tiistai 14. huhtikuuta 2015

Turun ravintolatarjontaa: Ovo Osteria Romana

* * * 

For English please see here

* * * 

Suuntasimme Tsatsikimestarin kanssa viime viikonlopuksi maakuntamatkalle Suomen Turkuun juhlistamaan perjantaina avattua Ovo Osteria Romanaa.

Ravintolan takaa löytyy Pizzariumiakin pyörittävä pariskunta, jonka käsistä ovat kotoisin koko Suomen parhaisiin kuuluvat pizzat. Silläkin uhalla, että se saa meidät vaikuttamaan hillittömyydessämme suorastaan dantemaisen paheellisilta, tunnustan, että tuo oli (tälläkin kertaa) myös meidän ensimmäinen pysähdyspaikkamme Turussa. 

Ovon sijainti paraatipaikalla Aurajoen rannalla ei voisi olla parempi. Mikään fine dining- paikka tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan italialaisia klassikoita rennosti tarjoileva hyvän mielen paikka, jossa autenttisuudesta ei tingitä.

Neljästä hieman erityylisestä salista koostuva ravintola on tunnelmaltaan varsin rento ja täynnä hauskoja yksityiskohtia.






Kuten suihkulähde. Ja Vespa (!). Suihkulähde ei tosin toimi, koska "ei ole CE-säännösten mukainen". Voiko italialaisempaa olla?




Niinikään esillepano on konstailemattoman ronskia sekin. Alkuun tuotiin keittiön tervehdys, joka taisi olla tattaririsottoa. Mahtava maku joka tapauksessa.

Niin ravintola kuin henkilökunta on uusi ja se myös näkyi. Erityisiä soft opening- viikkoja ei oltu pidetty, joten niitä uuden ravintolan lastentauteja hiotaan sitten tulevina viikkoina. Henkilökunta oli kiireistä, eivätkä roolit olleet erityisemmin selkeytyneet kenellekään. 

Sisään kävelleitä asiakkaita ei ollut vastassa tai pöytiin saattamassa ketään, eikä henkilökunnalla ollut aikaa (tai tietoa) myöskään kertoa, mitä pöytään kulloinkin tuotiin. Väliin istuttiin ilman ruokailuvälineitä eikä vesikannuakaan ehditty täyttää.

Tunnelma oli kuitenkin viihtyisä ja välitön  ja hymyä henkilökunnalla riitti paineenkin alla.




Avajaisiltana oli tarjolla joko kala-, liha- tai pizzamenu. Me otimme kala- ja lihavaihtoehdot (á 64,90€).

Kalamenun alkajaisiksi pöytään tuotiin perunaista mustekalasalaattia. Molto bene. Ja kikhernesosetta ja tomaattikastikkeessa haudutettuja pikkumustekaloja (lisää mustekalaa? Joo! Arvatkaa kihersinkö onnesta?) 

Tomaattikastikkeessa oli sellainen upean syvä maku, joka syntyy vain tuntikausien rakkaudella hauduttamisen tuloksena ja mustekalat olivat ihan käsittämättömän mureita. 




Lihamenun alkuun tuotiin antipasti-lajitelma: italialaisia leikkeleitä, juustoja, lämpimiä (!) oliiveja, esimerkillisen rapealla kuorella varustettu, suussasulava kroketti sekä tomaattibruschetta. En ehtinyt kysyä, mistä tomaatit olivat, mutta niin täynnä aurinkoista kypsyyttä, etteivät nyt Närpiöstä ainakaan. 

Jossain vaiheessa pöydässä oli myös simpukoita ihanan hienovaraisessa tuoretomaattikastikkeessa ja jotain papusoppaa (?). Ne vain ehtivät kadota ennenkuin kerkesivät kameralle tallentumaan...!




Sitten oli pastojen vuoro. Rigatoni Amatricianassa oli esimerkillinen maku ja rakenne, samoin kuin liharavioleissa, mutta pöytään saapuessaan olivat annokset valitettavasti jo kylmiä.

Kalamenuun kuului puolestaan (erinomainen!) merirapurisotto sekä äyriäislinguini. Nämä olivatkin illan suosikkejamme. 




Pääruoaksi tuotiin oivaa saltimboccaa sekä nautaa ja kalapuolella jättikatkoja (eikä todellakaan mitään vetistä pakastekamaa!) sekä lisää mustekalaa (woohoo!) - tällä kertaa onnistuneen ohuella kuorella friteerattuna (edessä) ja  pariloituna (tuolla takana). 

Nälkähän meillä ei enää tässä vaiheessa todellakaan ollut. Mutta ei meitä näköjään turha kohtuuskaan kaihertanut: jotenkin saimme itsemme puhuttua kokeilemaan myös pizzaa (?!) Ja oli se vain loistavaa. 




Illan päätteeksi saimme myös mahdutettua itseemme jälkiruokapanna cotat. Onnistunut rakenne. Onnistunut ilta. 




Avajaisillan häslingistä ja selkeistä parannuskohteista huolimatta perusasiat ovat  täällä kohdallaan. Ruokaa tehdään rakkaudella ja laadukkaista raaka-aineista. 




Viineistä ihastuimme talon punaiseen:  Ciù Ciù Goticaan. Marchelaiselta luomutilalta kotoisin olevan Montepulciano-Sangiovese-blendin pehmeän viipyilevät tanniinit ja marjainen kepeys toimivat etenkin mustekalaherkkujen kanssa. 





________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

2 kommenttia :

  1. Ai mä niin odotan, että pääsen Ovoon! Mua vaan ahdistaa jo etukäteen, että miten pystyn valitsemaan vaan yhden ihmisen aterian verran ruokaa enkä tilaa koko listaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ei se kyllä meilläkään ehkä ihan kohtuuden nimissä mennyt :-) seuraavana päivänä saimme kummastuneita kommentteja siitä että "mihin mahaan te ne ruoat oikein vedätte kun kuitenkin olette tuollaisia normaalikokoisia" :-)

      Poista