Vielä on (grilli)kesää jäljellä - aasialaiset kanavartaat sataykastikkeella (gluteeniton)

For English please see here

* * * 

Aasialaisittain marinoituihin kanavartaisiin ja pähkinäiseen satay-kastikkeeseen tulee himo - ei siitä mihinkään pääse.

* * * 

Alkukesä meni reissatessa siihen tahtiin, että sen antia puretaan blogissa vielä jonkin aikaa. Mutta tauko tekee välillä hyvää varmaan ruudun molemmin puolin? Ja ettei kenellekään pääsisi vahingossakaan syntymään sellaista käsitystä, että täällä on syöminen unohtunut ihan kokonaan, niin korjataan harhaluulo heti kättelyssä: ei ole. 

Tulevan kirjan reseptien kokkaus ja kuvaus vie tällä hetkellä suurimman ajan, joten ulkona yhä upeina jatkuvat grillausilmat ovat tänä kesänä jääneet vähän paitsioon. Mutta vielä on (grillaus)kesää jäljellä (onhan? Onhan?), joten pihalle siitä! 

Tämä pähkinäkastike on pitkän linjan suosikkini, jota tehdään kerralla yleensä suosiolla isompi satsi - allekirjoittaneella kun on tapana ikäänkuin vahingossa kaapia se kulhosta ennenkuin grilli on saatu edes kuumaksi. Laaduntarkkailun nimissä, tottakai - ei ahneuden. 

Monikäyttöinenkin tämä on - kokeile vihannesten dippikastikkeena, salaatinkastikkeena (esimerkiksi miso-sesamdressingin sijaan tässä gluteenittomassa mungpapuvermisellisalaatissa), nauta-tai possuvartaille... niin tai vaikka sen etusormen kanssa. On muuten hyvää!

Itse suosin makeuttamatonta maapähkinävoita, jota nykyään löytää etnisten kauppojen lisäksi myös ainakin saksalaissupermarketista. Luomuversiota on hyvin saatavilla mistä tahansa kaupasta. Jos sinun maustevarastosi ei näytä Viivoanin haarakonttorilta, ei hätää: kalakastikkeen esimerkiksi voi korvata lisäämällä soijan määrää. Riisiviinietikan voi puolestaan korvata lisäämällä limemehun määrää. 

Neljälle/ 10 varrasta

Aasialaisittain marinoidut kanavartaat ja satay-kastike:

450 gr kanaa (itse olen tykästynyt Atrian maustamattomiin reiluihin paloihin)

marinadi:

1 dl soijakastiketta

1/2 dl hunajaa

2 isoa valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1 rkl hienonnettua inkivääriä

1 punainen chili

1 limen raastettu kuori ja mehu (1,5 rkl mehua)

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pyyhi kanan pinta kuivaksi ja suikaloi noin sentin suikaleiksi. Siirrä marinadiin ja anna marinoitua ainakin puoli tuntia, mutta vaikka useammankin tunnin. 

Satay-kastike:

1,5 dl (150 gr) makeuttamatonta maapähkinävoita

1/4 dl riisiviinietikkaa

1 limen raastettu kuori ja mehu (1,5 rkl mehua)

1,5 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta (nam pla)

1 dl kookosmaitoa

1/2 -1 tl Srirachaa

2 rkl hienonnettua korianteria

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi (toki tämän voi tehdä käsinkin). Tarkista maku ja lisää tarvittaessa limemehua ja/tai soijaa.

Valuta kanapalat marinadistaan. Pujota varrastikkuihin (jos käytät puisia, kannattaa niitä liottaa vedessä puolisen tuntia ennen käyttöä, jotteivät ne syty palamaan) ja grillaa joko grillissä, parilapannulla tai uunissa grillivastuksen alla koosta riippuen 3-4 minuuttia/ puoli. 

Tarjoile satay-kastikkeen kanssa. 

