Sfiha - arabialaiset minipizzat (kosher, gluteeniton )

For English please see here

* * * 

Sfihat eli arabialaiset minipizzat ovat täydellinen valinta niin illanistujaisiin kuin kesän piknikeillekin. Onnistuvat myös grillissä!

* * * 

Länsirannalla sijaitseva Hebron hikoilee elokuisessa helteessä. Ulkona on aivan liian tukala olla: iltapäivän lämpötilat huitelevat nelissäkymmenissä. Ilma seisoo eikä hiekkaa ympäriinsä laiskasti liikutteleva kuiva ja kuuma tuulenvirekään apua tuo.

Minut adoptoineen palestiinalaisperheen kodin hämärä keittiö tarjoaa onneksi kipeästi kaivattua viilennystä. Perheen äiti taputtaa käsiään: hänen tyttärensä eivät voi sietää ruoanlaittoa, joten mama on innoissaan saatuaan minusta vihdoinkin tyttären, joka jakaa hänen rakkautensa siihen. 

Minuakin enemmän hän rakastaa tosin Nigella Lawsonia ja esittelee ylpeänä Nigellalta oppimaansa tekniikkaa kevätsipulin pilkkomiseen; Nigella Lawson-malliston saksilla. Juomme teetä ja jaamme reseptejämme, naurun säestämänä ja tupakansavun kiemurrellessa hitaasti kohti keittiön kattoa. 

Mama Tarawa on kutsunut minut keittiöönsä, ainoana toiveenaan oppia "kokkaamaan kuin Nigella". Hänen hämmästyksellään ei puolestaan ole rajaa oppiessaan, ettei hänen toisella puolen maailmaa Napapiirillä kasvannut suojattinsa ole koskaan tehnyt sfihaa. 

"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"

Niin no, jos asia minusta olisi kiinni, niin sfihaa. Paljon mieluummin kuin jotain kesäkeittoa tai tillilihaa...

Sfiha, eli arabialainen minipizza kuuluu pizzaperheen Levantin sukuhaaraan ja muistuttaa sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan niin Turkin lahmacunia kuin pideä.. 

Palestiinalaisalueilla olen törmännyt kahdenlaiseen sfihaversioon: toisessa pohja päällystetään jogurttipohjaisella lihaseoksella, mutta tämä on niistä ehdottomasti se parempi. 

Perinteisesti näihin käytetty liha on lammasta, mutta sen puutteessa voi sen korvata naudallakin. 

Lähi-idän lisäksi nämä leipäset ovat löytäneet intohimoisen yleisön myös Brasiliassa. Ja nyt, habibi, on sinun keittiösi vuoro!

15 kpl

Sfihat- arabialaiset minipizzat:

Pohja:

7 ½ dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)

1 rkl kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

5 ½ rkl öljyä

2‒2 ½ dl lämmintä vettä

Täyte:

3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 sipulia, hienonnettuna

500 g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

1 punainen chili, hienonnettuna

2 rkl granaattiomenasiirappia

2 tomaattia, pieninä kuutioina

2 rkl nelimaustetta (ohje kirjassani) tai bokharat-mausteseosta

1 tl suolaa

2 kourallista hienonnettua persiljaa

1 dl pinjansiemeniä, paahdettuna

muutama rkl öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

sitruunalohkoja

Sekoita pohjaa varten kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon sitten 4 rkl öljyä ja lopuksi vesi koko ajan vaivaten, kunnes koossa on pehmeä, kulhosta ja käsistä irtoava taikina. Sivele loput öljystä taikinan pinnalle ja anna kohota peitettynä lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Tee sillä välin täyte. Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulia ja sipulia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pannulle sitten jauheliha ja ruskista kunnolla. Lisää sitten mausteet ja anna seoksen maustua muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sitten granaattiomenasiirappi ja tomaattikuutiot. Jatka kypsentämistä vielä 10‒15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Kääntele sitten joukkoon persiljasilppu sekä pinjansiemenet. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Jätä pelti uuniin ja valmistele sillä välin sfihapohjat.

Jaa kohonnut pohjataikina jauhotetulla tasolla 15 samankokoiseen palaan ja kaulitse halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Nosta leivinpaperin päälle ja anna kohota keittiöpyyhkeellä peitettynä puolen tunnin ajan. 

