Välimerellisissä pikkujoulutunnelmissa - jouluinen maalaisterriini possusta (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Älä anna tämän rustiikkisen maalaisterriinin vaikuttavan ulkomuodon hämätä - sen valmistus on nimittäin paljon helpompaa kuin kuvittelitkaan. Etukäteen valmistettavana se on täydellinen herkku stressittömään joulupöytään!

* * * 

Ruoan parissa työskentelevänä suurin osa ajastani kuluu  - ei niin yllättäen - keittiössä. Niinpä olen (välillä kantapäänkin kautta) oppinut arvostamaan laadukkaita työkaluja ja Heirolin verkkokauppa on tullut tutuksi. Tämä postaus on osa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ruokabloggarille se on aarreaitta, jossa ostoslista kasvaa kuin varkain. Onneksi joulu on ihan nurkan takana - taidan nimittäin ulkoistaa hyvissä ajoin muutaman hankinnan joulupukillekin...! Toivelistallani roikkuvat ainakin nämä ihanat valurautaiset blinipannut ja tämä upea cooler. Lisää lahjavinkkejä löydät täältä.

Ostosten tekeminen Heirolin verkkokaupassa on vielä varsin vaivatontakin: muutamassa päivässä ihanuudet ovat jo kotiovella! Yli 50 € tilauksiin saa ilmaisen toimituksen ja yli 120 € tilauksissa kotiinkuljetuskin tulee kaupan päälle. 

Ihan niinkuin tässä blogissakin, Heirolilla halutaan kannustaa ihmisiä viettämään enemmän aikaa ruokapöydän ääressä. Yhteinen ateria kun on paitsi ruoan, myös rakkauden jakamista. 

Yhteistyössä Indiedaysin ja Heirolin kanssa sain varaslähdön joulutunnelmiin suunnitellessani tyttöporukkamme pikkujoulut. Etenkin viime aikoina tuon kirjaprojektin myötä on aika ollut kortilla - ihan niinkuin kirjailijapoloisen kärsivällisyyskin. 

Ystävät ovat onneksi kestäneet tämänkin emotionaalisen vuoristoradan ja nyt ollaankin jo voiton puolella. Ja mikäs sen parempi tekosyy kokoontua taas saman pöydän ääreen herkuttelemaan!

Joulu tuli etuajassa myös tämän ruokabloggarin keittiöön - olin kokkaustarvikeostoksilla (taas) kuin lapsi karkkikaupassa. 

Rakkautta ensisilmäyksellä oli tuo kuvassa näkyvä punainen emalipata, joka on ollut kotiuttamisen jälkeen käytössä harva se päivä. Siinä valmistuvat niin pitkään haudutetut padat, simpukat, keitot kuin nytkin pöydästämme löytynyt ikisuosikki pataleipä. Ihanan jouluisessa värissään se on vielä niin kauniskin, että sen kantaa pöytään ilomielin!

Rakastan astioita, ja kuulun siihen koulukuntaan, jolle niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ihan erityisen heikko kohtani ovat kakkuvadit, kuten tuo First-malliston jalallinen tarjoiluvati. 

Ei siinä meillä tosin aina kakkuja nähdä- yhtä hyvin siihen voi kattaa suolaistakin tarjottavaa. Se tarjoaa myös näyttävän tavan vaikka hedelmien esillepanoon. 

Samaa sarjaa on myös jouluisen maalaisterriinin tarjoiluastia. Luuposliininen First-mallisto on muotokieleltään yksinkertaisen tyylikäs ja siten myös helposti yhdistettävissä jopa minun iloisen kirjavaan, kirpputoreilta rakkaudella hamstrattuun eripariastiakokoelmaani. 

Kantakaupunkiasujana on neliöitä minunkin keittiössäni varsin rajallisesti, minkä vuoksi arvostan astioissakin monikäyttöisyyttä. 

Tuo terriini esimerkiksi saa kauniin muotonsa pinnoitetusta puolikuun muotoisesta viipalevuoasta, jossa valmistuvat terriinin lisäksi myös vaikka kakut. 

Illan jälkiruokana toimineet sitruunaiset rosmariinipiparit valmistuivat ihanilla lumihiutaleen muotoisilla pikkuleipämuoteilla, jotka olivat niin kauniita, että pääsivät koristamaan joulukuustammekin. 

