Thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto & vinkkejä arjen kiireisiin (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Salaisuuksiani arkikokkaukseen ovat mm. nuudelit sekä rotisserie-kana. Niistä syntyy vaikka tämä herkullinen ja nopea thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto.

* * * 

Taannoin minulta kysyttiin Hesarin haastattelussa vinkkejä arkikokkauksen nopeuttamiseksi. Koska olin (taas) itseäni paremmassa seurassa (toinen juttuun haastateltu henkilö oli kuitenkin Pekka Terävä) en viitsinyt sanoa ihan mitä ensimmäisenä olisi mieleen tullut.

Mutta näin meidän kesken voin sen salaisuuteni jakaakin. 

Oletteko valmiita? 

Wolt. 

Kyllä vain. 

Etenkin tämän kevään aikana on päätä rasittanut niin monta asiaa, että ruokabloggariksi suorastaan hävettävän usein olen suosiolla ulkoistanut koko muonituspuolen Woltille. Ja suorastaan traagisen usein se on ollut Pizza Hutin Italian BBQ. 

Ihan oikeassa käytössä ne Hesariin antamani vinkit kuitenkin meilläkin ovat. Yksi parhaimmista on se kauppojen grillitiskeissä myytävä, valmiiksi grillattu rotisserie-kana (tai sen osat). 

Niistä kun sekoittaa nopeasti ruokaisan salaatin (kuten vaikka tämän St. Tropezin kana-pastasalaatin), tahnan vaikka leivän päälle tai uuniperunan kaveriksi (oma suosikkini on tämä kana-avokadotahna) tai sitten niissä saa täyttävyyttä vaikka keittoon (kuten vaikka tähän välimerellisen paprikaiseen kanakeittoon).

Luussa kypsennetyssä kanassa kun vain on niin paljon enemmän makua ja mehevyyttä kuin niissä aneemisissa vakuumipakatuissa rintsikkatoppauksissa.

Toinen arjessa helppo raaka-aine on nuudeli - se kun kypsyy valmiiksi murto-osassa siitä, mitä pasta veisi. 

Tässä thaimaalaisessa kana-kookos-nuudelikeitossa kohtaavat nämä molemmat vinkit. Ja rakastamani kookosmaito, jota käytän kokkauksessa kermaa paljon useammin: tölkkitavarana kun kookosmaito säilyy ja on siten yksi kuiva-ainekaappini vakioasukkaista. 

PS. Jos grillaat kanan itse, suosittelen tutustumaan juuri markkinoille tulleeseen Jyväbroilerin basilika-sitruunaruohomarinoituun rintapaistiin! Toimii tähän makumaailmaan erinomaisesti!

Thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto:

neljälle

2 kanan (luullista) rintaleikettä (tai valmiiksi paistettua kaupan grillitiskistä)

1,5 rkl hienonnettua inkivääriä

1,5 rkl hienonnettua valkosipulia

2 punaista chiliä, hienonnettuna

200 gr siitakesieniä, suikaloituna

7,5 dl kanalientä

1 tlk kookosmaitoa

50 gr nuudeleita (gluteenittomaan versioon käytä riisi- tai mungpapunuudeleita)

2 kevätsipulinvartta, suikaloituna

1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)

(½ - 1 rkl ruskeaa sokeria)

½ puskaa korianteria, hienonnettuna

½ puskaa (thai)basilikaa, hienonnettuna

tarjoiluun: limelohkoja

loput yrteistä

paahdettuja maapähkinöitä (halutessasi)

Mikäli käytät raakaa kanaa, paahda paloja 180-asteisessa uunissa 45 minuutin ajan, kunnes ne ovat läpeensä kypsiä. Valele paistamisen aikana uunivuoan pohjalle valuneilla nesteillä. Anna jäähtyä hieman. Valmista sillä välin liemi.

Mittaa kattilaan inkivääri, valkosipuli ja chili ja kanaliemi. Kiehauta ja anna porista kymmenisen minuuttia. Lisää sitten sienet ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä kymmenen minuutin ajan.

Kun kana on jäähtynyt niin, että sitä kestää käsitellä, irrota liha luusta ja riivi haluamasi kokoisiksi suikaleiksi. Lisää se liemeen kevätsipulin sekä kookosmaidon kanssa. 

Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten nuudelit. Anna kiehua muutaman minuutin ajan, kunnes nuudelit ovat kypsiä. Sekoita joukkoon yrtit.

