Juutalainen penisilliini- juutalaisäidin kanakeitto matzopalloilla (gluteeniton, kosher)

For English please see here

* * * 

Tämä juutalainen kana-nuudelikeitto löytyy jokaisen Jiddishe maman reseptiarsenaalista - sen kun sanotaan parantavan vaivan kuin vaivan!

* * * 

Kevätauringon helliessä vihdoin Skandinaviaakin luulimme pahimman olevan jo ohi. Päivittäin lupaavasti kohoavat lämpötilat antoivat ymmärtää, että strategisimmasta riskijaksosta olisi jo selvitty vailla ihmisvahinkoja. 

Kesä tulisi ja sen myötä onnemme saisi jatkua loputtomien piknikkientäyteisten suvipäivien katkeamattomana unelmana. 

Vaan toisin kävi. 

Vain muutama päivä Shampanjaristeilyltä kotiuduttuamme synkät pilvet alkoivat kasaantua. Ensin oireili minun kurkkuni, osoittautuakseen onneksi vääräksi hälytykseksi. Mutta sitten se iski. Kaikista pahin mahdollinen kauhuskenaario kävi toteen. Kyyneleet kihoavat silmiini jo tätä kirjoittaessani. 

Miesflunssa. 

Taudeista kauhein kaatoi Göteborgaren, tuon armottoman ammattisotilaan sängyn pohjalle, riisuen hänet säälimättömästi täysin paljaaksi kaikista huippuunsa hiotuista selviytymistrategioista (ja taannuttaen hänet kolmivuotiaan taaperon tasolle). 

"Sattuu. Paha olla. Teen kuolemaa."

Tulossa oli kamppailu, josta vain harva selviää. Onneksi toinen meistä uhkui taistelukuntoa ja tiesi juuri, mitä aseita tähän koitokseen vaadittaisiin. Jiddishe maman juutalaista kanakeittoa.

Tämä on keitto, joka löytyy jossain versiossaan maailman jokaisen Jiddishe maman ja bubben eli juutalaismamojen ja isoäitien reseptiarsenaalista. 

Myös juutalaisen penisilliinin nimellä tunnetun keiton on kautta sukupolvien todistettu tepsivän niin sydänsuruihin, flunssiin kuin kaikkeen muuhunkin alakuloon ja ahdistukseen, mitä elämä tielle toisinaan heittää.

Amerikkalaisessa lääkärilehdessä vuonna 2000 julkaistun artikkelin mukaan väitteellä on jopa jonkin verran tieteellistä perustaa: joku kanakeitossa nimittäin sai kehon hillitsemään valkosolujensa hyökkäystä tulehdusta vastaan ja auttoi lieventämään tulehdustiloja. 

(Keksiikö kukaan teini-ikäinen mitään masentavampaa? Että jopa tiede osoittaa äidin tietävän parhaiten?)

Ehkä salaisuus on  keiton ravintoarvoissa? Ehkä se on sen tukkoisuutta helpottava lämpö? Nestetasapainoa elvyttävä koostumus? 

Tai ehkä se on se minkä tahansa ruoanlaiton tärkein ainesosa: rakkaus. 

Keitto tunnetaan juutalaiskeittiöiden ulkopuolellakin ja veikkaan, että moni teistäkin on ainakin kuullut tuosta keiton eksoottisimmasta osasta; matzopalloista. 

Matzojauhoa (tai matzolevyjä, josta ne saa itse jauhettua) saa Suomesta vain yhdestä paikasta (Helsingin synagogan viereisestä Zaafran-delistä), mutta niiden puutteessa ne voi korvata myös tehosekoittimessa hienoksi jauhetuilla water cracker-voileipäkekseillä.

(Hyvää ja lohdullista keitto on toki ilmankin ja pysyy näin myös gluteenittomana.) 

Mikäli nuudelit haluaa jättää keitosta kokonaan pois onnistuu sekin - lisää siinä tapauksessa varsinaisen keiton valmistuksen yhteydessä lisättävien juuresten määrää. 

Nuudelin/ spagetin sijaan voi käyttää mitä tahansa pastaa - taaperovaiheeseen taantunutta potilasta kun elvyttävät kummasti myös esimerkiksi nallekarhun muotoiset pastakuviot...

Neljälle - kuudelle

Jiddishe Maman kanakeitto - juutalaisäidin kanakeitto:

1 kokonainen kana (n. 2 kg)

n. 2,5 l vettä

2 isoa porkkanaa (tai 3 pienempää)

2 isoa sipulia (tai 3 pienempää)

1 tl suolaa

1 rkl kokonaisia mustapippureita

3 isoa valkosipulinkynttä

3 laakerinlehteä

persiljapuntin varret hienonnettuna

tillipuntin varret hienonnettuna

1 iso porkkana / 2 pienempää

1/2 isosta purjosta/ 1 pieni purjo

75 gr spagettia (tarvittaessa gluteenitonta)

loput tillistä ja persiljasta

Pyyhi kana kuivaksi ja aseta isoimpaan taloudesta löytyvään kattilaan. Kaada perään niin paljon vettä, että se peittää kanan noin 10 sentin verran. Kuumenna poreilevaksi. 