PS. Pipareiden ohjeen löydät blogista ensi lauantaina!

Meidän pikkujoulujamme vietettiin luonnollisesti varsin välimerellisissä tunnelmissa. Avainsanana oli ihanien makujen lisäksi kauan kaivattu kiirettömyys ja stressittömyys. Niinpä kaikki kattauksesta löytyvä oli joko helppoa ja nopeaa tai etukäteen valmistettavissa. Niinpä emäntäkin pääsi pitkästä aikaa ihan vain istumaan ja nauttimaan. Niin seurasta kuin viinilasillisesta (jos toisestakin!)

Terriinit ovat tähän erinomainen vaihtoehto. Meidän pöydässämme nähtiin tästä kakkuvuoasta kauniin ulkomuotonsa saava kuha-mätiterriini sekä illan ehdoton tähti, tämä rustiikkinen maalaisterriini possusta. On muuten ♥

Ulkomuodollaan se tekee takuuvarmasti vaikutuksen vieraaseen kuin vieraaseen, mutta yllättävän helppo se on (ei sitä tosin niille vieraille tarvitse kertoa!) On tämä muuten myös erinomainen ja varmasti tervetullut ruokalahjakin!

Aikaa sen tekoon kannattaa tosin varata, se pitää nimittäin valmistaa tarjoilua edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään. 

8-10 hengelle

Jouluinen maalaisterriini possusta:

400 gr kassleria (tai porsaan lapaa)

250 gr kananmaksaa

200 gr porsaan kylkeä (ilman kamaraa)

1 kananmuna

3/4 dl Valdespino Oloroso Blend Medium-sherryä (tai konjakkia tai portviiniä)

75 gr pistaasipähkinöitä

75 gr kuivattuja karpaloita

1 1/2 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna

1 1/2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/4 tl jauhettua maustepippuria

Lisäksi: 2 pkt (á 180 gr) pekonisiivuja

Taputtele kananmaksan pinta kuivaksi. Kuutioi kassler ja possunkylki. Heitä pois kovat rasvaiset palat. Mittaa puolet kasslerista ja porsaankyljestä kananmaksojen sekä kananmunan kanssa tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siirrä toiseen kulhoon. 

Lisää tehosekoittimeen loput kasslerista ja possunkyljestä ja aja rouheaksi seokseksi. Yhdistä ne maksaseokseen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä peitettynä kylmään maustumaan 4 tunniksi (tai vaikka seuraavaan päivään). 

Irrota pekonisiivut toisistaan ja toisesta päästä kiinni pitäen venytä niitä hieman pidemmiksi. 

Vuoraa käyttämäsi (n. 1 l vetoinen) vuoka pekonilla niin, että ne jäävät hieman lomittain. Leikkaa kaksi pekonisiivua puoliksi ja käytä palat vuoan päihin. 

Lusikoi terriinimassa vuokaan ja käännä pekonisuikaleet massan päälle. Peitä terriini vuoan kokoisella leivinpaperiarkilla ja kääri vielä tiukasti folioon.

Lämmitä uuni 170 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 150). Aseta terriinivuoka sitä hieman suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan sen verran kiehuvaa vettä, että se yltää terriinivuoan puoleenväliin. 

Kypsennä n. 75 minuuttia, kunnes terriini alkaa irrota vuoan reunoilta ja sen keskelle työnnetty tikku tulee ulos kuivana ja kuumana. Nosta terriinivuoka uunivuoasta. Aseta sen päälle paino (esim. muutama säilyketölkki)  ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä sitten kylmään seuraavaan päivään. 

Poista paino, avaa folio ja kumoa terriini varovasti vuoastaan tarjoiluastiaan. Tarjoa lisänä esim. pikkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai mustaherukka- tai karpalohyytelöä.

* * * 

Joulu tulee etuajassa myös yhdelle teistä lukijoista - teidän kesken arvotaan nimittäin 75€ lahjakortti Heirolin verkkokauppaan! Mitä sinun toivelistallasi on? Käy valitsemassa verkkokaupan valikoimista oma suosikkisi ja linkitä se kommentteihin. 

Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin eli 6.11.2016 saakka. Muista siis jättää kommentteihin myös yhteistietosi! Arvonnan säännöt löydät täältä.

