Viru-hotellin KGB-museo - kerros, jota ei ole olemassa

For English please see here

* * * 

Tallinan Viru-hotellin salaisesta 23.kerroksesta löytyvä KGB-museo yllättää mielenkiintoisuudellaan. Ehdottoman suositeltava vierailukohde!

* * * 

Viru-hotelli oli maan ensimmäinen tornirakennus, joka valmistuessaan vuonna 1972 teki vaikutuksen 22 kerroksen korkeuteen kohoavalla ylväydellään. 

Vielä tuolloin maa oli tukevasti Neuvostovallan alla, ja oli yleisesti tiedetty salaisuus, että todellisuudessa kerroksia oli tuota enemmän.

Ei kerroksen olemassaolosta tänäkään päivänä mitän merkkejä löydy: hissin nappulatkin päättyvät 22:een. 

Ylimmästä kerroksesta löytyy kuitenkin mitäänsanomaton ovi, jonka takana odottavat salaiseen kerrokseen 23 johtavat portaat.

Jos joku sitä sattuikin kysymään, selitettiin oven olemassaolo epämääräisesti "hotellin huoltotehtävillä". 

Vaan yhtä varmasti kuin tuon salaisen kerroksen olemassaolosta tiedettiin, oli paikallisten tiedossa myös se, mitä sieltä oikeasti löytyisi.

KGB:pä tietenkin. 

Kommunistiaikaan täällä, niinkuin kaikkialla muuallakin rautaesiripun väärällä puolen, elettiin tukevasti isoveljen valvonnan alla. 

Seinillä oli korvat ja silmät, vakoilun kohteena niin vieraat kuin henkilökuntakin. 

Hotellin rakennutti Neuvostoliiton virallinen matkatoimisto Inturist. Tämä KGB:n ja NKVD:n; maata pyörittävien salaisten poliisien ja turvallisuuspalvelujen johtama instanssi valvoi ulkomaalaisten vierailuja maahan... ja maassa. 

Inturistin hotellit olivat ainoita, joissa ulkomaalaiset saattoivat yöpyä - paikallisilla niihin puolestaan ei ollut asiaa. 

Virolaisten arkkitehtien suunnitteleman hotellin toteutus annettin suomalaisen rakennusliikkeen tehtäväksi. 

Tarina ei kerro, selvisikö heille, miksi piirrustuksissa vaadittiin niin paljon aukkoja "kaapeleille" ja "johdoille".

Virolaiset itse nauravat, että siinä, missä muualla maailmassa rakennusmateriaalina käytettiin betonia, suosittiin täällä mikrobetonia. 

Mikrofoneja ja kameroita oli kaikkialla: jopa leipälautasissa, jotka katettiin erityisen kiinnostaville vieraille varattuihin; pöytäkarttaan mustalla rastilla merkittyihin erikoispöytiin.

Niiden avulla pidettiin huoli, ettei pelätystä länsimaailmasta vahingossakaan tihkunut mitään puolue-eliitin tänne huolella luoman absurdin rinnakkaistodellisuuden perustaa horjuttavaa informaatiota.

Ihan erityisen tarkkailun alla oli mm. lehdistö. He kuuluivat siihen ryhmään, joka laitettiin aina yöpymään johonkin hotellin 60 kuuntelulaittein varustetusta erikoishuoneesta.

23. kerroksesta avautuvat myös upeat näkymät yli Tallinnan vanhan kaupungin. 

Miltähän täällä on tuntunut KGB-virkailijan istua - vähintäänkin epäillen sitä, että jossain joku tarkkailee häntäkin?

Kommunismi saattaa jonkun naiivin; todellisuudesta hälyttävästi vieraantuneen idealistin harhaisissa mielikuvissa  kuulostaa kovinkin ylevältä ajatukselta, mutta todellisuudessa se ei ole ollut sitä missään.

Täällä, niinkuin kaikialla muuallakin,  leimasi kommunistihallinnon aikaa valvonta, vainoharhaisuus ja valheet. 

Keneenkään ei voinut luottaa; joka ikinen oli potentiaalinen ilmiantaja.

Ulkomaalaisvieraiden osakseen saaman "välittömän asiakaspalveluasenteen" varjolla esitetyt kiinnostuneet kysymykset mm. vierailijan taustoista raportoitiin nekin tänne. 

Tästä huoneesta operaatiota johdettiin. Kuuntelulaite löytyy myös tuosta valkoisesta puhelimesta, punainen puolestaan oli kuuma linja suoraan KGB:n paikalliseen päämajaan.