Leikkaa sipuli ja porkkanat rouheiksi paloiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen hamarapuolella. 

Kypsennä kanaa puolen tunnin verran kuorien pinnalle muodostuvaa vaahtoa ja rasvaa (säästä 3 ruokalusikallista kananrasvaa eli schmaltzia matzopalloihin). 

Kun sitä ei enää muodostu, kaada kattilaan loput liemen ainekset ja jatka keittämistä hienoisesti poreillen vielä 1,5 tunnin ajan. 

Nosta kana liemestä ja siivilöi liemi. Tarkista maku ja mausta maun ja tarpeen mukaan joko suolalla ja pippurilla tai kanaliemikuutiolla. Valmista matzopallomassa tässä vaiheessa. 

Jos haluat maksimoida keiton kirkkauden, voit tässä vaiheessa jäähdyttää liemen ja kuoria sen pinnalle mahdollisesti kertyneen rasvakerroksen. 

Kun kana on jäähtynyt käsittelykelpoiseksi, poista sen nahka ja riivi liha luista. Leikkaa vihannekset ohuiksi suikaleiksi ja katko spagetti vihannesten kanssa samanmittaisiksi pätkiksi.

Kaada liemi takaisin kattilaan ja kuumenna poreilevaksi. Lisää matzopallot ja keitä niitä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen nuudelit/ pasta ja jatka keittämistä 5 minuuttia. Mikäli lientä on keittäessä haihtunut liiaksi, lisää kattilaan kanalientä.

Lisää sitten vihannekset ja keitä vielä 5 minuuttia. Lisää sitten kana. Kun se on läpeensä lämmennyt, lisää loput yrteistä ja tarjoile. 

Matzopallot (koosta riippuen 20-24 kappaletta):

3 kananmunaa

3 rkl kananrasvaa (voi korvata myös ruokaöljyllä)

85 gr matzojauhoja (tai voileipäkeksejä hienoksi jauhettuna, tarvittaessa gluteenittomia)

3/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl sipulijauhetta

1/2 rkl hienonnettua tilliä

1/2 tl hienoksiraastettua sitruunankuorta

Jauha matzolevyt (tai voileipäkeksit) hienoksi jauhoksi. Lisää niihin muut kuivat aineet. 

Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita siihen kananrasva. 

Yhdistä ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi massaksi. Anna levätä jääkaapissa peitettynä puolisen tuntia (tämä helpottaa massan käsittelyä).

Pyörittele massa pieniksi; noin 2 senttiä halkaisijaltaan olevaksi pyöryköiksi (kypsennettäessä ne turpoavat kaksinkertaisiksi). 

Kypsennä pallot keitossa ylläolevan reseptin mukaisesti.

Toinen meillä ahkerassa käytössä oleva flunssantappoase on myös yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä: mango-chili-inkiväärikana.

Onko juutalainen kanakeitto teille tuttua? Vai onko teillä takataskussanne joku toinen resepti, jolla lääkitsette vaivat kuin vaivat?

________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Challah- sämpylät

* * * 

For English please see here

* * * 

Samassa maassa pitkään reissanneena yksi syy, mikä Israeliin vetää uudestaan, ovat sinne muodostuneet ystävät. Vuosikymmenessä on moni asia tosin ehtinyt meidänkin elämässämme muuttua. 

Työpaikat ovat vaihtuneet, parisuhteet tulleet ja menneet. Bisnekset kaatuneet ja unelmat romuttuneet. 

Farkkujen koko on kasvanut, naururyppyjä tullut lisää ja kyllä niitä kyyneliäkin on tullut vuodatettua. Ei se elo ole aikuisena ainakaan helpommaksi muuttunut, mutta ystävyyssuhteet ovat onneksi pysyneet. Ja rakkaus jalkapallojoukkueisiimme!

Tämä challah-resepti on peräisin yhdeltä heistä - Liverpool-kannattajuudestaan huolimatta muuten varsin erinomaiselta tyypiltä. Challah on vähän pullamainen, makea juutalainen leipä, jota leivotaan sapatiksi ja juutalaisiksi juhlapyhiksi. Perinteisesti se leivotaan putkulaiseen muotoon paitsi juutalaisena uutena vuotena Rosh ha-Shanana, jolloin se saa pyöreän muodon. 

Sapattiaterian aluksi viini ja leipä siunataan ja challah laitetaan kiertämään pöydässä, jokaisen murtaen siitä itselleen palasen ja kastaen sen suolaan. 

Perinteisesti ennen taikinan leipomista leiviksi, siitä erotetaan pieni pala, joka kääritään folioon ja poltetaan uunissa, muistuttaen temppelin papistolle tehdystä uhrilahjasta.