Voin muuten paljastaa, että ihan yksinäni vedin nuo kaikki. Yhdeltä istumalta. Sitä ei kai voi enää hyvällä tahdollakaan laittaa laaduntarkkailun piikkiin...? 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Eväät grillikauteen: Atria Rib Eye Steak, chimichurrikastike,uppopaistetut sipuliruusut ja Fuzion Organic Malbec

* * *

For English please see here

* * * 

Kesällä grillausta ei voita mikään. Atrian Rib Eye Steak, chimichurrikastike ja koukuttavat uppopaistetut sipuliruusut taltuttavat vaativammankin lihansyöjän nälän!

Suomen ilmasto on päässyt viime aikoina yllättämään: pihalla ei ole lumesta tietoakaan eikä vielä olla edes heinäkuussa! Tämä valo ja lämpö saa tunnetusti suomalaiset kierroksille - koskaan kun ei kuitenkaan voi tietää kauan tätä lystiä kestää. Niinpä täälläkin kärväistiin grillikausi käyntiin heti kun se oli mahdollista. Ja nyt kun iltapäivälehtien lööpit ovat isoon ääneen lupailleet helteiden jatkuvan, niin voin kertoa, että tällä linjalla jatketaan.

Puisto, aurinkoa, rakkaita ystäviä, viiniä. Muutama kierros petanqueta, siestaa puun varjossa, naurua, grillistä kesäiltaan leijaileva herkullinen tuoksu... kyllä tätä on odotettukin!

Blogiringin ja Atrian yhteistyön seurauksena grillikausi käynnistyi meillä muhkeasti takuumurealla Rib Eye Steakilla. Ei kuitenkaan kannata antaa tuon Jenkeissä suositun lihan nimen huijata - muiden Atrian tuotteiden lailla tämäkin on sataprosenttisesti kotimaista laatulihaa. Ja jos siellä arkaillaan pihvipaistamisen kanssa, niin ei hätää - paketista löytyy nimittäin selkeät ohjeet, joilla onnistuu vähän kokemattomampikin kokki! 

Lisäksi pihvit ovat maustamattomia, joten niitä voi vapaasti varioida oman inspiraation mukaan. Dry rub? Marinadi? Vai perinteisesti suolalla ja pippurilla pelaten?

Omani saivat kylkeensä Etelä-Amerikasta, pihvien luvatusta maasta kotoisin olevan chimichurrikastikkeen. Toinen kokeilemisen arvoinen olisi vaikka romesco-kastike. Vai hei, entä jos yhdistäisikin tähän surf and turf-henkisesti vaikka mango-chili-jokirapukastikkeen?

Lisukkeeksi uppopaistoin sipuliruusukkeita, jotka ovat niiiiiiiin hyviä, että ette uskokaan. Jos ruusukkeiksi leikkaaminen tuntuu turhalta hermojaraastavalta väkertelyltä, leikkaa sipulit vaikka reilun sentin paksuisiksi renkaiksi. Tätä herkkua ette nimittäin todellakaan halua missata!

Kahdelle

Rib Eye Steak:

2 Atrian Takuumurea Rib Eye Steakia (yht. 600 gr)

hieman öljyä

suolaa, pippuria

Ota liha huoneenlämpöön muutama tunti ennen grillausta. Pyyhkäise pinnat kuiviksi, sivele pintaan hieman öljyä ja grillaa 3 minuuttia per puoli. Suolaa ja pippuroi ja kääri folioon lepäämään varttitunniksi. 

Jos teet pihvit pannulla, kuumenna paistinpannu. Lisää pannuun muutama rkl öljyä ja saman verran voita. Paista pihvejä 3 minuuttia puoli pannun voi-öljyseoksella niitä valellen. Anna levätä folioon käärittynä ja tarjoile. 

Lihan levätessä valmista lisukkeet.

Chimichurrikastike:

6 kourallista persiljaa (reilu 60 gr eli kahden ison puskan verran)

3 rkl tuoretta oreganoa (tai 1,5 rkl kuivattua)

3 valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1/2 tl chilihiutaleita

3 rkl sitruunamehua

1 rkl appelsiinimehua

1,25 dl öljyä

(1 tl sokeria)

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa kohdilleen suolalla, pippurilla ja/tai sokerilla. 

