* * *
Soppasunnuntai on nyt lakisääteisellä vuosilomalla ja (adventti)sunnuntait pyhitetään ruokalahjaideoille. Jouluahan minä itse en tosin vietä. Kun en siihen Jeesukseen usko. Eikä sitä juuri vietä Herrasmieskään. Se kun ei usko mihinkään.
Espanjantalo sitä sen sijaan viettää - ovikransseineen (iso, muovinen ja kimalteleva) ja joulukuusineen (kolme kappaletta, muovisia ja kimaltelevia). Syytä ei tarvitse etsiä kilometriä kauempaa Anopin taloa tähän aikaan asuttavasta joulutontusta: "no täytyyhän teillä kuusi olla!"
Myös siskoni vuosi jakaantuu kolmeen osioon: jouluun, niihin 180 päivään sen jälkeen ja niihin 181 päivään, jolloin seuraava joulu on taas tilastollisesti lähempänä. Ja ei, tämä ei ole liioittelua: joulukalenterimainen lähtölaskenta jouluun ilmaantuu hänen Facebook-seinälleen välittömästi juhannuksen jälkeen.
Mutta vaikka lähestyvä joulu ei saakaan sukkia jaloissani pyörimään, huomaan Rakkautta vain- riippuvuutasoni kohoavan mittarin oranssilta puolelta punaiselle. Ja onhan joissain jouluruoissa puolensa. Espanjassa etenkin joulun alla näkee kaupoissa paljon pan de higoa, kuivatuista viikunoista ja manteleista tehtyä kakkua. Joka ei oikeastaan ole edes kakku - perinteisesti tätä Jaenista, Andalusiasta kotoisin olevaa herkkua syödään juustojen ja leikkeleiden kanssa.
Malagan viikunat ovat kuuluisia, mutta kaikista autenttisimmillaan tähän käytetään pajarera- viikunoita jotka ovat kotoisin Andalusian pohjoispuolella sijaitsevan Extremaduran alueelta. Seutu tunnetaan myös yleisesti Espanjan parhaimpina pidettyjen iberico-possujen kotina. Mantelit puolestaan ovat perinteisesti marcona- manteleita, mutta ei se el mundo siihen lopu, jos et juuri näitä sortteja sattuisi käsiisi saamaan!
Halutessaan tähän voisi varmasti lisätä myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Konjakinkin voisi varmaan korvata ainakin... portviinillä? Ja miksei vaikka sillä ihanan pehmeällä Pedro Ximénezin sherryllä, jota Rondassa ja Tallinnassa nautiskelin.
Tästä voisi tehdä yhden isomman kakun tai kaksi pienempää, joista saa kauniisti käärittynä nätin ruokalahjan juustoja rakastavalle! Itse tein kaksi pientä kakkua halkaisijaltaan 13 cm olevissa pyöreissä rasioissa.
500 gr pehmeitä kuivattuja viikunoita
2 rkl konjakkia (tai brandyä)
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua inkivääriä
3/4 tl kanelia
1 rkl ruokohunajaa (tai siirappia)
50 gr manteleita (ja vähän lisää koristeluun)
Poista viikunoista tarvittaessa kovat kannat ja paloittele pienemmiksi (muuten tämä saattaa koitua blenderisi kuolemaksi...). Surruuta sitten viikunat, mausteet, hunaja ja konjakki tahmeaksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä, mutta mitä enemmän tässä on nestettä, sitä kauemmin kuivuminen ja kiinteytyminen vie. Kääntele sitten joukkoon mantelit (makukysymys kuivapaahtaako ne ensin) ja sekoita tasaiseksi.
Vuoraa käyttämiesi astioiden pohja leivinpaperilla. Lusikoi seos sitten astiaan, painele päälle manteleita koristeeksi, peitä kankaalla ja anna asettua muutaman päivän ajan kylmässä. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa juustopöydässä. Peitettynä tämä säilyy pitkiäkin aikoja.