* Yhteistyössä Indiedays , Blogirinki Media ja Heirol * 

___________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

     

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Jerusalem Mixed grill, jerusalemilainen katuruokaklassikko - sisäelimiä ja sipulia pitaleivässä

* * * 

For English please see here

* * *

Meorav Yerushalmi lienee teille kaikille täyttä hepreaa? Sitä se toki onkin. Jerusalem Mixed Grillin nimellä tunnettu ruokalaji on yksi Jerusalemin katuruokaerikoisuuksia, jonka kerrotaan syntyneen iki-ihanalla Mahane Yehuda-torilla. Kuten arvata saattaa, tätä nykyä useampikin ravintola väittää olevansa sen keksijä.

Kyseessä on niin legendaarinen ruokalaji, että se pääsi vuonna 2009 Guinnessin ennätystenkirjaankin. Maailman suurin koskaan valmistettu annos painoi reippaat 200 kiloa, pienin taas oli kolikon kokoiseen pitaleipään koottu annos. 

Paikasta riippuen ruokalajin koostumus vaihtelee. Siinä voi olla niin grillitasolla kypsennettyä lammasta kuin kanaakin, mutta lihaa on aina jatkettu sisäelimillä, kuten kananmaksalla ja haimalla. Toisinaan se on tehty kokonaan sisäelimistä, joka näin tammikuiseen köyhäilyyn käy enemmän kuin hyvin - ne kun ovat halpoja, hyviä ja ravintorikkaita. Ja oman linjani mukaista: jos sitä lihaa syödään, niin syödään sitten mahdollisimman kestävästi ja hyödynnetään eläimestä ihan kaikki.

Oli liha mitä tahansa, ruoasta löytyy aina myös sipulia sekä aromaattinen seos mausteita, jotka antavat sille sen upean maun, joka kuljettaa samantien takaisin Lähi-idän toreille, maustebasaareihin ja katukeittiöihin, 

Itse käytin jo aikaisemmin blogissa esiteltyä bokharat- mausteseosta, jonka ohjeen löydät täältä. 

Neljälle

Jerusalem mixed grill - sisäelimiä ja sipulia:

300 gr kanansydämiä

300 gr kanan kiivipiiroja

300 gr kanan maksoja

1  iso sipuli, rouheina viipaleina

2 rkl bokharat- mausteseosta

suolaa, pippuria

öljyä paistamiseen

Tarjoiluun: pitaleipiä, tahinikastiketta

Huuhtele kivipiirat ja kanansydämet. Kiehauta kattilallinen suolattua vettä ja keitä kivipiiraa ja sydämiä hiljalleen poreilevassa vedessä kannen alla muutaman tunnin ajan, kunnes ne ovat mureita. Kuori pinalle kerääntyvä mahdollinen vaahto.

Pyyhi kananmaksat kuiviksi talouspaperilla ja leikkaa muutamaan osaan. 

Kun kivipiirat ja kananmaksat ovat valmiita, kuumenna n. 4 rkl öljyä paistinpannussa. Lisää sipuli ja ruskista kunnes sen on pehmennyt ja saanut väriä. Lisää sitten bokharat, pyörittele hetki, jotta aromit heräävät sekä kananmaksat. Paista kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat ruskistuneet, mutta eivät vielä täysin kypsiä. 

Valuta kivipiirat ja kanansydämet ja lisää pannuun. Pyörittele hetki, jotta kaikki saavat osansa mausteista. Suolaa ja pippuroi. Tarjoile esim. pita-leivän täytteenä tahinikastikkeen, haluamiesi vihannesten sekä amban, irakilaisen mangipikkelsin kanssa. Ohjeen ambaan löydät täältä.

Tahinikastike:

2 dl tahinia

1 sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

2 rkl tuoretta hienonnettua persiljaa

suolaa, pippuria

1/2 - 1 dl kylmää vettä

Ravistele käyttämäsi tahini tasaiseksi. Mittaa kulhoon kaksi tahini ja notkista se sitruunamehulla. Lisää sitten valkosipuli ja persilja ja sekoita. Lisää sitten kylmää vettä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mielesi mukainen. Suolaa ja pippuroi maun mukaan.

Itsetehtyihin pitaleipiin löydät reseptin täältä.

Muita pitaleivän täytteeksi sopivia virikkeitä ovat myös esim. 