Uppopaistetut sipuliruusut:

4 pientä sipulia tai 2 isompaa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl suolaa

1 rkl mustapippuria

1/2 rkl jauhettua korianteria

1/4 rkl tuoretta timjamia (tai 1/2 rkl kuivattua)

1/2 tl cayennepippuria

2 kananmunaa

korppujauhoja, kevyesti vatkattuna

Öljyä paistamiseen

Leikkaa sipulin päästä (ei siis kannasta) noin sentin paksuinen siivu pois. Kuori sipulit. Aseta ne leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin ja kanta ylöspäin. Aloittaen reilun sentin päästä kannasta leikkaa sipulin keskelle saakka ulottuva viilto sipulin neljälle sivulle. Tee sitten 2-3 viiltoa (sipulin koosta riippuen) jokaisen neljännekseen. Käännä sipuli ja irrota sen terälehdet varovasti toisistaan. 

Sekoita kuivat ainekset keskenään syvässä kulhossa. Pyörittele sipulit jauhoseoksessa yksi kerrallaan, kasta sitten kauttaaltaan kananmunaan (valuta seosta tarvittaessa lusikalla terälehtien väliin) ja kierittele sitten korppujauhoissa niin, että sitä menee myös terälehtien väliin. Ravista ylimääräiset murut ja uppopaista kunnes kullanruskeita ja rapeita. 

Etelä-Amerikan aroilta löytyi myös viiniparitus. Fuzion Organiz Malbec (8.69 €) on argentiinalaista luomutuotantoa ja hintansakin puolesta juuri sellainen iloisen mutkaton viini, jota kesän grilli-iloitteluihin kaivataankin. 

Keskitäyteläisestä viinistä löytyy marjaista pehmeyttä ja mehevyttä, jonka ansiosta se on monikäyttöinen yleisviini melkeinpä mille tahansa grilliruoalle. Sen hilloisuuden ansiosta sitä kannattaa kokeilla myös vähän maustetumpien ruokien seuraan 

Ja jos grillikuume sielläkin roihuaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata myös Atrian Instagram- tili: seuraajien kesken arvotaan kesän ajan viikottain pallogrillejä ja 20 euron edestä grillattavaa!

PS. Lisää grillausinspiraatiota löydät kollegoiltani Blogiringin sivuilta!

*Yhteistyössä Blogirinki ja Atria*

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Lihaisa salaisuus Espanjasta- secreto ananassalsalla ja Villa Maria Cellar Selection Riesling

* * * 

For English please see here

* * * 

No huh. NO HUH. Nyt jaetaan sellainen salaisuus, että oksat pois. Sen salaisuuden nimi on secreto. Secreto de Iberico, tarkalleen ottaen. Eikö kuulostakin heti niin kovin kutkuttavalta? Espanjalla on sellainen taipumus. Sillä voi vaikka tunnelmallisesti kuiskata, että "tengo la sífilis y voy a morir mañana" ja kuulija olisi ihan sulaa vahaa (ellei hän sitten ymmärrä espanjaa ja tajua sinun juuri kertoneen, että sinulla on kuppa, joka tappaa sinut heti huomenna.) Entä jos vielä kerron, että se on mahdollisesti mehukkain pala lihaa, jota koskaan olet syönyt? No niin, johan siellä heräsivät viimeisetkin korvat!

Secreto on porsaan lavan tienoilta tuleva, vatsarasvan alla piileskelevä tajuttoman mehevä lihapala. Siinä on paljon kermaisen täyteläistä, lihan pinnassa valkoisena näkyvää lihasrasvaa, mikä grillatessa sulaa pitäen lihan niin mehevänä. Mikäli sinun haciendasi takapihallasi ei möyri lauma Iberico-possuja, hankkiudu möyrimään supermarkettisi pakastealtaalle, josta sitä löytyy Familian tuoteperheestä.

Mitään erikoisosaamista ei tämä liha vaadi. Pintaan reilusti suolaa ja pippuria (halutessasi pimentónia eli savupaprikaa), kuumaan grilliin (tai parilapannulle) kolmisen minuuttia per puoli ja sitten muutaman minuutin lepo. Tätä on käytännössä mahdotonta mokata: secreton rasva antaa sille ihanan  rapean ulkopinnan ja megamehevän sisustan. 

