sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Juhannuskalenterin 14.luukku: keväinen freekeh-lohisalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

Näin vaalien alla on arvokeskustelu taas sikakova juttu. Ruoka on sekin varsin arvolatautunut aihe. Ota nyt vaikka tämä viattoman näköinen salaatti.

Alunperin oli tarkoitukseni käyttää kvinoaa. Se kun on sellaista kuitua ja kivennäisaineita täynnä olevaa ravintorikasta superfoodia, jolla hyvinvointi-innostujat korvaavat länsimaissa turhan usein pullamössöhiilareille rakentuvaa ruokavaliotaan. Mutta miten onkaan käynyt muun maailman löydettyä tuon alkujaan eteläamerikkalaisen kultajyvän? Sen kasvatus keskittyykin nyt tyydyttämään länsimaailmassa räjähdysmäisesti noussutta kysyntää niin, ettei paikallisilla, joiden terveellisen ruokavalion kulmakiviä se on ollut, ole enää siihen varaa ja niinpä he syövät sitä, mikä on halpaa: sitä ravintoköyhää valkoista viljaa. 

Onneksi on tosin suomalainen luomukvinoa. Mutta ei siitä tähän ole. Syistä ja raivostani kirjoituksen lopussa. Kvinoan voi korvata myös bulgurilla, kuskusilla tai vaikka ohrahelmillä.

Sitten ovat nuo edamame- eli soijapavut. Soija, aikoinaan superfoodina ylistetty tuote on sekin joutunut viime aikoina huonoon valoon. Syinä mm. siitä valmistettujen tuotteiden korkea prosessointiaste, tuotteiden käytön potentiaaliset hormonaaliset (ja joidenkin teorioiden mukaan syöpäriskiä kasvattavat) vaikutukset, viljelyn ekologisuus ja kasvussa olevan geenimanipuloinnin kyseenalaisuus. Ja sitten on vielä tuo hiilijalanjälkikin. Itse kuitenkin pidän niiden purutuntumasta, joten niitä käytin. Luomusellaisia, tosin. Halutessaan ne voi kuitenkin korvata tavallisilla herneilläkin. Etenkin tuoreet kesäherneet olisivat tässä ihan parhaimmillaan!

Halusin salaattiin myös lohta. Jonka myötä taas joutui miettimään prioriteettejään. Vapaata? Kasvatettua? Norjalaista? Kotimaista? Halvempaa? Kalliimpaa? Kasvissyöjä voi jättää kalan toki poiskin ja korvata sen vaikka pehmeäksi höyrytetyillä porkkanakuutioilla. 

Ja kyllä kurkunkin hiilijalanjäljestä halutessaan saa ahdistuksen aikaiseksi: kotimaista kasvihuonetuotantoa? Ulkomailta tänne lennätettyä? 

Huokaus. Koska maailmantuskan keskelläkin nälkä jossain vaiheessa tulee, tee tätä salaattia. Sillä se on, paitsi ihanan keväistä, myös hyvää. Todella hyvää. 




Neljälle tai osana esim. noutopöytää tai piknikiä kuudelle - kahdeksalle

Keväinen lohi-freekehsalaatti:

350 gr ruodotonta, nahatonta lohta
1 limen mehu
1 sitruunan mehu
1 tl suolaa
1 tl pippuria
sentin pala inkivääriä hienonnettuna

3 dl freekeä

1/2 isosta kurkusta
300 gr edamame-eli soijapapuja
3 kevätsipulia
150 gr vihreitä rypäleitä
1 puntti tilliä

Kastike:

1/2 dl öljyä
1 limen mehu
1/2 rkl kuivattua minttua
suolaa, pippuria

Leikkaa lohi noin sentin kuutioiksi. Suolaa, pippuroi ja lisää joukkoon hienonnettu inkivääri. Kaada päälle sitrushedelmien mehu ja siirrä kylmään raakakypsymään puoleksi tunniksi, välillä käännellen. 