Challah-taikinan voi leipoa myös pienemmiksi sämpylöiksi, jolloin ohjeesta tulee niiden koosta riippuen 20-30 kappaletta. Alkuperäisessä ohjeessa kuivahiivaa käytetän kaksi pussia, mutta vahingon kautta olen oppinut, että riittää siihen yksikin. 

Kuvallisia ohjeita taikinan taitteluun löydät vaikka täältä ja täältä. 

20-30 kpl

Challah-sämpylät:

1/2 l lämmintä vettä
1-2 pss (á 11 gr) kuivahiivaa
1,25 dl sokeria
3 kananmunaa, vatkattuna
100 gr voita, sulatettuna
1,5 tl suolaa
n. kilo jauhoja (14-16 dl)

Voiteluun: 

1 kananmuna
1 rkl vettä
sesaminsiemeniä/ unikonsiemeniä, sormisuolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Peitä ja jätä lepäämään kymmeneksi minuutiksi. Lisää sokeri, jäähtynyt voisula ja kananmunat seokseen. Ala sitten lisätä jauhoja desi kerrallaan kunnes koossa on koossapysyvä taikina. 

Vaivaa kevyesti jauhotetulla työtasolla kimmoisaksi, tasaiseksi ja tarttumattomaksi taikinaksi. Nosta kevyesti öljyttyyn puhtaaseen kulhoon ja peitä ja kelmulla ja keittiöpyyhkeellä. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. 

Kumoa kulhosta ja vaivaa ilmakuplat taikinasta. Jaa se kahtia ja leivo joko kahdeksi leiväksi tai jaa kukin osa 12 samankokoiseen osaan. Pidä lopputaikina peitettynä aina yhtä osiota työstäessäsi. Pyörittele se tangoksi ja jaa neljään osaan. 

Asettele tangot ristikkäin ja lomittain, häshtägin muotoon. Taittele kukin sakara edeltävän sakaran alle ja työnnä päät sämpylän alle. Peitä ja anna kohota liinan alla vedottomassa paikassa. 

Voitele kananmunalla ja ripottele päälle käyttämäsi siemenet ja ripaus sormisuolaa. 

Paista 200 asteessa kunnes kullanruskeita - koosta riippuen 20 - 30 minuuttia. 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!

Marka hloua - karitsanpotkat tunisialaisittain

* * * 

For English please see here

* * *

Blogissa on viime aikoina kokattu lammasta oikein urakalla.  Näiden karitsanpotkien myötä makumatkailtiin Andalusiassa ja tämä stifado vei puolestaan Kreikkaan. Tuoreimpaan reseptiin haettiin inspiraatiota Tunisiasta - siellä kun lammasta syödään ja paljon. Viimeisiä pitkään haudutettuja lihapatoja muuten viedään- kohta on aika laittaa padat hyvin ansaitulle lomalle ja kääntää katse kesään keveämpien herkkujen muodossa!

Reseptin pohjana toimi marka hloua- niminen tunisialainen perinneruoka. Sen arabiankielinen alkuperäisnimi tarkoittaa makeaa pataa ja jännän lempeä tuttavuus se onkin. Lisää aromaattisuutta se saa arabikeittiössä mausteena käytettävistä jauhetuista ruusun terälehdistä, mutta hyvää tästä tulee ilmankin. Kuivattuja ruusunnuppuja muuten löytää joko etnisistä kaupoista tai esim. Ruohonjuuresta.

Ruoka on tunisianjuutalaista alkuperää ja sitä on perinteisesti tehty sapatiksi. Sittemmin, etenkin pohjoisrannikolla sijaitsevan Bizerten alueella se on kuitenkin omaksuttu valtaväestönkin ruokakulttuuriin ja sillä juhlistetaan mm. häitä ja muslimien uutta vuotta. 

Tavallisesti tähän käytettävä liha on luutonta lampaan lapaa, mutta potkan makuun taas viime aikoina päästyäni käytin sitten sitä.

Kolmelle

Tunisialaiset karitsanpotkat:

3 (pientä) karitsanpotkaa (yht.1 kg)
1,5 tl kanelia
1,5 tl kurkumaa
1,5 tl jauhettua neilikkaa
3/4 tl jauhettuja ruusun terälehtiä
suolaa, pippuria
öljyä paistamiseen

7,5 dl  lihalientä
150 gr kuivattuja aprikooseja
150 gr kuivattuja luumuja
150 gr rusinoita
150 gr kikherneitä

Taputtele potkien pinta kuivaksi. Sekoita mausteet keskenään ja hiero niiden pintaan. Kuumenna muutama rkl öljyä padassa ja ruskista potkien pinta. Suolaa ja pippuroi huolella.