Espanjassa perinteinen tapa on leikata se paistamisen jälkeen suikaleiksi ja tarjoilla sitruunamehulorauksen kera. Toinen vähintäänkin yhtä hyvä tapa olisi tarjoilla se vaikka romesco-kastikkeen tai romescomajoneesin kanssa. Kylkeen vaikka paahdettuja perunoita ja dios mios!

Tällä kertaa tein kaveriksi ananassalsan joka sekin valmistuu muutamassa minuutissa. Älä siis suotta vielä pistä grillikautta pakettiin- ensi viikoksi kun on luvattu helteitäkin!

Grillattu Iberico-porsaan secreto ananasasalsalla

1 pkt (n. 370 g) Iberico-possun secretoa

suolaa, pippuria

Ananassalsa:

1 pieni punasipuli, hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi, hienonnettuna

1 tl tuoretta inkivääriä, hienonnettuna

1,5 limen mehu

1/2 ananas (tai 2 prk ananasviipaleita omassa mehussaan)

1/2 vihreä paprika

1 - 1,5 jalapeñoa (oman maun mukaan), hienonnettuna

1 tomaatti

1/2 puskaa korianteria

1/4 - 1/2 tl suolaa (maun mukaan)

ripaus valkopippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin puoi tuntia ennen paistamista. Tee sillä välin salsa.

Yhdistä valkosipuli, punasipuli, inkivääri ja limemehu ja jätä pehmenemään. Valmistele sillä välin muut ainekset.

Kuutioi ananas n. sentin kuutioiksi. Tee sama paprikalle ja tomaatille, josta olet poistanut siemenet. Sekoita keskenään jalapeñon ja korianterin kanssa ja yhdistä sipuliseokseen. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi.

Pyyhkäise lihan pinta kuivaksi, suolaa ja pippuroi reippaalla kädellä ja paista kuumassa grillissä tai parilapannussa kolmisen minuuttia per puoli. Anna vetäytyä muutaman minuutin ajan ennen tarjoilua.

Leikkaa suikaleiksi ja tarjoile limelorauksen ja ananassalsan kera.

Koska meneillään on rapujuhlakausi, löytyy kaikkien jääkaapista varmasti Rieslingiä, tuota suomalaisten lemmikkiä? Korkkaas se, sillä Riesling on tunnetusti omassa elementissään niin salsan hedelmäisen mausteisuuden kuin possun täyteläisyydenkin kanssa.

Tämänkertainen Riesling tulee poikkeuksellisesti uudesta maailmasta Uudesta-Seelannista. Aikaisemmin samalta tuottajalta on muuten esitelty blogissa aasialaisvivahteisen seesamikuorrutteisen tonnikalasalaatin kanssa paritettu Private Bin Organic Sauvignon Blanc. 

Villa Maria Cellar Selection Riesling (16.40€) on kuiva ja reippaan hapokas, mutta siitä löytyy Rieslingille tuttua hedelmäisyyttä, kuitenkin ilman liiallista makeutta. Siitä löytyy myös kukkeutta, mineraalisuutta ja hetken hengitettyään myös etenkin lämpimän ilmaston Rieslingeille tuttua petrolisuutta - tässä sitä tosin on vain miellyttävä häivähdys. Kokeile aperitiivina tai aasialaisittain maustetuille kala- ja äyriäisruoille.

Reseptin hapokkuutta, mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja täyteläisyyttä yhdistävään makumaailmaan voisi kokeilla myös tätä kananassalaatin kanssa testattua Bellinghamin The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier- viiniä tai ehkä jopa tätä mineraalista ja hapokasta Biohof Pratsch Grüner Veltlineriä, joka todettiin toimivaksi komboksi kana-avokadosalaatin kanssa. 

* Yhteistyössä Familia* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Grillissä tuoksuu Aasia - aprikoosi-inkivääriglaseeratut kanavartaat

* * * 

For English please see here

* * * 

Sydänmerkki haastoi bloggareita korkkaamaan grillikauden sydänystävällisillä herkuilla. Minun grillikauteni aloituksen inspiraatio löytyi Aasiasta, jonka mausteiset maut, raikkaat yrtit ja kasvisten monipuolinen käyttö ovat erityisen lähellä sydäntäni. Ja katuruoka jos joku siellä osataan!

