#minullaonunelma #meilläonunelma

Olen väsynyt, turhautunut, järkyttynyt, kauhistunut, surullinen, pettynyt, vihainen ja hämmentynyt. En ollut ajatellut jaksavani tuntojani enää täällä jakaa, mutta en taida olla voimattakaan. Tämä on minun Suomeni, jota tässä nyt tuhotaan. Niinpä juuri nyt tarvitaan ääntä; ääntä joka hukuttaa alleen oppivuosiaan isoon ääneen läpikäyvät ollit. Juuri nyt tarvitaan tervettä Suomen sisua. 

Koska toimin työni puolesta Hommaforumin ja muiden alan "keskustelu"palstojen tikkatauluna, ovat viime päivien tapahtumat pitäneet psyyken kovilla. Olen saanut kuulla olevani huora, typerä huora, horo, vitun horo (terveisiä vaan Pasurisen Pekulle!) idiootti, naiivi, pottunokkafeministi ja tietysti henkilökohtainen suosikkini: punavihervasemmistofemakkosuvakkimädättäjä. Yksi toivoo, että minut raiskattaisiin, toinen taas ei usko, että kelpaisin edes raiskattavaksi. 

Ja monikulttuurisuus on siis se painajainen, jota vastaan tulee taistella voittoon saakka?

Minä olen suomalainen. Ihan aikuisten oikeasti ja etnisesti. Isoisäni oli itse tosin Karjalan evakkoja eikä tarvitse montaa sukupolvea mennä sukupuussa taaksepäin, ennenkuin sieltä löytyy paremman elämän perässä niin Ruotsiin, Amerikkaan kuin Australiaankin lähteneitä.

Mutta minulla on ollut myös unkarilainen äitipuoli. Itse taas olen ollut parisuhteessa ranskalaisen ja englantilaisen kanssa. En siksi, että he sattuivat olemaan ulkomaalaisia, vaan siksi, että me satuimme sopimaan yhteen. Ehkä Olli ymmärtää, eläähän hän itsekin monikulttuurisessa parisuhteessa maahanmuuttajavaimonsa kanssa? Yksi ystävistäni on naimisissa portugalilaisen, toinen amerikkalaisen ja kolmas norjalaisen kanssa. Yksi oli naimisisssa nigerialaisen kanssa ja kasvattaa nyt miehen kuoltua puoliksi nigerialaista, ja siten juuri sellaista Ollin kammoamaa monikulttuurista lasta. Joka on muuten valmistunut Suomen ykköslukiosta ja edustanut Suomea maajoukkuetasolla muutamassakin urheilulajissa. En todellakaan osaa sanoa, kumpi noista on kammottavampaa. 

Minulla itselläni on etuoikeus olla kasvattamassa kummitytärtäni, maailman kauneinta, hauskinta ja itsepäisintä lasta. Joka on syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko kaksivuotisen elämänsä. Häntä ja toisiaan rakastavien suomalaisen äitinsä ja liberialaisen isänsä kanssa. 

Aikaisemmat kollegani ovat olleet mm. saksalaisia, hollantilaisia, irlantilaisia, irakilaisia, puolalaisia ja australialaisia. Tällä hetkellä työskentelen somalialaistaustaisten kanssa. Ystäväpiiristäni, joka on minulle kuin toinen perhe, löytyy puolestaan niin etiopialaista, etelä-afrikkalaista, portugalilaista, intialaista, israelilaista, palestiinalaista, somalialaista, englantilaista, espanjalaista, italialaista, unkarilaista, tsekkiläistä, amerikkalaista, tunisialaista, liberialaista kuin norjalaistakin verta. Ja minä rakastan heitä kaikkia. Vaikka joukosta löytyy niin Chelsean kuin Liverpool FC:nkin kannattajia.

Muslimeja, juutalaisia, kristittyjä. Agnostikkoja ja ateisteja. Heteroita, homoja ja ristiinpukeutujia. Taitaa olla yksi kokkolalainenkin. 

Olen itsekin ollut maahanmuuttaja. Olen asunut Englannissa, Tunisiassa, Israelissa ja Palestiinalaisalueilla. Espanja oli vielä muutama vuosi toinen kotini. Noiden lisäksi olen reissannut noin 20 muussa maassa ja opiskellut kaikkiaan 11 kieltä.

Keittiössäni kokataan paljon mm. aasialaista ruokaa. Monesti taustalla kaikuu musiikki Lähi-idästä. Rakastan intialaisia elokuvia, usein ilman postironisuuden häivääkään.

Itse olen todellakin kokenut kaiken tämän rikkautena. Elämäni ihmiset ja asuinpaikat ovat avartaneet maailmaani, opettaneet minulle paljon ja kasvattaneet niin kulttuurista kompetenssiani kuin minua ihmisenä. Minä tässä koen voittaneeni. Mutta jos sinä olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi ilman altistumista muille kulttuureille, se on sinun valintasi. Ei sinun tarvitse syödä muunmaalaista ruokaa, vaihtaa uskontoasi, opetella muita kieliä, matkustella ulkomailla, muuttaa sukupuolista suuntautumistasi tai mennä naimisiin muuta kulttuuria edustavan ihmisen kanssa. Se vain ei anna sinulle oikeutta riistää sitä valintaa keneltäkään muulta.

Minun elämäni ei ole painajainen. Koko Hubaran elämä ei ole painajainen. Kenekään niiden ihmisten, jotka ovat uskaltautuneet puhumaan viime päivien aikana elämä ei ole painajainen. Tänään Helsingissä Kansalaistorilla järjestettävä mielenosoitus avoimen ja monikulttuurisen Suomen puolesta on kaikkea muuta kuin painajainen. Painajainen on sen sijaan tuo käsittämätön vihan ja pahoinvoinnin määrä, joka noilla keskusteluforumeilla velloo. Ja kaikki tämä Suomen ja suomalaisuuden; minun maani ja kansani nimessä.

En juo Koskenkorvaa. En syö grillimakkaraa. En sauno edes kuukausittain. En kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. En omista leijonariipusta enkä kiitos-T-paitaa. En katso jääkiekkoa enkä kuuntele Mambaa (veikkaan, etten tule jälkimmäistä tekemään vastaisuudessakaan Tero Vaaran Je suis Olli- kannanoton jälkeen. Tosin enemmän siksi, että heidän musiikkinsa on paskaa). Mutta minä olen suomalainen. 

Minun isoisäni taisteli sodassa noiden vapauksien puolesta. Samoin kuin monet monikulttuurista taustaa edustavat suomalaisetkin, tataarimuslimeista juutalaisiin ja jopa virolaisiin.  Oma isäni on puolestaan ollut turvaamassa rauhaa muihinkin maihin. Nyt on minun vuoroni. 

Minun Suomeni on vapaa. Minun Suomeni on yksilönvapauksia ja tasa-arvoa kunnioittava oikeusvaltio, jossa kaikkia sitovat samat lait. Minun Suomessani ketään ei syrjitä eikä sorreta - minun Suomessani on sen verran historiasta opittu. Minun Suomessani ihmiset ovat vapaita toteuttamaan itseään; uskomaan tai olemaan uskomatta, valitsemaan vapaasti ammattinsa ja puolisonsa. Minun Suomessani nuo oikeudet on kirjattu perustuslakiin saakka. Ja niitä Ollin ja meidän kaikkien tehtävä on puolustaa. 

Hattu jäi kotiin, mutta kukissa tällä tädillä löytyy!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?