Informatiivinen mutta yllättävänkin viihdyttävä museokierros pistää pohtimaan. Maailmaa, jota en ehtinyt nähdä; ideologiaa, jota tuskin koskaan tulen  ymmärtämään.

Oliko tämä kaikki vain joku huijaus vai uskoiko joku tähän ihan tosissaan? 

Palveliko aate viime kädessä ketään? 

Jos se oli niin erinomainen, niin miksi sitä piti ylläpitää näin äärimmäisin keinoin; miljoonien ja taas miljoonien ihmisten hengenkin kustannuksella?

Jos tosin jotain olen Bulgarian kaltaisissa, kommunismin jälkipuintia käyvissä  maissa reissatessa oppinut, niin sen, että ei se kansa ole lainkaan niin typerää, millaisena valtaeliitti heidät haluaa nähdä. 

Niin ja sen, että varsin hurtilla huumorilla he ovat tottuneet koitoksistaan selviämään. 

Kylmän sodan aikaan kansalaisia luonnollisesti peloteltiin Amerikan turmiollisuudella, pahansuopuudella ja vääjäämättömän ydinsodan uhalla. Niinpä jokaisen tuli omistaa kaasunaamari, jolla voisi H-hetkellä pelastautua. 

Kansan suussa kulkeneen selviytymisstrategian mukaan tuolloin tulisi vetää maski päähän ja juosta kiireesti lähimmälle hautausmaalle.

(Eihän moisesta kumihupusta oikeasti mitään apua olisi - kyllä he sen tajusivat).

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tuli KGB:lle lähtö talosta eräänä keväisenä yönä vuonna 1991. Kiireellä he yrittivät tuhota jäämistönsä ja tyhjentää paikan salakuuntelulaitteistaan. 

Seuraavana aamuna kaikki virkailijat olivat kadonneet, aivan kuin heitä ei olisi koskaan olemassa ollutkaan. 

Itse huone kuitenkin löydettin vasta kolme vuotta myöhemmin ja on sittemmin kunnostettu yhdeksi Tallinnan omaleimaisimmista museoista.

Museo on pieni, mutta asiantuntevan oppaansa ansiosta todella mielenkiintoinen vierailukohde. 

Opastettuja kierroksia järjestetään niin englanniksi kuin suomeksikin. Pääsymaksu 11€/ hlö, hotellin asukkailta 9€.

Osallistujien määrä on rajattu 20:een. Sen suosiosta johtuen tulee paikka kierrokselle varata etukäteen vaikka Viru-hotellin vastaanotosta. 

Lisätietoa löydät täältä. 

Kuka teistä on ehtinyt vierailemaan Viru-hotellin KGB-museossa? Vai oletteko tutustuneet viraston toimintaan jossain muualla? Millaiset fiilikset teille jäi?

PS. Kokemuksia museosta löydät myös Kohteena Maailma-blogista, Muru Moulta sekä Syö, Matkusta, Rakasta-Meriltä.

PPS. Jos tykkäsit tästä, sinua saattaisi kiinnostaa myös blogin kierros KBG:n karmivassa Riikan-päämajassa!

* * * 

Viru-hotelli & KGB-museo

Viru väljak 4

10111 Tallinna

tel. +372 6 809 300

viru.reservation@sok.fi

* * * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

            

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Miksi matkustaa Bulgariaan?

For English please see here

* * * 

Bulgaria on edullinen ja monipuolinen matkakohde, joka tarjoaa nähtävää niin viiniä, historiaa, kulttuuria, rantoja kuin talviurheilumahdollisuuksia etsivälle.

* * * 

Dinkata. Pamidovo. Velichkovo. Ivayolo.  

Paikannimet vilahtelevat bussin ikkunasta sen mutkitellessa kapeita maalaisteitä, joutuen välillä antamaan tilaa kanakuormassa köröttelevälle ruosteiselle traktorille. 

Rispaantuneet Bulgarianliput roikkuvat talojen seinustoista, verkkaisesti tuulenvireessä huojuen.  

Talojen ikkunat ovat pimeinä, ihmisiä ei näy missään. Ulkona kaikuu vain koirien haukunta. Jostain kohoaa taivaalla laiskasti kiemurteleva savupilvi. 

Kyläbaarin repaleisen muovikatoksen muodostamalla terassilla mies juo loisteputken kelmässä valossa yksinään olutta tuijottaen tyhjyyteen. Ilta on kääntymässä yöhön ja reissuni päätökseen. 