Mausta kalakastikkeella. Tarkista maku ja säädä kohdilleen lisäämällä joko kalakastiketta ja/tai sokeria.

Ripottele päälle loput yrteistä ja tarjoile limelorauksen kera.

Maistuisiko thaimaalainen kookos-kana-nuudelikeitto teille?

Jakakaa myös ihmeessä omia vinkkejänne arkikokkauksen nopeuttamiseksi? Mitkä ovat teidän salaisuutenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

    

             

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Ananasakäämä!

Blogiringin ja Del Monten yhteistyökampanjan myötä saimme testattavaksi Del Monten uutuuden, mausteliemeen säilötyt ananaskuutiot. Vaihtoehtoina oli sitruunalla, vaniljalla, mangolla ja kookoksella maustetut, sellaisenaan käyttövalmiit kuutiot. 

Suomessa säilykehedelmien kulutus on Euroopan huippua ja ananas on näistä se suosituin. Se on myös sieltä terveellisimmästä päästä, minkä vuoksi se on myös kaloritietoisten kuluttajien suosiossa. Energiaa ananaspaloissa onkin vain 74 kCal/ 100 gr joten hyvän omantunnon herkkuja nämä ovat!

Kookoksen ja ananaksen kombo kuulosti ihan lyömättömältä kombolta (Karibian aurinkoa! Olkihattuja! Riippukeinuja palmupuiden katveessa! Piña Coladaa! Jah, man!) ja juuri sopivan eksoottiselta pimeneviin syysiltoihin. 

Tuloksena oli sitä Karibian aurinkoa henkivä piiras, joka (Nirsosisko huom!) onnistuisi myös sitruuna- tai appelsiinicurdilla.

Pohja:

125 gr voita

3,5 dl jauhoja

1 tl jauhettua kardemummaa

3-5 rkl Del Monte ananasta kookosliemessä- tölkin nestettä

Raasta voi kulhoon ja nypi jauhojen ja kardemumman kanssa murumaiseksi seokseksi. Kaada neste (ensin 3 rkl ja lisää tarvittaessa) joukkoon ja vaivaa tasaiseksi, kulhon reunoista irtoavaksi taikinaksi. Kääri kelmuun ja anna levätä kylmässä tunnin verran. 

Painele taikina 26 senttiä halkaisijaltaan olevan (irtopohja)piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Anna jäähtyä kylmässä vielä puoli tuntia ennen paistamista. 

Levitä pohjan päälle foliota ja täytä piirasvuoka keraamisilla paistopavuilla tai vaikka riisillä. Esipaista 10 minuuttia folion kanssa, nosta sitten folio ja täyte vuoasta ja jatka paistamista toiset 5-10 minuuttia kunnes pohja on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä.

Täyte:

6 tölkkiä Del Monte ananasta kookosliemessä

1,5 dl ananasten nestettä

1/2 dl maissitärkkelystä

ripaus suolaa

1 limen raastettu kuori

4 keltuaista

50 gr voita

Valuta ananakset ja säilytä liemi. Soseuta ananakset tehosekoittimessa. Mittaa kattilaan neste ja maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää ananassose, limen kuoriraaste ja ripaus suolaa ja kiehauta kunnes seos sakenee. Sekoita tasaiseksi. Sekoita sitten joukkoon voi pieninä kuutioina ja sekoita kunnes tasaista. Lisää sitten keltuaiset yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. tarkista maku ja lisää halutessasi lisää sokeria. 

Kaada seos jäähtyneeseen piiraspohjaan ja paista 180 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Marenkikuorrutus:

4 valkuaista

1,75 dl sokeria

2 tl vanilja-aromia (tai vaniljasokeria) 

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa ja lisää sitten sokeri vähän kerrallaan. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on paksua, kiiltävää ja vaahtokarkkimaista. Kääntele joukkoon vanilja-aromi. 

Levitä marenki tasaisesti jäähtyneen ananaskuorrutuksen päälle joko lusikalla tai pursottimella niin, että se peittää koko ananaskerroksen, ripottele päälle kookoshiutaleita ja paista 190 asteessa kunnes kuorrutus on saanut kauniin kullanruskean värin. Tarjoile jäähtyneenä.

