Käytännön vinkit Israeliin matkaaville

* * * 

For English please see here

* * * 

Tästä postauksesta löydät kaiken, mitä sinun tulee Israeliin matkatessa tietää. Jos kuitenkin tuntuu, että jotain jäi uupumaan, jätä kommentti, niin osaan lisätä mahdollisesti mieltänne askarruttavat asiat!

Maan turvallisuustilanne

Ulkoministeriön matkustustiedotteen löydät täältä. Vuodesta toiseen sen sisältö on muuttunut aika vähän ja suosittelee välttämään niin joukkoliikennettä, toreja, kahviloita kuin elokuvateattereitakin. 

Ohjeita seuraamalla jäisit kuitenkin paitsi aika paljosta, joten käytä omaa harkintaasi. Ulkomaalaisena erotut kuitenkin joukosta etkä näinollen ole todennäköisesti kenenkään terrori-iskun kohde - se kun olisi huonoa PR:ää kummallekin puolelle. 

Mikäli oleskelet alueella pidempään ja etenkin jos suuntaat Palestiinalaisalueille, suosittelen täyttämään matkustusilmoituksen. 

Vakuutusten suhteen ei suomalaisilla vakuutusyhtiöillä ole rajoitteita - et siis esimerkiksi tarvitse sotariskilisää. Ellet sitten matkusta Gazaan, joka suositellaan matkustustiedotteessakin vältettäväksi kokonaan. Et sinä sinne kyllä todennäköisesti pääsisikään. 

Rokotukset:

Israeliin matkustaminen ei velvoita mihinkään erityisrokotuksiin. Kesäisin on kuitenkin kuuma, siis todella kuuma, joten aurinkosuojattomuuden kanssa on ihan turha edes yrittää flirttailla. Uskokaa pois. Olen kerran polttanut päänahkani niin pahasti, että minulla on vieläkin otsassa alue, johon eivät mitkään kasvojenilmeet pysty...!

Toinen asia, mikä rannikolla kannattaa kesäkuukausina muistaa on se, että se on meduusojen sesonkia. Rannoilla näkeekin ihmisten kantavan niitä merestä rannalle - suurimmat näkemäni ovat olleet halkaisijaltaan liki puolimetrisiä. 

Ei niihin kuole, mutta pahaa jälkeä ne tekevät: ihmisten selät saavat heidät näyttämään Edward Saksikäden kanssa tapelleilta Opus Deiläisiltä itseruoskijoilta.  

Itse kohtaaminen meduusan kanssa ei tosin kovin kivulias ole. Se vain lähinnä polttaa ja on ohi pian.

Maahan saapuminen:

Maahan lentää useampikin lentoyhtiö, suoraan näistä tosin vain Finnair. Hinnat nykyisellään eivät tiukkaakaan budjettia pakota: jopa Finnairilta on parhaimmillaan saanut menopaluita alle 300€. 

Itse olen lentänyt maahan niin Riikan (Air Baltic), Budapestin (Malev), Kievin (Air Ukraine) kuin Varsovankin (Lot) kautta. Yhteistä kaikille lennoille on ollut se, että aina ne saapuvat maahan aamukolmelta. Israel on tosin kätevästi Suomen kanssa samalla aikavyöhykkeellä. 

Viisumia ei suomalainen Israeliin alle kolmen kuukauden vierailuun tarvitse.

Maahantulokäytäntöjä on viime vuosina muutettu, eikä passiin lyödä enää Israelin leimaa lainkaan. Israelin leimalla varustetulla passilla ei ole ollut tapana päästä alueella kuin Egyptiin ja Jordaniaan, jotka ovat ainoat maat alueella, joiden kanssa Israelilla on virallinen rauhansopimus.

Mikäli haluat Jordaniaan (päiväretki Petraan on ihan huikea kokemus!) tai Egyptiin, on helpointa suunnata etelä-Israeliin ja Eilatiin. Muuten se on karmea turistirysä, mutta sieltä löytyvät niin Aqaban (Jordania) kuin Taban (Egypti) rajanylityspaikat. On siellä toisaalta se Punainen merikin, ja on niitä snorklaukseen ja sukellukseen huonompiakin paikkoja olemassa...

Leiman sijaan nykyään annetaan kuvallasi varustettu sininen lipuke, joka tarkistetaan myös maastapoistumisen yhteydessä. Lipuke oikeuttaa kolmen kuukauden oleskeluun maassa. Saapuessasi rajavirkailijat kysyvät matkasi tarkoitusta ja mahdollista matkasuunnitelmaa. 