Yritän taistella nukahtamista vastaan hämärässä hiljalleen keinahtelevassa bussissa ja mietin kuluneita päiviä. En tiennyt, mitä Bulgarialta odottaa ja vielä vähemmän tunnun tietävän, mitä olen reissusta saanut.

Ottomaanivallan alta kommunismiin

Bulgarian vuoden 1908 itsenäiseksijulistautumista edelsi liki puolen vuosituhannen mittainen aikakausi Turkin ottomaanivaltakunnan alaisena. Vuonna 1946 valtaan nousivat kommunistit, minkä seurauksena monarkiasta luovuttiin. 

Neuvostoliiton ja muun itäblokin sosialismin murenemisen jälkeen maassa nähtiin demokraattiset vaalit vuonna 1990, joskin kommunistit onnistuivat yhä tuolloin hiuksenhienosti säilyttämään parlamentin enemmistön. 

Kommunistiajan jälkeinen murros kosketti kaikkia yhteiskunnan ja kulttuurin kerroksia ja jossain suhteessa niistä pyristellään eroon yhä vieläkin. 

Eivät kaikki muutokset bulgarialaisten mielestä myöskään parannusta tuoneet: oppaamme totesi mm. terveydenhuollon ja koulutuksen kehittyneen huonompaan suuntaan. 

Bulgarian viimeinen tsaari; vuonna 1943 vain kuusivuotiaana hallitsijaksi noussut Simeon II palasi maanpaosta 2000-luvun alussa. Vuoden 2001 vaaleissa hänen puolueensa sai murskavoiton ja entinen hallitsija nousi maan pääministeriksi. 

Hänen aikanaan Bulgaria otti vahvasti länsimielisen linjan: 2004 maa liittyi NATOon ja kolme vuotta myöhemmin EU:hun. 

Vaikka taloudellinen ja poliittinen tilanne ovatkin maassa parantuneet, ovat terveydenhuoltoon, koulutukseen, työllisyyteen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja korruptioon liittyvät ongelmat vielä varsin todellisia. 

Bulgarialaiset osaavat nauraa itselleen

Bulgarian otettua syksyllä nokkiinsa venäläiskansanedustajan kommentista siitä, kuinka maa tulee vielä ostamaan koko Bulgarian niinkuin se on ostanut jo puolet sen ranta-alueista, syytti kyseinen kansanedustaja bulgarialaisia huumorintajuttomuudesta. Siitä ei todellakaan ole kyse - ehkä kyseisen edustajan olisi kannattanut käydä treenaamassa omaa komiikantajuaan vaikka Krimin suunnalla?

Vaikka vuoden 2016 onnellisuusraportin mukaan bulgarialaiset ovat maailman onnettomimpia kansoja (157 maan tilastossa Bulgaria löytyy sijalta 129; jopa Palestiinalaisalueita ja Iraniakin alempaa), itselleen bulgarialaiset osaavat nauraa. 

Mieleeni palautuu kuulemani vitsi Valkoisen talon maalausurakan kilpailutuksesta, johon Bulgaria antoi kahden muun maan lailla tarjouksensa. 

Hollanti lupasi hoitaa homman miljoonalla, Uusi-Seelanti kahdella ja Bulgaria kolmella miljoonalla. Hämmästyneenä Bulgarian kovasta hintapyynnöstä, oltiin Valkoisesta talosta heihin yhteydessä, jolloin Bulgarian edustaja selitti tilanteen. 

"Ääh, katsos, näin se menee: me teetämme työn miljoonalla niillä hollantilaisilla, sitten minä pidän yhden miljoonan ja sinä sen toisen". 

Bulgaria on monipuolinen matkailumaa

Monipuolisuudellaan Bulgaria on kuitenkin jo tässä ajassa yllättänyt. Maalla on niiden kaikkien tuntemien Mustanmeren Sunny Beach-turistirantahelvettien lisäksi niin paljon muuta annettavaa. 

Edullisia nuo pakettimatkat kyllä ovat: nyt olisi keväälle varattavissa kahdenkin viikon all inclusive-paketteja vaikka Nessebariin reilulla 400 eurolla. 

Maassa on yksi maailman tiheimmistä kuumien mineraalilähteiden verkostoista, joten etenkin maan keskiosa (mm. Velingradin alue) on täynnä niiden varaan rakentuvia kylpyläkaupunkeja.