Tuloksena oli ihania kanavartaita, joiden makeankirpeään mehukkuuteen myös testiyleisö ihastui. Viime vuoden grillihitiksemme nousivat kanansydämet - tästä taitaa tulla tämänvuotinen suosikki...!

Kana on rasvatonta hyvän mielen ruokaa. Jos löydät, käytä paistileikkeen nimellä myytävää reisilihaa, jossa ainakin omasta mielestäni on reilummin makua. Mutta herkkua näistä tulee muillakin osilla.

Marinointi antaa kanalle makua, mutta jos aika on vähissä, jätä tuo vaihe kokonaan välistä ja keitä marinadi suoraan glazeksi!

Suikaleiden ja vartaiden koosta riipuen tästä tulee 12-14 varrasta

Aasialaiset aprikoosi-inkivääriglaseeratut kanavartaat

600 gr kanaa suikaleina

Marinadi:

200 gr aprikoosihilloa

1/2 - 1 rkl hienonnettua valkosipulia (maun mukaan)

1 iso punainen chili, hienonnettuna

1,5 rkl hienonnettua inkivääriä

1/4 dl soijakastiketta

1/4 dl riisiinietikkaa

1 limen mehu

1/2 tl valkopippuria

Lisäksi: sesaminsiemeniä

Taputtele kana kuivaksi ja suikaloi se (ellei se ole jo valmiiksi suikaloitua). 

Sekoita marinadin ainekset yhteen ja kaada kanapalojen päälle. Anna maustua ainakin neljä tuntia, mielellään yön yli.

Valuta kanat siivilässä ja ota marinadi talteen. 

Pujota kanasuikaleet varrastikkuihin (jos käytät puisia, liota niitä kymmenisen minuuttia!)

Kaada marinadi kattilaan ja kiehauta. Keitä kymmenisen minuuttia kunnes seos paksuuntuu. Pidä lämpimänä.

Paista kanavartaita grillissä, valellen muutamaan otteeseen marinadista kokoonkeitetyllä glazella. Ripottele loppuvaiheessa päälle sesaminsiemeniä ja tarjoile. Vaikka näiden wokkivihannesten, tämän mungpapuvermiselli-merileväsalaatin, tämän aasialaishenkisen coleslaw'n tai tämän maissi-avokadosalaatin kanssa kanssa. 

Jos paistat kanat uunissa, paista niitä 200 asteessa 4-6 minuutin ajan (koosta riippuen) puolivälissä kääntäen. Valele ne sitten glazella ja viimeistele grillivastuksen alla.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki hauska on hyväksi sydämelle. Myös viini. Kohtuudella, toki.

Jos olet seurannut blogin viiniparituksia, saatoit arvata jo aasialaisten vivahteiden kohdalla että Alsaceen mennään. Ja oikeassa olit! Gewürtztraminer toimisi varmasti myös, kuten se perinteinen ja suomalaistenkin suosiossa oleva Rieslingkin, mutta jos tämä viini ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen tutustumaan. 

Tutun tuottajan Wolfbergerin W3 (12,90 €) vähän mielenkiintoisempi ja vivahteikkaampi valinta. Viini on sekoitus alueen tyypillisiä rypäleitä: Rieslingiä, Muscatia ja Pinot Gris'tä. Muscat antaa viinille aromaattista makeutta kun taas Pinot Gris lisää sekoitukseen ryhtiä ja hienoista mausteisuuttakin.

Yhdessä nämä toimivat vartaiden hedelmäisen mausteisuuden ja sesaminsiementen paahteisuuden kanssa hienosti - kokeilkaa vaikka!

Tsekkaa myös muiden sydämellisten kollegoideni tuotokset: grillin ovat laittaneet kuumaksi ainakin Masutoaitemu ja Pumpkin Jam!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Marokkolaiset lampaankyljykset

Jatkoimme ruokailoittelun täyteistä viikonloppuamme itsenäisyyspäivän Thai-teemasta sunnuntailounaalla siihen toiseen, itseäni lähempänä olevaan itään ja rentouduimme avaamalla viinipullon ja kokkaamalla molempien rakastamaa lammasta oikein ajan kanssa. "Habibi, habibi" -sanojen ympärille keskittyvien arabipoppirenkutuksien sulosävelten säestämänä.