Mitä pidempi matkasi on, sitä enemmän se saattaa herättää kysymyksiä. Niin myös turhan eksoottinen (lue: arabitaustainen) nimi tai joidenkin arabimaiden leimat passissasi. Alapeterit, Alaluusuat ja Alasalmet - varautukaa siihen, ettämyös teidän nimenne saattaa herättää Al- alkuisena kysymyksiä. 

Mikäli edes suunnittelet visiittiä Palestiinalaisalueille, ei sitä tässä vaiheessa kannata sanoa, tai matka voi päättyä odotushuoneen, kuulusteluiden ja säilön kautta seuraavaalle paluulennolle. 

Lentokentälle ja sieltä pois:

Baruch ha - ba! Tervetuloa! Olet siis päässyt maahan! Riippuen maahantulopäivästäsi saatat päästä kentältä pois kaikista kätevimmillä tavalla eli junalla.  Tel Avivin keskustaan noin puolen tunnin vuorovälein liikennöivä juna saapuu  n. 20 minuutissa. Lippu maksaa 13,5 NIS (vajaa 3 €). Aikataulut ja lisää tietoa löydät täältä. 

Juna ei kuitenkaan liikennöi puolenyön ja aamukolmen välillä eikä sapattina lainkaan. Noina aikoina joudut turvautumaan taksiin, jotka löydät terminaali 3:n edestä. Esimerkiksi Tel Aviviin taksi maksaa 130 NIS (vajaa 30€), Tel Avivista Ben Gurionille taas 110 NIS (n. 23€).

Mikäli suuntaat Ben Gurionilta suoraan Jerusalemiin, on suositeltava vaihtoehto Nesher-kimppataksi. 

Liikenne:

Auton vuokraaminen mahdollistaa tottakai kaikista helpoimman tavan tutustua maahan kaikkine kolkkineen, mutta joukkoliikenne Israelissa on varsin sujuva. Kaupunkien välillä liikennöivät niin bussit, junat kuin sherutit eli jaetut taksit. 

Kaupunkien välisiä reittejä liikennöivistä busseista Egged on suurin. Sen aikataulut ja hintatiedot löydät täältä. Kaikkien bussien reitit löydät puolestaan tältä sivustolta, joka ei ole ihan käyttäjäystävällisimpiä sellaiselle, joka ei seutuja tunne. 

Sherutien matka-aika on usien busseja nopeampi. Se otetaan sherut-asemalta, joka usein (esim. Tel Avivissa) löytyy linja-autoaseman läheisyydestä. Jerusalemista sherut-asema löytyy puolestaan Zion-aukiota vastapäätä Jaffa-kadulla olevan korttelin takaa.

Sherutin tuulilasiin kiinnitetty kyltti kertoo minibussin määränpään. Matkaan lähdetään kun 10-paikkainen auto on täynnä ja kyydistä voi busseista poiketen jäädä missä tahansa, ei siis vain pysäkeillä. Busseista poiketen Jerusalemin ja Tel Avivin väliä liikennöivät sherutit kulkevat myös sapattina, jolloin hinta on tosin hieman korkeampi. 

Sherutit liikennöivät myös kaupungin sisäisillä bussireiteillä, jolloin ne tunnistaa tuulilasiin merkitystä numerosta. Hinta on sama kuin bussissakin - kaupungista vähän vaihdellen n. 5-6 shekelin (reilu 1 €) luokkaa. 

Jos käyttää julkista liikennettä (etenkin samoja reittejä) paljon, kannattaa harkita liki kaikissa joukkoliikenteen välineissä käyvää Rav Kav- älykorttia, jolla matkustaminen on paitsi kätevää, myös edullisempaa. 

Etenkin vähän pienempien paikkojen kohdalla bussit saattavat liikennöidä vain muutaman kerran päivässä, joten saatat joutua turvautumaan taksiin. He eivät ole kovinkaan innoissaan autoistaan löytyvien mittareiden suhteen vaan joudut neuvottelemaan hinnan jo ennen lähtöä. Tai no, lähinnä se neuvottelu menee näin: kuski ilmoittaa kesken kaiken ettei puhu englantia, vetää 8 minuutin matkasta pokkana pöytään jonkun ihan absurdin hinnan... jota sinulla ei ole varaa olla maksamattakaan. Toisaalta, samaan hintaan saat havainnollisimman mahdollisen jiddishinkielen oppitunnin aiheesta "chutzpah". 

Kieli:

Virallinen kieli on heprea. Arabiväestöisissä kaupungeissa ja kylissä puolestaan puhutaan arabiaa. Englannilla pärjää kuitenkin hyvin (ellei tarkoituksenasi sitten ole yrittää tinkiä taksikuskin kanssa...), etenkin nuoremman väestön kanssa. 