Jos sinulla on lämpömittari, voit kokeilla myös sveitsiläistä marenkia:

4 valkuaista

2,5 dl sokeria

2 tl vanilja-aromia (tai vaniljasokeria) 

Kuumenna vettä kattilassa niin, ettei vesi kosketa sen päälle asetettua teräskulhoa. Sekoita sokeria ja valkuaisia kulhossa kunnes seoksen lämpötila on 70 astetta. Seos alkaa sokerin sulaessa paksuuntua ja siitä alkaa nousta marenkimainen tuoksu. Nosta kulho sitten vesihauteesta, vatkaa sähkövatkaimella kunnes marenkivaahto on jäähtynyttä ja kovaa ( 7-10 min) ja kääntele joukkoon vanilja.

Levitä jäähtyneen ananaskuorrutuksen päälle joko lusikalla tai pursottimella. Polta siihen kaunis väri joko pienellä polttimella tai uunissa grillivastuksen alla minuutin ajan (pidä silmällä jottei se pääse palamaan. Koristele kookoshiutalein, anna jäähtyä ja tarjoile.

*Yhteistyössä Del Monten kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Oiva Pari: kanansydän-yakitori

Juuri uudelleen käynnistyneessä Oiva pari- reseptikilpailussa nostetaan nyt pikaruokaa gourmet-tasolle. Viime osakilpailussa ylevöitimme pizzaa ankkaconfitilla ja haudutetulla fenkolilla, tämänkertaisessa suuntasimme katseemme Aasian katukeittiöihin. 

Kaikennäköiset tikunnokkaan työnnetyt ja grillissä paistetut lihat ovat niitä katukeittiöiden ja pikaruokien kulmakiviä - menipä maailmassa sitten mihin tahansa. Aasian toreilla ne ovat erityisen hyvin edustettuina ja siellä niistä eläimistä myös hyödynnetään ihan kaikki. Lautaselle saattaakin päätyä melkolailla mitä tahansa keuhkoista jalkoihin. Meillä ei ihan noin eksoottiseksi heittäydytty, vaan tyydyttiin kanansydämiin, jotka ovatkin sellaista herkkua, että toivoisin ihmisten niitä rohkaistuvan käyttämään enemmänkin. 

Meidän yakitori-vartaamme saivat niskaamme teriyaki-kastikkeen. Niin että en nyt sitten tiedä, miksi tätä kutsua. Kanansydän-yakitoriksi? Teriyaki-kanansydämiksi? Teriyaki-yakitoriksi? Noita termejä voi tosin huoletta pyöritellä ilman pelkoa kielen menemisestä solmuun - tämänkertainen kisaviini on nimittäin... wait for it... alkoholiton!

Kyllä, Jacob's Creek on tuonut markkinoille Unvined-sarjan, josta löytyy alkoholiton punainen (Shiraz) sekä valkoinen (Riesling). Näitä viinejä sitten tosiaan löytyykin sieltä maitokaupan hyllyltä...! Tervetulleen lisän alkoholittomien viinien tarjontaan ne tarjoavatkin, sillä omat kokemukseni niistä laadukkaimmistakin ovat jättäneet toivomisen varaa. Maku niissä on ollut suorastaan muscatmaisen makea vailla kummoistakaan syvyyttä. Makeutta on tosin tässäkin kisaviinissä: sokeria kerrotaan pullossa olevan peräti 53 g/l, joskin kaloreita (supermallit huomio!) viinissä on puolet normaaliversiota vähemmän. 

Punaviini vaatii tuottajankin mukaan vielä hieman työtä, mutta Unvined Riesling on Rieslingiksi tunnistettava. Siinä on pirteää hedelmäistä mineraalisuutta, mutta hapokkuus ei alkoholittomassa yllä lähellekään normiversiota. Aasialaisten makujen kanssa Riesling on kuitenkin tunnetusti toimiva kombo, joten sieltä mekin kisareseptiin inspiraatiomme haimme. Ja siinä, missä hapokkaampi viini olisi selkeästi kaivannut kaverikseen kalan ja äyriäisten keveyttä, toimii tuo vähäisempi hapokkuus ja aavistuksen makeampi maku myös tällaisten lihaisampien vaihtoehtojen kanssa. Oiva pari siis, tämäkin!

Pikaruoankaan ei tarvitse olla pullamössöhiilarimättöä (vieläkö ne supermallit ovat kuulolla?), vaan leivän sijaan vartaat voi kääräistä myös salaatinlehteen. Me täytimme salaattiveneet limelorauksesta hieman sitä kaivattua happoa ja kuulautta saavalla rapsakalla porkkana-kurkku-mungpapu-salaatilla ja tarjoilimme vartaamme niiden mausteisuutta tasapainottavan täyteläisellä kookosmajoneesilla. Jep, oiva pari.