(Ja mikäli edellisen kappaleen kuvaus luo aikaan kateutta herättävän kuvan masentavanonnellisesta ja yhteiseen laatuaikaan panostavasta katalogipariskunnasta niin lupaan että seuraava kappale pilaa tuon mielikuvan!) 

Rentoutuminen loppuikin kyllä sitten lyhyeen: aika pian oivalsin, että elämme taas sitä vuodenaikaa, jolloin niitä ruokakuvia ei sitten luonnonvalossa enää kello kahden jälkeen kuvatakaan. Suorastaan säädyttömäksi äityneen kiroilun ja ihan tolkuttomasti aikaa vieneen kuvankäsittelyoperaation jälkeen sain aikaiseksi alla näkyvät kuvat. Ja päätöksen siitä, että heti seuraavalla viikolla teen tuolle valaistustilanteelle jotain. Uutta lamppua odotellessa ei voi oikein muuta tehdä kuin kiristellä hampaita ja ottaa toinenkin lasi viiniä... Parempia kuvia (toivon mukaan!) tulossa heti pian. Suomen talvi, minä vihaan sinua.  

Näitä lampaankyljyksiä sen sijaan rakastimme. Lihakauppiaamme hallissa sai houkuteltua meidät adoptoimaan valitsemamme kareen lisäksi vielä muutaman jämäpalankin, niin että tarkoitus olisi nyt kirjoittaa ohjeisiin "neljälle hengelle" ja tarkoittaakin sitä. Vaan kyllähän se karu totuus on, että ihan kahdestaan me nuo tuhosimme. Tahdonvoima ei taida olla meidän kummankaan vahvimpia puolia...

Neljälle Kahdelle NELJÄLLE

750 gr lampaankaretta

Marinadi:

0,5 dl oliiviöljyä

yhden sitruunan mehu ja suikaloitu kuori

4 isoa valkosipulin kynttä, ohuelti siivutettuna

1/2 rkl juustokuminaa

1/2 rkl korianterinsiemeniä jauhettuna

1/2 tl kardemummaa

1 tl pimentonia (savupaprikaa)

1/2 tl kanelia

Tarjoiluun: mintunlehtiä silputtuna (halutessasi)

Leikkaa kare kyljyksiksi. Paahda mausteet kuivalla pannulla lyhyesti halutessasi ja sekoita öljyyn. Tai sekoita marinadin ainekset ja hiero kyljyksiin. Anna marinoitua ainakin muutaman tunnin mutta vaikka seuraavaan päivään välillä käännellen. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista, pyyhkäise kyljyksistä pois kuorisuikaleet ja valkosipuli, suolaa ja pippuroi ja paista kuumalla pannulla kolmisen minuuttia per puoli. Anna levätä ainakin viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Nämä tarjoiltiin hedelmäisen kuskus-salaatin kanssa...

...ja teemaan sopi vallan mainiosti myös tästä surkeassa talvi-illan valossa kovatusta aprikoositäytteisestä possurullasta inspiraationsa saanut aprikoosi-korianterikastike.

Aprikoosikastike:

100 gr kuivattuja aprikooseja

2,5 lihalientä

200 gr turkkilaista jogurttia

3 reilua rkl hienonnettuja korianterinlehtiä

1 limen mehu

1/2 tl jauhettua inkivääriä

suolaa (tarvittaessa), valkopippuria

Keitä aprikoosit pehmeiksi ja pulleiksi lihaliemessä. Soseuta liemineen päivineen ja sekoita joukkoon turkkilainen jogurtti sekä muut ainekset. Tarjoile huoneenlämpöisenä tai kylmänä.

Mutta ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Tämän kuvaussession hopeareunus on tässä. Pinot Noir on klassikkovalinta paitsi lampaalle, myös Lähi-idän makuihin. Uudesta-Seelannista ja Australiasta löytyy muutamakin erinomainen vaihtoehto: mm. Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir on hyväksi testattu jo Viinimessuillakin. 

