Oiva Pari: piirun verran parempia pizzoja

Nyt on vuorossa Pernod Ricardin OivaPari- reseptikilpailun kolmas ja viimeinen viini ja sen myötä viimeinen kisareseptimme. Ja mahdollisesti jopa paras. Tämä on nimittäin yksi ihan parhaita asioita joita keittiöni on koskaan tuottanut. Kunnia tuotekehittelystä täytyy kyllä antaa Naapurinpojalle, josta on tässä muutaman kuukauden kuluessa kuoriutunut niin mitä kiitollisiin koekaniini, mitä oivallisin edustusvaimo, mitä mainioin ravintolakriitikko ja melkoinen visiönääri ihan tuolla keittiön puolellakin! Mm. kilpailun edellinen osuus, 1865- viinin pariksi kehitetty nyhtölammasburgeri syntyi hänen ideastaan. Nyt miehen innovaatiolla ei ole rajaa: seuraavaksi hän kuulemma aikoo lanseerata kaiken tämän nyhtämisvillityksen innoittamana kaikkien kasvisyöjien iloksi riuhtosellerin (!) Sitä odotellessa siis...!

Viimeinen kilpailuviini Gato Negron Cabernet  Sauvignon on Suomen myydyin viini ja syystä: se on helposti juotava ja tanniineiltaan sen verran pehmeä, että se on helppo yhdistää moniinkin ruokiin. Meillä syntyi heti ajatus yhdistää sitä pizzaan. Kevään ja kesän juhlia ajatellen päätimme kuitenkin tehdä niistä sormisyötäväksi sopivan minikokoisia ja täytteisiin panostamalla vähän tavanomaista parempia. Prosciuttoa, joka ankkaconfit-salaatin makumuistojen innoittamana sai kaverikseen päärynää, halloumisalaatista ylijääneitä kuivattuja karpaloita korostamaan Gato Negron marjaisia sävyjä ja paahdettuja pinjansiemeniä antamaan rapsakkuutta. Vähän rucolaa antamaan keväistä vihreyttä, sekä päärynän hedelmäisyyttä tasapainottavaa pippurisuutta ja rosmariiniöljyä antamaan hieman jotain extraa. Nämä ovat muuten pizza biancoja, eli valkoisia pizzoja. Tomaattikastiketta ei näissä ole siis lainkaan. 

Pizzataikinan voi muuten briossitaikinan lailla tehdä jääkaappiin kohoamaan jo edellisenä päivänä, jolloin hiivan määrän voi vähentää jopa puoleen. Rosmariiniöljyn voi puolestaan tehdä jo viikkoja etukäteen.

2 normaalipizzaa tai 15 kpl minipizzoja

Pizzapohja:

1/4 - 1/2 pkt tuorehiivaa (riippuen nostatusajasta)

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

2 rkl (rosmariini) oliiviöljyä

5,5 - 6,5 dl hienoja (durum)vehnäjauhoja

Murustele hiiva veden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten suola ja öljy ja lopulta jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa tasaiseksi, pehmeäksi ja kulhon reunoista irtoavaksi taikinapalloksi, peitä kelmulla ja anna levätä jääkapissa muutaman tunnin tai vaikka seuraavaan päivään.

Prosciutto-päärynä-brie-pizzat:

300 gr brie-juustoa

150 gr prosciuttoa

1 päärynä

1/2 dl kuivattuja karpaloita

tarjoiluun: 1/2 dl paahdettuja pinjansiemeniä, rucolanlehtiä, (rosmariini)oliiviöljyä

Rosmariiniöljy:

2,5 dl oliiviöljyä
2 oksaa rosmariinia

Kuumenna öljy kattilassa rosmariinin kanssa miedolle lämmölle, niin ettei se vielä poreile (muuten rosmariini palaa ja antaa öljylle kitkerän maun). Anna jäähtyä ja pullota. Säilyy huoneenlämmössä

Leikkaa prosciutto koosta riippuen pitkittäin kahteen tai kolmeen suikaleeseen. Kuori päärynä, halkaise pituussuunnassa, poista kova ydin ja leikkaa siivuiksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kauniin kullanruskean värin. Anna jäähtyä.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kukin niistä viiteen pieneen taikinapalloon. Kaulitse ohuiksi pyörylöiksi. Levitä niiden keskelle muutama siivu brie-juustoa, 1-2 siivua (koosta riippuen) päärynää. Ripottele päälle karpaloita ja aseta päälle prosciuttosiivu.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos sinulla on pizzakivi, laita se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, laita käyttämäsi uunipelti uuniin kuumenemaan - tämä edesauttaa pohjan rapsakoitumista. Nosta pizzat kuumalle uunipellille leivinpaperin päälle ja paista n. 7 minuutin ajan. Entisestään rapsakkuutta saa, jos pizzapohjat pistelee ja esipaistaa muutaman minuutin ajan ennen täytteiden lisäämistä - tällöin brie ei myöskään ehdi palaa ennenkuin pohja on kypsä.

