sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Keppanakellarissa

Ruokaintoilijat matkustavat oikean ravintolan perässä vaikka toiseen maahan. Trendejä syntyy ja kuolee, ja ollakseen todellinen elämys odotetaan aterian olevan kaikkia aisteja kokonaisvaltaisesti stimuloiva. Eipä sillä, kyllä minäkin olisin ihan ilolla vaikka El Bullin käynyt testaamassa. Täytyy kuitenkin sanoa, että tähänastisen elämäni absurdein ravintolakokemus löytyi niinkin eksoottisesta paikasta kuin Karkkilasta. Tai no, jostain sieltä päin ainakin. Nettisivujensa mukaan ravintola on "Liesjärven kylän mittavin". 

Mitään tienviittoja tai mainoksia ei ravintolalla ole. Pitää vain tietää oikea risteys, josta kääntyä Forssan ja Karkkilan väliseltä kakkostieltä yhä vain synkemmäksi muuttuvalle metsätielle. Sitä noin kahdeksan kilometriä ajeltua alkaa silmille putkahdella mitä koomisempia kylttejä. Ja värivaloja. Ja puutarhatonttuja. Hyvä matkailija: Tervetuloa Keppanakellariin. 




Canon ei ollut mukana, joten kännykkäkuviin on tyytyminen. Jotka eivät missään nimessä tee paikalle kokemukselle oikeutta. 




Keppanakellari on perustettu vuonna 1992. Alkujaan se oli kauppa, joka kasvoi omistajansa yritteliäiden suunnitelmien myötä ravintolaksi ja lopulta melkoiseksi paikalliseksi legendaksi. Sitä se on jo juomavalikoimansa myötä: tarjolla on mm. 280 eri olutmerkkiä ja 470 (!) eri viskilaatua. Kaikkiaan eri juomia löytyy yli tuhannelta merkiltä. Paikkaa pyörittää yhä sama perhe: nyt juomia on laskemassa jo seuraava sukupolvi.




Aika selvää oli, että kirjoitettava paikasta olisi. Ja vähintään yhtä selvää, ettei mikään arvosteluasteikko, jonka puitteissa esimerkiksi Helsingin ravintoloita arvioi, tulisi täällä pätemään.  Sisustustaan (sisustuselementteihin sisältyy kaikkea käyntikorteista oluttölkkeihin, ulkomaisiin seteleihin, rekisterikilpiin ja täytettyihin riikinkukkoihin), ilmapiiriään, taustamusiikkiaan (Finnhits forever!)  ja ruokalistaansa myöten tämä on paikka, jossa kello lakkasi lyömästä jo vuosia sitten: reliikki, mutta varsin riemukas sellainen. 




Ja kaupanpäällisiksi saa varsin päteviä elämänohjeitakin.





Aavistelimme, ettei alkuruoille olisi erityistä tarvetta. Oikeassa olimme.

Listalta löytyy niin kanaa ( "tai no, voihan se olla kukkoakin"), kalaa kuin lihaakin (niin possua kuin "hullua lehmää") ja se olikin varsin hulvatonta iltalukemista.




Seuralainen päätyi lampaaseen ja oli oikein tyytyväinen. En (tapojeni vastaisesti) edes yrittänyt analysoida lautasen sisältöä - en yksinkertaisesti kyennyt. Hyvää se kyllä oli.




Itse olin kuin huvipuistossa. Sitä kun on tottunut viileän vähäeleisten ravintoloiden viileän vähäeleisten listojen otsikoihin "possua ja maa-artisokkaa", niin lukihäiriöhän tätä listaa läpikäydessä iski. Vaikka valintahan oli selvä siinä vaiheessa, kun nauta-osastolta löytyi tämä...




... joskin seuralainen oli kyllä vakaasti sitä mieltä, että sairaalareissuhan siitä tulisi jos tuon kaiken söisin. "Onko sulla mitään käsitystä, kuinka paljon lihaa on 400 gr?" kysyi hän epäuskoisena. No ei tietenkään ole - en minä ole tottunut ruokalistoihin, joissa tuollaisia edes mainitaan! Otin ja söin. Ihan kaiken. Ja ilolla. Riisin jätin sentään pois...

Pihvi oli toiveiden mukaisesti todella medium miinukseksi kypsennetty ja perunat olivat ihanan rapeita. Ja kyllä - tuo tomaatti on todellakin koristeltu hillosipulilla. 




Ja pitihän se jälkiruokaosastokin testata. Crème brûléesta puuttui se rapea sokerikansi ja olihan se vähän kylmääkin. Hyvää sen on tosin täytynyt siltikin olla, koska ei siitä näköjään mitään kuvatallennetta ehditty dokumentoida.

Keittiö oli jo menossa kiinni, mutta letut suostuttiin vielä paistamaan. Sanoisin, että voissa olivat paistettu. Sellaisella kunnon valurautapannulla. 

Ruokalistassa jopa opastetaan, että gluteenittomuus onnistuu, mutta maidottomuus ei - heillä kun tykätään voista ja kermasta. Ja mehän ei valitettu!




Kaikenkaikkiaan ratkiriemukas kokemus. Menisin uudelleenkin. Palvelu oli mutkatonta ja iloista ja reissusta jäi (älyttömän ähkyn lisäksi) todella hyvä fiilis. 

Suosittelen poikkeamaan ihan ehdottomasti. Ja Helsingin pöytävarauksenjonottelurumbasta ei täällä tarvi mitään paineita ottaa -  niitä kun täällä ei oteta laisinkaan!




________________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       




6 kommenttia :

  1. Good work! The legenda Keppana on blogissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yes it is :-)! Ihan huikee mesta :-)! ja hei - niillä tuhruisilla kännykkäkuvilla!!!

      Poista
  2. Riemastuttavan kuuloinen paikka :). Pakkohan tuolla on pysähtyä, jos nurkille sattuu.

    VastaaPoista
  3. Onpa erikoisen hauska paikka;D Tiesittekö tuosta etukäteen vai löytyikö sattumalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli kyllä hulvaton :-) onneksi tuo navigaattori oli perillä mitä metsän siimeksestä löytyisi - itse aloin olla siellä pimeässä metsässä ilman mitään kylttejä olla jo melkoisen skeptinen...

      Poista