Me päädyimme viinivarastomme (lue: Ikean hyllykön ja lattian väliin jäävä väli) läpikäytyämme hieman viilennettyyn australialaiseen Lindeman's Bin 99 Pinot Noiriin ja johan löytyi ilonaihetta! Toimi niin lampaan kuin marokkolaisten mausteidenkin kanssa. 

Viinitalon perustajalla John Lindemanilla oli muuten aatteet kohdillaan - lue lisää täältä!

Valviraan vielä terveisiä: ennen kuin pistätte ranttaliksi ja löydätte tervettä järkeä halveksuvasta virkaintoisesta joukostanne jonkun ylityöllistetyn byrokraatin kirjoittamaan uhkailukirjettä laittomasta tuotesijoittelusta, niin kerron että ihan itse olen tämänkin viinin ostanut.

Maahantuojille puolestaan terveisiä: viinivinkkinne ja tuotenäytteenne ovat edelleen tervetulleita!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Thaivaallista pihviä

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin meillä Suomen Kotitila.fi- palvelun suomalaisella laatuluomulihalla. Pidätelkää Perussuomalaiset kuitenkin aplodejanne vielä hetken ja hillitkää hymistelyänne , sillä meidän petit tenderimme, etuselän alueelta leikattu sisäfileemäinen pala sai yllensä thai-tyylisen marinadin, haki pannulta pintaansa kauniin tumman värin ja pääsi hetken levättyään lekottelemaan rapsakaneksoottiselle salaattipedille. Että sellainen maahanmuuttajahenkinen itsenäisyyspäivä meillä! 

Vaan hyvää tuosta tuli. Siis todella hyvää. Eiköhän olisi Halla-ahollekin kelvannut. Naapurinpoika jopa väitti että olisi ollut parempaa kuin Groteskissa muutamaa päivää aikaisemmin illallisella syömämme wagyu. Nälkä ja rakkaus. Ihania asioita jotka sumentavat arvostelukykyä niin kauniisti.

Meidän salaatillemme rapsakkuutta antoivat rapeaksi uppopaistetut mungpapunuudelit, mutta myös paahdetut maapähkinät tai paahdetut kookoslastut ajaisivat saman asian. 

Ja hei - tämän voi tehdä myös vaikka ylijääneestä paahtopaistista. Suikaloi liha ohuelti ja anna marinoitua muutaman tunnin ja voilà! 

Kahdelle- kolmelle

500 gr petit tenderiä/ sisäfilettä/ ulkofilettä/ kuvetta

Marinadi:

1,5 dl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
0,75 dl hunajaa (tai ruskeaa sokeria)
4 sentin pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 - 1 punainen chili hienonnettuna
2 limen raastettu kuori ja mehu

Pyyhi liha pinta kuivaksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada lihan päälle. Anna marinoitua muutamaan otteeseen käännellen ainakin 4 tuntia, mutta mielellään seuraavaan päivään. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista. Siivilöi marinadi halutessasi ja keitä kokoon kastikkeeksi lihan tarjoilua varten.

Kaada siivilöity marinadi kattilaan, kiehauta ja anna keittyä keskilämmöllä kokoon paksummaksi kastikkeeksi (mm. kattilasta riippuen 15-20 minuuttia). Muista pitää silmällä ettei se kuohu yli. Lisää sokeria maun mukaan (marinadi itsessään on suolaista ja hapokasta) ja tarjoile. 

Pyyhkäise ylimääräinen marinadi lihan pinnasta (jottei se pala). Paista kuumassa grillissä (tai öljyn ja voin sekoituksessa kuumalla, hyvällä pannulla) nelisen minuuttia per puoli ja anna levätä kymmenisen minuuttia ennen siivuttamista. 

Salaatti:

1 paksoi

100 gr pavuinituja

1/4 kurkku

2 porkkanaa

1 pieni (punainen) paprika

5 retiisiä

1/2 punasipuli

1 puska korianteria

tarjoiluun: kevätsipulin varsi ja punaista chiliä siivutettuna, kourallinen (keittämättömiä) mungpapunuudeleita tai maapähkinöitä

Irrota paksoin lehdet ja trimmaa niistä se kova valkoinen osa. Asettele tarjoiluastiaan. Suikaloi vihannekset ohuiksi ja levitä paksoipedille. Siivuta levännyt liha ohueksi ja tarjoile salaatin päällä. 

