Teellä beduiinin kanssa - miksi minä matkustan

* * *

For English please see here

* * * 

Matkustaminen on yksi elämäni suurimpia intohimoja. Halu nähdä maailmaa ja kokea uusia paikkoja ei ole aina ihan helpoin yhdistettävä tällä hetkellä Suomessa sijaitsevan päivätyön kanssa, mutta yritys jatkuu. 

Etenkin ensimmäistä kertaa uudessa maassa vierailu on humalluttavuudessaan liki ... no, huumeeseen verrattava kokemus. Kaikki on uutta, kaikki tuntuu mahdolliselta. Jännitys syöksyy suonissa ja energiaa tuntuu olevan loputtomiin. Aistit tuntuvat olevan ylivirittyneet: värit tuntuvat kirkkaammilta, tuoksut voimakkaammilta, maut vahvemmilta.

Suurimmaksi osaksi olen matkustanut yksin ja maissa, jossa albiinoväritykselläni erotun paikallisväestöstä melkoisen selvästi. Mutta jostain syystä olen kotonani nimen omaan kun en ole kotonani; jotenkin ulkopuolisuus ja mihinkään kuulumattomuus on rooli, jossa tunnen oloni kummallisen luontevaksi. 

Uudet kokemukset, kulinaariset löytöretket, torit, vilaus paikallisten arkeen turistioppaiden tiivistelmiä syvemmältä... ne kaikki ovat syitä, jotka haluavat maailmalle uudestaan ja uudestaan, mutta ehkä niitä kaikkein mieleenpainuvia muistoja ovat kohtaamiset ihmisten kanssa. Ihmisten, joita ei enää koskaan tule näkemään, mutta jotka onnistuvat jättämään lähtemättömän jäljen sydämeesi.

Yhden tällaisen koin taannoisella Israelin matkallani, Jerusalemin vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla. 

Kulunut vuosi on ollut raskas monellakin tapaa.  Yksityiselämän myllerrysten lisäksi henkisiä voimavarojani ovat syöneet myös keväällä aloittamani uuden työn mukanaan tuomat haasteet, joiden kautta olen joutunut aitiopaikalta seuraamaan suorastaan pelottavaksi kiristynyttä asenneilmapiiriä ja keskusteluforumeilla vellovaa käsittämätöntä pahan olon määrää, jonka kohteeksi olen työni kautta joutunut minäkin. 

Olen ollut ihan lopussa. Itkettyä on tullut usein. Onko minusta tähän? Missä vaiheessa liika on liikaa? Koska saa luovuttaa? 

Vuoden lopulla karkasin rakkaaseen Lähi-itääni. Ei sillä, että olisin sielläkään malttanut pysähtyä: suorittajaluonne piti kiinni täyteen ahdetusta, jälkeen päin mietittynä hieman turhankin kunnianhimoisesta matkasuunnitelmastaan keuhkoputkentulehduksenkin kourissa. Jaksaa, jaksaa (ei muuten jaksakaan).

Muutaman vuoden tauon jälkeen tunsin oloni siellä kuitenkin ulkopuolisemmaksi kuin koskaan. Lokakuusta jatkuneet  levottomuudet sekoittivat päätäni entisestään. Tuntui etten enää ymmärtänyt mitään: en omaa elämääni enkä maailmaa. Tunsin olevani eksyksissä molemmissa. Kysymyksiä oli loputtomiin, vastauksia ei mihinkään. Mihin nyt? Mitä minä täälläkään teen? Tällaistako tämä tulee aina olemaan - maat ja kaupungit ympärillä vaihtuvat, mutta minä pysyn yksin?

Edes vierailu Itkumuurilla ei tarjonnut kipeästi kaipaamani rauhaa. Tuijottaessani sen ihmisten hätää ja epätoivoa jo vuosisatojen ajan kuunnellutta seinää eivät sanat enää onnistuneet järjestymään päässäni edes alkeellisimmaksi avunpyynnöksi. 

Jatkoin päämäärätöntä vaellustani vanhan kaupungin uumenissa, kunnes yrittäessäni valita tietä risteyksessä vanha mies kohtasi katseeni ja viittoi minut beduiinikäsitöitä myyvän pieneen puotiinsa. Hän tarttui kiinni käsivarrestani, istutti minut alas, katsoi minua hellästi ja sanoi sitten: "surusi menee vielä ohi. Usko minua".

Sitten hän katosi ja palasi hetkeä myöhemmin minttuteepannun kanssa. Kaataessaan sitä eteemme kattamiinsa pieniin laseihin hän tutkiskeli minua varovaisesti. "Olet tottunut olemaan vahva ja kovakin. Kannat kasvojasi kuin naamiota. Et näytä tunteitasi, eikä sinua oikein tälläkään hetkellä pysty lukemaan".