Kaada pataan lihaliemi ja anna kiehahtaa. Siirrä 150-asteiseen uuniin (kiertoilmauunissa riittää 130°) kypsymään ja anna hautua kannen alla tunnin. Käännä potkat, kääntele potkien joukkoon sitten kuivahedelmät (näin ne eivät ehdi mennä ihan muusiksi) ja jatka kypsentämistä vielä 1,5 tuntia. Valele potkia liemellä muutamaan otteeseen. Lisää joukkoon sitten valutetut (ja kuoritut) kikherneet ja jatka kypsentämistä vielä puoli tuntia. 

Tarjoile esim. riisin, bulgurin tai kuskusin kanssa.

"Mahtava maku!" huokaisi Naapurinpoika. "Kuin olisi leirinuotiolla Giladin rinteillä" (?) Erinäiset maantieteelliset epäkohdat sivuuttaen voin vain olettaa makuelämyksen olleen varsin autenttinen. Meni kuulemma tähänastisten lammasreseptien kärkeen...!

PS. Kata pöytään koko illan tunisialainen fiesta ja aloita ateria vaikka näillä tunisialaisilla kalakeftoilla!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

Hanukkaherkkua: blintzejä valkosuklaatuorejuustotäytteellä ja marinoiduilla mansikoilla

Toissapäivänä alkoi kahdeksanpäiväinen Hanukka - juutalaisen juhlavuoden valopilkku. Niinpä sen kunniaksi jatkamme tänään juutalaisen keittiön erikoisuuksien sarjaa. Tosin, kuten olette jo huomanneet - aika masentavan epäeksoottistahan se meille, Pohjois- ja Itä-Euroopan keittiöiden välillä tasapainottelevalle kansakunnallemme on. Säilöttyä silliä ja silakkaa? Pikkelsejä? Kaalikääryleitä? Nähty, tehty, syöty.

Nimenomaan itä-eurooppalaisten juutalaissiirtolaisten mukana suuren maailman brunsseille kotiutuneet bagelitkään eivät meille mitään uutta ole  - vesirinkelit ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Minäkin perin oman (ja sittemmin hukatun) reseptini isotädeiltäni.

Niinpä tämänkertainenkaan ohje ei saa varmasti keltään sukkia pyörimään jalassa: vuorossa ovat nimittäin blintzet. Eli täyteyt ohukaiset.

Näitä perinteisesti juustolla täytettyjä lättypaketteja syödään nimenomaan Hanukkana (ne kun sopivat siihen öljyssäpaistoteemaan!) ja Shavuotina (jolloin nimenomaan Pohjois- ja Itä-Euroopan juutalaisten eli ashkenaasien perinteessä syödään maitotuotteita). 

Etymologisesti nokkelimmat huomaavat nimessä yhtäläisyyksiä blineihin ja sitä samaa perhettä ne ovatkin.

Täyte blintzeissä on maultaan hyvin juustokakkumainen - ei liian makea siis. Yksinkertaisimmillaan siinä on vain ricottaa ja maustamatonta tuorejuustoa, mutta omassani valkosuklaa antaa sille vielä vähän lisää täyteläisyyttä (minun ruokafilosofiassani vähemmän kun ei ole koskaan enemmän!) Rosmariinisen raparperipiirakan hengessä voisi ricotan korvata myös pehmeällä vuohenjuustolla.

Mansikoiden sijaan nämä voi tarjota myös esim. sitruunankuoriraasteessa, tomusokerissa ja kardemummaripauksessa pyöräytettyjen mustikoiden kanssa. Kardemummaripaus toimii myös itse taikinassa. 

On tärkeää että lätyt ovat saaneet jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä ja paistamista (ne pysyvät koossa paremmin!)  joten ne voi tehdä etukäteenkin vaikka edellisenä päivänä.

Blintze-taikina:

2 kananmunaa
3 dl maitoa
1 tl vanilja-aromia / vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
ripaus (n. 1/2 tl) suolaa
50 gr voita, sulatettuna

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kananmunat ja maito (ja vanilja-aromi) keskenään eri kulhoissa. Sulata voi miedolla lämmöllä. 

Vatkaa ainekset sekaisin kaatamalla nestemäiset kuiviin aineksiin (näin vältät paakut taikinassa) ja lisää lopuksi sulatettu voi. Anna levätä ("lettuuntua" kuten lapsuudessani opin) tunnin verran.

Paista voissa tai öljyssä yksitellen letuiksi mutta paista vain toiselta puolelta. Kaada kuumalle pannulle kauhallinen taikinaa ja pyörittele nopeasti pannua jotta se leviää ohueksi massaksi. Kun massa alkaa jähmettyä, siirrä lautaselle tai leivinpaperille odottamaan paistettu puoli alaspäin. Jos pinoat valmiit blintzet täyttämistä odottamaan, laita väliin leivinpaperin pala, jotteivät ne tartu toisiinsa. Anna jäähtyä ennen täyttämistä juustomassalla. 

