Aamiaispizza savulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisekastikkeella (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Pizzaa aamiaiseksi? Pizzabrunssi? Voi kyllä! Tämä aamiaispizza kylmäsavulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisella on täydellinen aloitus viikonloppuaamuun!

* * * 

Kulinaristin Göteborgia kartoittavassa blogipostauksessani olisin tietysti voinut mainita myös Tredje Långgatanilla sijaitsevan Brewers Beer Barin, joka on aika lähellä niiden ruutupaitaisten, risupartaisten ja ah, niin yksilöllisten hipstereiden taivasta. 

Vähintäänkin yhtä paljon kuin pienpanimo-oluiden valikoimastaan, on paikka tunnettu myös juureen leivotusta pizzastaan.  Antakaas kun vielä kertaan tuota hieman mielessäni. 

Juureen leivottua. 

Pizzaa.

Mmmmmm..... (olenko ainut, jolla kuola valuu tällä hetkellä kuin seniilillä rottweilerillä?)

Viikonloppuisin tarjolla on brunssi, jonka tarjonta koostuu tasan yhdestä ruokalajista: siitä pizzasta. Mutta aamiaisversiona. Pizzaa aamiaiseksi! Ja, tack!

Vaihtoehtoina on joko kaikki pitkäksi venähtäneen yön vauriot korjaavat tykötarpeet sisältävä English Breakfast tai mm. pinaatilla, ricotalla, artisokansydämillä varustettu ja Hollandaise-kastikeella kruunattu Florentine. 

Pizzabrunssi! Mikä nerokas idea! 

Kyllähän minä sitä pizzaa useinkin aamiaiseksi syön (etenkin sunnuntai-aamuisin sekä uudenvuodenkarkeloiden ja vappubakkanaalien kaltaisia juhlapyhiä seuraavina päivinä) mutta kuoleman kielissä kotiovelta konttaamalla noudettu kotiinkuljetus ei jotenkin kuulosta yhtään niin... hohdokkaalta.

Mutta siitähän se idea sitten lähti. 

Eikä parempaa aloitusta sunnuntaipäivään kyllä ihan heti keksi. Kaverit kylään, Mimosat lasiin ja brunssipizzat pöytään. Voin kertoa, että ensi viikon paikat keittiönpöytäni äärestä on jo varattu. Niin ruokaisiakin nämä ovat, että kahdella pizzalla ruokkii jopa kahdeksan ihmistä.

Pizzataikinan tekee muutamassa minuutissa edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan ja tuo idioottivarma Hollandaise-kastike hoituu sekin vain muutamassa minuutissa. Kastikkeen voi toki tehdä hyvällä omallatunnolla pussistakin, mutta mikäli sinulla on sauvasekoitin ja siihen sopivankokoinen korkeareunainen astia, ei ole mitään syytä olle tekemättä sitä itse, sillä juuri niin helppoa se on!

Luotto-ohjeeni pizzataikinaan löydät blogista täältä.

PS. Halutessaan kylmäsavulohisuikaleet voi lisätä myös vasta valmiiseen pizzaan! 

Kaksi pizzaa (4-8 hengelle)

Aamiaispizza Florentine savulohella, pinaatilla ja kananmunalla:

1 annos pizzataikinaa (ohje täällä)

täyte:

200 gr pinaattia

1 rkl cremè fraîchea/ smetanaa/ tuorejuustoa/ turkkilaista jogurttia

1 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

paistamiseen tilkka voita tai öljyä

100 gr kylmäsavustettua lohta

4 kananmunaa

Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, laita se uuniin tässä vaiheessa. Mikäli ei, laita uuniin uunipelti tai vaikka valurautapannu. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, anna pizzakiven/ pellin/ pannun kuumeta vielä n. 45 minuuttia. 

Kuumenna hieman voita tai öljyä pannussa ja kuullota pinaattia kunnes se on muhentunut kasaan. Lisää sitruunankuori, créme fraîche ja mausta (varoen, sillä kylmäsavulohessa on jo reippahanlaisesti sitä suolaa). Sekoita tasaiseksi. 

Kauli kohonnut pizzataikina ohuelti kahdeksi samankokoiseksi pohjaksi. Nosta ne pizzakivelle tai käyttämällesi vastineelle. Lusikoi pinaattiseos pizzapohjille, levitä lohisiivut päälle ja riko sopiviin väleihin 2 kananmunaa per pizza.