- turkkilainen salaatti

- israelilainen salaatti

- punakaali-fenkolicoleslaw

- muhammara eli syyrialainen paahdetuista paprikoista tehty tahna

- mutabbal, eli paahdetuista munakoisosta tehty tahna
- tsatsiki

- marinoidut punasipulit
- korianteri-valkosipuli-lime-dressing

Ja nyt kun on vatsa ruokittu, on aika jatkaa matkaa. Suuntana Palestiinalaisalueet ja Hebron, tuo maanpäällinen  helvetti! Hiphei!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Juhannuskalenterin 11. luukku: Karitsan kateenkorva tartar-kastikkeella

* * * 

For English please see here

* * * 

Olen elämässäni syönyt kateekorvaa kahdesti. Toisella kerralla se oli juuri sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla: mehukasta ja kermaisen täyteläistä. Toisella kertaa se oli sitä, mitä se ilmeisesti useimmiten on: paksusti paneroitua ja kuivaksi paistettua, jolloin se tuo mieleen lähinnä viikon vanhat kalapuikot.

Itse en ole kateenkorvia koskaan tehnyt enkä muista niihin kaupoissa tai kauppahalleissa edes törmänneeni. Tähän tuli tervetullut muutos saatuamme Familian viimeisimmässä lähetyksessä myös paketin karitsan kateenkorvia. Doing ja boing sanoivat ruokahullun silmät ja sydän.

En aio valehdella: työtä ja aikaa nämä vievät. Mutta niiden mieto maku ja mehukas rakenne ovat kyllä varsin ainutlaatuisia. Kateenkorva on siis (nuorten) nisäkkäiden rintaontelosta löytyvä rauhasmainen elin. Jossain luin sen rakennetta verrattavan aivoihin, joka tosin sekään ei varmaan ole omiaan herättämään kovinkaan kiihkeän positiivisia mielikuvia. Jos kuitenkin olet avarakatseinen herkuttelija ja uskot kestävämpään lihansyömiseen eli koko eläimen hyödyntämiseen (jota epäilen ja toivon sinun olevan, koska luet tällä hetkellä minun, etkä vaikka Johanna Tukiaisen blogia!), suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä herkkua tämä on!

Karitsan kateenkorva on kuitenkin sen verran pienikokoista, että ajatukset leivittämisestä sai hylätä samantien. Niinpä tyydyin kiehauttamisen jälkeen  kierittelemään ne maustetuissa jauhoissa ja paistamaan niihin pannulla väri ja rapea pinta.

Itse maku näissäkin on mieto, mutta mehukas ja täyteläinen, joten lisukkeeksi suosittelen jotain ärhäkämpää ja hapokkaampaa, kuten vaikka tätä unelmaista tartar-kastiketta. Myös tämä piccata-kastike toimisi! Itse kevensin tartar-kastiketta korvaamalla puolet majoneesista turkkilaisella jogurtilla, mutta toki sen voi tehdä kokonaan majoneesistakin. Yrtteinä voi käyttää joko pelkästään persiljaa tai osan voi korvata tillillä tai rakuunalla. 

Kateenkorvia peittää sellainen kalvo, jonka kuoriminen homman isoin urakka on. On oma asiasi, irrotatko kalvot liotuksen vai vasta keittämisen jälkeen. Liotuksen kylmä vesi saa kateenkorvia puhdistaessaan aikaan sen, että kalvo on helpommin havaittavissa, mutta ainakin omasta mielestäni itse irrottaminen onnistuu helpoiten keitetyistä kateenkorvista. Niissä se kalvo erottuu sameana kerroksena kateenkorvan pinnalla. PS. Varaudu siihen, että kalvoa irrottaessasi kateenkorvat helposti hajoavat pienempiin osiin. Käyttökelpoisia silti kaikki!

Karitsan kateenkorvat:

Alkuruokana esim. salaattipedillä neljälle

500 gr karitsan kateenkorvaa

Liota kateenkorvat runsaassa kylmässä suolatussa vedessä (muutama litra vettä + muutama rkl suolaa) 2-3 tunnin ajan, kunnes vesi on valutettaessa täysin kirkasta. Vaihda vesi puolen tunnin välein. 

