Kinkku kierrätykseen

En usko koskaan saaneeni yliannostusta jouluruoista. Etenkään kinkusta. Isä joutui lapsuudessani paistamaan uuden kinkun viimeistään tapaninpäivänä kun Joku oli ehtinyt sen edellisen tuhota. Siltä varalta, että jossain siellä ei näin onnekkaasti asiat ole, vaan joku teistä tuskailee, miten monella ja avantgardistisella tavalla sitä potkaa voikaan oikein kierrättää, tulee tässä vinkki Irlanninmaalta: Colcannon!

Alkujaan tämä on nimenomaan syksyllä, lehtikaalin kauden alkaessa syöty ruoka jossa ei köyhimmillään sitten paljon muuta ollutkaan kuin perunamuusia ja lehtikaalia. Sittemmin sinne on eksynyt mukaan kinkkua tai pekonia ja purjoa. Tällä kertaa kierrätin tähän jouluaterialta ylijääneet ruusukaalin lehdet sekä valkosipulisista sinappisilakoista ylijääneen paahdetun valkosipulin. Ja sinappia tietty:  kinkku ♥ sinappi.

Ei tämä mikään kameraa rakastava kuvauksellinen ihme ole, mutta kyllä se voimat palauttaa pitkäksi ja kosteaksi venähtäneen illan jälkeen joita näin juhlakautena tuntuu riittävän...!

Neljälle

12 (pientä) perunaa

1 dl kuumaa maitoa

150 gr voita

suolaa, valkopippuria

1 tl sinappia

2 isoa paahdettua valkosipulin kynttä

1/2 purjo

300 gr ruusukaalin lehtiä tai pussi lehtikaalia (tai muuta kaalta)

n. 400 gr kinkkusuikaleita
(muutama dl kermaa)

Keitä tai höyrytä perunat kypsiksi. Soseuta ne maidon ja voin kanssa (lisää tarvittaessa), purista valkosipulinkynsien tahna joukkoon sinapin kanssa ja mausta. Extratäyteläistä colcannonia halutessasi lisää myös kermaa. Siivuta purjo ja kuullota ne voissa. Lisää suikaloitu kinkku ja lehtikaali ja paista kunnes kaikki ainekset ovat kuumenneet. Yhdistä.

PS. Alkuperäisestä postauksesta epähuomiossa jäänyt vinkki: perunamuusin ihan uudelle tasolle nostaa se, että sen voin ensin ruskistaa pannulla - se kun antaa sille ja muusille ihanan paahteisen, jopa toffeemaisen sävyn! Tällöin myös vähemmän voita riittää.

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?