Juustotäyte:

1 prk ricottaa
1 pkt tuorejuustoa
100 gr valkosuklaata sulatettuna
1 kananmuna
1 tl vanilja-aromia / vaniljasokeria
3 rkl (tomu)sokeria
1/2 sitruunan kuori ja mehu


Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Vatkaa muut ainekset sekaisin ja sekoita lopuksi joukkoon sulatettu valkosuklaa. Anna levätä (ja jähmettyä) jääkaapissa blintzejen täyttämiseen asti.

Täytä blinzet. Levitä lätty lautaselle tai leivinpaperille paistettu puoli ylöspäin ja levitä n. 4 rkl juustomassaa sen alemmalle puoliskolle muutaman sentin päähän reunasta. Taita alempi puoli lätyn keskelle, sitten sivureunat sen päälle ja rullaa paketiksi. Ihan niinkuin burritot tai kesärullat siis (ohjeet täällä). 

Paista muutama blintze kerrallaan voissa tai öljyssä rapeaksi ja kullanruskeaksi - ensin saumapuoli alaspäin. Käännä ja paista myös toiselta puolen. Tarjoile lämpiminä esim. appelsiinisen mansikkakompotin kanssa. 

Mansikkakompotti:

500 gr mansikoita
1 appelsiinin mehu (1 dl mehua)
1 rkl tomusokeria

Puhdista mansikat. Ihan pienet voi jättää kokonaisiksi, mutta isommat kannattaa puolittaa ja todella isot leikata neljään osaan. Purista appelsiinista mehu, siivilöi siihen tomusokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan kylmässä. 

___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Jerusalem kugel

Vaikka hanukka onkin ohi, riittää juutalaisuudessa juhlia ympäri vuoden. Ja ruoka on näissä perinteissä varsin keskeisessä asemassa. Hanukkana syödään rasvassa paistettua ruokaa niinkuin latkeja, shavuotina maitovalmisteita kuten juustokakkua ja blintzejä, purimina kolkkahatun muotoisia hamentaschen-pikkuleipiä, Simchat Torah- juhlapäivänä toorarullia muistuttavia kaalikääryleitä... Ja sitten on vielä jokaviikkoinen sapatti.

Tänään on vuorossa perinteisesti sapattina ja muina pyhäpäivinä lisukkeena tarjottava kugel. Kugel on yleisnimitys laatikoille. Vaikka alkuperäinen jiddishinkielinen sana viittaakin nimenomaan pyöreään muotoon. Kugeleita tehdään niin nuudeleista kuin vihanneksista ja ainekset vaihtelevat sen mukaan, minkä kaverina niitä tarjotaan. Maitotuotteita sisältäviä kugeleita kun ei kosher-säädösten mukaan voida tarjota liharuokien kavereina. Ainekset näissä ovat hyvin yksinkertaiset ja edulliset (onhan näillä totuttu ruokkimaan suuriakin seurueita) ja nämä ovat klassikoita syystä.

Kugeleita tarjotaan niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Koska sapattina ei tehdä työtä, vaan keskitytään nauttimaan levosta ja yhdessäolosta, ei silloin myöskään tehdä ruokaa, vaan se tehdään etukäteen. Niinpä perinteiset sapattiruoat, kuten kugelit, ovat pitkään uunissa hautuneita pataruokia. 

Kugelit voivat ensikertalaiselle tuntua kovinkin hämmentävältä makukokemukselta, sillä ne voivat olla hyvinkin makeita (joissain resepteissä sokeria käytetään yli 3 desiä!) Yksi omaleimaisimmista on 1700-luvulla Itä-Euroopan hasidien Jerusalemiin tuoma ja nykyään sen mukaan nimetty Jerusalem kugel joka on upean ruskeaksi paahtunut, makeanpippurinen paikallinen erikoisuus. Tämä kugel on parve, eli siinä ei ole liha-eikä maitotuotteita, joten sitä voi tarjota minkä ruoan kanssa tahansa. 

Kaikkien maailman perinneruokien lailla tästä on kaikilla "se ainoa oikea resepti" ja oma ja usein hyvin vahva mielipiteensä. Kuinka makeaa sen kuuluu olla (ei kovin), kuinka pippurista (hyvin), laitetaanko siihen lämpöä antamaan kanelia (minä pidän enemmän muskotista) ja niin edelleen. Myös meille tuttua maksalaatikkodebattia käydään: rusinoilla vai ilman? (Minun kantani? Maksalaatikko rusinoilla, kugel ilman. )

Jos koskaan olet Jerusalemissa perjantaina, suosittelen visiittiä Vanhaan kaupunkiin ja Länsimuurille. Viimeistään siellä törmäät cowboy-hattuiseen, käärmeennahkabuutseihin pukeutuneeseen mieheen, joka touhukkaasti järjestelee vierailijoita jonoihin taatakseen, että kaikilla on paikka, jonne illalliselle mennä. Lukuisat paikalliset perheet kun avaavat sapattina ovensa ventovieraillekin, jottei kenenkään tarvitse olla sapattina yksin. Päädyit sitten minne tahansa, tätä ruokaa tulet takuuvarmasti saamaan!

