Churros con chocolate - idioottivarmat churrot appelsiinisuklaakastikkeella (vegaani, kosher)

For English please see here

* * * 

Sunnuntai ei ole sunnuntai ilman churroja. Tällä idioottivarmalla reseptilläni sinäkin muutat keittiösi churreriaksi alle puolessa tunnissa!

* * * 

Sunnuntai Andalusiassa ei ole sunnuntai ilman paksuun kaakaohon kastettuja churroja. 

Ei se sitä tosin usein ole nykyään meidänkään keittiössä - viikonloppuisin luokseni etsiydytään varta vasten yökylään ihan vain sunnuntaiaamuisin pöytään maagisesti ilmestyvän, höyryävän churrovuoren vuoksi.

Ok, maanisella ruokabloggarilla on toki asian kanssa enemmän tekemistä kuin magialla, mutta näin helpolla reseptillä ei taikoja tarvitakaan. Tällä idioottivarmalla reseptillä sinäkin muutat keittiösi churreriaksi alle puolessa tunnissa!

Sen verran jämäkkää tämä taikina on, että käytä suosiolla keittiötarvikekaupoissa myytävää, ammattilaiskäyttöön tarkoitettua kankaista pursotinpussia.

Yleensä churreriat myyvät churroja vain aamuisin ja taas iltapäivisin, mutta kotona niitä saa onneksi ihan koska tahansa. Ja mikäs sen täydellisempi ajankohta näiden nautiskeluun kuin tulevana viikonloppuna koittava äitienpäivä!

Halutessasi lisää makua churroihin taikinaan voi lisätä ½ tl kardemummaa, 1 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta tai ¼ tl kanelia. 

Suklaakastikkeeseen puolestaan saa muhevan mehikolaissäväyksen uuttamalla maitoon appelsiininkuoren sijaan puolikkaan punaisen chilin. 

¡ Aye caramba!

Koosta riippuen 10-14 churroa

Churros con chocolate:

3,5 dl vettä

3 rkl öljyä

250 gr vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

2 rkl sokeria

½ tl suolaa

Uppopaistamiseen: ½ l rypsiöljyä
Tarjoiluun (halutessasi) kanelisokeria

Appelsiininen suklaakastike:

2 dl täysmaitoa (tai vastaavaa vegaanikorviketta)

1 appelsiinin kuori suikaleena

200 gr suklaata (tarvittaessa vegaaniversio)

Mittaa öljy ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään.

Kun vesi kiehuu, nosta kattila liedeltä ja sekoita vesiseokseen kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja jätä jäähtymään peitettynä n. puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin suklaakastike.

Mittaa pieneen kattilaan maito ja appelsiininkuori. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta liedeltä. Jätä maito maustumaan peitettynä varttitunniksi. Poista sitten appelsiininkuori ja kuumenna maito. Sekoita siihen paloiteltu suklaa, anna sen sulaa kokonaan ja sekoita tasaiseksi. 

Laita jäähtynyt churrotaikina tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin. Pursota kevyesti öljytylle leivinpaperille haluamasi pituisia, reilun sormen paksuisia tankoja (näin ne on paitsi helppo kipata kuumaan öljyyn, myös helpointa taivutella haluamiisi muotoihin kuten sydämiksi tai vaikka päivänsankarin nimikirjaimiksi).

12-millinen suljettu tähtitylla on tähän tarkoitukseen ihanteellisin. Älä tee churroista kovin paljon paksumpia, koska silloin niiden sisus jää helposti raa'aksi.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Paista churrot muutaman churron erissä kullanruskeiksi ja valuta nopeasti talouspaperin päällä.

Pyörittele lämpiminä halutessasi sokerissa tai kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoa suklaakastikkeeseen dipattuna.

¡ Buenas dias mundo!

PS. Jos äiti muuten tykkää lukemisesta, hyvästä ruoasta ja matkoista maailmalla, niin aivan ehdoton lahjavinkkihän hänelle on tietysti tuo uusi kirjani, josta tämäkin resepti on peräisin. 

Kirjan pääset tilaamaan kotiinkuljetettuna alla olevasta linkistä!

