keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Italialaiset lihapullat

* * * 

For English please see here

* * * 

Lihapullaspagetti on noita Amerikanitalialaisen keittiön klassikoita. Ja Kaunotar ja kulkuri-elokuvan myötä se on noussut myös  romanttisimpien ruokien kärkisijoille. En tosin tiedä, miksi. 

En osaa kuvitella kenekään sydämen leimahtavan intohimon polttaviin liekkeihin kuunnellessaan sitä spagetin imemisestä lähtevää slurpsintaa tai nähdessään tomaattikastikkeen vääjäämättä päätyvän pitkin poskiani (ja, lähes yhtä vääjäämättä, yltympäri valkoista paitaani). 

Toisaalta, kyseisen pariskunnan lajityypilliseen käsitykseen deittailuetiketistä kuuluivat epäilemättä myös toisen pissatahrojen nuuhkiminen ja pyllynhaistelu. Niin että en sitten tiedä.

Kaikesta huolimatta juuri tätä meillä ystävänpäivänä syötiin. Pyllyjä ei tosin haisteltu.

Neljälle - viidelle

Italialaiset lihapullat:

500 gr jauhelihaa

1/2 dl korppujauhoja
1/2 dl parmesaania hienona raasteena
1 reilu dl maitoa
1/2 sipuli
3 isoa valkosipulin kynttä
3/4 dl hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä, valutettuna 
(käytä öljy vaikka sipulin ja valkosipulin kuullottamiseen!)
3/4 dl hienonnettua, tuoretta basilikaa
1/2 tl chilihiutaleita
suolaa, pippuria

Sekoita korppujauhot ja parmesaaniraaste maidon kanssa. Anna turvota kymmenisen minuuttia, Seos saa olla kosteaa, joten jos neste on imeytynyt liiaksi, lisää maitoa. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja hienonna tai soseuta.

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja freesaa (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyssä kunnes pehmeitä ja läpikuultavia. Yhdistä parmesaani-korppujauhoseokseen muiden mausteiden kanssa. Vaivaa joukkoon jauheliha tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä kylmässä puolisen tuntia (ja aloita sillä välin tomaattikastikkeen valmistus). 

Tomaattikastike:

1/2 sipuli 
3 valkosipulin kynttä
1 reilu rkl voita
1/2 tl chilihiutaleita
1 rkl tomaattipyrettä
1 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
500 gr paseerattua tomaattia (tai 400 gr tölkki hienoa tomaattimurskaa)
suolaa, pippuria

tarjoiluun: basilikanlehtiä, tuoretta parmesaania

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja fresaa ajan kanssa voissa pehmeäksi. Lisää kattilaan sitten chilihiutaleet, sokeri ja punaviini. Kiehauta ja keitä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon sitten loput ainekset. Mausta ja anna hautua puoli tuntia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. 

Paista taikinasta pieni testipulla selvittääksesi, ovatko mausteet kohdallaan. Tässä vaiheessa kun niitä voi vielä tarvittaessa lisätä. Pyörittele taikina 25 lihapullaksi ja pudota tomaattikastikkeeseen kypsymään. Keitä 20 minuuttia ja tarjoile pastan kanssa. Ripottele päälle basilikanlehtiä ja tarjoile tuoreen parmesaaniraasteen kanssa. 




Jos olette kanssamme jo jonkin aikaa viettäneet, olette ehkä oppineet jotain viinimaustamme ja arvaattekin jo, mikä tämän(kin) ruoan viinisuositus on? Kyllä, se on se meidät mineraalisella hapokkuudellaan ja keveydellään hurmannut Planeta Etna Rosso. Tämä jos mikä on match made in heaven! Myös Primitivo (tai sen Amerikanserkku Zinfandel) toimivat.