"Ei tässä mitään", yritin vastustella vanhasta tottumuksesta, melkein uskottavan hymyn kasvoilleni liimaten. "Ei kaikkea tarvitse jaksaa", mies vakuutti. "Sinun täytyy oppia olemaan itsellesi armollisempi. Kyllä sinä pärjäämään tuletkin - kunhan vain muistaisit uskoa itseesi". 

Vanhan beduiinin täysin odottamaton ele ja ystävälliset sanat tulivat mitä otollisimpaan aikaan. Sisälläni jo pidempään romahtamassa olleet muurit alkoivat rakoilla niin, etten saanut niitä tai itseäni enää koossa pidettyä minäkään. Sumenevien silmieni läpi yritin vielä epätoivoisesti kiinnittää katsettani johonkin ja pysäyttää tulossa olevaa.

"Ei sinun tarvitse puhua", mies lohdutti. Enkä siihen olisi enää pystynytkään. Ja siinä, ventovieraan ihmisen edessä, toisella puolen maailmaa, ympärilläni pelkkää pelkoa ja hämmennystä, minä murruin ja annoin kyynelten tulla. 

"Molemmat me olemme vieraalla maalla", mies pohti ikkunasta ulos kujalle ja kaukaisuuteen tuijottaen. "Minä olen beduiini. Eivät minun juureni täällä ole. Eivät nämä ole minun ihmisiäni". 

"Jotkut ihmiset vain eivät ole sinulle hyväksi", mies jatkoi hitaasti, jokaista sanaansa punniten. "He syövät sinun energiasi eikä sinulle jää mitään. Silloin ihminen kuihtuu. Mutta on toisenlaisiakin ihmisiä. He antavat sinulle valoa ja saavat sinut kasvamaan. Silloin sinulla on sitä valoa muillekin annettavaksi asti. Sinulla on elämässäsi myös heitä", hän muistutti. "Et sinä yksin ole". 

Enkä minä olekaan. Eikä kukaan meistä. Otetaan se valo vastaan. Ja ollaan sitä myös muille. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Käytännön vinkit Israeliin matkaaville

* * * 

For English please see here

* * * 

Tästä postauksesta löydät kaiken, mitä sinun tulee Israeliin matkatessa tietää. Jos kuitenkin tuntuu, että jotain jäi uupumaan, jätä kommentti, niin osaan lisätä mahdollisesti mieltänne askarruttavat asiat!

Maan turvallisuustilanne

Ulkoministeriön matkustustiedotteen löydät täältä. Vuodesta toiseen sen sisältö on muuttunut aika vähän ja suosittelee välttämään niin joukkoliikennettä, toreja, kahviloita kuin elokuvateattereitakin. 

Ohjeita seuraamalla jäisit kuitenkin paitsi aika paljosta, joten käytä omaa harkintaasi. Ulkomaalaisena erotut kuitenkin joukosta etkä näinollen ole todennäköisesti kenenkään terrori-iskun kohde - se kun olisi huonoa PR:ää kummallekin puolelle. 

Mikäli oleskelet alueella pidempään ja etenkin jos suuntaat Palestiinalaisalueille, suosittelen täyttämään matkustusilmoituksen. 

Vakuutusten suhteen ei suomalaisilla vakuutusyhtiöillä ole rajoitteita - et siis esimerkiksi tarvitse sotariskilisää. Ellet sitten matkusta Gazaan, joka suositellaan matkustustiedotteessakin vältettäväksi kokonaan. Et sinä sinne kyllä todennäköisesti pääsisikään. 

Rokotukset:

Israeliin matkustaminen ei velvoita mihinkään erityisrokotuksiin. Kesäisin on kuitenkin kuuma, siis todella kuuma, joten aurinkosuojattomuuden kanssa on ihan turha edes yrittää flirttailla. Uskokaa pois. Olen kerran polttanut päänahkani niin pahasti, että minulla on vieläkin otsassa alue, johon eivät mitkään kasvojenilmeet pysty...!

Toinen asia, mikä rannikolla kannattaa kesäkuukausina muistaa on se, että se on meduusojen sesonkia. Rannoilla näkeekin ihmisten kantavan niitä merestä rannalle - suurimmat näkemäni ovat olleet halkaisijaltaan liki puolimetrisiä. 

Ei niihin kuole, mutta pahaa jälkeä ne tekevät: ihmisten selät saavat heidät näyttämään Edward Saksikäden kanssa tapelleilta Opus Deiläisiltä itseruoskijoilta.  

Itse kohtaaminen meduusan kanssa ei tosin kovin kivulias ole. Se vain lähinnä polttaa ja on ohi pian.