Campakeittiössäkin on muuten hurmaannuttu näiden autenttisuudesta - olettekos te tehneet churroja itse? Vai millä teillä meinataan äitiä sunnuntaina hemmotella?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Valkosuklaa-vuohenjuustotäytteiset kerrospiparit

For English please see here

* * * 

Valkosuklaa-vuohenjuustotäyte tuunaa piparit  ihan uudelle tasolle! Helppo, nopea ja nätti vinkki vaikka ruokalahjaksi!

* * * 

Onhan se itsetehty piparitaikina toki aina parasta... mutta ainakin meillä sillä on maagisesti tapana kadota vähin äänin jääkaapissa levätessään niin, että siinä vaiheessa kun uuni on lämmin, on jäljellä enää vain murto-osa taikinasta... ja vatsakipuinen kokki. Syytän niitä tonttuja - eivätkö ne ole näin joulunaikaan syynä kaikkiin kommervenkkeihin?

Vaan  hei - tänä jouluna ei stressata, niinhän? Niinpä saa ihan huoletta käyttää myös kaupan pakastealtaasta löytyvää taikinaa. Muistan löytäneen sitä entisen asuntoni viereiseltä huoltoasemalta kerran heinäkuussakin. Ihan samalla lailla tuli tosin silloinkin maha kipeäksi puolen kilon taikinan raakana hotkittuani. Kumma juttu...

Tätä tarkoitusta varten kannattaa piparit leipoa paksummiksi ja pehmeämmiksi (joka minun mielestäni on se ainoa oikea tapa joka tapauksessa). Jos haluaa vielä dekadentimpaa, voi valkosuklaa-vuohenjuustokreemin päälle levittää halutessaan vielä hillokerroksen. Esimerkiksi mustikka - tai päärynähillo toimisi ihanasti!

Itse kaavailin karpalohyytelösilmää, kunnes kotona huomasin sen karpalohyytelöpurkin jääneen sinne kauppaan. Mutta hei - ei stressata! 

Valkosuklaa antaa täytteelle makeutta ja jämäkämmän rakenteen, vuohenjuusto taas ihanaa happamuutta. Jälkimmäisen voi toki korvata myös tuorejuustolla. 

Täytteeseen voisi lisätä halutessaan myös vaikka salmiakkimuruja tai marjasosetta. Tai täytteeksi voisi käyttää vaikka suklaaganachea! Ihan oman maun ja tykötarpeiston mukaan - ei stressiä!

Pipareiden koosta riippuen tästä tulee 10-15 kpl täytepiparia

Valkosuklaa-vuohenjuustotäytteiset piparit:

500 gr piparitaikinaa

Ota piparitaikinasta pyöreällä muotilla parillinen määrä pyörylöitä. Leikkaa pienellä piparimuotilla puoleen niistä haluamasi kuvio. 

Paista 200 asteessa 5-7 minuutin ajan, kunnes niiden reuna alkaa saada vähän väriä. Anna jäähtyä ja täytä. 

Valkosuklaa-vuohenjuustokreemi:

1 levy (145 gr) valkosuklaata

1 tl vanilja-aromia

1 limen hienoksi raastettu kuori

1/2 limen mehu

1 rs (140 gr) pehmeää vuohenjuustoa

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä. 

Käännä piparit työtasolle peltiä vasten ollut pinta ylöspäin. Levitä täytettä pohjapuoliskolle (siisteintä jälkeä saa pursotinpussilla!) ja paina aukollinen kansipuolisko sen päälle. 

Tarjoile!

PS. Jos aikaa on, niin reseptin itsetehtyyn piparitaikinaan löydät blogista täältä.

Ja hei - jos gluteenitonta piparitaikinaa etsit, niin tsekkaas tämä Queen of Delicious-Veeran ohje! 

Joko teillä on joulun ensimmäiset piparit paistettuna (ja syötynä)? Onko teillä intouduttu tuunaamaan pipareita uuteen uskoon?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Juhannuskalenterin 15. luukku: chilisuklaa-pannacotta

* * * 

For English please see here

* * * 

Teknologia osaa kyllä toimiessaan olla metka asia. Tämäkin postaus putkahti ilmoille ja teidän luettavaksenne ihan itsestään, vaikka minä en ole koneen lähelläkään. En ole itse asiassa koneen kanssa edes samassa maassa, sillä kulissien takana kannettavani nauttii tällä hetkellä ansaittua lepoa. 