Paista uunista riippuen 6-10 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja reunat saaneet hieman väriä.

Tee sillä välin Hollandaisekastike.

Idioottivarma sitruunainen Hollandaisekastike:

2 keltuaista

1 rkl kylmää vettä

1 rkl sitruunamehua

(3/4 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta)

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

ripaus cayennepippuria

110 gr voita sulatettuna

(1/2 rkl hienonnettua ruohosipulia)

Mittaa ainekset voita ja ruohosipulia lukuunottamatta sauvasekoittimen sekoitusastiaan. Sulata voi pienessä kattilassa. Sekoita keltuaiset muiden ainesten kanssa ja kaada joukkoon sitten kuuma voisula ohuena nauhana sauvasekoittimen koko ajan käydessä. Kääntele joukkoon ruohosipuli (mikäli käytät), tarkista maku ja mausta.

Lorauta kastiketta pizzan päälle ja nauti.

Mitäs sanotte? Pizzaa aamiaiseksi - kyllä vai ei? Mitkä olisivat teidän unelmatäytteet? 

PS. Mitkä ovat teidän kokemuksenne gluteenittomista pizzajauhoista? Mikä toimii parhaiten?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Arroz con leche de coco - riisipuuro espanjalaisittain

* * * 

For English please see here

* * * 

Puurolla on menossa nyt superfoodvarttinsa. Myös muualla maailmalla: Lontoossa juuri avatussa puurobaarissa siitä saa parhaimmillaan varautua pulittamaan liki kympin (!)

Puuro on kuitenkin meillä Suomessa ollut ihan peruskauraa jo niin pitkään, että sain loppuelämäni trendintarpeet tyydytettyä jo lapsena. En minä siitä silloinkaan tosin erityisemmin tykännyt, mutta sen mukana (pakko)syötettiin "niiden Afrikan nälkäänäkevien lasten" muodossa myös se päivittäinen annos yhteiskunnallista tiedostavuutta. Yritykseni argumentoida, että ehkä sen puuron voisi lähettää sinne Afrikkaan torpattiin kuitenkin meillä heti alkuunsa.

Riisipuuroa sen sijaan rakastan - sitä kun syötiin (ja syödään) meillä vain sen kerran vuodessa. Ja se tehdään aina vain samalla lailla - Nirsosisko kun torppaa yhä edelleenkin ruokabloggarin ideat sen innovoimiseksi. Onneksi kotikeittiössä ja joulunpyhien ulkopuolella saa olla niin kerettiläinen kuin tahtoo!

Arroz con leche on hyvin pitkälti riisipuuron tyyppinen makea versio, jota monesti syödään jälkiruokana. Variaatioita löytyy loputtomasti: kanelilla ja ilman, sitruunalla tai appelsiinilla, paistettuna, keitettynä, makeana ja vieläkin makeampana - jopa kondensoidusta maidosta tehtynä.

Oma reseptini saa ihanan kermaisen täyteläisyytensä kookosmaidosta, jota sitruunankuori ihanasti raikastaa. Koska sisko (yksi blogini arviolta kuudesta lukijasta) lukee tätä blogia turvallisesti 600 kilometrin päässä, uskallan jopa väittää tämän olevan parasta koskaan syömääni riisipuuroa.

Tätä kannattaa tehdä suosiolla tuplasatsi, koska ainakin meillä tämä hupenee kahteen pekkaankin ihan heti. Ja hei, heti seuraavassa postauksessa on tulossa resepti näiden jämät hyödyntävään jälkiruokaan, joka olikin itse asiassa koko syy siihen, miksi tätä aloin kevätauringon karkeloidessa keittelemään. Vaikka ainakin yhtä suuri syy oli suunnaton hinku päästä ottamaan käyttöön nuo edelliseltä kirpparikierrokselta löytyneet kulhot. Kierrätys ♥

Kolmelle - neljälle:

1 400 gr tlk kookosmaitoa (4,25 dl)

7 dl maitoa

1 (luomu)sitruunan kuori

1/2 - 1 dl sokeria (riippuen , kuinka makeaa tästä haluat)

1 vaniljatanko

2 dl (175 gr) puuroriisiä 

25 gr voita

tarjoiluun: kanelia (tai vaikka kookoslastuja!)

