Machneyuda - hullunhyvä ravintolalöytö Jerusalemissa

* * * 

For English please see here

* * * 

Etenkin viimeisen 15 vuoden aikana Jerusalem on muuttunut. Eikä edukseen. Siitä on tullut entistä uskonnollisempi ja ahdistavampi kaikille niille, jotka eivät muottiin mahdu. Eikä sen ravintolaskene ole missään nimessä ollut maan kiehtovimmimmasta päästä. 

Edellisen reissuni jälkeen ainakin jälkimmäiseen on tullut tervetullut muutos (muuttunut olen tosin minäkin enkä enää edes teeskentele noudattavani kosheria. Oy. Vey.) 

Yksi ilahduttavimmista muutoksista on ollut Mahane Yehuda- torin alueen renesanssi. Itse torilla vierailemme blogissa vielä myöhemminkin, mutta nykyään alue suorastaan kuhisee pieniä ja kiinnostavia ravintoloita, joille alueen hieman ränsistynyt ja boheemi yleisilme antaa väistämättömän hipsteriviban. 

Mm. Taste of London-reissultani tutun, Välimereltä ja Lähi-idästä inspiraationsa ammentavan Palomarin sisarravintola Machneyuda on alueen ravintoloista se legendaarisin. Ja syystä. 

Paljaat tiiliseinät, sekalainen sisustus, eripariaterimet, ruutuvihon takakanteen raapustettu viinilista ja tolkuttoman kovalla huutava musiikki kaikki kertovat kuinka trendikkäässä paikassa nyt ollaan ja avautumisestaan lähtien vuonna 2009 jonotuslista tänne on ollut pidempi kuin Mooseksen erämaavaellus (ei minun suuntavaistossani siis mitään vikaa olekaan - se vain sattuu olemaan juutalainen!).

Varsin pian käy ilmi miksi. Katsokaa nyt vaikka tuota drinkkilistaa. 

Kaikki täällä on kuin suoraan hipsteriravintoloitsijan käsikirjasta, mutta paikan viihtyisyys on aitoa. Niinkuin henkilökunnankin. Ja asiakkaiden. Jotka tanssivat pöydissään. 

Täällä on hauskaa. Siis ihan hullun hauskaa. 

Israelilaisten kokkilegendojen Assaf Graniten, Yossi Eladin ja Uri Navonin perustaman ravintolan suuria vetonauloja on sen avokeittiö, jonka orkesterin seuraaminen on ihan älyttömän viihdyttävää. 

Jerusalem, niinkuin heidänkin kirjava etninen taustansa monimuotoisine ruokaperinteineen yhdistettynä Mahane Yehuda-torin ja paikallisten tuottajien tarjontaan on räiskyviä, intensiivisiä makuja pursuava yhdistelmä, jota muistelee ällikällä vielä pitkään. 

Paikka on heidän mukaansa "gourmetia valepuvussa". Heidän haaveenaan oli tehdä "iloiseksi tekevää ruokaa (happy food)" ja siinä on totisesti onnistuttu.

Siellä ne kokkaavat (ja rokkaavat - välillä paistinpannurivistö saa kyytiä kokkien käyttäessä niitä rumpusettinään)...

... nauravat ja juttelevat asiakkaiden kanssa...

...kuvaavat otoksiaan Instagramiin...

... ja tuottavat hullunhyvää ruokaa. Odottakaas vain!

Ahneena yksinsyöjänä päädyin maistelumenuun (265 NIS = 56 €). Alkuun tuotiin paikan leipää ja sen kaveriksi tahinia, jonka makuun en ole koskaan päässyt (ääneen uskallan tuon tosin myöntää vasta 5 tunnin lentomatkan päässä Israelista)...

... kunnes maistoin sitä täällä. Uskomattoman, pähkinävoimaisen täyteläistä. Kaavin sormenpäillä sen viimeisetkin pisarat (jonka jälkeen saatoin ehkä nuolla vielä kulhonkin).

Sitten tuotiin alkuruokien kalatrio. Uppopaistettua, tartarina ja luoja tietää minä muuna. 