Me sen sijaan nautimme Riikan annista ruokamatkailijalle. Jos et menemisiämme vielä Instagramissa seuraa, niin nyt jos koskaan kannattaa liittyä seuraan. Tänään esimerkiksi ohjelmassa on reissu viinitilalle!

Mutta aasinsillasta asiaan. Toinen metka asia on suklaa. Onko mitään, mihin se ei kävisi?  Panna cotan päästyä taannoin pannasta on sitä tullut syötyä muutamaankin otteeseen. Viimeisimpänä oli vuorossa tämä meksikolaisvivahteinen, chilistä potkua saava suklaapannacotta. Aye caramba!

Kolmelle- neljälle

Chilisuklaa-pannacotta:

120 gr maitosuklaata

2,5 dl kermaa

0,75 dl maitoa

1 reilu rkl sokeria

1 iso punainen chili, halkaistuna

1 liivatelehti

Tarjoiluun: suklaalastuja

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa. Mittaa muut ainekset liivatelehteä lukuunottamatta toiseen kattilaan ja kiehauta. Jos haluat lopputulokseen todella ytyä, nosta kermaseos liedeltä ja anna chilin uuttua varttitunnin verran. Poista chili sitten ja kuumenna kermaseos.

Purista liivatelehdestä ylimääräinen neste  ja sekoita joukkoon. Lisää kermaseosta sulaneeseen suklaaseen vähän kerrallaan nuolijalla sekoittaen. Kaada annosvuokiin ja hyydytä kylmässä muutaman tunnin ajan. 

Tarjoile raastetun suklaan kanssa. Tai vaikka sen mantelicrispin!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Juhannuskalenterin 13. luukku: Valkosuklaa-limepannacotta mantelicrispillä

* * * 

For English please see here

* * *

Aprillipäivästä huolimatta ei blogi tarjoile teille kuravedessä marinoitua silliä, vaan ehdotuksen pääsiäispöydän jälkiruoaksi: valkosuklaa-limepannacotan! Gluteenittomana tämä käy myös pesah-pöytään, joskin silloin tulee tietty käyttää kosher-korviketta liivatteelle.

Liivatteella hyydytettyjä herkkuja ei ole keittiössämme (eikä tässä blogissa) nähty vielä koskaan. Kammoan englantilaisten rakastamia hyllyviä hyytelöitä ja liki poikkeuksetta kaikki maistamani hyydytetyt juustokakutkin ovat olleet liiallisen liivatteen seurauksena kumimaisia. 

Pannacottaan en samasta syystä edes koske. Kananmunan hyydyttämä crème brûlée (jota meillä on tehty myös piirasmuodossa!) on sen sijaan yksi ravintolassa kaikista todennäköisemmin ruokalistalta lautaselleni päätyviä jälkiruokia. Voitte siis kuvitella pettymykseni, kun viimeksi Mamma Rosassa tilasin crème brûléen ja sain eteeni pingispallomaisen pannacotan. Siltä varalta että joku ei sitä vielä tiedä (ja suunnittelee uraa ravintolabisneksessä): ne ovat täysin eri asia!

Kuten Instagram - ja Facebook-seuraajat jo tietävätkin, olin muutama viikko sitten Electroluxilla kokkikoulussa (niin - miten muutenkaan sitä ruokabloggari vapaailtaansa viettäisi...?), jossa Suomen kokkimaajoukkueeseen kuuluvan (ja myös viime vuoden Taste of Helsinki-raportissamme nähdyn!) Arto Lappalaisen johdolla kokkasimme kolmen ruokalajin illallisen. Minun tiimini vastuulla oli jälkiruoka. Joka oli maitosuklaapannacotta. 

Mutta niin toimiva oli resepti, että pannacottaa on syöty nyt koko menneen elämänkin edestä! Pääsiäistä varten muunsin sen keväisempään ja pääsiäispöytäänkin sopivaan valkosuklaiseen muotoon. Lime antaa sille pirteyttä ja tuo mantelicrisp... Sitä nyt kannattaa tehdä vaikka ihan sellaisenaan syötäväksi. Törkyhyvää!