Malagan viikunat ovat kuuluisia, mutta kaikista autenttisimmillaan tähän käytetään pajarera- viikunoita jotka ovat kotoisin Andalusian pohjoispuolella sijaitsevan Extremaduran alueelta. Seutu tunnetaan myös yleisesti Espanjan parhaimpina pidettyjen iberico-possujen kotina. Mantelit puolestaan ovat perinteisesti marcona- manteleita, mutta ei se el mundo siihen lopu, jos et juuri näitä sortteja sattuisi käsiisi saamaan!
Halutessaan tähän voisi varmasti lisätä myös rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Konjakinkin voisi varmaan korvata ainakin... portviinillä? Ja miksei vaikka sillä ihanan pehmeällä Pedro Ximénezin sherryllä, jota Rondassa ja Tallinnassa nautiskelin.
Tästä voisi tehdä yhden isomman kakun tai kaksi pienempää, joista saa kauniisti käärittynä nätin ruokalahjan juustoja rakastavalle! Itse tein kaksi pientä kakkua halkaisijaltaan 13 cm olevissa pyöreissä rasioissa.
Pan de higo con almendras - andalusialainen viikunakakku:
500 gr pehmeitä kuivattuja viikunoita
2 rkl konjakkia (tai brandyä)
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua inkivääriä
3/4 tl kanelia
1 rkl ruokohunajaa (tai siirappia)
50 gr manteleita (ja vähän lisää koristeluun)
Poista viikunoista tarvittaessa kovat kannat ja paloittele pienemmiksi (muuten tämä saattaa koitua blenderisi kuolemaksi...). Surruuta sitten viikunat, mausteet, hunaja ja konjakki tahmeaksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä, mutta mitä enemmän tässä on nestettä, sitä kauemmin kuivuminen ja kiinteytyminen vie. Kääntele sitten joukkoon mantelit (makukysymys kuivapaahtaako ne ensin) ja sekoita tasaiseksi.
Vuoraa käyttämiesi astioiden pohja leivinpaperilla. Lusikoi seos sitten astiaan, painele päälle manteleita koristeeksi, peitä kankaalla ja anna asettua muutaman päivän ajan kylmässä. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa juustopöydässä. Peitettynä tämä säilyy pitkiäkin aikoja.
Kappas,säkin lähdit jälkkärilinjalle :) juustojen kanssa varmasti kunkkua,manchego jo maistuu suussa. Ja vieläpä gluteenitonkin,ehkäpä tätä vois hyödyntää työelämässäkin ;)
VastaaPoistajuuri manchegon kanssä tätä perinteisesti syödäänkin .-)
PoistaOnpa nätit! Olen noita nähnyt muistaakseni.En pidä erityisesti kuivatuista viikunoista mutta ihan noiden manteleiden vuoksi voisin tuota maistaa kun tuo on vielä noin nättikin.Ymmärränkö oikein;olet taas Andalusiassa?
VastaaPoistanäihin kannattaa käyttää sellaisia pehmeitä viikunoita ja hyvää tulee! tuo konjakki antaa siihe vielä ihan vähän särmää :-)
PoistaJa jouluahan minä just vietänkin, koska minä uskon Jeesukseen ja elän elämäni parasta aikaa! Reseptisi kuulostavat ja leipomuksesi näyttävät taivaallisen ihanilta ja ruokalahja jos mikä ihan varmasti ilahduttaa. Viikunat ovat hyviä ja ah´ niin terveellisiä.
VastaaPoistakiitoksia! ruokalahjoja on kyllä kiva tehtailla ja antaa - ihan läpi koko vuoden!
PoistaInnolla jo odotan tulevia adventteja vaikkei soppasunnuntaissakaan mitään vikaa ole mutta aika huipulla reseptillä aloitit. Pakko olla ihan mielettömän herkkua ja manchegon kanssa taivaallista !
VastaaPoistaRuokalahjat on parhaita, teen niitä usein itse mutten valitettavasti saa koskaan :(
Ruokalahjat ei kyllä hukkaan mene... :-) (eikä siinä mitään vikaa ole jos lahjan vastaanotaja onkin ihan oma itse )!
Poista