Kateenkorvien keittoneste:

3 litraa vettä

3 valkosipulinkynttä hieman runnottuna

1 rkl kokonaisia mustapippureita

3 rkl suolaa

2 laakerinlehteä

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta. Lisää joukkoon sitten valutetut kateenkorvat ja keitä juuri ja juuri poreilevassa vedessä noin seitsemän minuutin ajan, kunnes kateenkorvat tuntuvat kiinteiltä. Nosta liemestä ja anna jäähtyä. Kaikista nopein vaihtoehto on upottaa ne jääveteen. Jos et siistinyt kateenkorvia ennen keittämistä, tee se nyt.

Leivittämiseen: muutama dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta (esim. riisi-)jauhoja, suolaa, pippuria

Paistamiseen: ruokaöljyä tai voita (tai näiden sekoitusta)

Kierittele kateenkorvat maustetussa jauhoseoksessa ja paista (joko pannulla tai uppopaista öljyssä) niiden pintaan kaunis väri. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoa tartar-kastikkeen kanssa.

Tartar-kastike:

1 dl majoneesia

1 dl turkkilaista jogurttia

1,5 rkl hienonnettuja pikkukurkkuja (tai suolakurkkua)

1,5 rkl hienonnettuja kapriksia

1,5 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta

0,5 tl pikkukurkkujen nestettä

2 rkl hienonnettua, tuoretta persiljaa

0,5 tl- 1 tl sinappia

suolaa, valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään ja anna mielellään maustua kylmässä puolisen tuntia. Tarkista sitten maku ja suolaa ja pippuroi maun mukaan. 

Viinisuosituksia meillä ei tällä kertaa ole vain yhtä tai kahta vaan peräti kolme: niin hyvin kaikki viikonlopun lounaalle avaamamme pullot tämän herkun kaveriksi kävivät. Ehkä meillä oli tuuria? Ehkä alamme ihan tosissamme oppia jotain? Ehkä sillä ei edes ole väliä...?

Valkoisista paras vaihtoehto oli tämä: italialainen Sartorin Marani Appassimento (11.99€). Sen sitruunaisuus heräsi eloon tartar-kastikkeen kanssa piristäen kokonaisuutta erinomaisesti. 

PS. Lue lisää viinistä ja sen Garganega-rypäleestä edellisestä blogipostauksestamme, jossa tämä osoittautui erinomaiseksi paritukseksi myös mango-chilikanallemme!

Vaan huono ei ollut tämäkään: chileläinen Viña Tarapacán Reserva Chardonnay (9,99€) (kyllä: Chardonnay näyttää tehneen kevään myötä paluun keittiöömme pitkällisestä maanpaostaan!) 

Viini heräsi eloon hieman hengitettyään ja sen rotevampi olemus ja hienoinen tammisuuden mukanaan tuoma mausteisuus antoi koko annokselle ihan eri lailla ryhtiä ja mielenkiintoa. 

Tämä oli toinen suosikkimme: Vuoden Viinit 2015- kisassa omassa sarjassaan parhaanakin palkittu Brancott Estate South Island Pinot Noir (13,08€).

Pinot Noir on rypäle, jossa vallitsevista preferensseistämme poiketen suosimme uuden maailman tuotoksia - niistä kun löytyy sellaista lämpöä, keveyttä ja marjaista täyteläisyyttä, joka meihin ja kokkaamiimme ruokiin erityisesti vetoaa. Etenkin Uusi-Seelanti on osoittautunut hyväksi kohteeksi (suosikki? mm. Lähi-idän makujen kanssa oivallisesti toimiva Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir).

Pinot Noir on ihastuttavaa paitsi sellaisenaan, mutta esimerkiksi juuri tartar-kastikkeen hapokkaiden ja suolaisten elementtien kanssa se pehmenee aivan mahtavan harmoniseksi ruokaviiniksi. Muista siis tämä, jos etsit viiniä ruokaan, joka sisältää suolakurkkuja, kapriksia, oliiveja tai vaikka chiliä. 

Yhteistyössä:

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Oiva Pari: kanansydän-yakitori

Juuri uudelleen käynnistyneessä Oiva pari- reseptikilpailussa nostetaan nyt pikaruokaa gourmet-tasolle. Viime osakilpailussa ylevöitimme pizzaa ankkaconfitilla ja haudutetulla fenkolilla, tämänkertaisessa suuntasimme katseemme Aasian katukeittiöihin. 