Kadunnimet ja muut opasteet on yleensä kirjoitettu myös englanniksi. Monet nettisivut (esim. ravintolat) ovat kuitenkin hyvin usein pelkästään hepreaksi. L'chaim, Google Translator!

Majoitus:

Majoitusvaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan. Etenkin jos reissaat budjetilla tai syrjäisemmillä seuduilla, on tämä hostellitietokanta hyödyllinen.

Joissain hotelleissa vasta lauantai-iltana päättyvä sapatti voi aiheuttaa vaikeuksia lauantaisen check outin kanssa eikä huoneita välttämättä edes varata vain pe-la-yöksi. Kannattaa siis tarkistaa käytäntö hotellikohtaisesti. 

Jännite ja pistorasiat ovat samat kuin Suomessakin, eli adaptoreille ei ole tarvetta. 

Sapatti:

Sapatti alkaa perjantai-iltana ja kestää lauantai-iltaan. Tämän välisenä aikana joukkoliikenne ei kulje, ja ainoa keino päästä paikasta toiseen on antautua taksikuskien pohjattomalle ahneudelle. 

Sapattina suosittu ajanviete on kävely, mutta mitä uskonnollisempaan naapurustoon suuntaat, sitä enemmän sinun tulee kiinnittää huomiota omaan pukeutumiseesi ja käyttäytymiseesi. Pukeudu peittävästi, älä kuvaa, vältä tupakointia ja puhelimen käyttöä. Jos todella haluat nähdä Israelia uskonnollisimmillaan, suuntaa Jerusalemin Mea Shearimin tai Tel Avivin Bnei Brakin naapurustoihin. 

Mikäli haluat kokea aidon sapatin, suositteen viettämään sen Jerusalemissa. Aloita iltasi sapatin tullen rukoilemalla Itkumuurilla. Sieltä löydät myös Jeff Seidelin, cowboyhattuisen paikallisen instituution, joka pitää huolen siitä, ettei kukaan jää sapattina yksin. Hän koordinoi ohjelmaan, jonka puitteissa paikalliset juutalaisperheet avaavat kotinsa ovet ja toivottavat tervetulleeksi parhaimmillaan kymmeniäkin (vento)vieraita. 

Kosher:

Kosher viittaa juutalaiseen, uskonnon sanelemaan ruokavalioon kashrutiin, jossa liha- ja maitotuotteita ei sekoiteta samalla aterialla keskenään. Niinpä kosher-ravintolat ovat joko halavi, eli maitotuotteita (ja kalaa) tarjoavia tai bashari, eli liharavintoloita (ei siis kermaa, voita tai juustoa). Porsas ja äyriäiset taas ovat trefa, eli kiellettyjä, joten niitä ei tarjoilla kummassakaan. 

Useimmat isoista hotelleista ovat kosher, mikä tarkoittaa, että aamiainen on halavi (ilouutisia kaikille kaltaisilleni sillifanaatikoille!) samoin kuin monesti myös lounas. Illallinen puolestaan on bashari.

Mikäli pienemmissä hotelleissa tai hostelleissa tarjoillaan aamiaista, on se silti yleensä kasvisruokaa. Leipää, hilloa, kananmunia, salaatteja, oliiveja.. ja sitä hummusta. 

Ravintolat:

Yhä useampi (ei-kosher) ravintola on avoinna myös sapattina, samoin kuin jotkut pienet kaupat ja kioskit.

Lisää israelilaisesta ruokakulttuurista ja omat ravintolasuositukseni löydät täältä.

Hintataso on Israelissa Suomea halvempi, mutta ei merkittävästi niin. Etenkin paikallinen viini on hinnoissaan. Juomaraha on Israelissa yleinen käytäntö, joskin israelilaiset eivät juuri 10 prosenttia enempää tippiä jätä. 

Palestiinalaisalueille matkustaminen:

Länsirannalle voi matkustaa myös suoraan ylittämällä raja Jordanian puolelta Allenby-sillan rajanylityspaikan kautta, mutta tuolloin saat passiisi leiman, joka estää sinua matkustamasta Israelin puolelle. Mikäli kuitenkin haluat näin tehdä, löydät prosessiin käytännön ohjeita täältä. 

Israelin puolelta Palestiinalaisalueille matkustavalla on valittavanaan useampikin rajanylityspaikka. Jerusalemista pääsee Betlehemiin checkpoint 300:n kautta, Hebroniin puolestaan pääsee servisillä (palestiinalainen vastine sherutille) suoraan Damascus Gateltä Itä-Jerusalemista ja korttelin päässä, Jerusalem Hotelia vastapäätä löytyy linja-autoasema, josta löytyvät bussiyhteydet muualle. 