Kaksi ammattilaisvinkkiä onnistuneeseen pannacottaan Artolta poimin: sekoita kermaseos suklaan joukkoon osissa ja nuolijalla (tuloksena samettisempi rakenne!) ja kaadettuasi massa annosvuokiin, tohota niiden pinta pikaisesti sellaisella crème brûlée-polttimella (tämä hävittää ilmakuplat).

Käyttämäsi annosvuoan koosta (ja siitä, kuinka paljon kokki malttaa olla hörppimättä massaa jo kokkausvaiheessa!) riippuen tästä tulee 4-6 annosta

Valkosuklaa-limepannacotta:

130 gr valkosuklaata

3,25 dl kermaa

1 dl maitoa

1 rkl sokeria

muutama tippa vanilja-aromia (tai n. 1/4 tl vaniljasokeria)

1 limen mehu ja raastettu kuori

1 liivatelehti

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa. Mittaa muut ainekset liivatelehteä lukuunottamatta toiseen kattilaan ja kiehauta. 

Siivilöi kermaseos. Purista liivatelehdestä ylimääräinen neste  ja sekoita joukkoon. Lisää kermaseosta sulaneeseen suklaaseen vähän kerrallaan nuolijalla sekoittaen. Kaada annosvuokiin ja hyydytä kylmässä muutaman tunnin ajan. 

Tarjoa esim. vadelmien ja mantelicrispin kanssa. 

Mantelicrisp:

50 gr voita

50 gr sokeria

25 gr mantelilastuja

muutama tippa vanilja-aromia (tai vaniljasokeria kuten edellä!)
ripaus inkivääriä

ripaus suolaa
1,5 tl mantelijauhoa

Mittaa ainekset pieneen kattilaan ja sulata keskilämmöllä, kunnes sokeri on täysin sulanut. Lisää joukkoon mantelijauho.

Levitä leivinpaperille ohueksi levyksi ja paista 175 asteessa kunnes kullanruskea (5-7 minuuttia). Nosta leivinpaperi pelliltä ja kun levy on hieman jäähtynyt (tähän ei mene kauaa), nosta ritilän päälle jäähtymään. Kun levy on täysin jäähtynyt, murra haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Vinkki 1: levyn tullessa uunista voi sen myös leikata halautun kokoisiksi suikaleiksi esim. pizzaleikkurilla. Anna jäähtyä ja nosta suikaleet ritilälle kuivumaan.

Vinkki 2: jos olet käsistäsi todella nopea, voi massa tiputella myös teelusikallisen kokoisiksi nokareiksi pellille. Nämä keksit voi hetki puolestaan hetki uunista tulon jälkeen kääriä rullalle esim. kauhanvarren avulla. Keksit jäähtyvät sen verran nopeasti, että tällöin ei kerralla kannata muutamaa keksiä enempää paistaa.

Ooh ja ooh. Tätä tullaan näkemään meillä vastaisuudessa paljonkin! Joko siellä ollaan pannacotta- faneja? Onko teillä hyväksi havaittuja vinkkejä pannacotan tuunaukseen?

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

Superfoodtryffeleitä supermiehelle paahdetusta valkosuklaasta ja mustikasta

* * * 

For English please see here

* * * 

"Jaahah, se olisi sitten kymmenen tunnin työpäivä takana", informoi Naaapurinpoika minua poistuttuani lopulta keittiöstä päivän kokkaus- ja kuvaussession päätteeksi viime sunnuntaina; päivänä, jonka Herra ja erinäiset työehtosopimukset ovat ilmeisesti jollekin väestönosalle pyhittäneet lepopäiväksi. 

Voi olla, että tuo oli ihan vain ilmoitusluonteinen toteamus. Vaan voihan toki olla, että taustalla oli myös  hienovarainen vihje siitä, että sitä huomiota voisi kohdentaa sen kolmijalan sijaan välillä talouden kaksijalkaisiinkin asukkeihin. Ei se ole aina helppoa olla Herra Ruokabloggari.

Sen verran iso on kuitenkin hänen panoksensa tässä blogissakin, että kyllähän se on väliin ihan hyvä tiedostaa. Ja hemmotella heitteille jäänyttä. Ja mikäs sen parempi päivä kuin tuo ystävänpäivä. 