Ripottele valmiiden pizzojen päälle muutama rucolanlehti, paahdettuja pinjansiemeniä ja kruunaa vielä koko komeus pienellä lorauksella öljyä.  Parhaimmillaan kaveriporukan kanssa jaettuna ja hedelmäisen, pehmeätanniinisen punaviinin kanssa. Hei, miten olisi vaikka Gato Negro!

Blogia pidempään seuranneet tietävätkin jo täällä dokumentoidun juustokammoni. Mutta aijai. Kyllä lehmät nyt lentävät ja helvetissä varmasti järjestellään luistelukilpailuja - näistä en nimittäin saanut tarpeekseni. Kokeilkaa vaikka - ihan naurettavan hyviä!

* Postaus toteutettu yhteistyössä Pernod Ricardin OivaPari-reseptikilpailun kanssa - viinit ovat maahantuojan lahjoittamia *

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Ankkaconfit-päärynäsalaattia

Sillä volyymillä, millä jääkaappimme varantoja täydennetään, on toisinaan paikallaan hieman inventoida sinne unohtuneita jämiäkin. Ja hetkeksi taas hämmästellä että mihin ihmeeseen kaikki se ruoka katoaa? Niin, ja pitäisihän kesää kohden keventääkin. Etenkin jos meinaa kesähäidensä vaatetuksen hoitaa jotain muuta kuin laskuvarjotehtaan poistomyynnin kautta...

Tämä salaatti on juuri tuollaisen hävikinminimoimisoperaation tulos. Anopinhurmauskakkuun käyttämättä jääneet päärynät, libanonilaisesta lammaspizzasta ylijääneet granaattiomenansiemenet... ja cassouletia varten confitoitujen ankankoipien jämät. Jos ette ole sitä confitia vielä tehneet, suosittelen. Kun sen muutaman tunnin keittelyn on kerran jaksanut, on sinulla jääkaapissa kuukaudeksi herkkua, josta taikoo luksusta arjen keskelle koska vain! Tarjouksessa olevia ankankoipia varten kannattaa muuten Itä-Saksan salaisen poliisin omistautuneisuudella kytätä erään saksalaisen halpamarket-ketjun keskiviikkoisin jaettavista lehdyköistä...! Jos satut niitä löytämään, ota niin paljon kuin jaksat kotiin kantaa!

Noista granaattiomenansiemenistä sen verran, että mikään "halkaise hedelmä, koputtele puukapustalla kuorta ja siemenet putoavat itsestään"- metodi ei kyllä minulla ole koskaan toiminut. Itse olen kokenut helpoimmaksi leikata hedelmän puoliksi ja puolikkaat vielä puoliksi. Ne siemenet kun asustavat rykelminä sellaisissa kennoissa, niin hieman sitä hedelmänneljännestä taivuttelemalla pääsee aina käsiksi yhteen kennoon, josta ne on helppo (ja sotkuton!) kuopaista kerralla ulos.

Jos juusto on muuten juttusi, antaisi brie tai vuohenjuusto tähän myös kivan lisän!

Annoksesta riittää elegantisti neljälle, avokätisesti kahdelle

70 gr rasiallinen rucolaa tai salaattisekoitusta

2 confitoitua ankankoipea

1 päärynä
1 (pienehkö) sellerinvarsi

1 punasipuli

60 gr kuivapaahdettuja cashew-pähkinöitä

1/2  granaattiomenan siemenet

tarjoiluun: granaattiomenamelassia

Kuumenna ankankoipia grillivastuksen alla 220 asteessa kunnes nahka rapeutuu. Irrota nahka, riivi liha haluamasi kokoisiksi paloiksi (vaikka haarukalla - tässä vaiheessa se hajoaa jo ksketuksesta!) ja mausta suolalla ja pippurilla tarvitatessa. Kuori ja siivuta punasipuli ohuesti. Kuori päärynä, halkaise pituussuunnassa, poista kova ydin ja leikkaa pitkittäin siivuiksi. Leikkaa selleri n. puolen sentin siivuiksi. Paahda pähkinöitä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat kauniin värin. Muista vahtia, sillä ne palavat helposti.

Kokoa salaatti. Aseta salaatinlehdet, sipulirenkaat ja sellerinpalaset lautaselle ja levitä päärynäviipaleet päälle. Lisää joukkoon ankanliha ja ripottele päälle pähkinät ja granaattiomenansiemenet. Tarjoile granaattiomenasiirappilorauksella.

__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Päärynäjuustokakulla anopin suosioon

Noniin. Uuden rakkauden myötä on elämään tullut paljonkin uusia asioita. Niinkuin ne kitarat ja vahvistimet. Että voikin yhteen kotiin mahtua latureita ja sähköjohtoja ja kaapeleita... Onneksi kohta on tulossa myös uusi koti (oikealla keittiöllä! Jonne mahtuu jopa ruokapöytä!! Ja astianpesukone!!! Ja ihan oikea uuni!!!! Ei ole riemulla rajaa!!!!!), joten pitihän tämänkin jossain vaiheessa tapahtua: sen ensimmäisen anoppilavierailun.