Ulkomaalaisille checkpointit ovat avoinna vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä eikä mitään lupia rajanylitykseen tarvita. 

Maasta poistuminen:

Ah. Tässä kohtaa reissua se hauskuus vasta alkaakin. Sinun tulee olla lentokentällä vähintään kolme tuntia ennen koneesi lähtöä, eikä tämä todellakaan ole liioittelua. Maastapoistumisuulustelut ovat nimittäin noin miljoona kertaa tiukemmat kuin maahan tullessasi. Joogaa, meditoi, ota muutama Valium - hermojesi hillitsemiseksi tulet todennäköisesti tarvitsemaan niitä kaikkia. 

Ensimmäinen sinua tervehtivä henkilö kysyy 

- nimeäsi

- passiasi

- nimesi ääntämisasua

- puhuuko sinun lisäksesi kukaan muu perheessäsi hepreaa

- miksi matkustat niin paljon Israelissa

- puhuuko isoäitisi jiddishiä...

... ja sitten vielä samat kysymykset eri variaatioineen noin kolmeen kertaan. 

Ymmärrän, ymmärrän. Turvallisuus- tuo taikasana, jonka saat Israelissa selitykseksi ihan kaikkeen. Mutta luulisi Israelin olevan tyytyväinen siihen, että ihminen haluaa palata maahan yhä uudestaan ja uudestaan, käyttäen joka kerta enemmän rahaa kuin olisi viisastakaan?

PS. Mikäli olet käynyt Länsirannalla, pääset huomattavasti vähemmällä (ja maahantulokieltoa riskeeraamatta) kun et tule sitä kertoneeksi. 

Voi olla että samoja kysymyksiä tulee kysymään vielä joku toinenkin. Jossain vaiheessa saat kertomasi perusteella luokituksen (1-6) joka määrittää, millaisen kohtelun siitä eteenpäin saat. Ryhmämatkailijat saavat säännönmukaisesti kakkosen ja ehtivät varmaan vielä nauttia lentokentän tarjonnastakin. Itse en tuosta tietäisi - pahimmillaan olen saanut vitosen ja päätynyt pieneen huoneeseen kahden kumihanskojaan käteen rullaavan tympeän naisrajavartijan kanssa. 

Toisen kerran joka ikinen tavara matkalaukustani käytiin pöyristyttävällä yksityiskohtaisuudella läpi, kynsilakanpoistoainepulloa myöten, joka oli lopulta jätetty auki niin, että Longchampin Suomessa ainoa laatuaan oleva käsilaukkuni meni pilalle. Eräällä kertaa sain puolestaan kuulla, että Jerusalemin vanhasta kaupungista ostamani Jeesus-sandaalit eivät voineet matkustaa kanssani takaisin Suomeen samassa koneessa. Jep: turvallisuussyistä tuokin (?!).

Tällä kertaa jämähdin läpivalaisukoneen jälkeiseen matkatavaroiden tarkistukseen. Taas vailla mitään selitystä. Tämä onkin olennainen osa vartijoiden charmia. Näennäisesti kaikki vaikuttavat ystävälliseltä, mutta kertovat sinulle mahdollisimman vähän eivätkä suhtaudu kovinkaan avoimesti heille esitettyihin vaatimuksiin selityksistä. Ihan varmasti he tekevät tarkkaa ja tärkeää työtä, mutta ihan yhtä varmasti kylmyys ja ylenkatseellisuus on osa aseman selväksitekemistä. Kohtelu on syyllistävyydessään nöyryyttävää ja jättää todella paskan maun suuhun. 

Tällä kertaa matkatavaroiden penkomisen jälkeen selitykseksi annettiin lopulta se "että jossain oli näkynyt jotain epäilyttävää". Kolmannen kerran jälkeen kun minut oli läpivalaistu, syyllinen selvisi. vaatteideni alla oleva Daavidin tähti-kaulakoru. Joopajoo. Eipä mikään voisi varmaan Israelissa enempää pelkoa aiheuttaa...

Varaudu myös siihen, että epäilyttävyydestäsi riippuen sinua voidaan vaatia myös näyttämään kamerasi muistikortin sisältö tai salasanoja tietokoneellesi ja sosiaalisen median kanaviisi. Joko maahantullessa tai sieltä poistuessasi. 

Myönnän, ei tämä houkuttelevalta kuulosta. Onko teillä vielä vastenmielisempiä kauhutarinoita maailman lentokentiltä?