Teriyaki-kanansydänvartaat (n. 10 kpl)

600 gr kanansydämiä

Teriyakimarinadi:

3 dl soijakastiketta

1/2 dl miriniä tai makeaa sherryä

1 dl sokeria

5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 limen kuori suikaleina

grillaukseen: sesaminsiemeniä

Huuhtele ja valuta kanansydämet. Sekoita marinadin ainekset keskenään pienessä kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut. Tarkista maku ja lisää halutessasi sokerin määrää. Anna jäähtyä ja kaada kanansydänten päälle. Anna marinoitua kylmässä seuraavaan päivään. 

Nosta kanansydämet marinadistaan ja pujoita liotettuihin vartaisiin. Siivilöi marinadi ja kaada kattilaan ja redusoi kovalla lämmöllä (varo ettei se pala tai kuohu yli) kunnes se sakenee paksuksi glazeksi (tässä menee noin 20 minuuttia). 

Paista vartaita 200-asteisessa uunissa 5 minuuttia, käännä ja paista toiset 5 minuuttia. Nosta pois uunista ja kuumenna uuni 250 asteeseen grillivastuksilla. Valele vartaat teriyaki-glazella ja ripottele päälle sesaminsiemeniä. Paada grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan kunnes kastike karamelisoituu ja siemenet saavat hieman väriä.

Tarjoile sellaisenaan tai rapean salaatin ja kookosmajoneesin kera. 

Salaatti:

3 isoa porkkanaa

1 kurkku

200 gr mungpavunituja

1 limen mehu

tarjoiluun: tuoretta korianteria

Kuori porkkana ja suikaloi ohuelti. Halkaise kurkku, kaavi siemenet teelusikalla ja suikaloi. Jos käytät tölkki-ituja, valuta ne ja yhdistä muiden ainesten kanssa. 

Kookosmajoneesi:

1/4 dl majoneesia

3/4 dl kookoskermaa (kylmässä säilytettyä, jähmettynyttä kookosmaitoa)

1 limen kuori

suolaa

Sekoita ainekset, anna maustua hetken aikaa kylmässä, tarkista maku ja tarjoile. 

*Yhteistyössä Pernod-Ricardin Oiva Pari-reseptikilpailun kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Raparperirakkautta

Oli minullakin kunnianhimoiset ajatukset raparperikauden maksimoinnista. Suunnitelmissa oli niin raparperiketsuppia, raparpericurdia kuin hillojakin. Ja miten kävi? No ei ihan noin. Sain tehtyä oksennukselta maistunutta raparperipossua. Niin ja vuohenjuusto-valkosuklaa-rosmariinista raparperipiirasta joka oli kyllä ihan oikeasti hyvää. Kokeile vaikka!

Tämän juhannuksen kulinaaristen karkeloinnit päätti tylsän tavanomainen klassisen ajaton raparpericrumble. Ei tosin mitään niin vanhaa, ettei jotain uuttakin: tämänkertaisen version raparperi sai vähän ytyä inkivääristä ja crumble puolestaan paahdetuista kookoslastuista. Olen niihin ihan rakastunut - ne antavat muuten hauskaa purutuntumaa myös suolaisiin ruokiin - ripottele niitä esimerkiksi salaatin tai aasialaistyyppisen haudutetun possun päälle!

Enhän muuten voi olla ainoa, jonka mielestä raparperin tuoksussa on jotain hyvin... no, kannabismaista? Enhän...?

Kuudelle

Raparperitäyte:

750 gr raparperia

muutaman sentin pala inkivääriä siivuina

1 vaniljatanko

1,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet ulos. Trimmaa raparpereistä rumat ja kuivat päät ja kuori jos ne ovat kovinkin paksuja jo. Paloittele muutaman sentin paloiksi ja mittaa kattilaan muiden ainesten (mukaanlukien vaniljatangon kuori) kanssa ja kuumenna. Anna porista hiljalleen kunnes raparperit ovat pehmeitä - n. 7-10 minuuttia. Poista vaniljatangon kuori ja inkiväärisiivut, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. 

