Hebron, Länsiranta - tervetuloa helvettiin

* * * 

For English please see here

* * * 

Israelin Kuuden päivän sodassa vuonna 1967 Jordanialta valloittama Länsiranta ei tule lomakohteita miettiessä ihan ensimmäisenä mieleen. Ihan niinkuin Pohjois-Korea, Somalia tai Bagdadkaan. Eipä kyllä viime kuukausien tapahtumien valossa Israelkaan. 

Jos kuitenkin päättää Israeliin suunnata, olisi sääli jättää käyttämättä mahdollisuus tutustua myös Siihen Toiseen Puoleen. Se sijaitsee kuitenkin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä ja todellisuus siellä on todellakin jotain ihan muuta. 

Omalla kohdallani tunteet olivat tälläkin kertaa ristiriitaiset. Olen asunut ja työskennellyt Länsirannalla, joten minulla on ystäviä myös rajan ja konfliktin tällä puolen. Ei olisi tuntunut reilulta jättää menemättäkään, mutta kyllä se joka kerta yhtä hämmentävää on. 

Paitsi että rajan ylittäessä vaihtuu kieli, vaihtuvat myös ihmisten englanninkielisessäkin puheessa käyttämät paikannimet. En tulekaan enää Jerusalemista, vaan Al Qudsista. En saavukaan Hebroniin, vaan Al Khaliliin. Myös näkemykset käynnissä olevasta konfliktista vaihtuvat, samoin ne elinolosuhteet, joissa ihmiset elämäänsä yrittävät rakentaa. 

Omalla kohdallani entistä skitsofrenisemmaksi tilanteen tekee se, että myös oma nimeni vaihtuu. Israelissa käytän toista nimeäni, jota ei täällä tulisi mieleenikään sanoa ääneen. 

Otin siis suunnaksi Hebronin, jonne pääsee suoraan Damascus Gaten edestä liikennöivin servis-minibussein. Servis vastaa Israelin puolella sherutin (ja Tunisiassa louagen) nimella tunnettua paikallista liikennemuotoa, joka liikennöi käytetyimpiä reittejä kaupunkien välillä, yleensä nopeammin ja tiheimmin vuorovälein kuin esimerkiksi bussit. Kyyti lähtee kun bussi on täynnä - siihen saakka kuskit huutelevat asemalla kohteen nimeä matkustajia houkutellen. 

"Al Khalil, Al Khalil!" kaikui asemalla. Nyökätessäni hyväksymisen merkiksi hiljenivät kuskitkin. "Al Khalil?" he varmistivat epäuskoisena. "Na'am",vastasin. Kyllä.

Viimeistään tuossa vaiheessa huomasin taas kerran kyseenalaistavani matkustustottumuksiani. Ehkä siinä Kanarian all inclusive-lomassa ei olisikaan mitään vikaa...?

Hebron ei ole kovinkaan kovassa huudossa Israelin puolella juuri nyt. Suurin osa viime aikojen puukotuksiin syyllistyneistä tuntuu olevan kotoisin juuri täältä. 

Edellisestä vierailustani täällä on viisi vuotta, eikä tilanne nyt ainakaan parempaan suuntaan ole muuttunut. 

Kansainvälisen yhteisön ja YK:n päätöslauselmien mukaan Israel miehittää Länsirantaa laittomasti ja rikkoo Geneven sopimuksia. Israel ei tätä tietenkään allekirjoita. 

Lokakuussa alkaneita levottomuuksia ei ainakaan vielä luokitella kolmanneksi intifadaksi, mutta muutaman päivän takaisten tietojen mukaan palestiinalaisten (pääasiassa puukotuksista koostuva) väkivalta on tappanut tähän mennessä yli 20 israelilaista, yhden amerikkalaisen sekä yhden palestiinalaisen sivullisen. Palestiinalaisia on samassa ajassa tapettu yli 150. Loukkaantuneiden määräksi Palestiinan Punainen Puolikuu arvioi ainakin 1600. 