Maahan saapuminen:

Maahan lentää useampikin lentoyhtiö, suoraan näistä tosin vain Finnair. Hinnat nykyisellään eivät tiukkaakaan budjettia pakota: jopa Finnairilta on parhaimmillaan saanut menopaluita alle 300€. 

Itse olen lentänyt maahan niin Riikan (Air Baltic), Budapestin (Malev), Kievin (Air Ukraine) kuin Varsovankin (Lot) kautta. Yhteistä kaikille lennoille on ollut se, että aina ne saapuvat maahan aamukolmelta. Israel on tosin kätevästi Suomen kanssa samalla aikavyöhykkeellä. 

Viisumia ei suomalainen Israeliin alle kolmen kuukauden vierailuun tarvitse.

Maahantulokäytäntöjä on viime vuosina muutettu, eikä passiin lyödä enää Israelin leimaa lainkaan. Israelin leimalla varustetulla passilla ei ole ollut tapana päästä alueella kuin Egyptiin ja Jordaniaan, jotka ovat ainoat maat alueella, joiden kanssa Israelilla on virallinen rauhansopimus.

Mikäli haluat Jordaniaan (päiväretki Petraan on ihan huikea kokemus!) tai Egyptiin, on helpointa suunnata etelä-Israeliin ja Eilatiin. Muuten se on karmea turistirysä, mutta sieltä löytyvät niin Aqaban (Jordania) kuin Taban (Egypti) rajanylityspaikat. On siellä toisaalta se Punainen merikin, ja on niitä snorklaukseen ja sukellukseen huonompiakin paikkoja olemassa...

Leiman sijaan nykyään annetaan kuvallasi varustettu sininen lipuke, joka tarkistetaan myös maastapoistumisen yhteydessä. Lipuke oikeuttaa kolmen kuukauden oleskeluun maassa. Saapuessasi rajavirkailijat kysyvät matkasi tarkoitusta ja mahdollista matkasuunnitelmaa. 

Mitä pidempi matkasi on, sitä enemmän se saattaa herättää kysymyksiä. Niin myös turhan eksoottinen (lue: arabitaustainen) nimi tai joidenkin arabimaiden leimat passissasi. Alapeterit, Alaluusuat ja Alasalmet - varautukaa siihen, ettämyös teidän nimenne saattaa herättää Al- alkuisena kysymyksiä. 

Mikäli edes suunnittelet visiittiä Palestiinalaisalueille, ei sitä tässä vaiheessa kannata sanoa, tai matka voi päättyä odotushuoneen, kuulusteluiden ja säilön kautta seuraavaalle paluulennolle. 

Lentokentälle ja sieltä pois:

Baruch ha - ba! Tervetuloa! Olet siis päässyt maahan! Riippuen maahantulopäivästäsi saatat päästä kentältä pois kaikista kätevimmillä tavalla eli junalla.  Tel Avivin keskustaan noin puolen tunnin vuorovälein liikennöivä juna saapuu  n. 20 minuutissa. Lippu maksaa 13,5 NIS (vajaa 3 €). Aikataulut ja lisää tietoa löydät täältä. 

Juna ei kuitenkaan liikennöi puolenyön ja aamukolmen välillä eikä sapattina lainkaan. Noina aikoina joudut turvautumaan taksiin, jotka löydät terminaali 3:n edestä. Esimerkiksi Tel Aviviin taksi maksaa 130 NIS (vajaa 30€), Tel Avivista Ben Gurionille taas 110 NIS (n. 23€).

Mikäli suuntaat Ben Gurionilta suoraan Jerusalemiin, on suositeltava vaihtoehto Nesher-kimppataksi. 

Liikenne:

Auton vuokraaminen mahdollistaa tottakai kaikista helpoimman tavan tutustua maahan kaikkine kolkkineen, mutta joukkoliikenne Israelissa on varsin sujuva. Kaupunkien välillä liikennöivät niin bussit, junat kuin sherutit eli jaetut taksit. 

Kaupunkien välisiä reittejä liikennöivistä busseista Egged on suurin. Sen aikataulut ja hintatiedot löydät täältä. Kaikkien bussien reitit löydät puolestaan tältä sivustolta, joka ei ole ihan käyttäjäystävällisimpiä sellaiselle, joka ei seutuja tunne. 

Sherutien matka-aika on usien busseja nopeampi. Se otetaan sherut-asemalta, joka usein (esim. Tel Avivissa) löytyy linja-autoaseman läheisyydestä. Jerusalemista sherut-asema löytyy puolestaan Zion-aukiota vastapäätä Jaffa-kadulla olevan korttelin takaa.