Kuori sitruuna, mielellään yhtenä suikaleena (näin se on helpoin poistaa valmiista puurosta). Halkaise vaniljatanko, raaputa siemenet veitsen hamarapuolella ja lisää kuorineen kattilaan sitruunankuoren, kookosmaidon, maidon ja sokerin kanssa. Kiehauta seos ja lisää riisi.

Laske lämpöä ja jatka hauduttamista miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 50-60 minuutin ajan. Tässä vaiheessa puuro saa olla aika nestemäistä, koska se jähmettyy lisää odottaessaan. Jos se näyttää liian tiiviiltä, lisää 1 dl kuumennettua maitoa. 

Kun riisi on kypsää, poista vaniljatangon kuoret ja sitruunankuori. Kääntele joukkoon pieneksi kuutioitu voi. Anna levätä kannen alla viitisen minuuttia ja tarjoile.  

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Aamiaisella Farossa

* * * 

For English please see here

* * * 

Tänä päivänä ei mikään työpaikka tunnu olevan turvassa. Ellei sitten ole Arsenalin valmentaja tai Finnairin johtaja. YT-kirves tekee tuhoaan jopa IT-alalla ja muutaman vuoden sisään neljistä (!) yyteistä selvinneen Naapurinpojan kohtaloksi koituivat ne viidennet.

Halusin antaa viimeiselle työpäivälle vähän paremman alun ja niinpä vein meidät aamiaiselle Faroon, jossa viikonloppubrunssin (tästä arvioita löydät mm. Sillä Sipuli - ja Hannan soppa-blogeista) lisäksi tarjotaan nyt myös perjantai-aamiaista (11 eur/hlö, lapset 11. ikävuoteen saakka 1 €/ ikävuosi). 

Mikäs sen parempi tapa ottaa pehmeä lasku alkavaan viikonloppuun ja hei, ankeana arkiaamunahan sitä hemmottelua juuri kaipaakin!

(Naapurinpojan reaktio kysymykseeni siitä, "miten hän tahtoisi viimeisen päivänsä aloittaa " oli tosin hieman varautuneempi. Ennenkuin korjasin, ettei aikomuksenani ollut häntä likvidoida.)

Olen jo aikaisemminkin ihastellut ravintolan tyylikästä ilmettä sekä Ruoholahden kanavalle antavia näkymiä ja varsin tunnelmalliset puitteet ovat myös aamiaisella.

Valikoima on varsin perinteinen. Teetä ja kahvia, mehuja kahta lajia, leipiä, karjalanpiirakoita  ja leikkelepöytä. Croissantit olivat valmistuotantoa, mutta hyviä silti. Niille olisin ehkä kaivannut kaveriksi jotain hilloa. Herkkuperse kun olen...!

Ainakin heti aamusta olivat cocktailpiirakat vielä lämpimiäkin. Santsasin.

Lisäksi löytyy maustamatonta jogurttia ja sokerimurojen sijaan ilahduttava valikoima siemeniä, pähkinöitä ja sensellaisia. 

Lämpimänä pöytään tarjoiltiin puuroa ja munakokkelia. Itse en oikein puurosta perusta (tiedän: se on superfoodia ja tämän 109-vuotiaan naisen mukaan miesvihan ohella salaisuus pitkään ikään...!), mutta seuralainen ylisti kaurapuuroaan estottomasti.

Aamiaisbuffetti ei ole munakokkelille missään nimessä oikea asuinympäristö: kuivunut kumimainen muru on niin kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Faron munakokkeli sen sijaan oli esimerkillistä: juuri täydellisen löysää, täyteläistä ja ihanaa. Suolaa aika reippaasti tosin. 

Sitä terveellisempää tammikuuta viettäville löytyy hedelmiä...

... ja minulle pientä makeaa. Tällä kertaa varsin oivallista banaanikakkua mansikoiden kera. Jep, santsasin taas...

Kyllä lähti muuten päivä ihan eri lailla kaikessa kiireettömyydessä käyntiin, joskin päivän lehtiä jäin hieman kaipaamaan... Pitääpä ottaa arkiaamiaiset useamminkin tavaksi! Onko siellä suosituksia mihin seuraavaksi suunnistaa?

* * * 

Haluatko sinäkin Naapurinpojan kanssa aamiaiselle? Vai kuuluuko tuttaviisi joku, jota haluaisit piristää? Ystävä, jonka näkemisestä on kulunut jo liian kauan aikaa? Ketä sinä haluaisit hemmotella valmiiksi katetulla aamiaisella? 