Ennestäänkin vahva sotilasläsnäolo on nyt entistäkin vahvempi. Palestiinalaisväestön liikkumista rajoittavat tiesulut, joita Hebronista ja sitä ympäröivältä alueelta löytyy kymmeniä, ovat saaneet kylkeensä Israelin lipun värit. Niin hepreaksi kuin arabiaksi kirjoitetuista tienviitoista on mielenosoituksellisesti maalattu sijainnista vaihdellen toinen kielistä yli. 

Hebron on Länsirannan suurin kaupunki, mutta se ei ole paikka, jonne tullaan huippuravintoloiden, viinitilojen tai kulttuuriharrastusten perässä. Rantoja, shoppailumahdollisuuksia tai muuta varsinaista viihdykettä täältä ei löydy. Matkailijoita tänne tuo lähinnä poliittinen turismi.

Jotain paikasta ja siellä vallitsevasta todellisuudesta kertoo erään israelilaisaktivistin lakoninen toteamus eräässä koulutuksessa hänen kuultuaan minun asemapaikkani olevan Hebron: "tervemenoa helvettiin". 

Ennen kuin kuningas Daavid sai haltuunsa Jerusalemin ja perusti pääkaupunkinsa sinne, hallittiin kuningaskuntaa täältä. Vanhassa Testamentissa paikka tunnettiin nimellä Kiryat Arba. Tämä on myös kaupunki, jossa isäänsä vastaan noussut Absalom (jonka haudalla käytiin täällä) julisti itsensä uudeksi kuninkaaksi. 

Hebron oli viimeisiä kaupunkeja, jotka muslimihallinto onnistui valtaamaan 600-luvulle tultaessa. Juutalainen asutus alueella kuitenkin jatkui, väliin vähäisenä, väliin entistäkin vähäisempänä. 1500-luvulla sen arveltiin koostuvan enää 8-10 perheestä. Ottomaaniajan lopulle tultaessa 1850-luvulla  määrä oli noin 100 perhettä.

1929 alkoi kiertää huhuja, joiden mukaan juutalaiset valmistautuisivat valtaamaan Temppelivuoren. Tämän suututtamina paikalliset johtajat kehottivat kansaa iskemään juutalaisten kimppuun. Seurauksena oli 67 juutalaisen joukkomurha, ja liki 100 loukkaantunutta. Jäljellejääneet 435 juutalaista selviytyivät arabinaapuriensa piilottamina. 

Alkamassa olevaa arabikapinaa aavistellen brittihallitus päätti turvallisuuden nimissä siirtää juutalaiset pois Hebronista. Ainoastaan yksi heistä jäi, mutta 1947 hänkin päätti lähteä ja juutalaisasutus Hebronissa oli tullut tiensä päähän. 

Siellä täällä näkee yhä vilauksia siitä, kuinka kaunis Hebronin on kukoistuksessaan täytynyt olla. 

Mutta ei kaupunki nykyisellään kyllä silmänruokaa tarjoa. 

Tiesulut, piikkilanka-aidat, checkpointit ja katoilta löytyvät Israelin armeijan vartiotornit kaikki kertovat jännitteistä, joiden kanssa ihmiset täällä elävät. 

Hebron poikkea muusta Länsirannasta etenkin yhdessä suhteessa. Länsiranta jaettiin Oslon sopimuksessa kolmeen hallinnolliseen alueeseen: PA:n siviili- ja turvallisuushallinnon alaiseen alue A:han, PA:n siviilihallinnon ja israelilaisen turvallisuushallinnon alaiseen alue B:hen sekä kokonaan Israelin hallinnassa olevaan alue C:hen. 

'

Hebron jaettiin samaisessa sopimuksessa H1- sekä H2- alueisiin. Ensimmäistä hallinnoi palestiinalaishallinto, jälkimmäistä Israel. Raja kuitenkin kulkee keskellä kaupunkia, joten siinä, missä muualla Länsirannalla juutalaisväestö asuu omissa, palestiinalaisalueista erillisissä siirtokunnissaan, asuvat siirtokuntalaiset täällä palestiinalaisväestön keskuudessa.