Sherutin tuulilasiin kiinnitetty kyltti kertoo minibussin määränpään. Matkaan lähdetään kun 10-paikkainen auto on täynnä ja kyydistä voi busseista poiketen jäädä missä tahansa, ei siis vain pysäkeillä. Busseista poiketen Jerusalemin ja Tel Avivin väliä liikennöivät sherutit kulkevat myös sapattina, jolloin hinta on tosin hieman korkeampi. 

Sherutit liikennöivät myös kaupungin sisäisillä bussireiteillä, jolloin ne tunnistaa tuulilasiin merkitystä numerosta. Hinta on sama kuin bussissakin - kaupungista vähän vaihdellen n. 5-6 shekelin (reilu 1 €) luokkaa. 

Jos käyttää julkista liikennettä (etenkin samoja reittejä) paljon, kannattaa harkita liki kaikissa joukkoliikenteen välineissä käyvää Rav Kav- älykorttia, jolla matkustaminen on paitsi kätevää, myös edullisempaa. 

Etenkin vähän pienempien paikkojen kohdalla bussit saattavat liikennöidä vain muutaman kerran päivässä, joten saatat joutua turvautumaan taksiin. He eivät ole kovinkaan innoissaan autoistaan löytyvien mittareiden suhteen vaan joudut neuvottelemaan hinnan jo ennen lähtöä. Tai no, lähinnä se neuvottelu menee näin: kuski ilmoittaa kesken kaiken ettei puhu englantia, vetää 8 minuutin matkasta pokkana pöytään jonkun ihan absurdin hinnan... jota sinulla ei ole varaa olla maksamattakaan. Toisaalta, samaan hintaan saat havainnollisimman mahdollisen jiddishinkielen oppitunnin aiheesta "chutzpah". 

Kieli:

Virallinen kieli on heprea. Arabiväestöisissä kaupungeissa ja kylissä puolestaan puhutaan arabiaa. Englannilla pärjää kuitenkin hyvin (ellei tarkoituksenasi sitten ole yrittää tinkiä taksikuskin kanssa...), etenkin nuoremman väestön kanssa. 

Kadunnimet ja muut opasteet on yleensä kirjoitettu myös englanniksi. Monet nettisivut (esim. ravintolat) ovat kuitenkin hyvin usein pelkästään hepreaksi. L'chaim, Google Translator!

Majoitus:

Majoitusvaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan. Etenkin jos reissaat budjetilla tai syrjäisemmillä seuduilla, on tämä hostellitietokanta hyödyllinen.

Joissain hotelleissa vasta lauantai-iltana päättyvä sapatti voi aiheuttaa vaikeuksia lauantaisen check outin kanssa eikä huoneita välttämättä edes varata vain pe-la-yöksi. Kannattaa siis tarkistaa käytäntö hotellikohtaisesti. 

Jännite ja pistorasiat ovat samat kuin Suomessakin, eli adaptoreille ei ole tarvetta. 

Sapatti:

Sapatti alkaa perjantai-iltana ja kestää lauantai-iltaan. Tämän välisenä aikana joukkoliikenne ei kulje, ja ainoa keino päästä paikasta toiseen on antautua taksikuskien pohjattomalle ahneudelle. 

Sapattina suosittu ajanviete on kävely, mutta mitä uskonnollisempaan naapurustoon suuntaat, sitä enemmän sinun tulee kiinnittää huomiota omaan pukeutumiseesi ja käyttäytymiseesi. Pukeudu peittävästi, älä kuvaa, vältä tupakointia ja puhelimen käyttöä. Jos todella haluat nähdä Israelia uskonnollisimmillaan, suuntaa Jerusalemin Mea Shearimin tai Tel Avivin Bnei Brakin naapurustoihin. 

Mikäli haluat kokea aidon sapatin, suositteen viettämään sen Jerusalemissa. Aloita iltasi sapatin tullen rukoilemalla Itkumuurilla. Sieltä löydät myös Jeff Seidelin, cowboyhattuisen paikallisen instituution, joka pitää huolen siitä, ettei kukaan jää sapattina yksin. Hän koordinoi ohjelmaan, jonka puitteissa paikalliset juutalaisperheet avaavat kotinsa ovet ja toivottavat tervetulleeksi parhaimmillaan kymmeniäkin (vento)vieraita. 

Kosher:

Kosher viittaa juutalaiseen, uskonnon sanelemaan ruokavalioon kashrutiin, jossa liha- ja maitotuotteita ei sekoiteta samalla aterialla keskenään. Niinpä kosher-ravintolat ovat joko halavi, eli maitotuotteita (ja kalaa) tarjoavia tai bashari, eli liharavintoloita (ei siis kermaa, voita tai juustoa). Porsas ja äyriäiset taas ovat trefa, eli kiellettyjä, joten niitä ei tarjoilla kummassakaan. 