Jos sen sijaan talviurheilu kiinnostaa, takaavat maan läpi kulkevat Balkanin Alpit mahdollisuuden myös hiihtolomailuun. 

Bansko on hiihtokeskuksista tunnetuin ja sen alppikylämäiset hotellit tarjoavat mahdollisuuden talvilomailuun murto-osalla Keski-Euroopan hinnoista. 

Esim. Borovetsiin järjestetään matkoja kevättalvella Suomestakin: halvimmillaan viikon pakettimatkan puolihoidolla saa reilulla 500 eurolla. 

Maasta löytyy mielenkiintoisia kohteita myös historiasta kiinnostuneille: itse kävisin ainakin katsastamassa Mustanmeren rannalta löytyvän Nessebarin muinaiskaupungin sekä pääkaupunki Sofiasta noin sadan kilometrin päässä sijaitsevan Rilan luostarialueen - UNESCOn maailmanperintökohteita molemmat. 

Viinituristille Bulgaria on iloinen yllätys. Paikallinen viini on edullista, butiikkiviinitiloja on maahan jo kymmeniä ja nousussa oleva taso on paikoitellen todella korkealla. Viinitilakiertelyyn otollisin kohde lienee Traakian laakson alue - lisää vinkkejä tähän löydät blogista täältä.

Ruokamatkailijan Bulgaria: lihaa ja vielä vähän lihaa 

Ruokamatkailijaa ei Sofian ulkopuolinen Bulgaria tosin juurikaan hemmottele. Tämän myöntää Grand Hotel Sofian keittiömestari Joro Ivanovkin. Neuvostoajan jälkeinen murros heijastuu yhä maan ravintoloidenkin tarjontaan: ihmiset haluavat runsautta. 

Tämä näkyy niin reippaissa annoskoissa kuin ruokalistojen paikoin pökerryttävässäkin laajuudessa: tarjolla on monesti kaikkea pihvistä pastaan ja pizzasta wokkeihin. Paikallinen näkökulma on täysin vastakkainen omaani. 

Siinä, missä se minulle kertoo harkinnasta ja erikoistumisesta, on suppeampi tarjonta bulgarialaisille merkki juuri osaamisen puutteesta.  

Lihaa syödään paljon - vastaisku menneisyyttä leimanneelle puutteen ajalle tuokin. 

Bulgarian patriarkan kerrotaan kommentoineen aikanaan maan tuolloiselle kommunistiselle keskuskomitealle, kuinka 35 vuodessa se oli onnistunut siinä, mitä kirkko oli yrittänyt jo yli 2000 vuotta: ihmiset eivät syöneet enää lihaa. 

Ivanov toivoisi näkevänsä täällä mm. Baltian maissa koettua kulinaarista vallankumousta, jossa uusi kokkipolvi tulkitsee maansa ruokaperinteitä, valmistustapoja ja raaka-aineita modernimmalla otteella. 

Bulgariasta hän on kuitenkin ylpeä - ei kai hän muuten olisikaan jättänyt Michelin-tähditettyä uraansa maailmalla - ja kaipaa sen onnistunutta brändäystä. Esikuvakseen hän nostaa tässä ehkä hieman yllättäen juuri pohjoismaisen keittiön, jonka menestystä hän on mm. kansainvälisissä mielenkiinnolla seurannut. 

Omat rajoitteensa asettaa tosin myös raha, joutuu hän myöntämään. Maassa, jossa keskipalkka jää 400 euroon, ei esimerkiksi fine diningille ole juurikaan yleisöä. Edullisesti täällä siis saa vatsalleen täytettä.

Onnistuneita ravintolasuosituksia pääkaupunki Sofiaan löydät blogista täältä ja täältä.

Vasemmalla kädellä vähän sinnepäin

Mieleen muistuu toinen oppaaltamme kuulema vitsi bulgarialaisesta miehestä, joka unessaan saa mahdollisuuden vierailla niin taivaassa kuin helvetissäkin. Taivas ei mieheen tee kummoistakaan vaikutusta, mutta helvettiin sen sijaan alati jatkuvine juhlineen hän tykästyy. 

Kuoleman hetkellä Pyhä Pietari kysyy sitten mieheltä, kumpaan hän haluaisi mennä. Mies luonnollisesti valitsee helvetin, mutta järkyttyykin sinne päästyään pahasti: siellä odottaakin pelkkää ankeutta ja alakuloa. 