Crumble:

75 gr voita

1,5 dl jauhoja

ripaus suolaa

1 dl paahdettuja kookoshiutaleita

1 dl sokeria

1 dl paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä (cashew-, para-, hassel-, pekaani-tai macadamia)

2 reilua tl kardemummaa

Paahda kookoshiutaleita/ lastuja hetki keskilämmöllä pannulla (ilman öljyä). Tee sama pähkinöille. Anna jäähtyä hieman ja rouhi. Raasta voi kulhoon raastinraudalla ja hiero jauhot sen ja suolan kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää seokseen sitten muut ainekset. Levitä raparperitäyte uuninkestävän vuoan pohjalle ja crumble seos sen päälle. Raasta seoksen päälle vielä muutama liuska voita ja paista 175 asteessa kunnes crumble on kauniin kullanruskeaa - n. 30-40 minuuttia.

Tarjoile hieman jäähtyneenä joko vaniljakastikkeen tai - jäätelön kanssa.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Punainen kalacurry

Rakkauteni äyriäsiin on varmaan tullut blogia seuraaville aika selväksi. Niinpä pakastimestani löytyy aina jotain mereneläviä. Mustekala on yhtä suurista herkuistani, ja ostan sitä yleensä isommissa erissä, jonka sitten putsaan ja lajittelen pakastimeen valmiina käytettäväksi. Jonain harhaisen pääni epäilemättä järjestelmälliseksi tulkitsemana hetkenä olen luonut ihan oman lajitteluasteikkoni. "A, B, C", te ajattelette? Tai kenties jotain yhtä johdonmukaista kuten "1,2,3"? No ei sinne päinkään. Minulta löytyy pakastimesta erinäisia nyssyköitä merkittynä koodein I, B ja R. Siihen, mitä nämä tarkoittavat ei edes Dan Brownin romaani saisi tolkkua. Mutta jotain logiikkaa noissa on varmaan ollut...?

R-luokituksella varustetut päätyivät niinikään pakastimesta mustan spagetin jäljiltä löytyneiden simpukoidenjämien, jättikatkojen ja kalan kanssa tähän. Joka tarjosi myös oivan keinon kierrättää viimeisiään vetelevät yrtit ja sensellaiset uuteen ja ylväämpään elämään: punaiseksi currytahnaksi! Alkuperäinen, hieman käsissäni elänyt  resepti löytyi täältä. Katkaraputahnaa minulla ei ollut, joten vaihtoehtona oli joko viime hetken pyrähdys Vii Voaniin Hakaniemeen tai sen korvaaminen hummerifondilla. Arvatkaa, kumman vaihtoehdon valitsin?

Muutenkin suosittelen Vii Voania ihan varauksetta (ja ilman sponsorirahaa) - se kun on aivan ehdoton paitsi noisten aasialaiskeittiöiden mausteiden, myös (kattavan ja edullisen) merenelävävalikoimansa suhteen. 

Annoksesta tulee tarpeeksi 4 hengen curryyn. Tai kahteen kahden hengen. Ylijääneen currytahnan kun voi myös pakastaa.

Punainen currytahna:

1 salottisipuli tai pieni sipuli

4 valkosipulinkynttä

2 sitruunaruohoa 

2-3 punaista chiliä (maun ja tulisuuden mukaan)

1 reilu tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

2 rkl tomaattipyrettä

3 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)

1 tl hummerifondia

1 tl jeeraa

3/4  tl jauhettua korianteria
3/4 tl fenkolinsiemeniä

1 tl valkopippuria

1 tl sokeria (tai enemmän, omasta maustasi riippuen)

Jauha ainekset soseeksi joko monitoimikoneessa tai morttelissa. Aloita sitkeimmistä aineksista kuten sitruunaruohosta ja inkivääristä. Lisää tarvittaessa tilkka vettä notkistamaan seosta - se kun kuitenkin pannulla haihtuu. Mausta lopulta tarvittaessa suolalla. 

Punainen kalacurry (kahdelle):

2 rkl (=puolet ylläolevasta määrästä) punaista currytahnaa
1/2 chili
1 tl hienonnettua inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 tlk kookosmaitoa (paksua - ei mitään vetistä vähärasvaista sorttia)
200 gr kiinteää valkolihaista kalaa (minä käytin pangasiusta)
10 jättikatkarapua
10 sinisimpukkaa
4 mustekalatuubia (á n. 15 cm) 

limeä, loput chilistä, kevätsipulia ja korianterinlehtiä tarjoiluun

Kuumenna pannu. Lisää pannulle hienonnettu chili, inkivääriä ja valkosipuli. Pyörittele hetken pienessä öljytilkassa ja lisää sitten currytahna. Lisää sitten kookosmaito ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä. 