Useimmat isoista hotelleista ovat kosher, mikä tarkoittaa, että aamiainen on halavi (ilouutisia kaikille kaltaisilleni sillifanaatikoille!) samoin kuin monesti myös lounas. Illallinen puolestaan on bashari.

Mikäli pienemmissä hotelleissa tai hostelleissa tarjoillaan aamiaista, on se silti yleensä kasvisruokaa. Leipää, hilloa, kananmunia, salaatteja, oliiveja.. ja sitä hummusta. 

Ravintolat:

Yhä useampi (ei-kosher) ravintola on avoinna myös sapattina, samoin kuin jotkut pienet kaupat ja kioskit.

Lisää israelilaisesta ruokakulttuurista ja omat ravintolasuositukseni löydät täältä.

Hintataso on Israelissa Suomea halvempi, mutta ei merkittävästi niin. Etenkin paikallinen viini on hinnoissaan. Juomaraha on Israelissa yleinen käytäntö, joskin israelilaiset eivät juuri 10 prosenttia enempää tippiä jätä. 

Palestiinalaisalueille matkustaminen:

Länsirannalle voi matkustaa myös suoraan ylittämällä raja Jordanian puolelta Allenby-sillan rajanylityspaikan kautta, mutta tuolloin saat passiisi leiman, joka estää sinua matkustamasta Israelin puolelle. Mikäli kuitenkin haluat näin tehdä, löydät prosessiin käytännön ohjeita täältä. 

Israelin puolelta Palestiinalaisalueille matkustavalla on valittavanaan useampikin rajanylityspaikka. Jerusalemista pääsee Betlehemiin checkpoint 300:n kautta, Hebroniin puolestaan pääsee servisillä (palestiinalainen vastine sherutille) suoraan Damascus Gateltä Itä-Jerusalemista ja korttelin päässä, Jerusalem Hotelia vastapäätä löytyy linja-autoasema, josta löytyvät bussiyhteydet muualle. 

Ulkomaalaisille checkpointit ovat avoinna vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä eikä mitään lupia rajanylitykseen tarvita. 

Maasta poistuminen:

Ah. Tässä kohtaa reissua se hauskuus vasta alkaakin. Sinun tulee olla lentokentällä vähintään kolme tuntia ennen koneesi lähtöä, eikä tämä todellakaan ole liioittelua. Maastapoistumisuulustelut ovat nimittäin noin miljoona kertaa tiukemmat kuin maahan tullessasi. Joogaa, meditoi, ota muutama Valium - hermojesi hillitsemiseksi tulet todennäköisesti tarvitsemaan niitä kaikkia. 

Ensimmäinen sinua tervehtivä henkilö kysyy 

- nimeäsi

- passiasi

- nimesi ääntämisasua

- puhuuko sinun lisäksesi kukaan muu perheessäsi hepreaa

- miksi matkustat niin paljon Israelissa

- puhuuko isoäitisi jiddishiä...

... ja sitten vielä samat kysymykset eri variaatioineen noin kolmeen kertaan. 

Ymmärrän, ymmärrän. Turvallisuus- tuo taikasana, jonka saat Israelissa selitykseksi ihan kaikkeen. Mutta luulisi Israelin olevan tyytyväinen siihen, että ihminen haluaa palata maahan yhä uudestaan ja uudestaan, käyttäen joka kerta enemmän rahaa kuin olisi viisastakaan?

PS. Mikäli olet käynyt Länsirannalla, pääset huomattavasti vähemmällä (ja maahantulokieltoa riskeeraamatta) kun et tule sitä kertoneeksi. 

Voi olla että samoja kysymyksiä tulee kysymään vielä joku toinenkin. Jossain vaiheessa saat kertomasi perusteella luokituksen (1-6) joka määrittää, millaisen kohtelun siitä eteenpäin saat. Ryhmämatkailijat saavat säännönmukaisesti kakkosen ja ehtivät varmaan vielä nauttia lentokentän tarjonnastakin. Itse en tuosta tietäisi - pahimmillaan olen saanut vitosen ja päätynyt pieneen huoneeseen kahden kumihanskojaan käteen rullaavan tympeän naisrajavartijan kanssa. 

Toisen kerran joka ikinen tavara matkalaukustani käytiin pöyristyttävällä yksityiskohtaisuudella läpi, kynsilakanpoistoainepulloa myöten, joka oli lopulta jätetty auki niin, että Longchampin Suomessa ainoa laatuaan oleva käsilaukkuni meni pilalle. Eräällä kertaa sain puolestaan kuulla, että Jerusalemin vanhasta kaupungista ostamani Jeesus-sandaalit eivät voineet matkustaa kanssani takaisin Suomeen samassa koneessa. Jep: turvallisuussyistä tuokin (?!).