Joo, joo, onhan se sellaista markkinamiesten hapatusta ja keinotekoista krääsäkreisiyttä... mutta rakkaus. Ja suklaa. Ja rakkaus suklaaseen. Ja rakkaus suklaata rakastavaan mieheen. Kyllähän se hemmottelua ansaitsee kun jaksaa minuakin noin kovin rakastaa.

Näiden paahdettua valkosuklaata sisältävien tryffeleiden ohje löytyi Food & Wine- portaalista, joskin blogimaailmahan hurahti paahdettuun valkosuklaaseen jo muutama vuosi sitten. Alkuperäisen ohjeen mukaan suklaata paahdetaan kolme tuntia (!), mutta ei minulla sellaiseen aikaa ollut kun piti ne pinaattipizzatkin saada uuniin (ei meillä nälkä pääse yllättämään, ei...) Ja saa niitä tuloksia puolessakin tunnissa.

Valkosuklaa saa paahtaessa ihanan toffeisen sävyn, mutta on sen verran täyteläistä, että kaipaa rinnalleen jotain raikastavaa. Niinpä kermaan voisi halutessaan uuttaa vaikka muutaman suikaleen sitruunankuorta. Myös kardemumma toimii mustikan kanssa kuin häkä. Yrtti-ihmiset saattaisivat kokeilla vaikka rosmariinia tai timjamia. Itse kääräisin jokaisen tryffelin sisään lisäksi mustikan, kun se Naapurinpoika niin niistä tykkää. Ja onhan se superfoodia. Ihan niinkuin Naapurinpoika kin melkoinen supermies.

Alkuperäisessä ohjeessa jähmettyneet tryffelit pyöritellään suklaassa kastamisen jälkeen makeuttamattomassa kaakaojauheessa, mutta itse heittäydyin höveliksi ja ostin purkin mustikkajauhetta, jonka kilohinta pyörii varmaan samassa luokassa kokaiinin  kanssa. Mutta onhan se poika sen arvoinen. Ja ei sitä oikeasti edes mene muutamaa ruokalusikallista enempää.

Ei sitä makeaa (meilläkään) kuitenkaan ihan koko mahan täydeltä, joten puolitin alkuperäisen ohjeen.

12 tryffeliä

130 gr valkosuklaata

0,625 dl kuohukermaa

1 tl raastettua sitruunankuorta ja/tai 1/2 tl rouhittua kardemummaa)

ripaus suolaa

12 (pensas)mustikkaa

100 gr tummaa suklaata (esim. Fazerin 48%)

makeuttamatonta kaakaopulveria tai mustikkajauhetta

Lohko valkosuklaa teräskulhoon ja paahda 130 asteessa 25-35 minuuttia. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna kerma miedolla lämmöllä kattilassa juuri ja juuri poreilevaksi ja lisää siihen haluamasi makuaineet (ja suola). Jätä maustumaan viideksi minuutiksi ja kaada kerma sitten tiheän siivilän läpi suklaan joukkoon. Vatkaa tasaiseksi, kaada kulhoon ja peitä kelmulla ihan pintaa myöten. Jäähdytä kylmässä, kunnes massa on täysin jähmettynyt - ainakin muutaman tunnin ajan. 

Kaavi massasta melonipalloraudalla tai teelusikalla sopivan kokoisia palloja. Halutessasi upota sisään mustikka ja pyörittele sitten (jäävedessä kostutetuin) kylmin käsin tasaisiksi palloiksi. Jäähdytä taas, tällä kertaa noin tunnin verran. 

Sulata suklaa vesihauteessa, kasta tryffelit siinä ja kierittele sitten joko kaakao- tai mustikkajauheessa. Jäähdytä ainakin 15 minuutin ajan jotta kuori kovettuu. Tai vaikka seuraavaan päivään. 

Ihanaa ja ystävällistä viikonloppua ihan kaikille!