* * * 

Kaikki Israelinkokemukset löydät blogista seuraavien linkkien takaa:

- Jerusalem
- Jaffa
- Nasaret
- Akko
- Karmiel / Tishbi Winery
- Kibbutz Tuval/ Stern Winery
- Palestiinalaisalueet

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVERILLEKIN!

Missä vaiheessa puolensa pitää valita - voiko matkabloggaaja koskaan olla vain sivustakatsoja?

* * * 

For English please see here

* * * 

Palasin Länsirannalta Israelin puolelle vähintääkin yhtä ristiriitaisissa tunnelmissa kuin olin sieltä lähtenytkin. 

Tämä itä-Jerusalemin puolelta löytyvä kannanotto kertoo, kuinka tulehtuneessa tilanteessa alueella nyt eletään. Niin kertoi myös välikohtaus, jota väsyneenä ja vihaisena Jerusalemin keskustaan menevää raitiovaunua odottaessani kadun toiselta puolen todistin vartijoiden pysäyttäessä palestiinalaisen ohikulkijan henkilöllisyyden tarkistusta ja etsintää varten. 

Niin Israelin kuin Länsirannan puolella poliisien, rajavartijoiden ja muun turvallisuushenkilöstön läsnäolo on ennenäkemätön, eikä ihme, onhan sitä myös Israelin puolella tehtyjen iskujen yleisyys. 

Palestiinalaisten tilanne on tukahduttava, eikä tilanteeseen ole ratkaisua löytäneet minua viisammaatkaan ihmiset. Mutta mitä he voivat tehdä? Mitä keinoja heillä on jäljellä? Ei Israel miehitystä ilman mitään vastarintaa tai niin sisäistä kuin ulkoista painostusta tule lopettamaan?

Selvää kuitenkin on, ettei puukotusten tai itsemurhapommittajien väkivaltaisuus hyödytä ketään. Noilla toimilla he vain pelaavat Israelin pussiin vahvistaen sen käsitystä siitä, että kaikkien palestiinalaisten tehtävänä on vain tuhota heidät. 

Eivät noiden muutamien kymmenien ihmisten iskut läheskään koko palestiinalaiskansankaan tukea kuitenkaa nauti. Tekijät siinä helpolla pääsevät: heidät ammutaan eikä heidän tarvitse elää sen kanssa, että heidän tekojensa seurauksena tilanne jälkeen jääville muuttuu koko ajan vain kireämmäksi. 

"Nuoriahan he ovat", puuskahti yksi tuttavani. "Eivät he tiedä mitä he tekevät. Kunpa ei olisi noita tahoja jotka heitä sitten ylistävät sankareina ja marttyyreinä", hän huokaisi.

"Mitä poliittista siinä muka on?", tuhahti toinen. "Sehän on vain itsemurha, jota heidän ei itse tarvinnut tehdä". 

Miksi siis matkustaa konfliktialueelle? Oppiakseen suhteellisuudentajua? Perspektiiviä? Kiitollisuutta?

Jos ihmisoikeuksien noudattamien olisi ehtona matkakohteen valinnassa, jäisivät monet mielenkiintoiset paikat välistä: näiden joukossa vaikka Kiina. Tai suurin osa Lähi-idästä. Ja melko moni Afrikankin maa. Ja tietysti tuo haaveissani siintelevä Pohjois-Korean ihmemaa. 

Missä vaiheessa boikotointi on kuitenkin paikallaan? Vai onko sellaista selkeää vedenjakajahetkeä olemassakaan? Israel-Palestiina-konfliktia kuulee usein verrattavan apartheidin aikaiseen Etelä-Afrikkaan, ja niinpä tilanteen ratkaisuunkin haetaan monesti tuolla toimiviksi osoittautuneita työkaluja kuten boikottia. 

Hankalaa tilannetta entisestään hankaloittaa ihmisen oma sisäinen ristiriitaisuus. Ei ajatus esimerkiksi Venäjän turismin tukemisesta minua erityisemmin sykähdytä, muttei se silti näköjään estä minua matkustamasta Israelissa. 

"Hebron on meidän"

Voiko ihminen matkustaa tällaisissa paikoissa ja pysyä objektiivisena sivustakatsojana? Onko se mahdollista? Tai edes suotavaa?  

Missä vaiheessa puolensa joutuu valitsemaan ja siinä pysymään? Helpointa tietysti on kun kykenee sokeasti uskomaan vain toisen puolen narratiivin vallitsevasta tilanteesta ja sen takana vaikuttavista syy- ja seuraussuhteista, mutta onko se kestävä ratkaisu? Onko parempi jättää kokemus käyttämättä vai nimenomaan hankkia sitä oman käden tietoa ja mahdollisuuksien sen salliessa vielä jakaa sitä?