Lisukkeena 8-10 hengelle

500 gr ohuita munanuudeleita/ ohutta munapastaa

2 dl sokeria

1,25 dl öljyä

5 kananmunaa (4 jos ne ovat isoja)

suolaa

1-2  rkl pippuria (itse käytän rouhittua, jauhettua tarvitaan vähemmän)

isohko ripaus muskottia (jotkut käyttävät kanelia)

(3/4 dl rusinoita)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Keitä nuudelit/pasta ohjeen mukaan suolatussa vedessä ja valuta. Mittaa kattilaan öljy ja 1,25 dl sokeria. Anna sulaa keskilämmöllä silloin tällöin sekoittaen, kunnes sokeri alkaa klimppiintyä (n. 7 minuuttia) . Sen jälkeen sekoita koko ajan äläkä edes yritä keskittyä mihinkään muuhun (ei mihinkään - eiedes sohvallasi alasti loikoilevaan George Clooneyhin. Vaikka... jos se siellä olisi, niin tuskinpa kugelin tekeminen olisi ihan päällismmäisenä mielessä kellään...?). Kuumetessaan sokeri sulaa ja alkaa vaihtaa väriä. Huomaa kuitenkin, etteivät sokeri ja öljy missään vaiheessa sekoitu. Kun sokeri on syvän meripihkan väristä, nosta kattila pois liedeltä ja kaada nuudeleiden joukkoon (varoen- seos on kuuuuuuuuuuumaa!) ja sekoita tasaisesti niiden joukkoon. Anna jäähtyä hieman ennen kananmunien lisäämistä etteivät ne juoksetu.

Sekoita kananmunien rakenne rikki, lisää joukkoon 1-2 tl suolaa, 1-2 rkl mustapippuria ja sekoita tasaiseksi. Lisää hieman jäähtyneiden nuudeleiden joukkoon, kääntele niin, että ainekset ovat sekoittuneet, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sokeria makusi mukaan. Jos kuulut rusinakoulukuntaan, lisää nekin tässä vaiheessa.

Öljyä käyttämäsi vuoka (omani oli mitoiltaan 19  cm x  27 cm), kaada massa siihen, tasoita ja paista uunissa 1,5-2 tuntia, kunnes kugel on saanut kauniin värin ja pinta on rapsakoitunut.

Tarjoile joko kuumana tai kylmänä. Etikkavihannesten kanssa tai... niiden kanssa. 

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Latke? Rösti? Jotain siltä väliltä?

Hanukan perinneruoan, latket, voi toki laiskuuden iskiessä paistaa yhdeksi isoksi annoskakkuseksikin. Jolloin se ehkä muuttuukin röstiksi? Merkittävin ero siinä on ilmeisesti se, että toisin kuin latkeihin, ei röstiin koskaan tule kananmunaa tai jauhoja. Vaikka enpä minäkään niitä yleensä latkeihini laita... Joten mene ja tiedä! Vaan eipä sillä liene väliä jos lopputulos maistuu? 

Jos röstistään haluaa paksumman, kannattaa perunat esikeittää ja jäähdyttää kunnolla - muuten ne eivät ehdi kypsyä kunnolla. Paistamiseen voi käyttää öljyn sijaan (tai lisäksi) myös hanhen/ankanrasvaa (jos sitä sattuu olemaan)  - sillä kun saa takuuvarmasti rapean ulkokuoren. 

Loxin eli lohen sijaan tämän kanssa voisi toki tarjota myös hyvää (Serrano) kinkkua. 

Itse käytin tähän halkaisijaltaan 20-senttistä paistinpannua

2 isohkoa kiinteää perunaa (yht. n. 250 gr)
1/2 isosta sipulista tai 1 pieni sipuli
suolaa, valkopippuria
paistamiseen: öljyä/ äljyä ja voita/ voita ja hanhenrasvaa/ hanhenrasvaa

Esikeitä perunat kuorineen, niin että ne eivät ole vielä pehmeitä. Anna jäähtyä, vaikka seuraavaan päivään. Kuori ja raasta. Paras työväline tähän olisi sellainen yhtenäistä raastenauhaa tekevä spagettiraastin (jälleen yksi toive Joulupukille!). 