Levitä pohjille täytettä noin sentin päähän reunoista painellen täyte kiinni pohjaan vaikka lusikan pohjalla. Nosta leivinpaperi kuumalle uunipellille ja paista, kunnes sfihat ovat kullanruskeita – uunista riippuen 8–10 minuuttia. 

Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.

Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin oli hullaannuttu niin Beach House Kitchen- blogissa kuin Viimeistä Murua Myöten-Saaran keittiössäkin, jossa tarjolla on vegaaninen härkisversio!

Ovatko sfihat eli arabialaiset minipizzat teille reissuiltanne tuttuja? Vai onko siellä ehditty tehdä joko blogista löytyvää lahmacunia tai pideä?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN! 

Lahmacun- turkkilainen pizza (kosher, gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Pizzan turkkilaisserkku lahmacun kuljettaa fiilikset välittömästi Istanbuliin. Ah, miten hyvää!

* * * 

Sanotaan se nyt ihan ääneen: Turkki on aika paska maa. No mutta onhan se. 

Se on kumma juttu, miten kurdien vaino, naisiin kohdistuva väkivalta ja kunniamurhat eivät paikkaa demokratian ja ihmisoikeuksien puutteen kaltaisia; melko huomattavia aukkoja ilmeisesti kenenkään muun kuin Erdoganin silmissä. Kansanmurhankieltäjät tosin harvoin niitä lystikkäimpiä tyyppejä ovatkaan. 

Ihmeellinen Istanbul on kuitenkin yksi suosikkikaupungeistani maailmassa. 

Jokusen vuoden takaisen Turkinturneeni lämpimimmät muistot liittyvätkin (ei lainkaan yllättäen) ruokaan. Yhdeksi suurista suosikeistani nousivat Istanbulin suuren basaarin sivukujilla suoraan kojusta nautitut, vain vajaan euron maksaneet lahmacun- lättyset.

Eikä ihmekään - kuuluuhan se ruokavalioni perustan muodostavaan pizzaperheeseen. 

Lihan (lahm) ja taikinapohjan (ajin) yhdistävä lahmacun (äännetään lahmadzun) tunnetaan alueesta riippuen myös joko turkkilaisena tai armenialaisena pizzana. Siihen onkin helppo rakastua. 

Olen sittemmin metsästänyt sitä aina tilaisuuden tullen ja varsin kelpoa lahmacunia löytynyt mm. Lontoosta. 

Suomessa tämä on vähän tuntemattomampi suuruus. Pakasteena tätä saa Hauler Oriental Marketista. Hella & Herkku-puodin Anna puolestaan vinkkasi, että (kuulemma vähän vaisuksi jäänyt) versio tästä on otettu myös Helsingin keskustan Pizza Servicen listalle. 

Niin lahmacunin pohja kuin täyte on ohut - pohjan ei siis tarvitse pizzan lailla pullistella eikä täytteiden kuulukaan muodostaa valtavaa kekoa pohjan päälle. 

Lampaan jauhelihan voi huoletta korvata myös naudalla, ja kiireessä oiva oikotie pohjaan ovat myös isot, pehmeät vehnätortillat tai ohuet rieskat.

Halutessaan taikinan voisi leipoa myös pieniksi; niin kevään ja kesän juhlapöytiin kuin piknikillekin sopiviksi annoskokoisiksi minilahmacuneiksi, jolloin taikinasta tulee (koosta riippuen) 24-28 kappaletta. 

Perinteisesti lahmacunit tarjoillaan sitruunalohkojen, tuoreiden yrttien ja yksinkertaisen kurkku-tomaattisalaatin kera (tähän hyvä on blogista löytyvä israelilainen salaatti!)

6 kpl

Lahmacun - turkkilainen pizza:

Pohja:

3 3/4 tl kuivahiiva

2 1/4 tl sokeria

2 1/4 dl lämmintä vettä

2 1/4 rkl öljyä

5-6 dl (00-pizza)jauhoja (tai tarvittaessa gluteenitonta vastinetta)

3/4 tl suolaa

Täyte:

400 gr (lampaan) jauhelihaa
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso (pihvi)tomaatti tai 2 pienempää
1 iso vihreä paprika
1 1/2 dl hienonnettua persiljaa
3/4 dl hienonnettua (vahvaa) minttua
2 rkl tomaattipyrettä
3/4 tl jauhettua juustokuminaa
3/4 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
3/4 tl paprikaa
1/4 tl cayennepippuria
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria

lisäksi: chilihiutaleita

tarjoiluun: loput yrteistä, sitruunalohkoja

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sivele pintaan hieman öljyä ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. Tee tällä välin täyte.