Vuosia konfliktin kanssa päätäni seinään hakanneena niin koulutukseni, työni kuin vapaaehtoistyöni kautta on minulla yhä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 

Haluan Israelin valtion jatkavan olemassaoloaan - tekeekö se minusta siis sionistin? Haluaisin uskoa kahden valtion ratkaisuun - tekeekö se minusta sittenkin rasistin? 

Uskon Palestiinlaisvaltion tuovan alueelle Israelin kipeästi kaipamaa rauhaa, mutta sen käytännön toteutus kahden täysi erillisen ja vailla mitään yhteyttä olevan maa-alueen kesken vaikuttaa rehellisyyden nimissä mahdottomalta.

Yhdyn palestiinalaisystävieni kaipuuseen vapaudesta, mutta en voi hyväksyä mielenosoituksissa toistuvasti kuultuja "Vapaa Palestiina (Jordan)joelta (Väli)merelle"- huutoja, koska ne viittaavat todellisuuteen, jossa Israelia ei olisi olemassa enää lainkaan. 

Konfliktissa ei ole kyseessä tasaveroisten taistelu, joten minkäänlaiseen "molemmat osapuolet siellä väärinkäytöksiin syyllistyvät"- loppukaneetteihin sitä ei voi typistää. Palestiinalaiset ovat siinä kaikkien resurssiensa suhteen altavastaajia. Ei Israelinkaan tilanne silti helppo ole. 

Gazasta vetäytymistä vuonna 2005 ei seurannut rauhallinen rinnakkaiselo vaan Hamasin hallinnoimalta alueelta Israeliin ammuttujen rakettien määrä vain kasvoi. Olen vieraillut myös ihan Gazan kaistaleen vieressä sijaitsevassa Sderotissa, jossa pommisuoja ei ole koskaan muutamaa sekuntia kauempana. Ei edes leikkikentällä.

Eivät muutkaan alueen maat turvallisuudentunnetta juuri edistä: esimerkiksi Iranin koko ulkopolittinen retoriikka tuntuu keskittyvän Israelin tuholla hekumointiin ja toinen toistaan absurdeihin "sionistisiin salaliittoteorioihin". 

Entistä enemmän huolta ja pelkoa aiheuttavat muut maanosassa käynnissä olevat myllerrykset. Vain muutama viikko paluuni jälkeen tel avivilaiseen kahvilaan tehtiin isku, jonka tekijän oli kuvattu huutavan ISISiä tukevia iskulauseita.

"Kuolema arabeille"

Israel mainostaa itseään mielellään Lähi-idän ainoana demokratiana, ja tilanne siellä on monen suhteen asian suhteen huomattavasti ympäröiviä valtioita parempi. Ei se kuitenkaan ihan täysin puhtain paperein lähemmästä tarkastelusta selviydy.

Itse olin aikoinani mukana mm. Nobelin rauhanpalkinnolla palkituista naisista koostuvassa delegaatiossa. Yhtä heistä ei Israel ollut mielipiteidensä vuoksi päästänyt edes maahan. Tuorein esimerkki vastaavasta on sen Ruotsin ulkoministerille langettama porttikielto. 

Ihan yhtä selvää on, että suuri osa Palestiinalaisalueiden ongelmista johtuu jostain ihan muusta kuin miehityksestä, vaikka paikallisten ystävieni mustan huumorin perusteella sitä ei aina uskoisikaan. "Oijoi, kun päätä särkeekin tänään. Täytyy olla tämä miehitys". "Nukuin pommiin ja myöhästyin bussista -ihan selvästi miehityksen vika". 

Kunniaväkivalta- ja murhat ovat alueen ongelmista yksi. Aiheeseen liittyvästä salailusta johtuen ei tarkkoja tilastoja aiheesta ole, mutta pelkästään Länsirannalla kunniamurhia arvellaan tapahtuvan noin kymmenen vuodessa, joskin piirisyyttäjän tilastoissa "epämääräisissä olosuhteissa tapahtuneiksi" listatut kuolemat todennäköisesti kasvattavat todellisen määrän moninkertaiseksi. 

Entistä uuvuttavammaksi tilanteessa paikan päällä navigoinnin tekee se, että kaiken joutuu kyseenalaistamaan ja tarkastamaan. Arabialueilla kun ollaan, ihmiset puhuvat kyllä paljon, mutta ei juoruissa läheskään aina todenperäisyyttä ole. 