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Juhannuskalenterin 6. luukku: When life gives you lemons...eli sitruunatartaletit

* * * 

For English please see here

* * * 

Ahdistaako viikonloppuna tulossa oleva Virallisesti Vuoden Romanttisin Päivä? Eikö sinulla ole ketään, jonka kanssa viettää se ylihinnoitellun, kahden kesken nautittavaksi suunnitellun ravintolamenun parissa todistaen ainakin kolmea kosintaa (joista yksikään ei ole sinulle)? Eikö Ryan Gosling ole vieläkään soittanut ja pyytänyt sinua treffeille? Oletko eronnut? Jätetty? Petetty? Yksin? Naama kuin olisit sitruunan syönyt? Älä huoli - tämä postaus on sinulle. Sinä et ole yksin. 

Vaikka aina väliin varomattomasti hehkutan rakkauden auvoa, ei se aina helppoa ole (vaikkei tietenkään mitään sinun tämänhetkiseen kurjuutesi verrattuna!) Niitä hyviä miehiä on olemassa. Eivätkä kaikki ole joko homoja, varattuja tai mielenvikaisia, kuten HBO-sarjat antavat ymmärtää. 

Mahtuuhan tämänkin blogin lyhyeen historiaan yksi verinen ero, joten tiedän mistä puhun. Usko pois - elämä voittaa. Tässä kuitenkin hieman odotettavissa olevaa aikajanaa:

Aika, joka menee siihen, että hiuksesi alkavat spontaanisti rastoittua, kun et enää suihkussakaan jaksa käydä (tai hiusharjan kaltaisiin yli-inhimillisiin ponnistuksiin ryhtyä): 3 päivää. Toisaalta, koska olet joka tapauksessa linnoittautunut kotiisi The Notebookin ja Celine Dionin "all by myself"- biisin äärelle etkä suostu puhelimeenkaan vastaamaan, eipä sitä ole kukaan kritisoimassakaan. Ja ainoa kontaktisi ulkomaailmaan on kuitenkin se pizzalähetti, joka ei koskaan valita siitä, miltä näytät (tai haiset).  Hei, maailmassa siis on miehiä joille sinä (ja Visa-korttisi PIN-koodi) kelpaa - juuri sellaisena kuin olet!

Aika, joka menee siihen, että se asuntosi muuttuu tyhjistä pizzalaatikoista, tupakka-askeista ja puoliksijuoduista viinipulloista koostuvaksi esteradaksi: viikko. Mutta niiden yli loikkiminen päästäksesi vessaan hakemaan lisää nenäliinoja (tai ulko-ovelle pizzalähettiä vastaan) käy jumpasta. Sinulla on siis kotona ihan oma kuntosali! Taas yksi syy olla lähtemättä ihmisten ilmoille (sen tukan lisäksi..)!

Aika, joka menee siihen, että sääresi alkavat ajelun puutteessa muistuttaa afgaanimattoa: kaksi viikkoa. Joka on tosin vain kätevää, jos olet eronnut keskellä talvea: ei ole tarvetta pitkille kalsareille, nääs. Ja tuolloinhan pyykkiäkin säästyy. Luonto kiittää! Kaikki voittaa!

Aika, joka menee siihen, ettei sinusta enää tunnu siltä että Universumi lähettää sinulle salaisia viestejä uutisotsikoiden kautta vakuuttaakseen sinua siitä, että te sittenkin kuulutte yhteen: muutama kuukausi. Tiedättehän se sen ajatuksenjuoksun? Uutinen siitä, että Iran on rakennuttanut kopion amerikkalaisesta miehittömästä lennokista saa sinut ajattelemaan kuinka sinun elämäsikin on miehittämätön vain koska se emotionaalinen kretiini hylkäsi sinut? Mutta ehkä jos Irankin kykenee tuollaiseen teknologiseen osaamiseen, on teilläkin vielä toivoa...? (Ja tuo on vielä sieltä rationaalisemmasta päästä...)

Aika, joka menee siihen, ettet enää haaveile siitä, että sinut jättänyt mies kokee aivoihin edenneen kupan aiheuttaman kivuliaan kuoleman, mutta viimeisenä selvänä hetkenään kuolinvuoteellaan (yksin, tottakai!) oivaltaa, että sinä olitkin hänen elämänsä suuri rakkaus ja päättää jättää kaiken omaisuutensa sinulle? No... kerron sitten kun noin käy.