Kaikennäköiset tikunnokkaan työnnetyt ja grillissä paistetut lihat ovat niitä katukeittiöiden ja pikaruokien kulmakiviä - menipä maailmassa sitten mihin tahansa. Aasian toreilla ne ovat erityisen hyvin edustettuina ja siellä niistä eläimistä myös hyödynnetään ihan kaikki. Lautaselle saattaakin päätyä melkolailla mitä tahansa keuhkoista jalkoihin. Meillä ei ihan noin eksoottiseksi heittäydytty, vaan tyydyttiin kanansydämiin, jotka ovatkin sellaista herkkua, että toivoisin ihmisten niitä rohkaistuvan käyttämään enemmänkin. 

Meidän yakitori-vartaamme saivat niskaamme teriyaki-kastikkeen. Niin että en nyt sitten tiedä, miksi tätä kutsua. Kanansydän-yakitoriksi? Teriyaki-kanansydämiksi? Teriyaki-yakitoriksi? Noita termejä voi tosin huoletta pyöritellä ilman pelkoa kielen menemisestä solmuun - tämänkertainen kisaviini on nimittäin... wait for it... alkoholiton!

Kyllä, Jacob's Creek on tuonut markkinoille Unvined-sarjan, josta löytyy alkoholiton punainen (Shiraz) sekä valkoinen (Riesling). Näitä viinejä sitten tosiaan löytyykin sieltä maitokaupan hyllyltä...! Tervetulleen lisän alkoholittomien viinien tarjontaan ne tarjoavatkin, sillä omat kokemukseni niistä laadukkaimmistakin ovat jättäneet toivomisen varaa. Maku niissä on ollut suorastaan muscatmaisen makea vailla kummoistakaan syvyyttä. Makeutta on tosin tässäkin kisaviinissä: sokeria kerrotaan pullossa olevan peräti 53 g/l, joskin kaloreita (supermallit huomio!) viinissä on puolet normaaliversiota vähemmän. 

Punaviini vaatii tuottajankin mukaan vielä hieman työtä, mutta Unvined Riesling on Rieslingiksi tunnistettava. Siinä on pirteää hedelmäistä mineraalisuutta, mutta hapokkuus ei alkoholittomassa yllä lähellekään normiversiota. Aasialaisten makujen kanssa Riesling on kuitenkin tunnetusti toimiva kombo, joten sieltä mekin kisareseptiin inspiraatiomme haimme. Ja siinä, missä hapokkaampi viini olisi selkeästi kaivannut kaverikseen kalan ja äyriäisten keveyttä, toimii tuo vähäisempi hapokkuus ja aavistuksen makeampi maku myös tällaisten lihaisampien vaihtoehtojen kanssa. Oiva pari siis, tämäkin!

Pikaruoankaan ei tarvitse olla pullamössöhiilarimättöä (vieläkö ne supermallit ovat kuulolla?), vaan leivän sijaan vartaat voi kääräistä myös salaatinlehteen. Me täytimme salaattiveneet limelorauksesta hieman sitä kaivattua happoa ja kuulautta saavalla rapsakalla porkkana-kurkku-mungpapu-salaatilla ja tarjoilimme vartaamme niiden mausteisuutta tasapainottavan täyteläisellä kookosmajoneesilla. Jep, oiva pari.

Teriyaki-kanansydänvartaat (n. 10 kpl)

600 gr kanansydämiä

Teriyakimarinadi:

3 dl soijakastiketta

1/2 dl miriniä tai makeaa sherryä

1 dl sokeria

5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 limen kuori suikaleina

grillaukseen: sesaminsiemeniä

Huuhtele ja valuta kanansydämet. Sekoita marinadin ainekset keskenään pienessä kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut. Tarkista maku ja lisää halutessasi sokerin määrää. Anna jäähtyä ja kaada kanansydänten päälle. Anna marinoitua kylmässä seuraavaan päivään. 

Nosta kanansydämet marinadistaan ja pujoita liotettuihin vartaisiin. Siivilöi marinadi ja kaada kattilaan ja redusoi kovalla lämmöllä (varo ettei se pala tai kuohu yli) kunnes se sakenee paksuksi glazeksi (tässä menee noin 20 minuuttia). 