Tällä kertaa jämähdin läpivalaisukoneen jälkeiseen matkatavaroiden tarkistukseen. Taas vailla mitään selitystä. Tämä onkin olennainen osa vartijoiden charmia. Näennäisesti kaikki vaikuttavat ystävälliseltä, mutta kertovat sinulle mahdollisimman vähän eivätkä suhtaudu kovinkaan avoimesti heille esitettyihin vaatimuksiin selityksistä. Ihan varmasti he tekevät tarkkaa ja tärkeää työtä, mutta ihan yhtä varmasti kylmyys ja ylenkatseellisuus on osa aseman selväksitekemistä. Kohtelu on syyllistävyydessään nöyryyttävää ja jättää todella paskan maun suuhun. 

Tällä kertaa matkatavaroiden penkomisen jälkeen selitykseksi annettiin lopulta se "että jossain oli näkynyt jotain epäilyttävää". Kolmannen kerran jälkeen kun minut oli läpivalaistu, syyllinen selvisi. vaatteideni alla oleva Daavidin tähti-kaulakoru. Joopajoo. Eipä mikään voisi varmaan Israelissa enempää pelkoa aiheuttaa...

Varaudu myös siihen, että epäilyttävyydestäsi riippuen sinua voidaan vaatia myös näyttämään kamerasi muistikortin sisältö tai salasanoja tietokoneellesi ja sosiaalisen median kanaviisi. Joko maahantullessa tai sieltä poistuessasi. 

Myönnän, ei tämä houkuttelevalta kuulosta. Onko teillä vielä vastenmielisempiä kauhutarinoita maailman lentokentiltä?

* * * 

Kaikki Israelinkokemukset löydät blogista seuraavien linkkien takaa:

- Jerusalem
- Jaffa
- Nasaret
- Akko
- Karmiel / Tishbi Winery
- Kibbutz Tuval/ Stern Winery
- Palestiinalaisalueet

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!

Vinkit ja osoitteet ruokamatkailijan Israeliin

* * * 

For English please see here

* * * 

Kaikista viime aikojen pohdinnoista huolimatta Israel on ison suosituksen arvoinen lomakohde monestakin syystä. Se tarjoaa näettävää ja koettavaa niin rantaloman perässä reissaavalle, poliittiselle turistille, historiafanille, pyhiinvaeltajalle kuin UNESCOn maailmanperintökohteita bongaavalle. Mutta syödä täytyy kaikkien, ja siihen tarkoitukseen Israel on todellinen unelmakohde. 

Ravintoloita loytyy laidasta laitaan ja myos ei-kosher-ravintoloiden määrä ja laatu on jatkuvassa nousussa. Asiakaspalvelun taso on maassa ollut perinteisesti luokaton. Ravintoloissa ollaan kyllä omaksuttu amerikkalainen juomarahakulttuuri, joka asiakkaalle on tehty väliin varsin aggressiivisesti selväksi, mutta sitä, että se juomaraha on korvaus asiakaspalvelusta ei salihenkilökunta ole sisäistänyt. 

Viime vuosien aikana tähän on kuitenkin tullut radikaaliudessaan todella tervetullut muutos ja tällä reissulla ystävällisyyden ja asiantuntevuuden taso vallan hätkähdytti. 

Kasvissyojilläkään ei ole täälla hätäpäivää, sillä veganismin suosio on sekin huimassa kasvussa. Muutenkin ruokavalio on välimerelliseen tyyliin varsin kasvispainotteinen. Tuoreita hedelmiä on hyvin tarjolla ja aamu kannattaa ehdottomasti aloittaa jossain liki joka kadunkulmasta löytyvässä mehubaarissa. 

Yleinen käytäntö on, että ravintoloilla on salaateista ja tahnoista koostuva mezelajitelma, joka yksinään maksaa n. 50 NIS (reilu 10 eur) ja pääruoan kanssa 25 NIS. Parhaimmillaan valikoima käsittää parikymmentäkin pöytään tarjoiltavaa vaihtoehtoa, joita täydennetään sitä mukaan kun ne tulevat syötyä. 

Jaffa

Jaffan vanhan sataman ympäristö on täynnä viehättäviä kalaravintoloita. Sataman viereiselle rantabulevardille kannattaa suunnata etenkin cocktailinhuuruiselle viikonloppubrunssille.

Container on tähän erinomainen vaihtoehto.