________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



12 kommenttia :

  1. Tein tänään melkosen samanlaista, fetaa ja hirmuisesti tuoretta basilikaa myös lihapulliin ja tomaattikastikkeeseen! Lihapullat kävi ruskistumassa pannulla ja siitä pataan porisemaan tomaattikastikkeeseen :)

    VastaaPoista
  2. hahaaa, varmaan haistelitte pyllyjäkin!
    upeat kuvat, taas kerran <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä on pääsääntöisesti perheystävällinen blogi (onhan täällä käsitelty niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, Venäjän ulkopolitiikkaa kuin alkoholilainsäädäntöäkin...) joten moista emme tunnustaisi :-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. ja siellä toinen ikiroudan irvirouta :-) ei. Golden girls olisi kyllä tervetullut uusintakierrokselle koska vaan x

      Poista
  4. Oi, tuosta kirjoituksestasi tuli mieleeni meidän New Yorkin matka. Olimme Little Italyssa tarkoituksena löytää hyvä lounaspaikka. Näimme yhdessä ravintolassa pari pöydällistä poliiseja ja päättelimme, että varmaankin on hyvää ruokaa. Astuimme sisään ja tilasin annoksen "Fettuccine with meatball". Hieman ihmettelin tuota yksikkömuotoa, mutta kun annos sitten tuli, niin siinä oli vain yksi lihapulla, mutta sen koko sitten olikin "Amerikan luokkaa", isompi kuin nyrkkini. Maku oli lihapullassa ja siinä tomaattikastikkeessa taivaallinen. Vieläkin ihan tulee vesikielelle.
    Täytyykin kokeilla tuota sinun reseptiäsi, josko saisin samanlaisen makuelämyksen kuin silloin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olenkin kuullut juttuja noista ameriikan ihmeistä :-)

      Poista
  5. Hah haa, täällähän (kin) ne lihapullat ovat! Reseptikin on hyvin lähellä. Meillä lihapullaetikettiin kuuluu aina esitys viimeisen lihapullan kuonolla toiselle työntämisestä a la Kaunotar & Kulkuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ooh :-) meillä toinen sotkee aina itsensä ja toinen katsoo sitä hellästi (säälivästi?) :-)

      Poista
  6. Niin, ja täysin hyvään ruokaan liittymättä: pikkutyttönä söin cockerspanielimme kanssa sellaista rullalla olevaa lakritsinauhaa. (Muistan vielä, että mahduimme molemmat hyvin hele... rumaan yliruskeaan 70-lukuiseen keinonahkanojatuoliin.) Otin puolimetrisen pätkän, annoin toisen pään koiran suuhun ja toisen otin omaani. Vanhempani kertoivat myöhemmin aina kaikille vierailijoille, että Töpin imu oli noin kaksinkertainen omaani verrattuna.

    Rupesin miettimään sitä, että vaikka samoista aineista (jotakuinkin) tehdään, niin rakettispagetin lappaminen on ihan eri asia kuin spagetin -elämyksellinen- syöminen. Lihapullat ja tomaattikastike on eri asia kuin se (melkein) samoista aineista tehty toki eri tavalla hyvä jauhelihatomaattikastike. -Etna meni muistilokeroon, ehkä jo viikonlopuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etnaa suosittelen ihan varauksettomasti.Olemme viime aikoina näemmä innostuneet etenkin sisilialaisten viinien kepeydestä ja hapokkuudesta jotka tekevät niistä kyllä loistokavereita tomaattipohjaisille pastoille. Niin,ja pizzoille.

      Lihapullat assosioituu ihan luonnostaan mummoihin ja nonniin - ne on jotenkin aina, no, rakkaudella tehtyjä :-)

      Ja pastaa syödään meillä mieluummin harvemmin, mutta silloin kunnon pastalla. Museokadun Hella & Herkun bucatinin on meidät hurmannut niin, että vieraatkin ovat ihan erikseen jälkeenpäin kyselleet, että "mitä se pasta oli jota teillä syötiin?" Kyllä sen eron näköjään huomaa ihan keskivertokulinaristikin :-)

      Poista