Mutta kaikista tärkein on tämä: aika, jolloin se uusi (ja kenties jopa viimeinen!) elämäsi rakkaus kävelee elämääsi eikä pyydä muuta kuin sitä, että saisi rakastaa ja pitää huolta sinusta (ja ehkä harjata tukkasi ja taluttaa sinut suihkuun) ? Silloin kun sitä kaikista vähiten odottaa. 

Älä siis linnoittaudu lauantaina kotiisi. Iloitse sen sijaan vaikka upeista ystävistäsi kalastelemalla itsellesi kutsu illalliselle ruokabloggaribestiksesi luo (kai sinulla sellainen jo on? Se on sitä, mitä homobestis oli 90-luvulla). 

Jos kuitenkin päätät jäädä kotiin odottamaan sitä Ryanin soittoa, ilahduta itseäsi vaikka näillä. Näiden sitruunaherkkujen jälkeen on naamakin ihan uudessa uskossa (ja hei, eiköhän lauantai ole sellainen päivä jolloin sinäkään et halua uskoa niitä meemejä,joiden mukaan Ryan itkee, jos sinä syöt hiilareita?). Hey girl, you're worth it ♥

Reseptistä tulee koosta riippuen 20-24 tartalettia. Niin että niitä riittää tarjottavaksi vaikka Ryanillekin. Ja toisaalta, jos se ei kiireiltään (kun on noita romanttisia leffoja filmattavana ja vanhuksia kadun yli talutettavana ja kissoja puista pelastettavana...) ehdikään kyläilemään (edes sinä ainoana päivänä vuodesta jolla on ihan oikeasti väliä?!) niin jääpähän enemmän sinulle. 

Jos sinulla on tartalettivuokia, käytä ihmeessä niitä. Mutta jos ei, 12-koloinen muffinsivuoka käy ihan yhtä hyvin. Tartalettikuoret voi paistaa vaikka viikonkin etukäteen - säilytä ne silloin ilmatiiviissä rasiassa. Lemon curdiin löydät reseptin täältä, mutta saa sitä kaupastakin. Kuorrutteen voi tehdä hyvissä ajoin jääkaappiin jähmettymään.

Sitruunatartataletit
Taikina:

175 gr voita
1 1/4  dl sokeria
1/ 2 sitruunan mehu
1 sitruunan hienoksi raastettu kuori
3,5 dl jauhoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa, lisää joukkoon sitten sitruunamehu ja -kuoriraaste ja lopuksi jauhot murumaiseksi seokseksi. Painele yhteen tasaiseksi taikinaksi, kääri kelmuun ja anna jähmettyä kylmässä tunnin verran. Tai vaikka seuraavaan päivään. 

Jaa taikina neljään osaan (pidä muut osat aina peitettynä) ja kaulitse yksi osa kerrallaan jauhotetulla työtasolla noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota siitä pyöreällä, sopivan kokoisella muotilla (tai juomalasilla) pyörylöitä ja painele muffinssipellin pohjalle ja reunoille. Pistele ja anna jähmettyä tunti jääkaapissa ennen paistamista. 

Paista 180 asteessa kunnes kuoret ovat saaneet hieman väriä (uunista riippuen 6-8 minuuttia) ja anna jäähtyä koloissaan ennen niiden pois nostamista. Jos reunat ovat kovin valuneet ja pohja pullistellut, saa niitä tässä vaiheessa tasoitettua esim. huhmareella. Tai shottilasin pohjalla (älä edes yritä väittää ettei sinulla sellaista olisi?). 

Anna jäähtyä ja täytä.

Täyte:

400 gr maustamatonta tuorejuustoa
200 gr valkosuklaata
4-6 rkl lemon curdia (maun mukaan)
(muutama tippa keltaista elintarvikeväriä)

Lisäksi: 2 prk (á 340 gr) lemon curdia

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja lemon curd. Jos haluat keltaisemman vaahdon, lisää hieman elintarvikeväriä. Anna jähmettyä kylmässä. 

Täytä tartalettikuoret noin puolikkaalla ruokalusikallisella lemon curdia ja pursota päälle sitruunakreemi. Koristele vaikka marenkimuruilla, Turkinpippurirouheella, mustikoilla tai karamelisoiduilla sitruunankuorisuikaleilla. 

