Jerusalem - hullu ja hurmaava, käsittämätön ja kiehtova

* * * 

For English please see here

* * * 

Jerusalem - juutalaisen kansan ikuinen ja jakamaton pääkaupunki. Tuo on vuonna 1980 hyväksytyn lain mukaan Israelin valtion virallinen kanta, josta se tuskin koskaan tulee tinkimään. Kansainvälisen yhteisön kanta puolestaan on vähän monitulkintaisempi. Esimerkiksi YK ei tunnusta Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi, eikä kaupungista sen kiistanalaisen aseman vuoksi löydy minkään valtion suurlähetystöjäkään. Tavanomaisesta pääkaupunkisijainnista poiketen ne pitävät majaansa Tel Avivissa. 

Myös palestiinalaiset pitävät Jerusalemia pääkaupunkinaan ja sen asema tuleekin olemaan yksi minkä tahansa rauhanneuvottelujen suurimmista kompastuskivistä. 

Muslimeille Jerusalem on pyhä kahdesta syystä: niiden siteiden vuoksi, joita Muhammadia edeltäneillä profeetoilla kaupunkiin oli sekä siksi, että Muhammadin, profeetoista viimeisen, kerrotaan vierailleen siellä maagisella yöretkellään, jonka kerrotaan myös vieneen hänet vierailulle taivaaseen. Jerusalem olikin islamin alkuperäinen qibla, eli rukousuunta, joka vasta myöhemmin muutettiin Mekaksi.

Jerusalem on käsittämättömyydessään kiehtova kaupunki, jossa menneisyys on läsnä joka askeleella. Jo sen nimessä kaikuvat vuosituhantiset muistot ja etenkin vanhassa kaupungissa pyhyys on konkreettisuudessaan liki käsinkosketeltavaa. 

Kaupungin historian aikana miljoonat ihmiset ovat saapuneet tänne etsimään kuka mitäkin. Uuden elämän alkua, vanhojen syntien sovitusta, pakoa, ihmeitä... edes ohikiitävää välähdystä jostain ihmistä suuremmasta. Tuhansien vuosien aikana heidän askeleensa ovat kuluttaneet vanhan kaupungin mukulakivetyksen sileäksi. UNESCOn Maailmanperintölistalle Jerusalemin vanha kaupunki pääsi vuonna 1981.

Yhden teorian mukaan Jerusalemin nimi tarkoittaa rauhan kaupunkia. Se on kuitenkin yksi asia, josta tämä kiistakapula ei ole liiemmin päässyt nauttimaan: historiansa aikana Jerusalem on tuhottu kahdesti, piiritetty 23 kertaa, siihen on kohdistunut 52 hyökkäystä ja se on vallattu 44 kertaa. 

Kuningas Daavidin kerrotaan vallanneen kaupungin jebusiiteilta ja perustaneen Jerusalemin Israelin valtakunnan pääkaupungiksi n. 1000 eaa. 

(Osaava kansa varmasti nuo jebusiititkin - minkäs he sille voivat, että heidän nimensä kuulostaa ihan bakteeriperäiseltä keuhkotulehdukselta...)

Hänen poikansa ja seuraajansa kuningas Salomon puolestaan aloitti ensimmäisen ja hänen mukaansa nimetyn temppelin rakennustyöt. Temppeli valmistui vuonna 957 eaa ja tuhottiin babylonialaisten toimesta vuonna 586 eaa. 

(Tiesittekö muuten, että alueella suoritettujen mittavien kaivaustenkaan aikana ei ole tiettävästi löydetty ainoatakaan Salomonin temppelistä peräisin olevaa esinettä? Tositarina.) 

Toisen temppelin rakentaminen aloitettiin vuosi Babylonin vallan murtumisen jälkeen 538 eaa ja rakennustöiden kerrotaan kestäneen 23 vuotta (ehkä niilläkin oli töissä espanjalaisia?)