Saimme Farolta arvottavaksi aamiaisen kahdelle hengelle, joten kerro vastauksesi alla olevaan kommenttikenttään ja vähän parempi perjantai voi olla sinun! Arvonta suoritetaan 29.01.2015, joten muistathan jättää yhteystietosi!

* * * 

EDIT 29.01.2015: Voittaja on arvottu ja häneen oltu yhteydessä. Kiitos kaikille osallistujille!

_________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Vähän parempaan aamuun

Viikonloppuisin on kiva ajan kanssa nautiskella vähän parempaa aamiaista. Tosin ei niin kaukaa minunkin historiastani löytyy aika, jolloin jääkaapista ei useinkaan viikonloppu-aamuisin löytynyt juuri mitään. Jolloin viikonloppuaamiainen/brunssi/lounas koostui säädyttömän usein kotiinkuljetetusta pizzasta. Siinä on yksi asia, jonka ruokabloggaus on muutanut: nyt sieltä viikon kokkailujen jäljiltä löytyy erinäisiäkin herkkuja, joista viikonlopun nautiskeluaamiainen rakentaa. 

En tiedä miksi niin monet aamiaisklassikot koostuvat juurikin kananmunasta. Mutta munakas esimerkiksi on juurikin sellainen hävikistä herkuksi-herkku, johon on helppo kierrätää ihan mitä tahansa. Itse munakasta opin tosin syömään vasta Egyptissä pienessä beduiinien pitämässä majatalossa, jossa sitä tarjoiltiin ihan joka aamu. Vasta viimeisenä päivänä opin, että kyllähän sieltä olisi mitä tahansa muutakin saanut (niinkuin vaikka täyden englantilaisen) - jos sitä vain olisi osannut pyytää...

Tähän munakkaaseen kierrätettiin vaniljakastiketortusta ylijäänyt kerma, possupastasta ylijääneet rucolanlehdet, poropiiraista ylijäänyt kylmäsavuporo, jääkaapin pohjalla yksinäisyyttään itkenyt punasipuli sekä aurinkokuivattuja tomaatteja, joita jääkaapistani taitaa löytyä aina. Ja hyvää tuli. Kyllä lähtee viikonloppu aika hyvään alkuun...! 

Kaksi pientä tai yksi iso munakas

Munakas:

6 munaa

1 dl kermaa

suolaa, pippuria

Täyte:

1 punasipuli

1 reilu dl kylmäsavupororouhetta

2 kourallista rucolaa

5 aurinkokuivattua tomaattia ohuina siivuina

Vatkaa munien rakenne sekaisin. Sekoita joukkoon myös kerma ja mausta.

Pehmitä ohuiksi leikatut sipulit pannulla (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyssä. Kun ne ovat pehmenneet, hämmennä joukkoon poro. Kuumenna ja nosta pois liedeltä. Pyyhkäise pannu puhtaaksi ja kaada lisää öljyä. Kaada pannulle munaseos ja vähennä lämpöä. Kun massa alkaa vähän reunoilta hyytyä, niin, että reunoja järsii vähän nostella, nostele sitä eri puolilta niin, että päällä oleva löysä munakasmassa pääsee valumaan pannun pohjalle. Näin munakas kypsyy tasaisesti ilman että pohja kuivuu. Kun massa on likimain kokonaan hyytynyt ja pannua heilutellessa irtoaa pohjastakin, kaada toiselle puolikkaalle täyte ja heitä rucolanlehdet peräään. Nosta toinen puolikas päälle ja tarjoile. Tuoreiden yrtinjämien kanssa, jos sellaisiakin sattuu löytymään. Taustalle vastapuristettua appelsiinimehua,  hyvää seuraa, auringonpaistetta ja vaikka Carla Brunia. 

Eihän omeletista mitään kovin hellyttävää kuvaa saa mutta maussa se senkin korvaa...!