Palestiinalaisväestön lukumääräksi Hebronissa arvioidaan reilu 215 000, siirtokuntalaisten määräksi 500-800. Asuessani täällä viisi vuotta sitten siirtokuntalaisten määräksi arvioitiin 500, heidän turvallisuuttaan vartioivien israelilaissotilaiden määräksi puolestaan noin 2000.

Vanhan kaupungin kujilla katse kiinnittyy kujien ylle ripustettuihin verkkoihin. Niiden tehtävä on ottaa kiinni esineet, joita talojen ylemmissä kerroksissa asuvat siirtokuntalaiset alas heittelevät. Sieltä kaadetuilta nesteiltä eivät tosin nekään suojaa. Omalla kohdallani se on onneksi aina ollut "vain" vettä.

Siirtokuntalaiset Hebronissa ovat kiihkeässä ideologisuudessaan koko Länsirannan pahamaineisimpia. Siellä täällä törmää yhä Kach- puolueen symboleita toistaviin graffiteihin.

Kach oli rabbi Meir Kahanen perustama, Israelinkin vinksahtaneessa poliittisessa mittakaavassa radikaalin äärioikeistolainen puolue, joka ajoi mm. juutalaisten ja ei-juutalaisten välisten seka-avioliittojen kieltämistä sekä kansalaisuuden perumista kaikilta ei-juutalaisilta. Maan parlamenttiin puolue sai vuonna 1984 yhden paikan, mutta seuraviin vaaleihin se ei enää "rasismiin kiihottamisen kieltävän" lain voimaantultua saanut osallistua. 

Humanitaarinen ahdinko on täällä ihan omaa luokkaansa. Työttömyysaste on koko Länsirannan korkein. Köyhyysrajan alla elävien osuus on Länsirannan ja Gazan pahimpiaa sekin. Miehistä suuri osa on ollut jossain vaiheessa elämäänsä vankilassa. Vankilaan päätyy myös lapsia, eivätkä ihmisoikeusjärjestöjen raportit heidän kohtelustaan ole kaunista luettavaa. 

Kaikista surkein tilanne on Hebronin vanhassa kaupungissa, jossa edellisten, jo kahdeksan vuoden takaisten tilastojen mukaan työttömyysaste oli noin 80%, peräti 75% eläessä köyhyysrajan alapuolella. 

Katkera tosiasia on, että niitä harvoja työllistymismahdollisuuksia tarjoavat lähinnä alati laajenevat siirtokunnat. Osa ei näe muuta vaihtoehtoa kuin hakea töitä Israelin puolelta. Koska työlupien saaminen on vaikeaa, joutuvat monet turvautumaan laittomaan rajanylitykseen ja työskentelyyn ilman papereita. 

Tämä vanhasta kaupungista löytyvä kyltti asettaa monet asiat perspektiiviin. Jerusalem on vain reilun 30 kilometrin päässä, mutta suurimmalle osalle ihmisistä se voisi yhtä hyvin olla Marsissa. 

Israelin puolelle pääsemiseen tarvittavat luvat eivät helpolla irtoa. Mikäli hakijalta tai perheenjäseniltä löytyy vankilatuomioita tai mikäli ikä ja sukupuoli asettuvat tiettyyn haarukkaan, on niistä turha haaveillakaan. 

Se kaikista suurin syy vallitsevaan tilanteeseen ja ihmisten tinkimättömään haluun asua täällä on tässä. Machpela-luola, eli Ibrahimi-moskeija: maailman vanhin yhtäjaksoisessa käytössä ollut pyhättö ja Vanhan Testamentin patriarkkojen hautapaikka. 

Tänne on haudattu Aabraham, Iisak ja Jaakob vaimoineen. Paikalla sijaitsi Herodeksen aikainen pyhättö, joka bysanttilaisella ajalla muunnettiin basilikaksi, jonka päälle 600-luvulla jaa rakennettiin moskeija, joka taas ristiretkien aikaan muunnettiin kirkoksi ja taas Saladinin tultua valtaan 1100-luvun lopulla takaisin moskeijaksi. 