Siivuta sipuli ohueksi ja pehmitä hieman pannulla. Sekoita perunaraasteeseen, mausta ja paista kuumassa rasvassa. Siirtele massaa pannulla hiaman alkuun, jotta kaikki perunat kypsyvät ja tasoita sitten lastalla tasaiseksi ja tiiviihköksi perunakakuksi. Kun toinen puoli on saanut väriä, kumoa se lautaselle ja liu'uta sitten käännettynä takaisin pannulle ja paista toinenkin puoli.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

        

Kaukomaiden kaalikääryleet

Kaalikääryleet. Jo sanan kuuleminen vie ajatukset välittömästi mummolaan. Ja kouluruokalaan. Kyllähän niissä jotain pohjattoman epätrendikästä on. Kaalikääryleet tunnetaan niin Pohjois- kuin Itä-Euroopan keittiöissä, mutta Toorakääröä muistuttavan ulkomuotonsa ansiosta ne ovat myös suosittu ruoka vuotuisen Tooranlukusyklin päättymistä juhlistavana juutalaisena juhlapyhänä Simchat Torahina.

Vaan kyllä näistä lohturuokaklassikoista saa tuunattua vaikka minkalaista herkkua. Tänään inspiraatiota haettiin rakastamani Lähi-idän makumaailmasta. Juustokuminan ja korianterinsiementen mausteista lämpöä. Lammasta, kardemummaa ja kanelia. Toki tähän voi käyttää myös valmiita mausteseoksia - mm. se marokkolaisia köftejä maustanut ras el hanout kävisi näihinkin. Mikäli et pidä lampaasta tai sitä ei ole saatavilla, voi sen luonnollisesti korvata jollain muulla haluamallasi jauhelihalla.

Kaalikääryleisiin normaalisti käytetyn ohran/ riisin sijaan käytin teemaan sopien bulguria. Valeluun käytetyn siirapin puolestaan korvasin syyrialaiseen kananmaksaan ja Serranokinkku-viikunasalaattiin käytetyllä granaattiomenamelassilla. Granaattiomenan siemeniä ripottelin myös valmiiden kääryleiden päälle - tuo hedelmä kun on juuri nyt parhaimmillaan!

Koska kaalikääryleet ovat sen verran tuhtia, tein kylkeen kevyesti tsatsikia ja israelilaista salaattia, josta blogissa lisää huomenna.

Minun makuuni kaalikääryleissä pitää olla reilusti täytettä, joten tästä annoksesta tuli 16 kappaletta. Mutta vähän pienempiä kääryleitä tästä tulisi reilut parikymmentä kappaletta.

1 iso kaali

1 dl bulguria

500 gr lampaanjauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

reilu 1,5 tl juustokuminaa

reilu 1,5 tl korianterinsiemeniä

reilu 3/4 tl kanelia

reilu 3/4 tl kardemummaa

reilu 1/2 tl neilikkaa

suolaa, pippuria

Voiteluun: 

1/3 dl vettä

2 rkl (granaattiomena)siirappia

muutama nokare voita tai margariinia

Tarjoiluun:

granaattiomenansiemeniä

Keitä bulgur pakkauksen ohjeiden mukaan ja valuta. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja freesaa sipulit pehmeiksi. Lisää sitten mausteet ja pyörittele seosta pannulla vielä hetki kaikkien aromien irrottamiseksi. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita sitten bulgurin kanssa jauhelihaan ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Mausta huolella ja anna levätä kunnes kaali on valmista täytettäväksi.

Koverra kaalista kova kanta ja irrota lehdet varoen. Irrota vain sen verran, mitä näihin tarvitset. Ohenna sitten veitsellä lehden keskellä kulkevaa kovaa lehtiruotia tyvipäästä ja keitä lehdet sitten isossa kattilassa suolatussa vedessä pehmeiksi. Valuta.

Aseta valutetut lehdet eteesi tyvipää itseesi päin. Aseta haluamasi määrä täytettä tyvipäähän keskelle ja käännä sivut täytteen päälle. Rullaa sitten tiukaksi kääryleeksi ja aseta voideltuun uunivuokaan.  Voitele siirapilla ja aseta kääryleiden päälle muutama nokare voita tai margariinia. 

Paista 200-asteisessa uunissa tunnin verran. Valele välillä vuoan pohjalle valuneella siirappiseoksella. 

Ja loput kaalista? No eihän se hukkaan mene - se nähdään tietysti seuraavassa Soppasunnuntaissa!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

Chrein

Vaikka gefilte fishistä tulikin kebabia, yhdestä asiasta en suostunut tinkimään - gefilte fishin kanssa perinteisesti tarjottavasta chreinistä (voi tuota gutturaaleilla iloittelua!). Joka jakaa ihmiset aika tiukasti kahteen koulukuntaan: niihin, jotka eivät osaa kuvitellakaa syövänsä gefilte fishiä ilman sekä niihin, jotka ovat jo lopettaneet tämän postauksen lukemisen. Ja happamanmakeassa polttavuudessaan se onkin aika omanlaisensa kondimentti. Kalapullien lisäksi se käy leivälle, kylmien leikkeleiden ja lihan seuraksi muutenkin. Ilmatiiviissä purkissa se säilyy kylmässä muutaman viikon. 

Jotain chreinistä kertoo myös se, että se on kuulemma vakiinnuttanut asemansa venäläisissä idiomeissa - jokseenkin derogatiivisissa yhteyksissä. "Olkoon chrein kanssasi" esimerkiksi tarkoittaakin "painu helvettiin!"

