Hei, me lennetään! Riikaan!

* * * 

For English please see here

* * * 

Matkustelussa on kyllä puolensa. Lähtöä edeltävänä aamuyönä vessassa väsyneillä silmillä tihrustaessaan ja tähdätessään hoitoainetta  lentoturvallisuussäänösten sallimaan minipulloon siinä onnistumatta, sitä viimeistään tosin tajuaa, että on siinä myös huonot puolensa. Tai koko omaisuuttaan käsimatkatavaroista läpivalaisussa nöyryyttävästi esiteltäväksi kaivellessaan: "onko nesteitä? Elektroniikkaa? Teräviä esineitä? Mitään itsekunnioitusta jäljellä?"  (PS. Älä koskaan pakkaa käsirautoja käsimatkatavaroihin. Koskaan.)

Arvatkaa muuten diginatiivina itseään markkinoivan allekirjoittaneen hölmistynyt vastaus kysymykseen "onko tabletteja?": "Joo, mutta ne ovat kaikki reseptivapaita..."(eikä yhdessäkään lue Apple tai Samsung...)

Yksi parhaita puolia on uusien ihmisten tapaaminen ja uusien paikkojen ja kokemusten kautta oman maailman avartaminen, mutta viime tippaan jääneen pakkausoperaation venyessä on aika vaikea tuntea sympatiaa sellaisia kanssamatkustajia kohtaan, joiden ajatus lennon aikaisesta viihteestä on terroristi-isku. Aina voi kääntää kanavaa - ei sitä piilokameramaratonia ole mikään pakko katsoa!

(Miksi se pakkaaminen muuten jääkin aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen? Siihen lomaan on kuitenkin laskettu minuutteja jo lentolippujen varaamisesta lähtien, mutta aina tuntuu tulevan samanlaisena yllätyksenä, ettei matkaan voi pelkissä pyjamissakaan lähteä?) 

Oli kohde mikä tahansa, täyttää odotus ja jännitys ainakin allekirjoittaneen sellaisella vimmalla, ettei siitä nukkumisesta lähtöä edeltävänä yönä tosin tahdo tulla mitään muutenkaan. Entä jos jotain on jäänyt pakkaamatta (sillä ainoalla reissulla Länsirannalla, jolla jätin pikkumustan kaiken varalta pakkaamatta, tuli kutsu Tasavallan Presidentin valtiovierailulle)? Entä jos ei aamulla herääkään ajoissa (koettu on tuokin ja Irlannin-lento missattu...)? Entä jos pakkaa ihan vääriä asioita (kyllä - mahdollista tuokin)?

Jälkimmäisestä sain osuvan oppitunnin ensimmäisenä Israelin-kesänäni. Olin huolella pakannut mukaan capsule wardroben, eli helposti toisiinsa yhdisteltävissä olevan kompaktin vaatevaraston. Jonka pääväri oli oranssi. Paikan päällä onnittelin itseäni onnistuneesta valinnasta - oranssi kun näytti olevan todella kuuma trendiväri ja paikallisten vastaanottokin oli ihan ennenkuulumattoman lämmin. 

Muutaman päivän päästä tajusin miksi: tuo kesä oli Gazasta vetäytymisen kesä ja oranssistä väristä oli tullut sen vastustajien symboli, jolla osoitettiin solidaarisuutta pakkosiirrettäviä siirtokuntalaisia kohtaan. Hups. Vaan harvoimpa sitä on ihmisellä ulkopoliittista velvoitetta pistää vaatevarasto uusiksi!

Elämäntilanteideni johdosta ovat matkani vuodesta toiseen suuntautuneet samoihin paikkoihin. Muutama Tallinnan ja Tukholman reissu vuodessa, kesä Lähi-idässä ja Espanja aina kuin silmä välttää. En edes muista, koska viimeksi matkustin jonnekin Ihan Ensimmäistä Kertaa. 

Ensimmäiset kerrat ovat aina erityisiä. Oli kyseessä sitten... no jaa. No, ovathan ne. 

Ihan hävetti havaita, miten huonoissa kantimissa yleistietoni onkaan: ainut asia minkä Latviasta, tämän matkan määränpäästä, tiesin oli se, että se on se toinen maa, joka ei ole Liettua. Maantieteellisestä sijainnista tiesin sen olevan Afrikkaa pohjoisempana, mutta ennen Oulua kuitenkin. 