Tunteet olivat ilmeisen pelonsekaiset molemmin puolin. Anoppi kun taitaa ihan oikeasti lukea blogiakin. Ja oli huolissaan siitä, että "mitä sille ruokabloggarille oikein uskaltaa tarjota?" Oli kuulemma lopulta alkanut kyseenalaista jopa sitä, osaako edes kahvia keittää oikein (!) Ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun tuohon huoleen olen törmännyt, joskin harvemmin se ihan tuollaisiin mittakaavoihin on mennyt. Ihan turhaa se huoli on - jos ruoka on rakkaudella tehtyä, on se aina hyvää. Eikä mikään Michelin-kokki taitaisi syrjäyttää isäni spagettia jauhelihakastikkeella lempiruokarankingistäni! (Ei sillä, Askin ja Chef & Sommelierin arvoisa väki - olen enemmän kuin halukas kokeilemaan sitä. Yhteystietoni löytyvät täältä).

Ja sotaanhan ei soitellen lähdetä. Eikä moiselle ensivierailulle ilman kakkua kainalossa. Konsultaatiokierroksen jälkeen päädyin juustokakkuun. Jonka kuori saa (jouluisen) makunsa piparkakkumurusta ja ruskistetusta voista, joka antaa sille ihanaa pähkinäisyyttä. Täytteen voi halutessaan tehdä kokonaan tuorejuustosta tai puolestaan kokonaan turkkilaisesta jogurtista. Päärynäisyyttä voi lisätä marinoimalla noita päärynäsiivuja hetken aikaa ennen täyttämistä roiskauksella Xanthéa. Ja tietysti tämän voi halutessaan tehdä myös omenoista, jolloin tarvittavaa potkua löytyy Calvadoksesta. Persikka ja vaikka rommi voisi olla muuten myös aika mielenkiintoinen yhtälö...!

Pohja:

300 gr piparkakkumuruja

115 gr ruskistettua voita

Hienonna piparimurut tehosekoittimessa. Sulata voi ja anna sen ruskistua niin, että siitä alkaa nousta pähkinäinen aromi. Sekoita piparimurujen joukkoon tasaiseksi, märkää hiekkaa muistuttavaksi seokseksi. Vuoraa 20 - senttisen (korkeareunaisen) irtopohjavuoan reunat ja pohja leivinpaperilla ja painele seos sen pohjalle ja reunoille (n. 5 sentin korkeudelle) tiiviiksi, ohueksi levyksi. Anna jähmettyä jääkaapissa puolisen tuntia. Esipaista kymmenisen minuuttia 175 asteessa ja anna jäähtyä. Tee sillä välin täyte.

Täyte:

100 gr maustamatonta tuorejuustoa

150 gr turkkilaista jogurttia

3/4 dl sokeria

1/2 tl vanilja-aromia 

3/4 tl kardemummaa

1/2 sitruunan raastettu kuori

1 rkl maissitärkkelystä tai perunajauhoa

2 kananmunaa

2-3 päärynää (koosta riippuen)

Vatkaa kananmunat kevyeksi vaahdoksi ja sekoita sitten joukkoon muut ainekset. Vatkaa (sähkövatkaimella, jotta saat mahdollisimman tasaisen lopputuloksen!) tasaiseksi ja kaada n. 1/3 jäähtyneelle pohjalle. Kuori päärynät, halkaise pitkittäin ja poista siemenkodat. Siivuta n. 3 mm paksuisiksi siivuiksi pitkittäin ja, aloittaen ulkoreunalta ja edeten kakun keskelle päin, asettele ne sitten lomittain samansuuntaisesti juustokakkumassan päälle pystyyn. Älä menetä hermojasi, jos täydellinen ruusuke ei ihan heti muotoudukaan, välejä on helppo tilkkiä kunhan suurin osa siivuista on saatu aseteltua. 

Tuo ruusuke on toki sen verran nätti itsessäänkin, että voi sen jättää myös näkyviin, jolloin reunoista kannattaa tehdä matalammat ja tehdä täytettä vain puolen annoksen verran. Kaada sitten loput juustokakkumassasta siivujen päälle ja paista 175 asteessa n. tunti. Suunnilleen puolessa välissä peitä vuoka foliolla, jottei se saa liikaa väriä. Katkaise lämpö ja anna kakun olla uunissa vielä toinen tunti.

Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja asettua vielä kylmässä muutaman tunnin ajan tai vaikka seuraavaan päivään. Ja jotta saisi vähän lisäjännitystä elämään, kannattaa se kakku kuvausvaiheessa vielä rikkoa, mennä ihan psykoosiin ("ei tuota voi kenellekään tarjota! KENELLEKÄÄN! ETENKÄÄN TULEVALLE ANOPILLE!!"), varastaa naapuritalon pihalta oksia ja yrittää niillä epätoivoisesti peittää ne ongelmakohdat. Sitten onkin aika pistää mekko päälle, hyperventiloida hieman, hymyillä ja toivoa parasta...!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?