Samaiselta rantabulevardilta löytyy myös paikallinen instituutio: Old man and the sea, jonka salaattivalikoima on ihan legendaarinen. Jos vatsasta löytyy tilaa vielä muullekin, on paikan äyriäistarjonta suosituksen arvoinen. 

Kalaa ja äyriäisiä vähän pienempään nälkään (ja budjettiin!) voi ostaa myös suoraan sataman kalakauppiailta. Tuoreempaa saa hakea!

Myös Jaffan kirpputorin ympäristö tarjoaa trendikkäitä ravintoloita. Sen eloisille baarikaduille kannattaakin suunnata viettämään iltaa vähän pidemmänkin kaavan mukaan. 

 

Jos korvat kestävät paikoin suorastaan älyttömän kovalla soivaa musiikkia (tältä keski-ikä siis tuntuu...), kannattaa suunnata illalliselle vaikka Fleamarket- ravintolaan. 

Jos taas haluaa tutustua perinteisiin arabikeittiön herkkuihin, kannattaa suunnaksi ottaa vanhan Jaffan keskustan liikenneympyrän reunalta löytyvä Haj Kahil. Taso on viime vuosina hieman laskenut, mutta hyvää ruokaa sieltä saa yhä. Liharuoat, kuten täytetty lampaanlaparulla ovat erityisen suosituksen arvoisia. 

Jaffasta löytyy monen mielestä jopa koko maailman parasta hummusta tarjoileva, myös Ali Karavanin nimellä tunnettu Abu Hassan. Jos taas olet hurahtanut shakshukaan, ei kannata jättää väliin kirpputorialueen sisäpihalta löytyvää Dr Shakshukaa.

Tel Aviv

Jaffan viereisen Tel Avivin tarjonta saa ruokaturistin pyörälle päästään. Jo kaupunkien välissä sijaitseva Neve Zedekin kaupunginosa on täynnä toinen toistaan hurmaavampia herkkukauppoja ja kahviloita. Kaupungin parasta jäätelö saa Anita- gelateriasta, jonka laajasta valikoimasta on liki mahdotonta valita suosikkiaan. Mutta kyllähän se Crema Catalana on!

Tel Avivin kierros kannattaa aloittaa vaikka Carmel-torilta. 

Basaaritunnelman lisäksi  sieltä löytyy myös kokeilemisen arvoisia ravintoloita. Oma kantapaikkani on heti toria vastapäätä, Allenbyn ja Bialik-kadun kulmasta löytyvä ja minut boheemiudellaan ja merguez-shakshukallaan hurmannut Cafe Bialik. 

Yksi paikallinen salaisuus, jonne ei todellakaan vahingossa eksy, on Carmel-torin uumenista Yichye Kapach-kujalta löytyvä jemeniläinen keittopaikka. Hyvää, halpaa ja hilpeää!

Toinen katsastamisen arvoinen tori Tel Avivissa on Sarona Market, maan suurin katettu tori ja kaikenlaisen kulinaarisen ilon keskittymä. Jos ei Jaffaan saakka ennätä, löytyy Abu Hassanin hummusta täältäkin.

 

Nälkänsä voi tyydyttää vaikka amerikkalaisen Sweet genius-kisan voittajan sandwich-puodissa...

 ... tai torin vierestä löytyvässä Claro-ravintolassa, jossa kohtaavat rento ilmapiiri, erinomainen ruoka, kohtuulliset hinnat ja loistava viinilista. 

Minä sain bonuksena vielä parhaan mahdollisen seuran - minulla kun oli Saronassa oppaanani Appelsiineja ja hunajaa- blogin ihanainen Jael!

Viinirakastajan kannattaa ehdottomasti tsekata Tasting Room, jossa viinejä pääsee kaikessa rauhassa maistelemaan ennen ostopäätöksen tekemistä. 

Saronan ympäristöön levittäytyvä puistoalue on muutenkin täynnä kaikkea ihanaa - Little Italystä voit esimerkiksi koota kaikki tarvittavat ainekset romanttiselle piknikille!

Levinski-kadulta löytyy puolestaan Tel Avivin maustetori.

 

Nyt jo useammastakin osoitteesta (23 Ibn Gabirol Str. ja 30 King George Str.) löytyvä Miznon pisti katuruoan uuteen uskoon ja paikan ihanan pehmeät pitaleivät kätkevät sisäänsä mm. lehtipihviä tai äyriäisiä. Viimeisen silauksen antavat mahtavat itsetehdyt kastikkeet. Israelilaisten rakkaus pitaleipään viedään täällä ihan uudelle ja ehkä hieman pakkomielteisellekin tasolle: myös jälkiruoat tarjoillaan pitaleivän sisässä...