Keitä sillä välin freekeh pakkauksen ohjeiden mukaan, valuta ja anna jäähtyä.

Halkaise kurkku, poista sisus teelusikalla ja kuutioi noin sentin kuutioiksi. Halkaise rypäleet neljään osaan. Hienonna tilli ja siivuta kevätsipuli ohuiksi renkaiksi. 

Yhdistä kastikeainekset.

Sekoita kasvikset freekehiin, kaada päälle kastike ja kääntele lopuksi joukkoon valutetut lohikuutiot. Tarjoile. 





Tarkoitus oli alunperin tehdä tämä kvinoasta - kotoa kun sattui löytymään juurikin sitä suomalaista luomutuotantoa. Ensimmäinen, liisterimäiseksi puuroutunut versio kuitenkin osoitti, ettei siitä mitään tulisi.

Seuraavia yrityksiä varten seurasin ja varioin pakkauksen keitto-ohjeita; keittoaikaa lisäten ja lyhentäen, huuhteluaikaa pidentäen ja vedenvaihtokertoja kasvattaen. Ekoloisen sivuilta löytyivät pomminvarmat ohjeet irtonaisen, napakan ja salattiin soveltuvan kvinoan keittämiseen. Vaan ei - lopputuloksen ollessa aina harmaata liisterimäistä mössöä oli aika tajuta, ettei siitä millään keinolla saisi esimerkkireseptien kuvien kaltaisia tuloksia. Ei sitten  millään. 

Myös Ekoloisen postausta seuranneessa keskustelussa nostettiin esiin suomalaisen luomukvinoan poikkeavan puuromainen rakenne. Upeita kvinoaherkkuja kirjassaan kokkaillut Jotain maukasta- blogin Mari kehoitti käyttämään kokonaisia jyviä rikottujen sijaan. Vaan mikään löytämäni kvinoapakkaus ei kyljessään eritellyt, oliko kyse kokonaisista vai rikotuista jyvistä.

Niinikään juuri hyvinvointireseptejä pursuavan keittokirjan julkaissut Karita Tykkä puolestaan kertoi luomukvinoan olevan vähemmän prosessoitua, minkä vuoksi huuhtelukertoja tarvitaan enemmän halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. No, tämäkään ei, kuten testikerrat osoittivat, auttanut asiaa. 


Tarinan opetus? Ei se kotimaisuus tai luomuus aina päivää pelasta. Keittiössä ainakaan. 






_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

5 kommenttia :

  1. Hmm,puuromaiseen kvinoaan en ole vielä törmännyt (kvinoapuuro on kyllä hyvää,ihan puurona siis).Täällä ostan kvinoan irtopainosta luomumarketista enkä ole siitä koskaan saanut puuromaista. Oliskohan Punnitse&Säästä -kaupoissa myös kvinoaa irtolaareissa?
    Kyllä menee salaatinteko vaikeaksi kun pitää kaikenlaista tuollaista ajatella,mutta pääasia että maistuu ja maistuva salaatti tuo takuulla onkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ikävä kyllä usein käy noin kuin kvinoan alkuperäisten syöjien/kasvattajien kanssa:(

      Poista
    2. P&S- kaupassa on kuulemma irtomyynnissä kvinoaa, mutta muistaakseni tuon samaisen Ekoloisen keskustelussa myös se oli ilmeisesti osoittautunut hankalaksi ja puuroutuvaksi... sen verra monta tuntia haaskasin erinäisiin kvinoakokeiluihin ettei vähään aikaan tee kyllä mieli edes yrittää. onneksi oli tuota freekeä :-)

      Poista
  2. Ruoka on nimenomaan erittäin arvolatautunut aihe - suo siellä vetelä täällä eli teet niin tai näin, aina siinä on jotain vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sepä se. päänsä sitä kaikkea pohtiessa saa kyllä varsin kipeäksi...

      Poista