Tässä muuten uraauurtavuudessaan hilpeitä uutisia: Zaafran, Helsingin kosher-deli ilmoitti hiljattain onnistuneesta koe-erästä, minkä seurauksena pian pitäisi kosher-poroa(!) olla laajemminkin saatavilla!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Avokadoa aamuun

Yrttien lisäksihän meidän piha ei juurikaan mitään merkittävää satoa tuota. Tai no, onhan meillä se yhden sitruunan vuodessa tuottava sitruunapuu. Ja kolme vuotta kuolemaa tehnyt appelsiinipuu. Joten omassa pihassa satoa korjataan ihan vain siitä naapurin avokadopuusta. Jolle pitääkin sitten keksiä mitä moninaisempia käyttötarkoituksia. Kuten guacamole grillattujen katkarapujen seuraksi tai vaikka se kukkakaalisushi. Sitten oli "dekonstruoitu kaliforniasalaatti" joka oli niin ruma, että onneksi kuva vanhan koneen kaatumisen myötä katosi. Vaikka enpä olisi varmaan raaskinut sitä blogin Facebook-sivullekaan (josta löytyy taltiointeja myös niistä hetkistä kun kokkailu ei mene ihan suunnitelmien mukaan...) olisi raaskinut laittaa. Ihan vain meidän kesken: kun kokkamaassa ei ole Michelin-tähdellä palkittu ammattilainen, on "dekonstruoitu" vain hieno sana "sotkulle". 

Tämä sen sijaan on niin toimiva kombo, että tällä on aloitettu useampikin aamu. Alunperin idea tuli ihanasta ja ideoita pursuavasta Suolaa ja hunajaa- blogista. Vaikka olisihan se pitänyt itsekin tajuta - mistä pekoni muka ei tekisi entistäkin parempaa? Myös pekonikonossööri extraoordineerin Jaanan Kulinaarimuruja-blogissa tämä on huomattu - siellä väliin laitettiin lisäksi homejuustoa!

Avokadon runsas, liki voimainen täyteläisyys on leivässä ja etenkin pekonin suolaisuuden kanssa aivan mahtava yhdistelmä. Olen tätä tehnyt myös kylmäsavulohella, joka oli myös erinomaista, mutta sen rasvaisuus yhdistettynä avokadon täyteläisyyteen vaatii kyllä sen sipulin hapon leikkamaan niiden läpi.

Kaikista parasta tähän olisi sellainen vähän rustiikkinen leipä, kuten vaikka se vaivaamaton leipä. Mutta toki tämä onnistuu ihan paahtoleivästäkin. 

Kahdelle

4 siivua leipää

1 kypsä avokado
1 tomaatti
limeä
4-8 siivua pekonia (file-pekonista riittää 2/syöjä. Vai riittääkö...?)
kourallinen korianterinlehtiä
(puna)sipulia
salaatinlehtiä
suolaa, pippuria

Paista pekoni uunissa (200 astetta) rapeaksi. Voitele leivät molemmin puolin ja paista pannulla. Halkaise avokado , poista kivi, kaiva puoliskot lusikalla kuorestaan ja siivuta. Kun leivät ovat rapsakoita ja kauniin kullanruskeita , lado avokadoviipaleet alemmalle puoliskolle, lorauta pieni loraus limeä ja sen päälle pekoni. Lado sen päälle siivutetut tomaatit, korianterinlehdet sekä sipulit (ja halutessasi vielä toinen satsi pekonia). Rouhaise päälle suolaa (varoen, koska pekonissa sitä on reippahasti) ja mustapippuria ja kruunaa koko komeus salaatinlehdillä (vuonkaali toimii parhaiten) ja laita toinen leivänpuolisko kanneksi. Kylkeen vastapuristettua appelsiinimehua (oman tai jonkun toisen puun hedelmistä) ja buenas dias - päivä voi alkaa!

Juustoa syövät (kuten Herrasmies) haluavat ehkä väliin juustoa. Siinä tapauksessa paista leivät toiselta, leivän sisään jäävältä puolelta, täytä (lisäten joukkoon myös juusto) ja paista sitten ulkopuoleltaan hitaasti miedolla lämmöllä (mielellään kannen alla) jotta juusto ehtii sulaa.

"Paras BLT jonka olen koskaan syönyt" oli Herrasmiehen puolueeton arvio. Vaikka BLTAChan tuo kai oikeasti on...


______________________
 

SAISIKO OLLA LISÄÄ? 


     

Aurinko nousee Lähi-idästä: shakshouka

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos se ilta Tel Avivissa venähtääkin pitkälle aamuun, on apu aina lähellä. Tarkalleen ottaen Allenbyn ja Bialikin kulmassa. Siellä, Carmel- torin kulmilla kun sijaitsee yksi lempikahviloistani maailmassa: Cafe Bialik. Se on auki aamusta myöhään iltaan ja samanaikaisesti yhdessä pöydässä saattaa istua myöhäistä iltaansa aamiaisella lääkitseviä, toisessa shoppailukierroksensa lomassa lounastavia leidejä ja kolmannessa päivän ensimmäistä bisseään nautiskelevia rakennusmiehiä. 