Laita myös uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Hienonna sipuli mahdollisimman hienoksi. Helpoiten tämä käy tehosekoittimessa, mutta silloin siitä jäävä neste kannattaa valuttaa pois. 

Halkaise tomaatti ja poista siitä kova ydin. Hienonna mahdollisimman pieneksi. Tee sama myös paprikalle. 

Yhdistä kaikki täytteen ainekset chilihiutaleita lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi (täyte on tässä vaiheessa aika löysää, mutta se vain helpottaa sen levittämistä pohjille). 

Anna täytteen maustua jääkaapissa kunnes pohjataikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. 

Vaivaa taikina sitten tasaiseksi (jauhoja ei pitäisi enää lisää tarvita) ja jaa kuuteen osaan. Kaulitse ohuenohuiksi pohjiksi. Helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on kätevä kumota suoraan kuumalle pellille.

Levitä muutama ruokalusikallinen täytettä per pohja ja taputtele se sitten tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle chilihiutaleita ja paista 7-8 minuuttia, kunnes reunat ovat vähän ruskistuneet ja täyte on kypsää.

Jos haluat lahmacunien pysyvän pehmeinä, peitä leivinpaperilla ja sitten vielä keittiöpyyhkeellä. 

Tarjoa loppujen yrttien ja sitruunalorauksen kera. 

PS. Jos lahmacun puhuttelee teidänkin makunystyröitänne, ei kannata myöskään unohtaa blogista löytyvää toista Turkin vastinetta pizzalle: pideä. 

Ja hei, jos teillä on jo hankittuna tuo keväällä ilmestynyt kirjani, löytyy sieltä vielä lisääkin samanhenkisiä herkkuja: sfiha, musakhan sekä manakish za'atar.

Onko teillä ollut jo mahdollisuus maistaa lahmacunia? Veikö se teidänkin sydämenne?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Tarte Flambée/ Flammkuche - Alsacen vastine pizzalle

For English please see here

* * * 

Tarte Flambée (Flammkuche) on Alsacen vastine pizzalle - ihanan helppo ja pekoninen herkku!

* * * 

Katselin kerran yhden illan päätteeksi Göteborgarea syvälle silmiin, tartuin häntä kädestä ja kuiskasin sieluikkaimmalla äänelläni kohtalokkaan kysymyksen: "arvaa, mitä minä rakastan?" 

Göteborgare katsoi minua takaisin hymyillen sitä ihanaa hymyään, joka saa polveni heikoksi ja vastasi yhtä viettelevällä äänellä: "pizzaa."

Romanttinen hetki. Niin totaalisen ohi. 

Vaan ei taida tulla kenellekään tätä blogia lukeneellekaan yllätyksenä, että noinhan se on: minä todella rakastan pizzaa (blogista löytyy jopa resepti aamiaispizzaan...)

Koska minulla on kuitenkin yhä hienoisia ongelmia sen pizzaan jokseenkin olennaisesti kuuluvan juuston kanssa, olen ihan erityisesti ihastunut eri puolilta maailmaa löytyviin pizzavastineisiin, joista sitä ei löydy. Näitä ovat mm. Turkin lahmacun sekä pide sekä kirjastanikin löytyvä arabialainen sfiha. 

Osataan sitä tosin Euroopassakin: Alsace; yksi lempiviinialueistani on kunnostautunut asiassa luomalla Tarte Flambéen, jossa juustoa saattaa olla tai saattaa olla olemattakin. Eikä ole ihme, että tähän rakastuin - siinä suosituimmassa versiossa on pekonia. 

Pekoni = rakkaus. Kysy keltä vain. 

Kuivaa siitä ei italialaisen peruna-rosmariinipizzani lailla kuitenkaan tule - siitä pitää huolen rapean pohjan päällä köllöttelevä ranskankermakerros. 

Suomesta tätä herkkua harvemmin saa, mutta Tampereenkävijöitä onnistaa - siellä sijaitsevan Wistub Alsacen Tarte Flambée on ehkä jo yksinään syy ottaa kaupunki vaikka päiväretken suunnaksi. 