Vuonna 20 eaa tuolloinen kuningas Herodes kunnosti ja laajensi temppeliä, joka tuosta eteenpäin tunnettiin hänen nimellään. Toinen temppeli sai seistä paikoillaan huomattavasti ensimmäiststä kauemmin, ja se tuhottiin vasta 70 jaa roomalaisten vallattua kaupungin.

Muslimien vallattua Jerusalemin 600-luvulla määräsi umaijadidynastian kalifi paikalle rakennettavaksi vuonna 691 valmistuneen Kalliomoskeijan. Sen pihapiiristä löytyy samoihin aikoihin valmistunut Al Aqsa- moskeija.

Vielä 2012 palestiinalaismedia kuitenkin väitti, ettei ole mitään todisteita siitä, että juutalaisia olisi koskaan ollutkaan Jerusalemissa. Viime vuonna Jerusalemin suurmufti puolestaan kiisti, että Temppelivuorella olisi koskaan mitään temppeliä ollutkaan ja kertoi Al Aqsan moskeijan olleen paikoillaan "maailman alusta lähtien". 

Poikien matikkapäähän vaikuttaisi olevan jopa minuakin heikompi!

Vanhan kaupungin eteläisten muurien takaa löytyy Daavidin kaupunkina tunnettu arkeologinen kaivausalue, jota pidetään muinaisen Jerusalemin syntysijana. Kaivaukset siellä aloitettiin jo 1800- luvulla, jolloin sieltä löydettiin ison linnoituksen jäänteet. Se on yksi alueen tutkituimpia kohteita, mutta myös konkreettinen esimerkki siitä, kuinka arkeologiaa voidaan käyttää politiikankin välineenä.

Se sijaitsee arabien asuttamassa Silwanin naapurustossa (muinainen Siiloa) itä-Jerusalemissa, jossa kaivaukset on koettu yrityksenä häätää heidät asuinsijoiltaan. 

Sen vierestä, Öljyvuoren juurelta, löytyy Kidron-laakso, jossa puolestaan sijaitsee Jerusalemin parhaiten säilynyt kalliohautojen keskittymä. Tänne on haudattu mm. Absalom, Daavidin kolmas ja isäänsä vastaan suunnatussa kapinassa kuollut poika. 

Nyky-Jerusalem on laajentunut vanhan kaupungin ympärille, mutta vuoteen 1860  vanha kaupunki muodosti kokonaisuudessaan tuolloisen Jerusalemin. Vielä tänäänkin tuo alle neliökilometrin kokoinen alue on noin 37 000 ihmisen koti. Kaupunkia ympäröivät muurit portteineen ovat peräisin n. 1540-luvulta turkkilaissulttaani Suleiman Suuren ajalta. 

Kaupunki on jaettu neljään osaan: muslimikortteliin, kristittyjen kortteliin, juutalaiskortteliin ja armenialaiskortteliin. 

Pienestä koostaan huolimatta alueelle mahtuu suorastaan hengästyttävä määrä uskonnollisesti pyhiä paikkoja. Kristinuskon paikat on jaettu alueen eri kirkkokuntien hallintaan. Aina ei rinnakkaiselo heilläkään suju: väliin lehdissä saakka on raportoitu heidän välisistä nyrkkitappeluistaan. Esimerkiksi sillä paimenten pellolla olen kuullut olevan ainakin kolme eri tarkkaa sijaintia - riippuen siitä, minkä kirkkokunnan edustajalta asiaa kysyy...

Paikan historiallinen asema kolmen eri uskonnon (ja lukemattomien niiden sisäisten suuntausten) pyhänä paikkana näkyy myös sen asukkaissa, joiden kirjo on sekin päätähuimaava. 

Ortodoksipiispoja korkeine hattuineen ja isoine kultaisine risteineen, armenialaispappeja pitkine partoineen, katolilaisnunnia kaikista mahdollisista sisarkunnista sekä keskiaikaisista maalauksista karanneilta näyttäviä munkkeja, joiden olemassaolon todellisuudesta nykyajassa muistuttaa vain olalla heiluva tietokonelaukku.