Protestoidessaan Pietarille, kuinka hänen unessaan tilanne oli jotain ihan muuta, hymyilee Pietari ja huomauttaa. "Ah, mutta silloin sinä olitkin täällä vain turistina. Nyt sinä olet täällä jäädäksesi!"

Parantamisen varaa täällä on matkailijan kannalta monessakin asiassa, vaikka onko oikeutettua olettaakaan standardien olevan yhteismitallisia? Huippuhotellit ovat kuitenkin monesti huippuhotelleja vain bulgarialaisella mittapuulla: muiden silmään ne näyttävät auttamattoman elähtäneiltä ja neuvostoaikaista loistokkuuskäsitystä henkiviltä. 

Ja vaikka puitteet olisivat esimerkiksi huippuravintoloissa tai -hotelleissa periaateessa muuten kunnossa, jättää mm. asiakaspalvelun täsmällisyys monesti toivomisen varaa. 

Hanavettä ei kannata juoda. Tupakoinnin kieltävän merkin alla hotelleissa on tuhkakuppi. Kolmesta vessasta toimii vain yksi. 

Todennäköisesti ulkonäkönsä perusteella palkattu tarjoilijatyttö vain pyörittelee tympääntyneenä silmiään asiakkaan alkaessa hermostua siihen, ettei tilattua viiniä tai vettä ole vielä kolmannellakaan tilauskerralla saatu tuotua. 

En ole vieläkään varma, kumman Bulgarian minä olen nähnyt: ehkä pintaraapaisun kummastakin? Varmaa kuitenkin on, että kyllä minä tänne palaisin.

Bulgariantuliaiseni teille löydät tuosta alta. Kolmesta reseptistä kaikki ovat muuten yllättäen kasvisruokia - kaksi ihan vegaanejakin!

- Patatnik- bulgarialainen perunamunakas mintulla

- Bob Chorba - bulgarialainen papukeitto
- Lyutenitsa - bulgarialainen tahna paahdetusta munakoisosta, paprikasta ja tomaatista

Blogin aikaisemmat Bulgarianpysähdykset löytyvät tästä:

- Bulgaria viinimatkakohteena
- Bulgaria - holokaustin valopilkku
- Secret by Chef Petrov - ravintolalöytö Sofiassa
- Kosmos Sofia - Bulgarianreissun paras ravintola
- Rhodope-junalla läpi Balkanin Alppien
- Plovdivin vanha kaupunki hurmaa historiallaan
- Sofia - kirkkojen ja kontrastien pääkaupunki



Löytyykö sieltä Bulgariankävijöitä? Minkälaisen kokemuksen maa teille jätti?

*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Bulgaria - holokaustin synkkien vuosien valopilkku

For English please see here

* * * 

Bulgarian kansa pelasti rohkealla vastarinnalla juutalaisväestönsä varmalta kuolemalta. Tarina on hämmästyttävä... ja totta. 

* * * 

Vain muutama päivä Tampereelta kotiutumisen jälkeen istun lentokoneessa, ympärilläni taas joukko tamperelaisia. Tällä kertaa tosin paikallisia viiniharrastajia.

Koneen valmistautuessa laskuun avautuvat ikkunasta syksyisenruskeat näkymät. Ankean näköisiä lähiöitä, rapistuneita maalaismaisemia. Ulkona yhä laiskasti laiduntavien lehmien hajun voi liki haistaa. 

Viimeistään lentokentällä turkisreunusteisiin saappaisiin (kymmenen sentin koroilla, tottakai!) ja muovitimantein koristelluihin aurinkolaiseihin sonnustautuneiden naisten yliampuva estetiikantaju paljastaa, missä päin maailmaa ollaan. Tervetuloa Bulgariaan!

Seurueen muiden jäsenten siirtyessä keräämään matkatavaroitaan, kiirehdin minä lähimmälle kioskille ostamaan savukkeita. Havahdun yllättyneenä niiden kalleuteen: melkein samoissa hinnoissa ne ovat täälläkin! Vasta myöhemmin muistan, että EU-jäsenyydestä huolimatta on täällä yhä käytössä paikallinen valuutta leva, minkä seurauksena euroissa hinnat ovat hieman alle puolet leva-vastineistaan. 

Kioskin poika tervehtii minua ujosti hymyillen. "Shalom!" Olen hetken hämilläni, ennenkuin muistan kaulassani roikkuvan Daavidin tähden. Onkohan se ihan viisasta? Olisiko se parempi laittaa laukkuun? Itä-Euroopan maat kun ovat taas kerran otsikoissa kasvavan antisemitisminsä vuoksi. 