Jos tarvitset lisäinspiraatiota tuohon Suomen Göteborgiin, löydät sitä blogista täältä ja täältä. 

Alueesta riippuen Tarte Flambée tunnetaan myös nimellä Flammkuche. Alunperin se oli nimenomaan saksankielisten maalaisten kotonaan tekemää ruokaa - ravintolakelpoista siitä tuli vasta 1960-luvulla nähdyn pizzahuuman myötä.

Tämän Gratinéen lisäksi tunnetuimmat versiot ovat sieniä sisältävä Forestière sekä samannimisellä juustolla kuorrutettu Münster, mutta on tästä olemassa makea; kanelia, ohueksi siivutettua omenaa (ja monesti myös Calvadosin kaltaista omenaviinaa)  sisältävä versio. 

2 isoa tai neljä pienempää

Tarte Flambée Gratinée - Alsacelainen pizza savupekonilla 

pohja:

2,5 tl kuivahiiva
1,5 tl sokeria
1,5 dl lämmintä vettä
1,5 rkl öljyä
4 dl (00-pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa

täyte:

150 gr crème fraîchea
muutama kourallinen raastettua (Gruyère) juustoa
140 gr (savu)pekonia
1 pieni sipuli

Tarjoiluun: hienonnettua ruohosipulia, mustapippuria

Yhdistä kuivahiiva, vesi sekä sokeri ja jätä peitettynä sivuun viideksi minuutiksi. 

Lisää seokseen sitten öljy, jauho sekä viimeisen jauhodesin mukana suola. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja jätä peitettynä lämpimään paikkaan kohoamaan tunniksi. 

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 250 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, jätä se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, tee sama uunipellille.

Leikkaa pekoni haluamasi kokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla kunnes se alkaa rapeutua. Nosta reikäkauhalla odottamaan. 

Kaulitse kohonnut taikina ohueksi levyksi. Jauhoja taikina ei tässä vaiheessa tarvitse, joten helpointa on kun tämän tekee leivinpaperin päällä, josta se on helppo kumota suoraan kuumalle pellille.

Esipaista pohjaa nelisen minuuttia. Levitä sille sitten kerros crème fraîchea ja ripottele juusto sen päälle. Lado juuston päälle sipulirenkaat sekä pekoni. Jatka paistamista, kunnes juusto on sulanut. 

Ripottele (halutessasi) päälle ruohosipuli sekä mustapippuria ja tarjoile. 

Lisää pizzareseptejä blogin arkistoista löydät alta:

-  pide - turkkilainen pizza

- pizza Prosciuttolla, päärynällä ja briejuustolla

- ankkaconfit-pizza

- libanonilainen lammaspizza

- kurpizza (kurpitsa-chorizopizza)

- pinaatti-kotijuustopizza

- italialainen peruna-rosmariinipizza

- aamiaispizza kylmäsavulohella, kananmunalla ja idioottivarmalla hollandaisella

Onko Tarte Flambée/ Flammkuche vienyt jo teidän sydämenne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Aamiaispizza savulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisekastikkeella (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Pizzaa aamiaiseksi? Pizzabrunssi? Voi kyllä! Tämä aamiaispizza kylmäsavulohella, pinaatilla, kananmunilla ja idioottivarmalla Hollandaisella on täydellinen aloitus viikonloppuaamuun!

* * * 

Kulinaristin Göteborgia kartoittavassa blogipostauksessani olisin tietysti voinut mainita myös Tredje Långgatanilla sijaitsevan Brewers Beer Barin, joka on aika lähellä niiden ruutupaitaisten, risupartaisten ja ah, niin yksilöllisten hipstereiden taivasta. 

Vähintäänkin yhtä paljon kuin pienpanimo-oluiden valikoimastaan, on paikka tunnettu myös juureen leivotusta pizzastaan.  Antakaas kun vielä kertaan tuota hieman mielessäni. 

Juureen leivottua. 

Pizzaa.

Mmmmmm..... (olenko ainut, jolla kuola valuu tällä hetkellä kuin seniilillä rottweilerillä?)

Viikonloppuisin tarjolla on brunssi, jonka tarjonta koostuu tasan yhdestä ruokalajista: siitä pizzasta. Mutta aamiaisversiona. Pizzaa aamiaiseksi! Ja, tack!