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Piparkakut 2014

Olen (varmasti myös kanssa-eläjiäni) hämmentävä yhdistelmä holtitonta hillittömyyttä, joka näkyy totaalisena kyvyttömyytenä kieltäytyä vielä yhdestä siivusta pizzaa (tai kokonaisesta lampaanreidestä) sekä perverssiä viehtymystä kaikkeen minikokoiseen, minkä ansiosta esimerkiksi Tukholman Grand Hotelin aamiaisella tarjolla olevat miniatyyri-Kalle's Kaviar-tuubit saavat äidinvaistoni herämään tavalla, johon edes nälkää näkeviä sudanilaislapsia esittelevät Unicefin mainoskampanjat eivät kykene (anteeksi Afrikka). 

Joten voitte kuvitella kuinka kovassa käytössä minimuffinsivuokani on. Sillä saa aikaan kaikenlaisia ihania pikkuherkkuja (joita voikin sitten hyvällä omallatunnolla kiskoa ainakin kaksinkertaisen määrän). Viime aikoina sillä on laitettu uuteen uskoon jo tähtitortutkin ja tällä kertaa vuorossa olivat piparkakut. Ja kyllä, ihan valmistaikinasta (täältä löydät tosin ohjeen ihan itsetehtyyn) !

Minä olen yksi syy siihen,minkä takia piparitaikinaa myydään ympäri vuoden. Yksi guilty pelasureni on jäinen piparitaikina. Ympäri vuoden. Suoraan paketista. Ja kelpaa se näköjään muillekin ylityöllistetyn orkesterimme jäsenelle. Niin leipuri (-kokki-kirjoittaja-kuvaaja-jälkikäsittelijä) kuin apukokki (-kuvausassistentti-veitsenteroittaja-tiskaaja-oikolukija) vetelivät raakaa taikinaa niin antaumuksella että lopullisia määriä lienee mahdotonta sanoa. Jotta nyt kuitenkin edes jotain tulisi sanottua niin arvioisin, että yhdestä puolen kilon taikinasta tulee ainakin kaksi minimuffinipellillistä piparikuppeja. Eli 24 kappaletta. 

Piparikupit:

500 valmista piparitaikinaa

ympyränmuotoinen muotti, esim. sopivan kokoinen juomalasi

Kauli sulanut taikina levyksi (ei kovin ohueksi tai se repeilee ja palaa helposti!) ja leikkaa siitä sopivan kokoisia ympyröitä. Asettele ne minimuffinivuoan pohjalle ja reunoilla ja tasoita reunat vaikka haarukan piikeillä tai pikkulusikalla tasaisiksi. Pistele pohja ja paista 200 asteessa kunnes valmiita; 5-7 minuuttia. Jos pohja kuitenkin on pullistunut, saa sen asettumaan kun ne ovat uunista tullessaan vielä pehmeitä: joko lusikalla tai morttelin huhmareella alas painamalla. Anna jäähtyä ja kumoa muoteistaan.  

Valmiit piparikupit voi täyttää millä ikinä tahansa haluaa. Vaikka sillä homejuustolla ja hillolla. Tai luumurahkalla. Tai marjoilla (meillä mustikoita) ja valkosuklaa-mascarponekreemillä. Tai valkosuklaa-mascarponekreemillä ja hillolla (meillä itsetehtyä päärynä-rosmariini-mustapippurihilloa!) ...

Valkosuklaa-mascarponevaahto:

2 dl kuohukermaa

1,5 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

1,5 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta

250 gr mascarponea

200 gr valkosuklaata

tarjoiluun: 250 gr mustikoita tai muita marjoja

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sitruunankuoriraasteella (jos käytät pursotinpussia ja tyllaa, raasta sitruunankuori todella hienoksi sillä se tukkii helposti tyllan!) ja vaniljalla. vatkaa pikaisesti joukkoon mascarpone.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kääntele muihin aineksiin. Tarkista maku ja lisää sokeria halutessasi. Anna jäähtyä ja jähmettyä kylmässä. Täytä piparikupit kerroksittain marjoilla ja mascarponevaahdolla ja tarjoile. 

PS. Massa vain jähmettyy, mitä pidempään se kylmässä odottaa eikä vetistä piparikuppeja, joten nämä voi tehdä valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen!


________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?