Jos käytät mungpapuvermiselliä, leikkaa ne noin viiden sentin mittaisiksi pätkiksi. Kuumenna öljyä paksupohjaisessa kattilassa ja kun se on kuumaa, pudota nuudelit kattilaan (pienissä osissa , sillä ne turpoavat samantien öljyyn osuessaan) muutamaksi sekunniksi ja nosta reikäkauhalla pois.

Nämä ovat toimivia (ja gluteenittomia!) snackseja myös sellaisenaan - kokeile etenkin norisuolan kanssa!

PS. Myös kookosmajoneesi toimisi tämän kanssa!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Marinoidut mustekalat

Helsinkiä parhaillaan hemmotteleva helle on saanut geografisen kelloni ihan sekaisin. Koska olen tottunut siihen, että viimeistään tässä vaiheessa olen nautiskelemassa etelän kesästä jossain ihan muualla, havahdun toisinaan ihan muistuttamaan itseäni siitä, että Suomessahan sitä ollaan. 

Myös kulinaarinen kelloni on herännyt tilanteeseen ja minut on vallannut ihan hillitön mustekalahimo. Jonka tyydyttäminen näillä leveysasteilla (ja tällä hintatasolla) vaatiikin vähän vaivaa. Etsinnässä on jo pidemmän aikaa ollut sellainen iso mustekala, joiden epätoivoisesta metsästyksestä olen purkanut raivoani jo aikaisemminkin. Jälleen onnistuin löytämään vain tuollaisia pienia lonkeroita. Sitten turhauduinkin siihen, että ne eivät kihartuneet juuri oikealla lailla. Ehkä niihinkin olisi pitänyt kokeilla sitä kolmen vaiheen säikäyttämistekniikkaa?

Aikani epäröityäni, miten tuollaisia pienempiä lonkeroita tulisi kypsentää, päädyin kahdesta vaihtoehdosta (joko nopeasti kypsentäen tai pitkään keittäen) siihen, jota olisin joka tapauksessa sen isonkin kohdalla käyttänyt eli pitkään keittämiseen. Keitin mustekaloja tunnin verran, jonka jälkeen kaadoin ne marinadiin, jossa ne saivat maustua seuraavaan päivään. 

Välimeren maissa nämä monesti marinoinnin jälkeen paistetaan vielä nopeasti grillillä.

Tapaksena 2-3 hengelle

1 kg mustekalan lonkeroita (tai yksi n. kilon painoinen iso mustekala)

Keittoliemi:

2 l vettä
2 laakerinlehteä
10 maustepippuria
1 sipuli
1 porkkana
1 sellerinvarsi
1,5 rkl suolaa

Lohko porkkana, sipuli ja selleri muutamaan osaan. Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää mustekalat, odota kunnes vesi taas kiehuu ja laske sitten lämpöä. Anna niiden kypsyä kevyesti kuplivassa vedessä tunnin verran. Voit testata kypsyyttä jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen vaikka veitsenkärjellä - niiden tulee olla pehmeitä, mutta vähän al dente. Anna jäähtyä ja valuta. Leikkaa isommat kahtia. Sekoita marinadin joukkoon ja anna maustua kylmässä ainakin muutaman tunnin, mielellään seuraavaan päivään. 

Marinadi:

1 dl viinietikkaa (punaista tai valkoista)
2 dl (rosmariini)oliiviöljyä (ohje täällä)
1/2 punasipuli

Kuori ja siivuta punasipuli ohuelti. Sekoita muihin aineksiin ja kaada mustekalojen päälle. Ennen tarjoilua nosta mustekalat marinadista (joka kylmässä ollessaan hyytyy), lorauta päälle hyvää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja tarjoile sitruunalorauksen kera. 

Nauti sellaisenaan tai, kuten meillä tehtiin, salaatissa. Tästä lisää huomenna!


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?