Vaihtoehtoina on joko kaikki pitkäksi venähtäneen yön vauriot korjaavat tykötarpeet sisältävä English Breakfast tai mm. pinaatilla, ricotalla, artisokansydämillä varustettu ja Hollandaise-kastikeella kruunattu Florentine. 

Pizzabrunssi! Mikä nerokas idea! 

Kyllähän minä sitä pizzaa useinkin aamiaiseksi syön (etenkin sunnuntai-aamuisin sekä uudenvuodenkarkeloiden ja vappubakkanaalien kaltaisia juhlapyhiä seuraavina päivinä) mutta kuoleman kielissä kotiovelta konttaamalla noudettu kotiinkuljetus ei jotenkin kuulosta yhtään niin... hohdokkaalta.

Mutta siitähän se idea sitten lähti. 

Eikä parempaa aloitusta sunnuntaipäivään kyllä ihan heti keksi. Kaverit kylään, Mimosat lasiin ja brunssipizzat pöytään. Voin kertoa, että ensi viikon paikat keittiönpöytäni äärestä on jo varattu. Niin ruokaisiakin nämä ovat, että kahdella pizzalla ruokkii jopa kahdeksan ihmistä.

Pizzataikinan tekee muutamassa minuutissa edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan ja tuo idioottivarma Hollandaise-kastike hoituu sekin vain muutamassa minuutissa. Kastikkeen voi toki tehdä hyvällä omallatunnolla pussistakin, mutta mikäli sinulla on sauvasekoitin ja siihen sopivankokoinen korkeareunainen astia, ei ole mitään syytä olle tekemättä sitä itse, sillä juuri niin helppoa se on!

Luotto-ohjeeni pizzataikinaan löydät blogista täältä.

PS. Halutessaan kylmäsavulohisuikaleet voi lisätä myös vasta valmiiseen pizzaan! 

Kaksi pizzaa (4-8 hengelle)

Aamiaispizza Florentine savulohella, pinaatilla ja kananmunalla:

1 annos pizzataikinaa (ohje täällä)

täyte:

200 gr pinaattia

1 rkl cremè fraîchea/ smetanaa/ tuorejuustoa/ turkkilaista jogurttia

1 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

paistamiseen tilkka voita tai öljyä

100 gr kylmäsavustettua lohta

4 kananmunaa

Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Mikäli sinulla on pizzakivi, laita se uuniin tässä vaiheessa. Mikäli ei, laita uuniin uunipelti tai vaikka valurautapannu. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, anna pizzakiven/ pellin/ pannun kuumeta vielä n. 45 minuuttia. 

Kuumenna hieman voita tai öljyä pannussa ja kuullota pinaattia kunnes se on muhentunut kasaan. Lisää sitruunankuori, créme fraîche ja mausta (varoen, sillä kylmäsavulohessa on jo reippahanlaisesti sitä suolaa). Sekoita tasaiseksi. 

Kauli kohonnut pizzataikina ohuelti kahdeksi samankokoiseksi pohjaksi. Nosta ne pizzakivelle tai käyttämällesi vastineelle. Lusikoi pinaattiseos pizzapohjille, levitä lohisiivut päälle ja riko sopiviin väleihin 2 kananmunaa per pizza.

Paista uunista riippuen 6-10 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja reunat saaneet hieman väriä.

Tee sillä välin Hollandaisekastike.

Idioottivarma sitruunainen Hollandaisekastike:

2 keltuaista

1 rkl kylmää vettä

1 rkl sitruunamehua

(3/4 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta)

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

ripaus cayennepippuria

110 gr voita sulatettuna

(1/2 rkl hienonnettua ruohosipulia)

Mittaa ainekset voita ja ruohosipulia lukuunottamatta sauvasekoittimen sekoitusastiaan. Sulata voi pienessä kattilassa. Sekoita keltuaiset muiden ainesten kanssa ja kaada joukkoon sitten kuuma voisula ohuena nauhana sauvasekoittimen koko ajan käydessä. Kääntele joukkoon ruohosipuli (mikäli käytät), tarkista maku ja mausta.

Lorauta kastiketta pizzan päälle ja nauti.

Mitäs sanotte? Pizzaa aamiaiseksi - kyllä vai ei? Mitkä olisivat teidän unelmatäytteet? 

PS. Mitkä ovat teidän kokemuksenne gluteenittomista pizzajauhoista? Mikä toimii parhaiten?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!