Kalamaja Kokaklubi ja Ping Helsinki

* * * 

For English please see here

* * * 

Reilu viikko sitten Eckerö Line lastasi laivan täyteen sisällöntuottajia ja yhteistyökumppaneita. Suuntana Tallinna; syynä sisältömarkinoinnin ja -viestinnän parissa toimivat tahot uskomattomalla positiivisella energialla ja innostuksella yhteen tuonut Ping Helsinki. 

Tapahtumana tämä oli laatuaan ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen - sen verran hyödyllistä anti oli ja herätti (ansaitusti!) keskustelua mm. sisällöntuottajien työn arvostamisesta. Keskustelun avaus oli enemmän kuin tervetullut ja aiheen käsittely on jatkunut sosiaalisessa mediassa vilkkaana. Omiakin pohdintoja aiheesta on vielä tulossa. 

Itse laivalla järjestettyjen workshoppien ja luentojen antia tulen prosessoimaan vielä pitkään. Vielä viikon jälkeenkin ovat päällimmäisenä mielessä sanat "mieletön", "huikaiseva" ja "innostava". Niinpä myös tämä postaus tulee varmasti viljelemään noita ylisanoja kyllästymiseen saakka. Pahoittelut siitä, mutta juuri sitä päivä oli. Mielettömiä persoonia, huikaisevia tarinoita, loputtomasti innostavia esimerkkejä. 

Instagram- seurattavieni lista kasvoi mm. ihanalla Ida Froskilla, joka leikkii ruoalla ihan luvan kanssa. Ja on onnistunut luomaan siitä urankin. 

Ehkä ihan parasta antia oli kuitenkin suomalainen löytöretkeilijä (joo-o, jotkut tekevät tuollaista eläkseen ihan oikeasti!) Pata Degerman. Whoah. Hänen esityksensä innostavuutta ei voi sanoiksi edes pukea. Periksiantamattomuus, usko omaan tekemiseen, rohkeus unelmoida ja tehdä niistä unelmista totta. Arvokkaita oppitunteja ihan meille kaikille.

Opin myös paljon hyödyllisiä käytännön vinkkejä, jotka tulevat ihan varmasti tarpeeseen, jos pissahätä koskaan yllättää kesken hurrikaanin veroisen jäätikkömyrskyn. (Se pullo johon pissataan on muuten se neliskanttinen. Ihan vaan tiedoksi.) 

Itse Tallinnaan ehdimme tutustua muutaman tunnin verran. Oma tieni vei ei-niin-kovinkaan-yllättäen ruokateemaiselle kierrokselle Kalamajan alueeseen. 

Tuo toistaiseksi minullekin tuntemattomaksi jäänyt alue sataman läheisyydessä vaatii kyllä ihan oman reissunsa piakkoin. Alue on täynnä paitsi kehuttuja ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja, myös sellaista romanttisen ränsistynyttä boheemia tunnelmaa, joka saa minut hylkäämään kaiken järjellisen ajattelun ja haaveilemaan omasta talosta. Tallinnassa. 

Kuka jollain putkiremonteilla ja vuosien remonteilla ja lämpöeristeillä ja korkomarginaaleilla ja kuuden tunnin laivamatkasta koostuvilla päivittäisillä työmatkoilla jaksaa päätä vaivata kun on sitä tunnelmaa?

Ja tunnelmasta puheenollen... Katsokaa nyt tätä. Voiko tämän täydellisempää keittiötä olla? Tuo hana! Tuo KitchenAid! Tuo tiiliseinä! Tuo valo!

Tämä keittiö löytyy Kalamaja Kokaklubista, jossa istahdime pöydän ääreen tutustumaan muutamaan tallinnalaiseen ruokabloggaajaan. Piret Hanson, Ragne Värk, Britt Paju ja Mariliis Ilover olivat kaikki ihania, lahjakkaita, huikaisevan kauniita ja mukaviakin vielä. Mainitsinko jo huikaisevan kauniin? Jotain ihmevettä tuosta hanasta varmaan tulee, koska itse omaan hyvinkin tyypillisen ruokabloggarin vartalonrakenteen. Nämä sen sijaan voisivat olla sivutyönään supermalleja.

Kokaklubi on tapahtumatila, jossa ei nimestä huolimatta imuroida sieraimet verillä Kolumbian ykkösvientituotetta. Mm. kokkauskursseja siellä kyllä järjestetään. Emäntämme ovat kaikki tehtailleet myös kiitettävän kasan keittokirjoja, joista osa on kuvattu juurikin täällä. 

Noin miljoonametrisellä huonekorkeudella varustettu tila on täynnä valoa, tunnelmaa, mielenkiintoisia yksityiskohtia ja rakkautta. Täällä selvästi rakastetaan ruokaa. Ja hyvää elämää. 

Keittiöön katetun pitkän pöydän ääressä maistelimme emäntiemme valmistamaa lounasta, tutustuimme paikallisiin erikoisuuksiin, vaihdoimme kokemuksia, keräsimme vinkkejä Tallinnan ravintoloihin... no, eihän jutunaiheet (tai nauru!) tuollaisessa seurassa pääse kesken loppumaan. Aika kylläkin - näiden leidien kanssa olisi vierähtänyt helposti vaikka koko ilta.

Kasvava trendi paikallisessa ravintolaskenessä? Yksinkertaisuus. Paluu juurille ja niihin perusasioihin. Alla esimerkiksi paikallinen versio pannacotasta. Talkkunalla (!) ja tyrnihillolla.

Päivä oli mahtava. Paluumatkalla seuraamme liittyi joukko seuraajiamme, mukana myös oma ykköscheerleaderini Naapurinpoika. Joka (syistä, jotka tulevat jäämään tuntemattomiksi) oli viettänyt oman päivänsä mm. Lumenen workshopissa. Ilmeisen hyödyllinen oli ollut tuonkin anti - nyt ainakin toinen meistä hallitsee meikkivoiteen oikeaoppisen levittämistekniikan ja contouringin salat (!) Loistava päivä sai vähintääkin yhtä loisteliaan päätöksen - me nimittäin voitimme matkan Lontooseen! Edellisestä reissusta onkin ehtinyt vierähtää luvattoman monta vuotta - kaikki sisäpiirin vinkit ovat siis tervetulleita!

Kiitos Ping Helsinkin voimanaiset, tapahtuman mahdollistaneet yhteistyökumppanit ja mielettömät kanssamatkustajat. Mm. Hellan ja viinilasin välissä- ja Beach House Kitchen- blogeista löydät lisää kuvia ja tunnelmia päivästä.

Ja Tallinna... tiemme tulevat kohtaamaan. Ihan varmasti. Ajan kanssa. Ja hyvin pian. 

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?