Kurpitsagnoccheja salviavoissa

Lihatonta lokakuutahan meillä ei vietetä, mutta kappas vaan - taas on blogissa kasvisruokaresepti! 

Kuten jo tiedätte, Hermesin oranssi on aina ollut heikko kohtani, ja niinpä en voinut vastustaa upeissa oranssin sävyissä hehkuvia kurpitsoitakaan, jotka nyt viettävät sesonkiaan. Gnoccheja siis! Vaikeitahan ne eivät ole, mutta kyllä niihin aikaa saa kulumaan. En minä ihmettele, miksi Italiassa ei ole naisväki perinteisesti työmarkkinoille päätynyt - missäs välissä sellaiseen aikaa on kun pastaakin pitää tehdä!

Tähän annokseen tarvitaan 5 dl kurpitsasosetta, joka tulee yhdestä reilun kilon painoisesta hokkaido-kurpitsasta. Soseen tulee olla aika kuivaa, joten jos käyttämäsi kurpitsasose (riippuu käyttämästäsi kurpitsalajikkeesta) on kovin kosteaa, jätä se valumaan harsolla vuorattuun siivilään jääkaappiin vaikka yönkin yli. Perinteisesti gnocchit tehdään perunasta, mutta onnistuvat ne vaikka porkkanastakin. Tai bataatista.

Aika vaikeaa on arvioida, kuinka monelle tästä annoksesta riittää - suuri osa gnoccheista kun hävisi meillä mysteerisesti lautaselta heti keittämisen jälkeen (valvontakameroiden perusteella syylliseksi epäillään noin 184-senttistä töölöläistä runoilevaa IT-järjestelmäarkkitehtia)  Ilmeisen hyviä siis olivat. Sanoisin kuitenkin että alkuruokana kuudelle - kahdeksalle, pääruokana neljälle. 

Halutessaan gnocchit voi myös pakastaa pyörittelyn jälkeen. Heitä ne sitten pakasteesta kiehuvaan veteen ja kappas -  6-8 minuutin päästä sinulla on käsissäsi höyryävä kulhollinen tuoretta pastaa!

PS. Ne siemenet kannattaa säästää, huuhdella ja hieroa niistä ne kurpitsarihmat pois (kuivan eittiöpyyhkeen välissä onnistuu!) - niillekin on tulossa vielä käyttöä!

Kurpitsagnocchit:

1 reilu kilon painoinen kurpitsa

1 keltuainen

4-5 dl jauhoja (+lisää vaivaamiseen ja pyörittelyyn)

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/3 tl muskottia

Halkaise kurpitsa, kaavi siemenet, aseta leivinpaperille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 200 asteessa tunnin verran kunnes kurpitsa on pehmeä. Kuori lähtee tällöin helposti vetämällä pois. Toinen, nopeampi tapa on kuoria kurpitsa, leikata lohkoiksi ja paahtaa kunnes pehmeitä - lohkojen koosta riippuen n. 20-30 minuuttia. Soseuta ja anna jäähtyä. Tämä kannattaa tehdä vaikka edellisenä iltana.

Sekoita soseeseen keltuainen ja sitten jauhot vähitellen kunnes koossa on pehmeä, kulhosta irtoava eikä kovin tahmea taikina. Käytä vain juuri sen verran jauhoja kuin tarvitsee - suuremmalla jauhomäärällä käsittely kyllä helpottuu, mutta lopputuloksesta tulee helposti pingispallomainen. Vaan äkkiä se näppituntuman oppii! Vaivaa taikinaa kokoon jauhotetulla työtasolla tasaiseksi, jaa neljään osaan ja nämä vielä puoliksi (näin tangoista ei tule liian pitkiä, jolloin niiden työstäminen vaikeutuu). 

Pyörittele sormenpaksuisiksi tangoiksi (ainakin itselläni tämä sujuu helpoiten keittiöpyyhkeen päällä) ja leikkaa muutaman sentin pätkiksi. Siirrä odottamaan kypsentämistä kevyesti jauhotetulle alustalle.

Ennen keittämistä gnocchit pyöräytetään sellaisella gnocchilaudalla, joka painaa niihin ne tunnusomaiset urat. Jos sinäkin kuitenkin kesken kaiken joudut järkytykseksesi tajuamaan, ettet olekaan 103- vuotias taikasorminen italialainen nonna eikä keittiöstäsi moista työvälinettä löydy (!), niin niitä voi litistää kevyesti haarukalla. Liki autenttisen näköisiä (lue: ei sinne päinkään) gnoccheista saa myös, jos ne pyöräyttää ennen kattilaan menoa sellaisen kananmunaleikkurin metallilankaterien päällä. Tämä vaihe myös auttaa karistamaan gnoccheista liiat jauhot. Älä kuitenkaan paineita ota - eiköhän jokaisella nonnalla ole oma kädenjälkensä, joten toteuta vapaasti omaa luovuuttasi ja tee minkä muotoisia ja kokoisia gnoccheja haluat.

Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi ja keitä gnocchit erissä kypsiksi eli kunnes ne nousevat pintaan. Tarjoile sellaisenaan pastan lailla, joko parmesaaniraasteen ja mustapippuriripauksen kera tai haluamassasi kastikkeessa. Kuten vaikka salviavoissa. 

Oikotie onneen tässä on Valion juuri markkinoille tuoma valkosipulivoi, jossa sen mahtavan valkosipulisen maun saa jo voista itsestään. Tuotekehittely tehtiin muuten yhteistyössä muutaman Blogiringin ruokabloggarin kanssa - näin ne bloggarit teidänkin maailmaanne muuttavat! Lisää ohjeita niin valkosipulivoihin kuin ihanaan sitruunavoihinkin löydät täältä.

Salviavoi:

125 gr Valion valkosipulivoita tai
125 gr normaalivoita ja 8  valkosipulinkynttä (maun mukaan voit käyttää enemmän/vähemmän)

4 kourallista salviaa

Ylläolevat määrät riittävät koko annokseen, mutta paista gnocchit vaikka neljässä erässä, jotta niin ne kuin salvianlehdet ehtivät rapeutua. Jos jäytät tavallista voita, kuori valkosipulinkynnet ja runno rakennetta hieman veitsen hamarapuolella. Heitä pannuun voin kanssa ja kuumenna. Lisää sitten salvianlehdet. Anna voin ruskistua (se lopettaa kuplimisen ja siitä alkaa nousta ihana paahteisenpähkinäinen aromi) ja lisää gnocchit. Paista kunnes niissä on hieman rapeaa kullanruskeaa pintaa. Tarjoile. 

Viinisuosituksissa kurpitsan kanssa törmää usein itävaltalaiseen Grüner Veltlineriin. Punaisista veikkaisin kepoisan Pinot Noirin toimivan myös. Hieman houkuttelee myös se sherryisille mustekaloille parittamamme Nerello Mascalesekin. Löytyykö teiltä kokemuksia/ suosituksia?

Lopputulos? I h a n a . Syksyisen lämmittävä, pehmeän täyteläinen ja... no, niin lohdullista kuin ruoka olla voi. Niinpä tämä on myös meidän reseptimme Onko Nälkä- blogin tässä kuussa isännöimään, lohturuoka-aiheiseen bloggareiden kuukauden ruokahaasteeseen!

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?