Kerran kesässä

Tähän ikään ehdittyäni on kerääntynyt muutamiakin asioita, joita ilman kesä on kuin rikkinäinen sauna. Kyllähän se ihan kivalta tuntuu, mutta ei se oikein oikealla lailla lämmitä. Yksi ehdottomimmista on Lintsi. 

Kamera oli kotona viettämässä vapaailtaa (kyllähän minä yritän iisimmin ottaa...), joten iKuvilla mennään. 

Yleensä pyrin ajoittamaan Lintsivierailun kesän loppupupuolelle, jolloin lomalaiset ovat palanneet kotiseuduilleen ja lapset kouluihinsa, ja selviän huomattavasti vähemmällä taistelulla siitä palkinnoista kirkkaimmasta. Ei, ei iänkaikkisesta elämästä Jeesuksen helmoissa vaan siitä paikasta vuoristoradan ensimmäisessä vaunussa tietty!

Ja ne loppukesän ihanat illat! Hämärtyvässä elokuussa tuikkivat valot, se hienoista epäröintiä herättävä kiskojen kitinä ja se radasta nouseva kreosootin tuoksu. Ihan parasta!

Vaikka onkin (etenkin Naapurinpojan) lapsuudenmuistoista muuttunut, ei Linnanmäki ainakaan vielä ole sellainen amerikkalaisenmuovinen krääsähelvetti, vaan sieltä täältä löytyy niitä nostalgisia pilkahduksia, jotka saavat allekirjoittaneenkin taputtamaan käsiään varsin lapsenmielisellä riemulla.

Ilmiö näyttäisi olevan universaali. Naapurinpoika ilmoitti suunnitelmakseen "syödä hattaraa polvihousuissa ja juosta kiljuen ympäriinsä". Avarakatseisena individuaalina ilmaisin luonnollisesti tukevani hänen aikeitaan, joskin leikkien samaan aikaan omaa leikkiäni nimeltä "minä en sitten tunne tuota apinaa". 

Sen verran vanha minusta on tullut, että ihan suosiolla jätän väliin ne holtittomimmat vemputtimet ja rimpauttimet: minulle riittää se Vuoristorata. Mutta suosittelen myös Panoraamaa (ilmainen!), joka tarjoaa hienon katsauksen yli koko ihanan kotikaupunkimme. Niin, ja pusukujaa. Jos ylenmääräisestä karkinsyönnistä lenkkareillesi oksentava kersa ei saa ihmistä romanttiseksi niin en tiedä mikä.

Yritin muutenkin kouluttaa tuota seuralaista romantiikan saloihin. Kaikkihan sen tietävät että Tosimies ei osoita sitä miehisyyttään ampumalla puolustuskyvyttömiä ja uhanalaisia eläimiä kehitysmaasafarilla. Ehei, se osoitetaan huvipuistossa ampumalla napakymppejä maalitauluun sellaisen leijonankokoisen pehmonallen (ja sen tytön sydämen!)  voittamiseksi. (toim. huom. myös kalliolaisen keskivertoyksiönkokoinen jättisipsipussi voidaan tarvittaessa tulkita riittävän yltiöpäiseksi rakkaudenosoitukseksi) 

Meillä ei ollut onni myötä - laihana lohtuna kotiin lähti etelä-Israelilaisen pikkukaupungin mukaan nimetyn limsan logolla varustettu pipo.

Linnanmäen ravintolatarjontaa on viime vuosina kehitetty ja laajennettu välillä melko kunnianhimoisestikin. Kohdeyleisön keski-iästä johtuen on odotukset syytä pitää maltillisina, eikä huvipuiston muutenkaan minkään fine dining- paikka kuulu ollakaan. Ravintolakeskittymä Kattila on jo ehtinyt nähdä monenmoista yrittäjää, joista tämän kesän uutuus on "pohjoismainen texmex". ¿ Varför ? Pår que?!

Mutta syödäkin pitää (että on sitten mitä sieltä yläilmoista oksentaa)! Halusimme jotain rentoa (Lintsin hienoimmaksi ravintolaksi profiloitunut Ilona tuli testattua muutama vuosi sitten aika kädenlämpöisin tunnelmin), mutta kuitenkin ruokaa, jossa olisi edes jotain yritystä. Paikaksi valikoitui Midhill.

Amerikkalaisen dinerin tyyliseksi erinäisin keinoin veikeilty ilmapiiri on ainakin rento. Omaa tuotantoa olevat limut olivat kovin matalahiilihappoisia ja tarjoiltiin hassun lämpiminä, jolloin maku jäi jokseenkin väljähtyneeksi. Mutta ihan hauskojahan nuo olivat. Etenkin tuo Larry.

Ihan halvimmasta päästä eivät nämä burgerit ole: kaikkien hinnat pyörivät siinä 15 euron tietämillä. Myös vegeversio (mustapavusta) löytyy ja onkin yllättäen listan kallein burgeri (15.50 €). Limut (á 5 €) ja lisukkeet (myös viitisen euroa kappale) tulevat erikseen, eli kahden hengen burgeraterialle tuleekin sitten hintaa sellainen 50 euroa. 

Naapurinpoika otti Korean BBQ:n (misoglaseerattua possunkylkeä funky saladilla ja chilikorianterimajoneesilla) sekä coleslaw'n, minä kovin nokkelasti nimetyn Piece of Greecen (mausteinen lammasburgeri tsatsikilla, mintulla ja tomaattisalsalla) ja ranskikset.

Sämpylä oli briossimainen mutta vähän turhan höttöinen ja mauton. Lammasburger ei ollut kovinkaan mausteinen, mutta minttuiset sivuosanesittäjät rokkasivat. Varsin mehevä kokonaisuus. Ranskalaisetkin olivat hyviä.

Coleslaw oli ihan kelpo coleslaw. Korealaisen burgerin possu oli mehukasta ja pehmeää. Oikein kelpo suoritus!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?