Paista vartaita 200-asteisessa uunissa 5 minuuttia, käännä ja paista toiset 5 minuuttia. Nosta pois uunista ja kuumenna uuni 250 asteeseen grillivastuksilla. Valele vartaat teriyaki-glazella ja ripottele päälle sesaminsiemeniä. Paada grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan kunnes kastike karamelisoituu ja siemenet saavat hieman väriä.

Tarjoile sellaisenaan tai rapean salaatin ja kookosmajoneesin kera. 

Salaatti:

3 isoa porkkanaa

1 kurkku

200 gr mungpavunituja

1 limen mehu

tarjoiluun: tuoretta korianteria

Kuori porkkana ja suikaloi ohuelti. Halkaise kurkku, kaavi siemenet teelusikalla ja suikaloi. Jos käytät tölkki-ituja, valuta ne ja yhdistä muiden ainesten kanssa. 

Kookosmajoneesi:

1/4 dl majoneesia

3/4 dl kookoskermaa (kylmässä säilytettyä, jähmettynyttä kookosmaitoa)

1 limen kuori

suolaa

Sekoita ainekset, anna maustua hetken aikaa kylmässä, tarkista maku ja tarjoile. 

*Yhteistyössä Pernod-Ricardin Oiva Pari-reseptikilpailun kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

(Kanan)sydämet syrjällään

Streat Helsingissä suurella innolla suoraan hiiligrillistä nauttimamme kanansydämet herättivät halun saada (niitäkin) lisää. Ja Hakaniemen hallin luottokauppiaaltahan niitä löytyi! Tein näitä ensimmäisen kerran erään sunnuntailounaamme aloittajaisiksi vähän huolissani, koska ovathan ne kuitenkin sydämiä. Ja näyttävätkin siltä (raukat - siellä ne ovat jonkun rinnassa verta pumpanneet ja sydän syrjällään odottaneet että koska se poika oikein soittaa ja sitten tulleet särjetyksi kun sitä soittoa ei koskaan tullutkaan...!) Onneksi vieraiden reaktiot eivät sydäntäni särkeneet, vaan nämä veivät heidänkin... no, sydämensä.

Näistä on sittemmin tullut meidän tämän kesän grilliherkku - Tukkataikuri vienosti pyytelee jo seuraavaa satsia...!

Helppoja nämä ovat kuin mikä. Meillä näitä tehtiin niin punaviinimarinadilla kuin ihan au naturelkin ja aika lailla tasan menivät mielipiteet siitä kumpi oli vieläkin parempaa.  Kovin lihaisia nämä kyllä ovat, joten etenkin jos grillillä näitä teet, pidä huoli siitä, että se on tarpeeksi kuuma ja siitä, että annat näille tarpeeksi aikaa: sellainen 4 minuuttia/ puoli menee ihan kevyesti.

Alkuruokana n. neljälle - kuudelle

600 gr kanansydämiä

(rosmariini)öljyä

suolaa, mustapippuria

Punaviinimarinadi:

3 dl punaviiniä
1,5 oliiviöljyä
4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 isoa rosmariininoksaa

Jos käytät marinadia, sekoita sen ainekset ja anna sydänten marinoitua ainakin muutaman tunnin, mutta mielellään seuraavaan päivään. Pyyhkäise liika marinadi pinnasta pois, pujottele vartaisiin, suolaa ja pippuroi ja paista grillissä/ parilapannulla kypsiksi. Jota näihin syntyisi sellainen kaunis, kunnon grillattu pinta, koita muistaa olla sohimatta. 

Jos skippaat marinadin, saa näihin halutessaan lisää makua myös suolaamalla ne. 

Suolaliuos:

1 l kylmää vettä
3/4 dl suolaa
2 rkl sokeria

Yhdistä ainekset sekoittaen, kunnes sokeri ja suola ovat liuonneet. Lisää kanansydämet, peitä ja anna maustua kylmässä ainakin 3 tuntia. Valuita ja taputa kuiviksi. Pujottele vartaisiin (muista liottaa puisia vartaita tunnin verran), pyyhkäise rosmariiniöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa. Ja sen rosmariiniöljyn ohjeenhan löydät täältä!

Tarjoile salaatin ja karamelisoiduista sipuleista tehdyn kastikkeen kanssa. Me viimeistelimme omamme vielä kuivapaahdetuista pähkinöistä rouhitulla murulla.