Yhden pysäkin taivas kaikille niille juutalaisen keittiön perinneherkuille joihin rakastuit Woody Allen-elokuvien myötä (ja joista ainoankaan nimeä et osaa lausua oikein), on Dizengoff-kadulta löytyvä  Keton. Kreplacheja, tzimmesiä, gefilte fishiä, cholentia... oy, vey.  

Ravintolan seinille jätetyt viestit kertovat, kuinka rakastettu instituutio tämä vuonna 1945 avattu bistro on. 

Modernimpaa twistiä (sekä erinomaista viini- ja cocktail-valikoimaa) halajavan kannattaa puolestaan ottaa suunnaksi vaikka Lilienblum-kadun Night Kitchen, joka hurmaa myös asiantuntevalla ja välittömällä palvelullaan (kyllä  - jos mustekalaa on listalla, on sitä pian myös mahassani...!)

Todennäköisesti oma suosikkini Tel Avivin ravintoloista on maan kulinaarisia perinteitä modernisti uudelleentulkitseva The Local Ibn Gabirol-kadulla. Tässä paikassa kaikki osa-alueet pelaavat ja heidän savustettu munakoispyreensä on niin hyvää, että pöytä kannattaa varata jo senkin vuoksi. 

Erityisen suositeltava ajankohta on viikonloppu, jolloin täällä, samoin kuin monessa muussakin ravintolassa, on tarjolla erikoishintainen viikonloppumenu. 

Jerusalem

Jerusalemissa kannattaa heittäytyä ajan kanssa Machane Yehuda-torin pyörteisiin. Tarjontaan voi tutustua vaikka 99 shekelin (n. 20€) hintaisen Shuk Bites-kierroksen kautta. 

Toinen toistaan ihanammat leipomot pitävät huolen siitä, ettei hiilihydraattivaje (tai bikinikunto...) pääse vahingossakaan yllättämään. 

Alueelta löytyy myös lukuisia houkuttelevia ravintoloita. Ihan ehdoton näistä on jo aikaisemmin blogissa esitelty Machne Yuda. 

Jos taas sielusi on lohturuoan tarpeessa, löytyy sitä Ima-nimisestä, kurdijuutalaiseen kotiruokaan erikoistuneesta ravintolasta. Paikan vahvinta antia ovat kubbeh-keitot, maqluba sen sijaan häviää palestiinalaismamojeni versiolle.

Israelin väestön etninen kirjavuus mahdollistaa ruokamatkailun mitä moninaisimmissa keittiöissä.  Jerusalemin vanhasta kaupungista esimerkiksi löytyy armenialaisia ravintoloita, joista minun ääneni menee Nafouralle (jo pelkästään sen kattoterassin ansiosta!)

Ja koska pyhän maan pyhimmässä kaupungissa ollaan, katsastamisen arvoinen (ihan vain jo kuriositeettiarvonsa vuoksi...) on myös Vanhasta Testamentista ja tuolloin käytetyistä raaka-aineista innoituksensa ammentava Eucalyptus. 

Huippulaadusta huolimatta tastingmenujen hinnat ovat varsin maltilliset: Korkea veisu kustantaa 217 NIS (n. 45€) ja Sheban kuningattaren menoihinkin pääsee 350 shekelillä eli alle 75 eurolla. 

Nasaret

Suurin osa Nasaretin ravintoloista on keskittynyt Pyhän Gabrielin aukion läheisyyteen. Bayat on rento mutta hyvää ruokaa tarjoileva baari, jonka savustettu ankkapastramipyttis lieventää kummasti pekonin vieroitusoireita.

Kulman takaa löytyvä Canary puolestaan hemmottelee ruokamatkailijaa upean meze-valikoimansa (täytettyä pernaa kenellekään...?) ja israelilaisten pientuottajaviinien valikoimallaan. 

Akko

Akkon vanhan kaupungin sydämestä Khan Ashawardan sisäpihalla sijaitseva, kalaan ja äyriäisiin (tai, kuten ravintolaa pyörittävän perheen äiti asian hurmaavan vajaalla englannillaan ilmaisi: "meren hedelmiin") erikoistunut El Burj-ravintola on visiitin arvoinen paitsi ruokansa, myös ilmapiirinsä ansiosta. Rakkaudella kunnostettu kivitalo on omistajiensa ylpeyden aihe ja syystä.

Ja tarjoilee Israel kohteita myös viinimatkailijalle. Näitä varten kannattaa suunnata pohjoiseen, joko Carmielin tai Golanin alueelle. Itse ehdin tällä reissulla poiketa Tishbillä ja Sternillä. Melko monta jäi vielä ensi reissuillekin...

Ei pääse nälkä Israelissa yllättämään- voiko joku vielä väittää, ettei maa kiinnostaisi ainakin vähäsen..?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

   

   

 TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!