* * *
Michelin-oppaankin suosittelema El Faro de El Puerto on todellinen ravintolalöytö ja antaa huikeasti vastinetta rahalle.
* * *
Satuin El Puerto de Santa Maríaan syntymäpäivänäni, joka nykyään on aina vähän sellaisen välitilinpäätöksen aikaa. Vuosi vuodelta se tase vain näyttää jäävän Talvivaaraakin tappiollisemmaksi.
- Olen taas vuoden vanhempi
- Ja myös muutaman kilon painavampi
- Urakehitykseni ei ole edennyt senttiäkään (eipä ole kyllä pankkitilini saldonikaan...)
- En ole vieläkään löytänyt urheilulajia, joka kelpuuttaisi minua olympiajoukkueeseensa
- Nobel-ehdokkuuksieni määrä on yhä nolla
- En ole edelleenkään naimisissa George Clooneyn kanssa.
Alan epäillä, että olisi aika aloittaa totuttelu ajatukseen siitä, että osa noista ei tule välttämättä koskaan toteutumaan. Etenkään tuo jälkimmäinen.
Niinpä päätin aloittaa totuttelun paneutumalla kakkoskohtaan lounaalla El Faro de El Puertossa.
Niinpä päätin aloittaa totuttelun paneutumalla kakkoskohtaan lounaalla El Faro de El Puertossa.
El Faro-ryhmällä on varsin hyvä ravintola myös Cádizissa, mutta tämä edustaa niistä vähän raikkaampaa ja modernimpaa otetta. Ravintolan sijainti tosin on vähän hankala ja kävelymatkaan uppoaa helposti puoli tuntia.
Saavuin lounaalle siis paitsi masentavan George Clooneyttömänä, myös yltä päältä hiessä (ja helteessä sulanut sandaali jalkaani hiuslenkillä nyöritettynä). Ottakaa siis suosiolla taksi.
Saavuin lounaalle siis paitsi masentavan George Clooneyttömänä, myös yltä päältä hiessä (ja helteessä sulanut sandaali jalkaani hiuslenkillä nyöritettynä). Ottakaa siis suosiolla taksi.
Ravintola koostuu pääsalista sekä pienempiä annoksia tarjoilevasta La Barrasta. Majakasta nimensä saaneen ravintolan seiniä koristavat maalaukset kuuluisista majakoista ympäri maailman.
Ravintola on kerännyt mainetta mm. kattavalla ja mielenkiintoisella viinilistallaan. Hinnat ovat kautta linjan espanjalaiseen tyyliin kuitenkin todella kohtuulliset.
Päädyin yhdeksän ruokalajin tastingmenuun (eivät ne kilot itsestään kartu - kyllä niiden eteen on tehtävä vähän töitäkin!) joka kustansi viineineen 58€.
Mainitsinko jo, että viinit sisältyivät hintaan? Ja että niitä olikin sitten heti kaksi pulloa; yksi valkoinen ja toinen punainen.
Mainitsinko jo, että viinit sisältyivät hintaan? Ja että niitä olikin sitten heti kaksi pulloa; yksi valkoinen ja toinen punainen.
Valkoinen oli sattumalta paikalliselta tuottajalta Osbornelta, jonka kellareissa olin juuri viettänyt varsin viihtyisän aamupäivän.
Alkuun osteria ja merilevää. Kaikenlaiset afrodisiakit ilahduttavat aina, kun ainut seuralaisesi loppupäiväksi olet sinä itse...
Sitten päivän mustekala-annos: tänään se oli cevicheä. Erinomainen vinegrette toi annokseen onnistuneesti särmää.
Ostereita ja mustekalaa? Ooh, mikä päivä.
Ostereita ja mustekalaa? Ooh, mikä päivä.
Sitruksinen turskaceviche oli hedelmäisen hapokkaalta makumaailmaltaan ehkä vähän turhan samanlainen edellisen annoksen kanssa, mutta hyvää ja raikasta joka tapauksessa.
Seuraava ruokalaji yhdisti kaksi andalusialaista klassikko-annosta: uppopaistetut munakoisot berenjenas fritas sekä Córdoban vastineen gazpacholle salmorejon. Onnistuneen rapeat munakoisot.
PS. Salmorejon reseptin löydät blogista täältä.
Pääruoista ensimmäisenä tarjoiltiin savustettua ankanrintacarpcciota tryffeliöljyllä. Yksi suosikkiannoksistani.
Ostereita ja mustekalaa ja ankkaa? Tämä oli hyvä päivä.
Ostereita ja mustekalaa ja ankkaa? Tämä oli hyvä päivä.
Seuraavaksi vuorossa oli tonnikalaa papaijalla, avokadopyreellä ja sahramisella sitruschutneyllä. Tonnikalassa hyvä kypsyys.
Ostereita ja mustekalaa ja ankkaa ja tonnikalaa? Todella hyvä päivä!
Kasviksilla täytetty lammas näytti retroudessaan masentavankin perinteiseltä, mutta oli todella hyvää. Suurimmaksi tähdeksi nousi yllättäen kuskus, joka oli parasta koskaan syömääni.
Ostereita ja mustekalaa ja ankkaa ja tonnikalaa ja lammasta? Lisää näitä päiviä!
Sitten suklaan kautta...
... jälkiruokaan. Helado de queson eli juustojäätelön näkeminen listalla ei saanut juustokammoista allekirjoittanutta hyppimään innosta, mutta ei se onneksi mistään manchegosta oltu tehtykään. Tuorejuusto antoi sille ihanan happamuuden.
(Haluatteko muuten kuulla paljastuksen? Tätä reseptiä on nyt valmisteltu kotona tulevaa kirjaa varten!)
Ja ettei nälkä jäisi (!), tuli kahvin kanssa vielä pientä makeaa. Ruoka oli paitsi hyvää, sitä myös oli paljon. Rahalle saa täällä todellakin vastinetta.
Ahh - koko reissun nautinnollisimmat 165 minuuttia.
Vatsa täynnä onkin hyvä ottaa suunnaksi Sherrymaan viimeinen kolkka: Sanlúcar de Barrameda! Onko paikka entuudestaan kenellekään tuttu?
PS. Jotta edes jollain meistä olisi parempi onni näissä avioitumisaikeissaan, laitetaas käyntiin arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Tracy Bloomin hauskan kirjan. Vielä on nimittäin kesää (ja sitä riippumatossa loikoilemisaikaa hyvän kirjan ja rosé-lasillisen kanssa) jäljellä...!
Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta - muista siis jättää myös yhteystetosi (sähköposti).
Arvonta suoritetaan ensi sunnuntaina 14.8.
* * *
PS. Jotta edes jollain meistä olisi parempi onni näissä avioitumisaikeissaan, laitetaas käyntiin arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Tracy Bloomin hauskan kirjan. Vielä on nimittäin kesää (ja sitä riippumatossa loikoilemisaikaa hyvän kirjan ja rosé-lasillisen kanssa) jäljellä...!
Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta - muista siis jättää myös yhteystetosi (sähköposti).
Arvonta suoritetaan ensi sunnuntaina 14.8.
* * *
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
