin voi halutessaan korvata myös ruohosipulilla. Aasialaista twistiä tähän saa puolestaan korvaamalla tillin kevätsipulilla ja korianterisilpulla ja terästämällä moussea inkivääritahnalla ja nokareella sweet chili-kastiketta. 

Alkupalana tästä riittä 6-8 hengelle

250 gr lämminsavulohta

150 gr kylmäsavulohta

75-200 gr ranskankermaa (riippuen kuinka kiinteän/ kalaisen tästä haluat)

pieni tillipuska, hienonnettuna

sitruunanmehua

suolaa, pippuria

tarjoiluun: sitruunalohkoja

Soseuta lohi monitoimikoneessa rouheaksi ja sekoita joukkoon ranskankerma ja loraus sitruunamehua. Kääntele joukkoon sitruunnakuori ja tilli ja mausta. Tarjoa crostinien tai esim. näkkileivän, unikonsiemenkeksien, saaristolaisleivän tai rapeaksi paahdettujen rieskalastujen kera.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Latke? Rösti? Jotain siltä väliltä?

Hanukan perinneruoan, latket, voi toki laiskuuden iskiessä paistaa yhdeksi isoksi annoskakkuseksikin. Jolloin se ehkä muuttuukin röstiksi? Merkittävin ero siinä on ilmeisesti se, että toisin kuin latkeihin, ei röstiin koskaan tule kananmunaa tai jauhoja. Vaikka enpä minäkään niitä yleensä latkeihini laita... Joten mene ja tiedä! Vaan eipä sillä liene väliä jos lopputulos maistuu? 

Jos röstistään haluaa paksumman, kannattaa perunat esikeittää ja jäähdyttää kunnolla - muuten ne eivät ehdi kypsyä kunnolla. Paistamiseen voi käyttää öljyn sijaan (tai lisäksi) myös hanhen/ankanrasvaa (jos sitä sattuu olemaan)  - sillä kun saa takuuvarmasti rapean ulkokuoren. 

Loxin eli lohen sijaan tämän kanssa voisi toki tarjota myös hyvää (Serrano) kinkkua. 

Itse käytin tähän halkaisijaltaan 20-senttistä paistinpannua

2 isohkoa kiinteää perunaa (yht. n. 250 gr)
1/2 isosta sipulista tai 1 pieni sipuli
suolaa, valkopippuria
paistamiseen: öljyä/ äljyä ja voita/ voita ja hanhenrasvaa/ hanhenrasvaa

Esikeitä perunat kuorineen, niin että ne eivät ole vielä pehmeitä. Anna jäähtyä, vaikka seuraavaan päivään. Kuori ja raasta. Paras työväline tähän olisi sellainen yhtenäistä raastenauhaa tekevä spagettiraastin (jälleen yksi toive Joulupukille!). 

Siivuta sipuli ohueksi ja pehmitä hieman pannulla. Sekoita perunaraasteeseen, mausta ja paista kuumassa rasvassa. Siirtele massaa pannulla hiaman alkuun, jotta kaikki perunat kypsyvät ja tasoita sitten lastalla tasaiseksi ja tiiviihköksi perunakakuksi. Kun toinen puoli on saanut väriä, kumoa se lautaselle ja liu'uta sitten käännettynä takaisin pannulle ja paista toinenkin puoli.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?