Ja sitten ovat juutalaiset, joiden monimuotoisuus on suorastaan hämmentävää. Erot käyvät selviksi nimenomaan miesten ulkomuodosta. Se, mitä juutalaisuuden haaraa ja liikettä he seuuraavat, ilmenee niin vaatetuksesta kuin käytetystä päähineestä. Esimerkiksi suhteen nationalismiin voi usein päätellä jo kantajansa kipan materiaalista ja koosta. 

Hattu puolestaan kertoo, onko kyseessä hasidi (1700-luvun itä-Euroopasta alkunsa saanut juutalainen herätysliike) ja mikä sen monista dynastioista (kyllä - niitä kutsutaan dynastioiksi; kunkin liikkeen oppi-isänään pitämän rabbin mukaan).

Koko kirjon tarkkailuun paras päivä on sapatti, jolloin juutalaiskorttelin kapeilla kujilla näkee juutalaisuuden koko kirjossaan: niin pyhävaatteisiinsa puettuja pikkupoikia leukaan saakka ulottuvine otsakiharoineen, Itkumuurille kiirehtiviä, rukousviittaan eli tallithiin verhoutuneita jeshivaopiskelijoita kuin perheensä kanssa kävelyllä olevia, 1800-luvun pukeutumiskoodia noudattaviin polvipituisiin takkeihin, karvahattuihin ja polvisukkiin pukeutuneita suurperheen isiä.

Suosittelemisen arvoinen tapa ottaa vanha kaupunki haltuun on kävelykierros muurien päällä (lisää tietoa täällä). 16 NIS eli reilu 3 euroa kustantava kierros (lapset puoleen hintaan) antaa ainutlaatuisen perspektiivin niin muurien sisäisiin kortteleihin kuin sitä ympäröivään alueeseen. 

Muureilta avautuvat näkymät moniin edellä mainittuihin paikkoihin, mutta ennen kaikkea Öljyvuorelle ja sen juutalaiselle hautausmaalle. Arviolta 70 000 hautaa käsittävä hautausmaa on juutalaisille todennäköisesti koko maapallon merkittävin ja sieltä löytyy monen merkkihenkilön viimeinen leposija. 

Ihmiset ovat kautta aikain jopa muuttaneet Israeliin haaveissaan tulla haudatuksi nimenomaan tänne. Ja miksi? Koska tämän kerrotaan olevan se paikka, josta kuolleiden ylösnousemus Messiaan tullessa alkaa. 

Alatte ehkä pikkuhiljaa aavistaa, kuinka erityislaatuinen paikka Jerusalemilla juutalaisuudelle on ja kuinka merkittävän muutoksen vuoden 1967 Kuuden päivän sota asioihin toi?

Tuolloin Israel valtasi Länsirannan ja itä-Jerusalemin Jordanialta ja sen myötä juutalaiset pääsivät ensimmäistä kertaa liki kahteen vuosikymmeneen rukoilemaan Länsimuurille - Jordanian aikana kun juutalaisilla oli sinne porttikielto.

Se kaikkein erityislaatuisin paikka on luonnollisesti Temppelivuori, jonka mystinen asema saa ulkopuolisen silmiin välillä absurdejakin piirteitä. Uskonnollisimmat juutalaiset eivät ikinä edes uskaltautuisi alueelle, etteivät vahingossakaan astuisi temppelin pyhistä pyhimpään, jonne vain pappissuku Kohenien edustajilla on pääsy, eikä heilläkään ennenkuin vuori on taas pyhitetty uskonnolliseen käyttöön. Seuraavan temppelin rakentaa maan päälle tullessaan Messias, ja tähän liittyy useita edellytyksiä, joista yksi oli vähällä jo toteutuakin. 