Lisää sitten äyriäiset kypsymisjärjestyksessä. Ensin muutaman sentin paloiksi leikattu kala ja n. 5 minuutin kuluttua jättikatkaravut, mikäli käytät raakoja. Jatka kypsentämistä kannen alla vielä kunnes katkaravut ovat kypsiä ja lisää sitten n. puolen sentin paksuisiksi renkaiksi leikatut mustekalat sekä simpukat. Jos käytät kypsiä jättikatkoja, lisää myös ne tässä vaiheessa. Anna kypsyä muutaman minuutin ajan ja heitä pois simpukat, jotka eivät ole auenneet (esikeitettyjen pakastettujen kanssa ei tästä ole riskiä). Tarkista maku ja lisää tarvittaessa kalakastiketta, soijaa tai suolaa. Tarjoile limelorauksen, lopun chilin, silputun kevätsipulin ja  korianterilehtien kanssa. 

Englannissa, Herrasmiehen kotimaassa, jossa curryistä on tullut yksi suosituimmista ruoista, vietetään tällä viikolla muuten kansallista curry-viikkoa. Hyvää curry-viikkoa siis myös teille!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Kookosmacarooneja

Marenkien lisäksi toinen oivallinen keino käyttää esim. sabayonista, jäätelöstä,  Spagetti Carbonarasta, chorizopastasta tai créme patisseriesta ylijääneet valkuaiset on tässä. 

Vähän vaikeaa näille on suomalaista käännöstä keksiä, koska englanninkielisessä maailmassa nämä tunnetaan nimella macaroons. Joka on ihan eri asia kuin macarons, ne La Duréen tunnetuksi tekemät, ranskalaisten sokerileipureiden sateenkaaren väreissä loihtimat paratiisinpalaset. 

Juutalaisessa keittiössä nämä ovat suosittuja jälkiruokia etenkin pesahin aikana, jolloin viljatuotteita ei käytetä lainkaan. Niinpä nämä käyvät myös sitä gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Näiden on tarkoitus olla ulkoa rapeita ja sisältä suloisen sitkeitä. 

Oman maun mukaan joukkoon voi lisätä myös esim. yhden limen tai puolikkaan appelsiinin kuoren raastettuna tai vaikka hienonnettuja kuivahedelmiä tai marjoja. Vanilja-aromin puolestaan voi myös halutessaan korvata  esim. manteliaromilla.

Perinteisesti nämä ovat hyvin vapaamuotoisia, höttöisiä kasoja, mutta koska neuroottisesti tahdoin kaikista samankokoisia ja näköisiä, käytin työkaluna sellaista jääkaapista löytyvää kananmuna-alustaa. Se, tai mikä tahansa muotti mitä käytätkin, kannattaa öljytä ennen käyttöä. 

Koosta riippuen näistä tulee 20-30 kappaletta

2 valkuaista

2 tl vaniljaesanssia

ripaus suolaa

6,5 dl kookoshiutaleita

1,5 dl sokeria

200-300 gr tummaa suklaata

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Erottele valkuaiset ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sitten sokeri ja suola ohuena nauhana. Lisää lopuksi vaniljaesanssi ja sekoita joukkoon nopeasti kookoshiutaleet. Pudota leivinpaperilla peitetylle uunipellille ruokalusikallisen verran taikinaa ja paista 10-15 minuuttia, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Pidä silmällä, sillä ne tummuvat nopeasti. 

Valmiina nämä ovat lumipalloa muistuttavan ulkomuotonsa ansiosta ihanan talvisia. Halutessasi voit roiskia sulatetusta suklaasta valmiiden palleroiden päälle raitoja, kastaa niiden pohjan suklaassa tai peittää ne kokonaan suklaakuoruttuksella (joka on kätevä keino piilottaa liian tummaksi kärähtänyt pinta...!)

Soppasunnuntai: kesäkeitto aasialaisittain

Tuosta uuden sadon tarjonnasta huumaantuneena ei minulla ollut (tekosyytä olla antamatta tällekin sesonkiklassikolle tilaisuutta. Tiedostin nimittäin, että tunteeni kyseistä keittoa kohtaan olivat melkoisen antipatia-voittoiset - huolimatta siitä, että en ole sitä koskaan edes syönyt.