Kastike:

4 keltasipulia

1 rkl voita 

muutama rkl oliiviöljyä

1/2 rkl balsamicoa

1 rkl sokeria

1/2- 1 tl sinappia (maun mukaan)

1/3 tl sesam (tai pähkinä)öljyä

1,5 dl vettä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

Tarjoiluun: pähkinärouhetta (macadamia-, cashew- tai hasselpähkinää)

Kuori ja siivulta sipulit ohuelti. Kuumenna voi ja öljy kattilassa. Lisää sipulit, sokeri ja balsamico. Anna karamelisoitua keskilämmöllä 30-40 minuuttia tarkistaen välillä, etteivät ne pala. Sipuleista tihkuva neste ja öljy-voi-seoksen tulisi riittää, mutta lisää tarvittaessa hieman vettä. Kun sipuleissa on kaunis väri ja ne ovat keittyneet kokoon, anna niiden hieman jäähtyä ja soseuta. Lisää muut ainekset ja mausta. Tarjoile huoneenlämpöisenä.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Higado de pollo con higos y vino de Oporto - kananmaksaa viikuna-portviinikastikkeessa

Kyllä se on aina mielessä. Se ruoka, nimittäin. Silloinkin kun en ole juuri parasta aikaa kokkaamassa tai syömässä (sellaisiakin hetkiä on!). Niin pää, Bloggerin luonnoslista kuin erinäiset epämääräiset ruutuvihkon sivuille ohimennen raapustetut listat ovat täynnä asioita joita pitäisi tehdä ja kokeilla. Tämä on hyvä esimerkki - siellä se on roikkunut, to do-listalla Benalmadenan viimekesäisestä (!) feriasta lähtien! 

Onneksi ruoka itse ei vie aikaa kuin noin varttitunnin. Ja on vielä helppoakin. Ja hyvää. Siis todella hyvää. Göbbelsin charmilla varustetulta kuulostavan personal trainerinsä antamia ohjeita riemukkaasti uhmaten Tsatsikimestari otti jopa leipää (!) saadakseen talteen kastikkeen viimeisetkin tipat. Minä puolestaan varastin Naapurinpojan lautasenpohjan kastikkeenjämät... Caring is sharing. Now go and share!

Tuo OivaPari-reseptikilpailun prosciutto-päärynä-brie-pizzoihin tehtailtu rosmariiniöljy on muuten sen verran kovassa käytössä, että jos et sitä ole vielä tehnyt, niin suosittelen korjaamaan asian mitä pikimmiten. Se on niin ihan aromaattinen, että kyllä sille keittiössäsi käyttöä löytyy!

Alkuruokana/ tapaksina tästä riittää neljälle

600 gr kananmaksaa

1 punasipuli

2 dl portviiniä

1 dl lihalientä

1 dl viikunahilloa

2 oksaa rosmariinia

1/2 rkl voita

ripaus maustepippuria/ neilikkaa

suolaa, pippuria

paistamiseen: rosmariiniöljyä (ohje täällä)

tarjoiluun: salaatinlehtiä, tuoreita kypsiä viikunoita, punasipulirenkaita, paahdettua sipulimurua

Puhdista maksat tarvittaessa. Leikkaa isommat kahtia, niin että palaset ovat samankokoisia ja taputtele kuiviksi. Kuumenna pannulla rosmariiniöljyä ja lisää pannulle 1/2 punasipuli silputtuna sekä maksat. Paista maksoihin hyvä, ruskea pinta. Koita olla kovin sohimatta paloja edestakaisin - muuten ne eivät ruskistu. Kaada pannuun sitten muut ainekset voita lukuunottamatta ja jatka kypsennystä vielä hetken kunnes maksa on vielä rosé. Nosta pannulta ja redusoi kastiketta kovalla lämmöllä kunnes se sakenee. Nouki rosmariininoksa pois, lisää nokare voita, mausta ja tarjoile maksapalasten kanssa.

Portviinin voi minkäänlaisen autenttisuuden nimissä toki korvata sherryllä - käytä silloin sellaista tummaa ja makeaa varieteettia - niihin espanjalaisiin simpukoihin käytetty Oloroso on tähän liian kuivaa ja hapokasta.

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?