Tässä siis pieni etukäteiskatsaus kohteeseemme, joka muuten toimii kesäkuuhun saakka EU:n presidenttinä:

- Latvia itsenäistyi vuonna 1918... ja uudestaan 1991 sitä vuodesta 1940 miehittäneen Neuvostoliiton hajottua omaan mahdottomuuteensa.
- Asukkaita maassa on vähän vajaa kaksi miljoonaa joista ainakin 300 000 (joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmannes) on venäläistaustaisia. Että ei niistä jännitteistä olla ihan vapaita vieläkään.
- Latvian kirjakieli on peräisin 1600-luvun lopulta. Kieli on sukua liettualle, muttei eestille (?)
- Latvian lippu on yksi maailman vanhimpia ja sen juuret juontavat 1200-luvulle. Sen kerrotaan saaneen syntynsä niin, että alunperin valkoinen liina käärittiin taistelussa haavoittuneen paikallisen johtajan ympärille, veren värjätessä sen reunat punaisiksi, keskustan pysyessä valkoisena. 
- Latvian kansallislintu on västäräkki, mutta kuuluisin maa on haikaroistaan - ainakin 10 prosenttia kaikista maailman haikaroista pesii Latviassa. 
- Alavilla mailla on hallan vaara Latviassakin - maan korkein kohta on vain 312 metriä. Vuoristokiipeilyleireihin kannattaa siis etsiä toinen kohde.
- Neuvostoliitosta Kanadaan (ja balettitanssista näyttelemiseen) loikannut, sitä Sinkkuelämää sarjan kuvanveistäjää esittänyt Mikhail Baryshnikov syntyi Riikassa. Dundagalainen Arvīds Blūmentāls lienee kuitenkin se kaikista tunnetuin. Ai kuka? No Crocodile Dundee- elokuvien esikuva!
- Latviasta löytyy myös Euroopan levein vesiputous: Kuldīgassa sijaitseva Ventas Rumba on peräti 110 metriä leveä. Korkeutta sillä on tosin vain kaksi metriä...
- Tasa-arvon suhteen maa on yksi maailman huippuja: johtotehtävissä työskentelevistä 44% on naisia. Saksassa esimerkiksi tuo luku on 14%
-Latviassa tykätään laulaa: viiden vuoden välein järjestettävä kuorolaulufestivaali kokoaa yhteen kymmeniätuhansia esiintyjiä kolmen päivän karkeloihin. Seuraava festivaali pidetään kesällä 2018. 

Lähialuematkailussa on etunsa. Ei viisumeja, ei adaptorisirkusta, ei stressiä siitä, mihin suuntaan sitä kelloa pitää kulloinkin siirtää. Ei pitkiä lentoja, ei tuntikausien odottelua transit-halleissa... Reissuun ehti pyrähtää vaikka viikonlopuksi!

Samaan aikaan kaikki on uutta ja erilaista, mutta globalisaation kutistaessa maailmaa ja kaataessa raja-aitoja kuitenkin jotenkin tuttua. Radiossa kuunnellaan samoja hittejä ja vasta välispiikkien aikaan havahtuu niiden tulevan eri kielellä. Kaikkialla tervehtivät samat kauppaketjut; vain valuutta on vaihtunut. Elokuvateattereissa mainostetaan samoja, joskin paikalliseen kieliasuun muutettujen näyttelijöiden tähdittämiä elokuvia. 

Latvia osoittautui ihan kaikkea silmällä pitäen ihan mahtavaksi kohteeksi. Matka sinne kesti vähemmän kuin lautta Tallinnaan ja perillä odotti huikean kaunis kaupunki. Sama aikavyöhyke, sama sähköjännite, sama valuutta. Ensimmäinen kertamme ei missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. 

Esim. Ebookersin tai Expedian kautta on Riikaan(kin) tarjolla edullisia matkapaketteja, joilla ex tempore-viikonloppuloman saa lentoineen ja hotelleineen parhaimmillaan alle 150 eurolla! 

Ooh - katsokaa ulos! Yksi asia, mihin tässä lentomatkailussa en varmaan koskaan tule väsymään ovat pilvet. Yhä vieläkin, kaikkien satojen lentojeni jälkeen, kikatan kuin pikkulapsi koneen sukeltaessa pilvien läpi ja hei - niin sitä vaan ollaan pilvessä! Ei se ihan yhtä hauskaa ole kuin vaikka Tel Avivissa, mutta elämys kuitenkin.

Yhtä vähän kuin ymmärrän sitä, miten se lentokone voi pysyä ilmassa, ymmärrän pilviä. Miten niin niihin ei voi koskea? Miten niin niille ei voi astua? Miten niin niihin ei voisi kääriytyä ja vetäytyä viettämään siestaa? Miten niin ne eivät maistuisi vaniljapehmikseltä?

Mutta katsokaa nyt noita! Kappadokian tuffikivimaisemien ja Nerjan tippukiviluolien lailla vain mielikuvitus on rajana noista löytyville muodoille!

Nämäkin tässä näyttävät ihan pulleilta pikku lampailta, jotka ovat vain unohtuneet kellimään päiväunillensa.

Parempi lopettaa turhanpäiväiset löpinät - maakin on jo näkyvissä! Kiinnittäkää siis turvavyöt ja valmistautukaa laskeutumiseen. Kohta se reissu alkaa! 

Laipni lūgti Latvijā - tervetuloa Latviaan!

Kuinka tuttuja Latvia ja Riika ovat teille? Onko teillä suosituksia ja ehdotuksia? 

Mihin seuraavaksi mennään: tutustutaanko hotelliin vai aloitetaanko suoraan vanhan kaupungin näkymillä?

* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa* 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?