En siis tiedä mihin tuon skeptisyyteni perustan - lieneekö takana tuo kukkakaali vai onko syynä tuo kelmeänkuuloinen maitopohjaisuus - mene ja tiedä. Mutta kun kuitenkin noista uuden sadon perunoista, porkkanoista ja herneistä tykkään, niin miksi en siis tästäkin, niinhän? Ja sitäpaitsi - ruodittuani tuota oman perheeni ruokarajoitteisuutta, on kai minun vähän niin kuin pakko tsempata asian suhteen, eikö...?

Kesäkeitto tuntuu olevan niitä ruokia, jotka jakavat ihmiset nopeammin kuin kysymys homoavioliitosta. Suurin osa tuntemistani ihmisistä näyttää tosin kuuluvan siihen "ei, sehän oin ihan hirveää ja luonnonvastaista" - koulukuntaan. Niin, siis sen kesäkeitosta tykkäämisen suhteen. 

Lisäksi tämän konfliktin tekee yhä moniulotteisemmaksi se, että myös sen sisällä vaikuttaa kaksi ajatushautomoa: jauhosuurustusta kannattava ja sulatejuustoa pakolliseksi ajava.

Sulatejuustossa on se hyvä puoli, että sillä keitosta saa gluteenittoman. Mutta koska se on juustoa, niin minä pitäydyn jauhosuurustuksessa. Ja maitona käytin täysmaitoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin hyvin on minun sukupolveni koulutettu rasvattomia maitotuotteita ostamaan, että käteni melkein tärisi poimiessani kylmäkaapista sen vaaleansinisen purkin sijaan punaisen. Ja kyllähän siinä täyteläisempi maku on, ei siitä mihinkään pääse.

Neljä annosta

4 uutta perunaa (omani olivat aika isoja, joten 5-6 pientä)
4 uuden sadon porkkanaa (nämä taas olivat pieniä, joten isompia menisi 3 kpl)
1 uuden sadon sipuli+ varsi
puolikas kukkakaalista
50 gr vihreitä papuja
50 gr pinaattia
100 gr herneitä
9 dl vettä
4 dl maitoa + reilu 1,5 rkl vehnäjauhoa TAI 
3 dl maitoa + 2 kukkurallista ruokalusikallista sulatejuustoa
1 laakerinlehti
3 maustepippuria
suolaa, valkopippuria
tuoretta tilliä tai persiljaa

Pilko kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi. Harjaa ja lohko perunat ja porkkanat. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi ja pilko varsi ohuiksi renkaiksi. Leikkaa pavuista päät ja lohko sopiviksi pätkiksi. Silppua pinaatti ohuiksi suikaleiksi.

Kiehauta vesi ja lisää sinne laakerinlehti ja maustepippurit. Lisää sitten kasvikset kypsymisjärjestyksessään. 

Ensin porkkanat, muutaman minuutin kuluttua perunat ja muutaman minuutin kuluttua siitä kukkakaali ja sipuli. Keitä, kunnes vihannekset ovat melkein kypsiä, mutta yhä napakoita. 

Sekoita jauho ja maito keskenään ja lisää keittoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen vielä vajaa kymmenen minuuttia , kunnes vihannekset ja jauhot ovat kypsyneet. Muutama minuutti ennen tätä lisää pavut ja herneet ja noin minuutti ennen loppua lisää pinaatti. Mausta, ripottele päälle kevätsipulinvarret ja hienonnettu persilja tai tilli ja tarjoile. 

Ei tästä ainakaan heti mitään suosikkikeittoani tullut, mutta positiivinen yllätys se pehmeässä kesäisyydessään oli. Mutta olihan se pakko laittaa kokeiluun myös päässä muhinut idea vähän modernimmasta kesäkeitosta: aasialaisin vivahtein ja kookosmaitopohjaan!

Neljälle

4 uutta perunaa (omani olivat aika isoja, joten 5-6 pientä)
4 uuden sadon porkkanaa (nämä taas olivat pieniä, joten isompia menisi 3 kpl)
1 uuden sadon sipuli+ varsi
puolikas kukkakaalista
100 gr vihreitä papuja (tai sokeriherneenpalkoja siivuina)
100 gr herneitä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk kookosmaitoa (ei mitään vähärasvaista, se on liian vetistä ja ohutta)
1 lime, raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä
1 chili
1 tl raastettua inkivääriä
suolaa, valkopippuria
tuoretta korianteria

Käsittele kasvikset kuten edellä, mutta leikkaa perunat ja porkkanat siivuiksi ja ne puolestaan tikuiksi. Hienonna chili ja valkosipuli. Kuumenna hieman öljyä kattilassa. Kuullota valkosipulia, limenkuorta, inkivääriä ja chilisilppua hetken aikaa. Lisää sitten kiehautettu vesi ja sekoita joukkoon kasvisliemikuutio. 