Yhtenä esimerkkinä kuulin aikoinani koulutuksessani ennen Hebroniin siirtymistäni tapauksesta, jossa palestiinalaisten liikkumista rajoittavien tiesulkujen ja tarkastuspisteiden vuoksi eräs äiti ei ollut ehtinyt ajoissa sairaalaan, vaan oli joutunut synnyttämään checkpointilla. Lapsi oli syntynyt kehitysvammaisena, josta luonnollisesti syytettiin Israelin armeijaa. Todellinen syy lienee kuitenkin olleen vanhempien serkusavioliitto.

Itse Hebronissa olin itse paikan päällä, kun yksi palestiinalaisnuori jäi checkpointilla kiinni käsikranaatin kanssa. Jutun lähtiessä leviämään saimme välittömästi yhteydenottoja paikallisilta kontakteiltamme, jotka kielsivät koko tapauksen koskaan tapahtuneenkaan ja syyttivät sen olevan vain sionistien valheita. Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että olimme itse olleet paikalla tapausta todistamassa. 

Paljon kysymyksiä. Liian vähän vastauksia.

Selvitymiskeinona käytetty musta huumori on muuttunut vain mustemmaksi: "Oletko nyt ihan varma tästä?" kysyi ystäväni ennenkuin lähdimme lounaalle ravintolaan. "Siellä kun on kuitenkin niitä veitsiä ja minä kuitenkin olen palestiinalainen..."?

Vuosikausia jatkunut tilanne on uuvuttanut ihmisiä molemmin puolin. Israelin puolella en enää välttämättä edes kerro, mihin olen matkaani jatkamassa. "Mites siellä...?" alkavat keskustelut, joita ei enää edes yritetä vielä loppuun; lauseet, jotka jäävät roikkumaan ilmaan.

Palestiinalaisalueella keskustelu niin ikään tyrehtyy kesken kaiken, katseen kääntyessä kaukaisuuteen ja käsien noustessa voimattomasti pystyyn.  "En minä enää tiedä", kuuluu vaimea vastaus. 

Enkä tiedä kyllä minäkään.

*Tätä kirjoitettaessa soi Journey: Don't stop believing*

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Betlehem - elämää muurin varjossa

* * * 

For English please see here

* * * 

Betlehem. Ellei satu olemaan kovan luokan kristitty ja Jeesuksen jalanjäljissä matkaileva pyhiinvaeltaja, ei kaupunki vierailijalle kovinkaan paljoa tarjoa. 

Vain lyhyen matkan päässä Jerusalemista sijaitseva Betlehem tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tutustua yhteen Lähi-idän konfliktin konkreettisimmista symboleista: muuriin.

Betlehemissä sijaitsee checkpoint 300, Länsirannan vilkkain rajanylityspiste. Palestiinalaiset tarvitsevat sen läpi kulkemiseen luvan, joita on olemassa erilaisia. Osa mahdollistaa työnteon Israelin puolella ja oikeuttaa rajanylitykseen arkipäivisin tiettyyn kellonaikaan saakka. Osan turvin on mahdollista käydä Jerusalemissa perjantairukouksessa. 

Israelilaisille ja kansainvälisille raja on auki vuorokauden ympäri, joka ikinen päivä.

Israelin ja Länsirannan toisistaan erottavan muurin rakenne vaihtelee alueittain. Joissain paikoin se on pelkkää rautalankaa, toisissa monimetrinen betonirakennelma kuten Betlehemissä. Muurissa sinällään ei ole mitään kyseenalaista tai laitonta - millä tahansa maalla on oikeus rakentaa sellainen omien rajojensa ympärille.

Tässä tapauksessa ongelma on kuitenkin se, että muuri ei noudata vuoden 1949 aseleporajaa, vaan ulottuu palestiinalaisalueille, paikoin estäen palestiinalaisten kulun esimerkiksi omille mailleen. 

Muurista on tullut Israelin harjoittaman politiikan ja miehityksen symboli. Sille on monia nimiä, joista apartheidmuuri on yksi. Työskennellessäni aikoinani Hebronissa, kävin keskustelun etelä-afrikkalaisen, apartheid-ajan kokeneen mustan kollegani kanssa. 

Israelin tilannetta kuulee usein verrattavan tuolloiseen Etelä-Afrikkaan, mutta hänen näkemyksensä oli paljon synkempi. Hitaasti hän pudisti päätään. "Ei. Kyllä tämä on paljon pahempi". 

Muuri on paitsi miehityksen, myös palestiinalaisen vapaustaistelun symboli. 

Siitä on tullut jättimäinen vieraskirja, johon ihmiset ympäri maailman - minä mukaanlukien - jättävät viestejään. 

Osan kädenjälki on välittömästi tunnistettavissa...! Kyllä, Banksy was here.