Bulgaria on kuitenkin eri maata, kuten sen poikkeuksellinen historiakin osoittaa. Siinä, missä suurin osa Itä-Euroopan juutalaisista kohtasi kuolemansa joko paikallisissa ghetoissa tai keskitysleireillä, on Bulgarian tarina 50 000 juutalaisensa pelastamisesta liki varmalta tuholta hämmästyttävä. Tarina on paitsi uskomaton, myös totta ja yksi tuon synkän vuosikymmenen harvoja valopilkkuja. 

Akselivaltojen kanssa liittoutuneessa Bulgariassakin juutalaisväestöön kohdistui sodan edetessä enenevässä määrin rajoituksia. Vuonna 1943 maa solmi salaisen sopimuksen, jonka puitteissa 20 000 juutalaista oltiin lähettämässä miehitetyssä Puolassa sijaitseville keskitysleireille. 

Siirtojen oli määrä alkaa maaliskuun 10. Kuljetusvaunujen saapuessa nousi Bulgaria kuitenkin kapinaan. 

Niin tavallinen kansa kuin uskonnolliset johtajat järjestivät mielenosoituksia ympäri maan ja uhkasivat estää junien liikkeellepääsyn vaikka sitten raiteille heittäytymällä. Bulgarian hallitukselle virtasi vetoomuksia, joissa vaadittiin suunnitelmista luopumista. 

Erityisesti tästä on kiittäminen kolmea miestä: ennen sotaa oikeusministerinä toiminutta Dimitar Pesheviä, Bulgarian ortodoksikirkon päätä Stefan I:stä sekä Plovdivin metropoliitta Kirilliä. Näistä jälkimmäinen sai alaisensa mm. väärentämään tuhansia kastetodistuksia estääkseen juutalaisväestön karkotukset.

Yhdessä he saivat lopulta ylipuhuttua Bulgariaa tuolloin hallinneen tsaari Boris III:n, joka puolestaan vakuutti Hitlerin ja Eichmannin siitä, että juutalaisten työpanos oli maalle välttämätön. 

Syitä niin kirkon kuin tavallisten bulgarialaisten osoittamaan rohkeaan vastarintaan voi vain arvailla. 

Miksi juuri Bulgariassa? 

Miksei vastaavaa nähty muualla? 

Mitä kaikkea sellaisella olisikaan saatu aikaan...

Yksi syy on varmasti juutalaisväestön pitkällä historialla maassa. Heitä on ollut täällä ainakin 100-luvulta jaa lähtien ja rinnakkaiselo eri väestönosien kesken on Bulgariassa ollut rauhallista. Itse asiassa juutalaisia on ollut täällä pidempään kuin itse bulgarialaisia. 

Toiseksi syyksi siihen, miksi natsi-ideologia ei ottanut täällä oikein tuulta alleen, on arveltu Bulgarian omaa historiaa. Puoli vuosituhatta turkkilaisimperiumin sorron alla sai ilmeisesti aikaan sen, ettei bulgarialaisia kovin helpolla voitettu uuden viharetoriikan puolelle. 

Perverssillä tavalla tilannetta auttoi myös yhteistyö Natsi-Saksan kanssa. Juutalaisten vihollisen kanssa liittoutuminen antoi Bulgarialle epäilemättä paremmat edellytykset puolustaa juutalaisväestöään, kuin mitä sillä olisi ollut Saksan miehittämänä.

Ei tarinalla toki kaikkialla yhtä onnellista loppua ole: Saksan miehittämien, mutta Bulgarian hallinnoimien alueiden (Kreikan Traakia, itäinen Makedonia ja Serbian Pirot) 11  000 juutalaista kerättiin kokoon maaliskuun 3. ja 4. välisenä yönä, viikko ennen Bulgarian suunniteltuja kuljetuksia. 

Luoteis-Bulgariassa Danuben varrella sijaitsevan Lomin ja Wienin kautta he saavuttivat lopullisen määränpäänsä: Treblinkan. 

11 päivää myöhemmin heitä oli enää jäljellä reilu 10.

* * * 

PS. Jos reissukohteideni juutalainen historia kiinnostaa enemmänkin, löydät niistä lisää tietoa blogin arkistoista:

- Tukholman suuri synagoga ja Ruotsin juutalaisten historia

- Juutalainen Korfu

- Riikan juutalaisghetto ja holokaustimuseo

*Matkayhteistyössä Viinitimo ja European Trade House*

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!