Chrein on kaikkien muidenkin juutalaisen keittiön erikoisuuksien lailla asia, jossa se mamen ja bubben (äidin ja isoäidin) tekemä on aina parasta eikä sille voi kilpailla edes Gordon Ramsay. Mutta se, joilla ei moisia sukurasitteita ole voivat vapaasti varioida ja luoda sen oman tarkasti varjellun salaisen sukureseptinsä! Perinteisesti chreiniin ei tule muuta kuin punajuurta, piparjuurta suolaa, sokeria ja valkoviinietikkaa, mutta sen makumaailmaan sopivat äärimmäisen hyvin myös tummemmat, mausteisemmat sävyt, kuten kumina tai fenkoli, jota itse tässä käytin. 

Piparjuurta tulee suunnilleen saman verran kuin punajuurta, mutta se on sen verran ärhäkkää tavaraa, että sitä kannattaa lisätä oman kipurajan mukaan vähän kerrallaan. Tarkoitus tällä relissillä on kuitenkin olla aika ärhäkkää - joskin olen kuullut joidenkin lisäävän myös majoneesia (oy ja vey!). 

Tuon piparjuuren valmistus on varmaankin surströmming-purkin avaamiseen verrattavissa oleva kokemus - kokemus, jota ennen ei ole elänyt. Se kannattaakin suorittaa hyvin ilmastoidussa tilassa. Joskin muutamalta kyyneleeltä ei kai vain voi välttyä.

Toisissa resepteissä punajuuret keitetään, kuoritaan ja annetaan jäähtyä ennen raastamista. Toisissa ne taas raastetaan raakoina. Itse keitin kaksi punajuurta, koska se tuo esiin sen makeuden. Lisäksi raastoin joukkoon yhden raa'an punajuuren, koska se antaa paremman rakenteen ja hieman erilaisen punajuurisuuden. 

Chreinin teko kannattaa aloittaa edellisenä päivänä ja antaa sen maustua kylmässä seuraavaan päivään.

3 punajuurta

200 gr pala piparjuurta

1 rkl valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa + 1 rkl ruskeaa sokeria

1 tl punaviinietikkaa+1 tl ruskeaa sokeria

2 tl murskattuja fenkolinsiemeniä

1/4 - 1/2 dl punajuurten keittovettä

suolaa, mustapippuria

Keitä kaksi punajuurta kypsiksi. Anna niiden jäähtyä,  kuori ne (keittämisen jälkeen se lähtee ihan vetämällä) ja raasta haluamasi kokoiseksi raasteeksi. Säästä desin verran vettä. 

Kuori myös piparjuuri ja raasta samankokoiseksi raasteeksi. Sekoita valkoviinietikka ja sokeri ja sekoita piparjuuriraasteen joukkoon. Tämä reagoi piparjuuren sisältämiin öljyihin (etenkin sinappiöljyyn) ja tasoittaa sen makua. Viinietikka myös estää raastetta muuttumasta ruskeaksi. 

Raasta raaka punajuuri ja lisää keitettyihin punajuuriin. Lisää sitten piparjuurta vähän kerrallaan makusi mukaan. Itse lisäsi reilut kaksi desiä. Mausta sitten suolalla (ja pippurilla - toinen epätavallinen lisäys). Koska se vahvistaa entisestään chreinin upeaa väriä ja antaa sille taas vähän erilaisen happamuuden, lisään minä myös punaviinietikkaa (sekoitettuna sokeriin). Lisää punajuurten keittovettä kunnes koostumus on haluamasi lainen. Lopullisen silauksen antavat fenkolin tai kuminansiemenet. Säilytä imatiiviissä astiassa kylmässä seuravaaan päivään ja tarkista vielä maku ennen tarjoilua.

Blogilla tuli tuossa hetki sitten seitsemän kuukautta taivalta täyteen ja sehän voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: tunnustuspalkintoa! Tämän kuukauden palkinto lähtee Kaikki äitini reseptit- blogin-blogin tomeralle ja pohojalaasen peräänantamattomalle emännälle Nannalle. Juuri vaihtuneen juutalaisen uuden vuoden tunnelmissa (silloin kun perinteisesti syödään kaikkea makeaa sen symboloimiseksi, että uuden vuoden toivotaan olevan yhtä makea ja menestyksekäs) lähtee postiin purkki sitä meidän ruokohunajaamme!

Kiitos kuluneista kuukausista myös muille meitä Facebookissa, Pinterestissä, täällä tai Blogilistalla, Bloglovinissa tai blogilistoillaan seuraaville - teitäkään ei ole unohdettu! Myös vastaisuudessa palkitsemme lukijoita, kommentoijia, tykkääjiä ja blogilistoilleen meitä nostaneita pienellä (ja usein hölmöllä) tavallamme! 


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?