Yksi temppelin ritualikäyttöön pyhittämistä varten vaadittava asia on erittäin harvinaisen punaisen hiehon uhraus. 2000-luvun alussa Israelin uutisissa raportoitiin melkoisen kohun saattelemana tällaisen syntymästä, mutta vasikan väri ehti haalistua ennen sen saavutettua uhraukseen vaadittavan iän. 

Haluatteko lisää tolkutonta triviaa? Tässäpä tulee: pappissukuun kuuluvien tulee lisäksi suojautua esimerkiksi kuolleisiin liitettyä rituaalista epäpuhtautta vastaan, minkä vuoksi he eivät saa esimerkiksi edes lentää hautausmaan yli. Maailmalla onkin nähty kuvia lentokoneessa istuvista, muovipusseihin kääriytyneistä Koheneista.

(Enkö minä sanonut: käsittämättömyydessäänkin niin kiehtovaa.)

Tuhotusta temppelistä on meidän päiviimme säilynyt vain Itkumuurin nimellä tunnettu Länsimuuri, joka houkuttelee tänne vuosittain miljoonia vierailijoita (10 miljoonan vuosittaisen vierailun haamuraja ylittyi jo vuonna 2003).

Perimätiedon mukaan temppelin tuhon jälkeen jumalallinen läsnäolo jäi asumaan muuriin eikä ole koskaan lähtenyt. Yli 300 vuoden ajan on täällä elänyt myös toinen perinne: rukouslappujen jättäminen muurin rakoihin. Näiden uskotaan menevän suoraan taivaaseen ja perinne otetaan hyvin vakavasti. Vuosittain muuriin jätetään yli miljoona rukousta, jotka Länsimuurin rabbi (kyllä - se on ihan oma pestinsä) avustajineen kaksi kertaa vuodessa tyhjentää ja hautaa Öljyvuorelle.

Mikäli ei itse pääse paikalle viemään rukousta, on rukouspyyntö nykyään mahdollista tehdä myös vaikka internetin välityksellä (!) ja onpa israelilaisella puhelinyhtiöllä Bezeqillä tarkoitukseen ihan oma faksinumeronsakin (totta joka sana). 

Tiedättehän, kuinka Korvatunturille löytää tiensä vuosittain tuhansia kirjeitä osoitetietoinaan vain "Joulupukki, Korvatunturi"? Muurin rabbille puolestaan päätyy vuosittain satoja kirjeitä, jotka on osoitettu "Jumalalle, Jerusalemiin". Jokainen näistä avataan ja rukoukset toimitetaan muuriin (kyllä, totta tämäkin. )

Jerusalem on kiehtova ja käsittämätön. Hullu ja hurmaava. Jo vierailu Itkumuurille saa pään pyörälle. Alhaalla rukoilevat juutalaiset; naiset omalla ja miehet omalla puolellaan, jossa meno vaihtelee itkusta riehakkaaseen piiritanssiin. Jostain kaikuvat kirkonkellot armenialaiskorttelin kauppojen huudattaessa joululauluja. Ja kaiken yllä kohoaa majesteettisesti Kalliomoskeijan kupoli.

Jerusalemin kyky saada pää pyörälle on muuten tarkkaan dokumentoitu tosiasia ja sen mukaan on nimetty ihan oma syndroomansakin. Jerusalem-syndrooma on kaupungin aikaansaama, psykoosiin johtava ylitsevuotavan vahva uskonnollinen kokemus, jonka hoitamista varten on kaupungissa ihan oma sairaalansakin (totta tämäkin). Vuosittain siihen arvioidaan sairastuvan yli 100 henkilöä, joista liki puolet vaativat sairaalahoitoa. 

Pakkomielteinen peseytymien ja/tai kynsien leikkaaminen, tarve julkisesti saarnata ja halu käyttää hotellin vuodevaatteita toogamaisena vaatetuksena ovat ilmeisesti vain muutamia monista mahdollista oireista - varmista oma diagnoosisi vaikka täällä. 

Tätä kirjoitettaessa soi Matisyahu: Jerusalem

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!