Toisinaan siellä on jazzia, toisinaan runonlukuiltoja. Mutta ennenkaikkea siellä on aamiaista. Ja sitä tarjoillaan koko päivän. Eikä mitä tahansa aamiaista, vaan shakshoukaa - kaikki vaivat parantavaa aamiaisihmettä. Cafe Bialik on ensimmäinen paikka, missä sitä vuosia sitten ensimmäistä kertaa söin. Siitä lähtien se on ollut vakiopaikkani, nimenomaan sen mausteisella merguez- makkaralla varustetun versionsa ansiosta.

Ja koska sieltä Roslundilta löytyi niin houkuttelevia merguez-makkaroita, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mihin ne päätyisivät... Toki makkarat voi hyvin myös jättää pois tai ne voi korvata jollain muulla makkaralla kuten chorizolla tai muulla lammasmakkaralla. Tässä tapauksessa tomaattimurskaan kannattaa lisätä 1-2 teelusikallista harissatahnaa.

Boker tov, ystävät hyvät! Hyvää huomenta!

Shakshouka - israelilaiset mausteisessa tomaattikastikkeessa hyydytetyt munat:

Kahdelle

100 gr (tuore) makkaraa (merguez tms.)
1 pieni sipuli tai 1/2 isommasta, hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
1/2 tl chiliä
1/2 tl pimentónia/ paprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa jauhettuna
1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1/4 tl kanelia
1/2 vihreä paprika, noin sentin kuutioina
1/2 keltainen paprika, noin sentin kuutioina
1/2-1 tlk tomaattimurskaa
(1 - 2 tl harissatahnaa)
2 kananmunaa
kourallinen persiljaa
suolaa, pippuria

Purista makkara ulos kuorestaan peukalonpään kokoisiksi nokareiksi ja ruskista pannulla öljytilkassa. Lisää sitten pannuun sipuli, valkosipuli ja mausteet. Anna pehmetä hetken makkaroiden rasvassa. Mikäli käyttämäsi makkarat ovat vähärasvaisia, lisää hieman öljyä. Älä anna palaa. 

Lisää sitten lohkottu paprika ja anna niidenkin pehmetä muutaman minuutin. Kaada perään tomaattimurska (ja harissa). Suolaa, pippuroi ja anna seoksen muhia kannen alla vielä kymmenisen minuuttia. 

Tee seokseen kaksi reikää ja riko kananmunat niihin. Anna hyytyä joko kannen alla liedellä tai siirrä pannu 200-asteiseksi lämmitettyyn uuniin. Kypsennä kunnes munat ovat haluamasi kypsyisiä. 

Itse pidän siitä, kun valkuainen on jo hyytynyt, mutta sisusta on vielä ihanan pehmeää ja valuvaa siihen leikatessa - tähän menee vajaa viisi minuuttia. Täysin hyytynyttä keltuaista varten kypsennysaika on on munien koosta riippuen vähän vajaa 10 minuuttia. Muista, että munat jatkavat kypsymistään seoksen lämmössä vielä uunista ottamisen jälkeenkin!

Ripottele pinnalle persiljaa, tarjoile hyvän leivän kanssa jolla mopata ne viimeisetkin muruset ja tunne kuinka voimasi alkavat hitaasti palata...

Eggs Benedict ilman Benedictiä

Ruokablogosfäärissä useaan otteeseen mainitusta  McGeen helpommasta hollandaise-kastikkeesta innostuttuani päätin pistää ohjeen testiin. Sunnuntain kunniaksi kun aamiaiseksi haluttiin jotain vähän hienompaa, joten päädyin Eggs Benedictiin. Josta jätin leivän pois ja korvasin sen grillatulla parsapedillä. Ja kinkun sijaan käytin kylmäsavustettua lohta, jota täältä löytyy hämmentävän hyvin. Joten eihän se lopputulos sitten mikään Eggs Benedict ollutkaan...Vaan ehkä Eggs Atlantic, joka osissa maailmaa myös Eggs Hemingwaynä tunnetaan.