Lisää sitten vihannekset kypsymisjärjestyksessä - ensin porkkana, sitten peruna, sitten kukkakaali ja viimeisenä pavut. Sekoita joukkoon kookosmaito (mikäli kookosmaito on kovin ohutta, lisää siihen vehnäjauhoa kuten edellä). Keitä vielä viitisen minuuttia kunnes vihannekset ovat kypsiä (näin leikattuna perunat ja porkkanat kypsyvät nopeammin). Lisää sitten joukkoon herneet sekä kevätsipulinvarsihakkelus ja reippaasti tuoretta korianterinlehtihakkelusta. Mausta suolalla ja pippurilla, lorauta päälle limenmehua ja tarjoile. 

Pakko myöntää - jälkimmäinen oli suosikkini. Ei minusta kansanperinteen vaalijaksi ole...

Thaice cream

Jäätelö kuuluu kesään. Tai no, ainakin meillä koko vuoteen - jäätelö on yksi niistä asioista mitä Herrasmies ei koskaan unohda kaupasta tuoda. Itse ei jäätelöä ole koskaan tullut tehtyä, koska jäätelökone on kaasupolttimen ja pastakoneen ohella sellaisia aparaatteja, joita ei meidän keittiöstämme löydy. Mutta nyt, kun Dansukkerin lanseeraaman glukoosisiirapin myötä sitä voi tehdä ilman konettakin, ei ollut tekosyytä olla kokeilematta tuotakin. Tuohon bloggarikilpailuun en ehtinyt logistisista syistä mukaan, joten tätä postausta ei ole sponsoroinut kukaan muu kuin lompakkoni ja lähikauppani.

Lähtökohtana oli se maailman paras kookosjäätelö, jonka vuoksi Herrasmies minut niin armollisesti sinne Puerto Banusiin ajaa. Ja mikäs kookoksen seuraksi kävisi paremmin kuin chili! Ja lime! 

Muista klassisista thai-mauista (Thai+ Ice cream= Thaice cream!!!)  kuten valkosipulista ja korianterista luovuin jo ideointivaiheessa, mutta inkiväärillä leikittelin pitkään. Yritin löytää sellaisia kristallisoituja, ihan kivikovia inkivääripaloja, mutta en siinä onnistunut. Olisin murskannut niitä jäähtymisvaiheessa joukkoon antamaan jäätelölle vähän rouskuvuutta. Tyydyin sitten sokeroituuun inkivääriin, jota voi tehdä joko itse, tai sitä voi ostaa hyvinvarustelluista supermarketeista tai Punnitse ja Säästä- ketjusta. Jälkimmäisen versio on tosin luomua ja raakasokeroitua, joten maultaan se on aika polttavan tujua. Silppusin sen pienemmiksi murusiksi ja ripottelin valmiin jäätelön päälle. 

Lopputulos olikin sitten yksi parhaimmista jäätelöistä IKINÄ. 


4 keltuaista

1 dl sokeria

2 dl kookoskermaa

1 dl glukoosisiirappia

2 dl kermaa

1 chili

1 limen mehu ja kuori raastettuna

1 dl kookoshiutaleita

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Halkaise chili ja kiehauta kattilassa kookoskerman, kerman ja glukoosisiirapin kanssa. Vatkaa joukkoon keltuaisseos. Sekoita tasaiseksi, lisää seokseen kookoshiutaleet, limenmehu ja kuoriraaste ja chili. Anna jäähtyä. Poista lopuksi chili, joka on nyt uuttanut seokseen lempeää lämpöään.

Kaada jäätelökoneeseen tekeytymään ohjeiden mukaan TAI pakastamisen kestävään astiaan ja laita pakastimeen jähmettymään. Sekoita muutaman kerran jähmettymisen aikana ja anna jäätyä ainakin viisi tuntia, mutta kuulemma mielellään yön yli.

Ja se maku? Parempaa kuin se Puerto Banusin jäätelö. Vaikka en minä sitä tietenkään Herrasmiehelle raaski kertoa...