PS. Vielä ehdit osallistua Palestiinan-tuliaisten arvontaan! Aikaa on vielä huomiseen saakka!

* Tätä kirjoitettaessa soi John Farnham: You're the voice *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Women in Hebron - naisosaamista Länsirannalta

* * * 

For English please see here

* * * 

Hebronin ahdinko on johtanut tilanteeseen, jossa naiset ovat pyrkineet ottamaan entistä enemmän vastuuta perheen taloudesta ja leivän pöytään tuomisesta. 

Vanhasta kaupungista löytyvä Women in Hebron- kollektiivi on tästä erinomainen esimerkki.

Vuonna 2005 perustettu kollektiivi on myös osoitus siitä, että vaikka Hebron on Länsirannan kaupungeista niitä konservatiivisimpia, eivät naiset täälläkään ihan yksioikoisesti alistettuja ole. 

Iskulause, joka tuotteissa toistuu on "Men can do something, women can do anything". Kyllä miehetkin johonkin pystyvät, mutta naiset, ne kykenevät kaikkeen. 

Yrityksen takaa löytyvät sisarukset Leila ja Nawal, rautaiset naiset (ja vanhan kaupungin paras tietotoimisto). Heidän pieni kauppansa toimii monien kaupungissa toimivien vapaaehtoisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen edustajien tapaamis- ja kuulumisten vaihtopaikkana. 

Kävellessäni sisään viiden vuoden tauon jälkeen lensi Leila kaulaani. Teepannu meni saman tien tulille, aivan kuin edellinen kerta olisi ollut vasta eilen. "Mitä teet huomenna? Menetkö Idnaan? Täytyyhän sinun Idnaan mennä! Minä soitan tytöille, että laittavat maqloobea sinulle!"

Niin, Leila tekee myös Länsirannan parasta maqloobea - siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Yritys on jonkin verran saanut myös mm. konsulaattien tukea, mutta tiukassa toimeentulo on. Ei sillä että nämä naiset antaisivat senkään lannistaa heitä - heitä ei helpolla lannisteta. 

Leila esimerkiksi päätti aikoinaan oppia englannin kielen voidakseen paremmin kommunikoida Hebronin kansainvälisen yhteisön kanssa. Hänen miehensä ei ajatukselle lämmennyt ja kerta toisensa jälkeen repi hänen oppikirjansa. Mutta Leilapa teippasi sivut takaisin kokoon ja jatkoi. Vähän se mies vieläkin kulmien alta murahtelee, mutta kyllä hänen katseestaan näkee, että ylpeä hänkin vaimostaan on. 

Nawal kiertää tätä nykyä maailmaa kertomassa tuotteistaan ja tarinasta niiden takana: periksiantamattomuudesta ja toivosta.

Yksi liikkeessä myytävistä tuotteista ovat perinteiset palestiinalaiskaavut, joiden etumusta koristaa paikallisten naisten käsin tehty ristipistokirjailu. Tyypillisesti naisten mekkojen värit ovat kertoneet, mistä päin Palestiinaa he ovat. Punamusta esimerkiksi on Ramallahille tyypillinen väritys, tuo kirjava taas Hebronille. 

Muutama vuosi sitten Nawal avasi Hebronin lähellä sijaitsevaan Idnan kylään työpajan, jossa kudotaan lisäksi upeita paksuja villamattoja. 

Palestiinan lipun värit toistuvat tuotteissa kautta linjan. 

Kokopäiväisesti yritys työllistää viitisen naista, osa-aikaisesti yli sata muuta. 

Idnasta löytyy lisäksi lastentarha, joten lastenhoito-ongelmatkaan eivät muodostu ongelmaksi naisten työssäkäynnille. 

Taidokkaista ristipistotöistä valmistuu kaikkea mahdollista tyynynpäällisista iPhone- ja tablettikoteloihin. 

Tuotekehittely on jatkuvaa ja naisten käsissä myös keffiyeh'n eli palestiinalaishuivin kuosi taipuu uusille urille.

Tuotteita voi ostaa myös Women in Hebronin nettikaupasta. Kolmelle onnekkaalle on tosin luvassa tuliaisia ihan muutenkin, sillä on taas arvonnan aika!

* * * 

Mikä on ollut kuluneen Israelinreissun postauksien parasta antia? Mikä tähän mennessä nähdyistä kohteista kiinnostaisi sinua eniten vai tuntuuko Lähi-itä lomakohteena liian hurjalta?

Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta. Arvonta suoritetaan 1.2.2016 - muista siis jättää vastauksesi yhteyteen sähköpostiosoitteesi ja maininta siitä, minkä värisen pussukan haluaisit voittaa.

* * * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!