Uppomunia meillä on tehty useamminkin, joskin kanamunien keittoveteen lisättävä (Herrasmiehen inhoama)  viinietikka meillä korvataan reippaalla suolamäärällä, joka kuulemma hoitaa saman asian, eli auttaa pitämään sen kananmunan rakenteen koossa. Koska kuitenkin neuroottisuudessani pyrin symmetrisyyteen (ja piakkoin epäilemättä psykiatriseen hoitoon), kokeilin jonkin maan Masterchefistä nappaamaani kikkaa: vuoraa muki kevyesti öljytyllä tuorekelmulla ja riko kananmuna siihen. Pyöräytä näin muodostuva pussi sitten napakasti kiinni ja pudota poreilevaan veteen ja anna sitten kypsyä haluttuun kypsyyteen (3-4 minuuttia).

Parsat olivat meillä noita hentoisia yksilöitä, joten grillasin ne uunissa kevyesti öljyllä sipaistuna viitisen minuuttia. Niitä pienempiä yksilöitä menee 12 kpl ruokailija, normaaleja laittaisin 6. 

Kylmäsavulohta käytin yhden ison siivun per annos.

Hollandaise-kastiketta tein puolikkaan annoksen, eli halutessasi neljälle, tuplaa allaolevat määrät.

2 keltuaista

125 g suolatonta voita kuutioituna

1 rkl vettä

sitruunamehua

suolaa

Laita keltuaiset, kuutioitu voi ja vesi paksupohjaiselle paistinpannulle. Lämmitä varovasti jatkuvasti vatkaten. Kun voi sulaa, kastike alkaa paksuuntua. Älä nosta lämpöä: pannun reunojen pitäisi pysyä niin viileinä, että niihin voi tarttua paljain käsin. 

Kun voi on kokonaan sulanut, nosta lämpö keskilämmölle ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kastike tiivistyy. Jos kastikkeesta alkaa nousta höyryä, ota pannu levyltä, mutta älä lopeta vatkaamista.

Kun kastike on paksuuntunut sinua miellyttävään muotoon, lisää sitruunamehua, sekoita ja mausta ripauksella suolaa. 

Laita grillatut parsat lautaselle pediksi. Nosta päälle kylmäsavulohi ja sen päälle uppomuna. Kruunaa hollandaise- kastikkeella, ripottele päälle ruoho- tai kevätsipulisilppua ja nauti!

Aamiaista vuoteeseen

Sunnuntai-aamut ovat laiskottelua ja herkkuaamiaisia varten. Ja sunnuntaisin Herrasmies saa nauttia sen vuoteessa. 

Yksi ihanimmista aamiaisruoista on meidän köyhien ritareidemme amerikkalaisempi brunssiversio, jossa leivät uitetaan siellä muna-maitoseoksessa, paistetaan ja tarjoillaan sitten joko siirapin, hunajan tai tomusokerihunnun ja marjojen kera. Se on myös siskonlasteni suosikkialoitus päivälle. 

Jotain nämä 6- ja 9-vuotiaat ovat jo oppineet: kunnon köyhiä ritareita ei todellakaan paistetta muutamassa suihkauksessa terveysöljyruoanlaittokevytspraykorviketta. Vastaus siihen, mitä näihin tarvitaan, tulee näiltä kokkioppilailta samantien: "VOITA!"

Tämä on herkullinen tapa kierrättää hukkaan menossa oleva leipä (siitä kai se ranskankielinen nimitys pain perdu, hukattu leipä tuleekin?) - yleensä tähän meillä käytetäänkin ihan tavallista paahtoleipää.

Tänään tehtiin kookosversioita mustikoilla. Hyvää oli. Taitaa olla huomennakin sunnuntai...

4 annosta

4 paahtoleipäviipaletta
2 kananmunaa
n. 4 dl maitoa
1 tl vanilliinisokeria
1 tl kardemummaa (tai 1/2 tl kanelia)
1 reilu rkl kookoshiutaleita tai kookosjauhoa
1 rkl sokeria 

paistamiseen voita

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita maitoon. Lisää kookoshiutaleet tai -jauho sekä sokeri, vanilliinisokeri ja kardemumma. (Mikäli käytät kookosjauhoa, saatat haluta lisätä vähän enemmän sokeria).

Halkaise leipäviipaleet vinottain kahtia ja anna rauhassa liota munamaitoseoksessa.

Kuumenna voi pannulla ja paista viipaleet molemmin puolin kunnes ovat kauniin ruskeita.

Siivilöi päälle tomusokeria ja tarjoile mustikoiden kanssa.