Kaikista eniten kuuluisuutta paikka on saanut kuitenkin vuoden 1994 tragisten tapahtumien vuoksi.

Tuolloin läheisen Kiryat Arba-siirtokunnan asukas Baruch Goldstein (arvatkaa huviksenne miehen puoluekanta?)  käveli sisään moskeijaan perjantairukouksen aikaan ja avasi tulen tappaen 29 ja haavoittaen kymmeniä muita.

Seuraukset olivat kauaskantoiset. Iskua seuranneissa levottomuuksissa kuolonuhreja tuli kymmeniä lisää. Rakennus päädyttiin lopulta jakamaan kahtia: 40 % siitä varattiin moskeijalle ja 60% synagogalle. Tämän lisäksi molemmilla uskonnoilla on vuosittain kymmenen päivää, jolloin rakennus on kokonan suljettu toisen uskonnon edustajilta.

Palestiinalaiset maksoivat tapahtumista kalliin hinnan: 1994 kaupunkiin julistettiin poikkeustila ja ulkonaliikkumiskielto. Aikaisemmin vilkkaana kauppakatuna toiminut Shuhada-katu suljettiin palestiinalaisilta kokonaan. 

Viime kuukausien tapahtumien seurauksena katu on suljettu nykyään myös ulkomaalaisilta. 

Sittemmin armeija on sulkenut turvallisuussyihin vedoten palestiinalaisten kauppoja lisää, kasvattaen paikallisten taloudellista ahdinkoa entisestään. 

Vanha kaupunki onkin täynnä toinen toistaan lohduttomampia ihmiskohtaloita. Kaduilla perässä juoksenteleva lapset tekevät pientä bisnestä tarjoamalla turisteille mahdollisuutta vierailla talojen katoilla, joilta avautuva näkymä ei juuri sielua sykähdytä. Talojen kiviportaikoissa kiivetessä avautuu kuitenkin vielä puhuttelevammat näkymä asuntoihin ja käsittämättömän karuihin olosuhteisiin, joissa täällä eletään.

Hebron on perinteisesti ollut Länsirannan kaupan keskus, ja vanhan kaupungin kujilta löytyy vielä häivähdys markkinatunnelmaa. 

Asiakkaita vain ei ole. Ei täällä koskaan liiemmin turisteja ole liikkunutkaan, mutta viime kuukausien tapahtumat ovat karkottaneet ne viimeisetkin. Myyjät toisensa jälkeen pyörittelevät päätään ja nostavat voimattomina käsiään. "Ei täällä ole ketään". 

Moni vanha tuttu on jo luovuttanut. Yhä useampi ovi ei enää koskaan avaa.

Hebron on jo keskiajalta ollut kuuluisa käsitöistään. Toinen sille perinteinen ala on lasiteollisuus: lasiesineitä on valmistettu täällä jo 800-luvulta lähtien.

Käsitöiden ja lasin lisäksi Hebron on kuuluisa myös keramiikastaan. 

Hebronista löytyy Palestiinalaisalueiden viimeinen palestiinalaisia keffiyeh- huiveja valmistava tehdas, jossa on myös mahdollista vierailla. 

Viisi kertaa halvemmat kiinalaishuivit uhkasivat pitkään sen asemaa, mutta kuluneiden kuukausien tapahtumien seurauksena heillä menee hyvin, tiesi yksi tuttu myyjä kertoa. 

Huiveja valmistetaan perinteisten mustavalkoisten ja punavalkoisten lisäksi kymmenissä eri väreissä. Paikalliset naiset viimeistelevät joka ikisen käsin ja niistä löytyy tehtaan yhteistiedoin varustettu lappu, joka ylpeästi kertoo "Made in Hebron". 

Seuraavaksi tutustutaan lähemmin palestiinalaiseen käsityöhön ja naisenergiaan: vuorossa on kaksi palestiinalaisista mamoistani ja lisää tuliaisarvontoja!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!