Alkuruokien lihatrio puolestaan sisälsi mm. yhtä paikan legendaarisimmista annoksista: shawarma tartaria. 

Koska tulossa oli tarjoilijani mukaan "käytännössä vähän kaikkea listalta löytyvää" päädyin hänen suosituksestaan itävaltalaiseen Pinot Noirista tehtyyn rosé-viiniin, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Hieno tuttavuus, joka toimi erinomaisesti läpi koko bakkanaalin. 

Seuraavaksi oli vuorossa toinen paikan klassikko: polentaa sienillä, parsalla ja tryffeliöljyllä, joka jätti minut kuitenkin kylmäksi kahdesta syystä. 

Erikseen kysytty juustovammaisuuteni ei ollut kulkeutunut keittiöön saakka, ja niinpä sain kalastella parmesaanilastuja annoksesta omin päin. Karkean rakenteensa puolesta se myös muistutti minua toisesta inhokistani, mannapuurosta. 

Sitten vuorossa oli jo vähän tuhdimmat annokset: ensin kalaa, joka oli saanut kaverikseen kaikkea ihanaa ja välimerellistä tapenadesta pestoon lähtien. 

Seurueille tarjoiltuna se oli jo itsessään ohjelmanumero ja kastikkeet käytiin (Riikan 3Pavaru-ravintolaa muistuttaen) räiskimässä pöydän keskelle levitetylle leivinpaperille. 

Jonka jälkeen kokki otti shotteja pöytäseurueen kanssa...

... ja lauloi. Ei, mielikuvieni hilpeys ei johdu liian monesta shottikierroksesta - tällaista täällä ihan oikeasti on. 

Asiakaspalvelualttius ei ole jotain, mistä israelilaiset ravintolat olisivat olleet erityisen tunnettuja (missään muualla maailmassa ei minulle ensin ole tarjottu väärää ruokaa, kyseenalaistettu mielipiteeni siitä, olinko sitä tilannut, unohdettu seuraavaa tilaus  ja kaiken jälkeen juostu vielä kadulle perään huutamaan siitä, etten jättänyt tippiä), mutta sekin on asia, joka on parantunut huikein harppauksin ja on Machneyudassa enemmän kuin kohdillaan. 

Pitkin ateriaa tarjoilijat poikkesivat juttelemassa ja tarjoamassa shotteja.  Ihan hullua. 

Machneyudan ruokaorgioiden yksi ehdottomista suosikeistani oli tämä, mm. luuydintä sisältänyt, suussasulava ja välimerellisiä makuja uhkuva lammas-annos. 

Väliruoaksi tuotiin maistiaiset paikan Crazy Mushroom Risotoksi nimettyä, tryffeliöljyllä maustettua sienirisottoa. 

Jo listan nimet ovat hullunhauskoja: "I'd like to be under the sea, in an octopus garden with you" - niminen annos oli niin sydäntäpakahduttavan houkutteleva, että olin melkein valmis unohtamaan suunnitelmani maistelumenusta. 

Onneksi en sitä kuitenkaan tehnyt, sillä...

...BOOYAKASHA! Baruch Hashem! Mikä olikaan seuraava annos? No se juuri!

Bataatin kanssa tarjoiltu, keitetty ja sen jälkeen grillattu unelmanpehmeä mustekala oli juuri niin hyvää kuin toivoinkin. Muuttaisin mustekalapuutarhaan koska tahansa. Voin kertoa, etten ole koskaan eläessäni arvostanut Beatlesiä niin paljon kuin nyt (annoksen nimi on lainaus eräästä heidän biisistään FYI).

Viimeisenä pääruokana (vai ensimmäisenä jälkiruokana?) tarjoiltiin kattauksen kummallisin annos. 

Kyllä, siinä on pihviä. Ja mahdollisesti hanhenmaksaa. Ja ymmärtääkseni punaviinikastike. Mutta myös marjamuffinsi ja mansikoita. 

Maistelumenu todellakin oli kaikkea ja vielä enemmän. Piperrys oli tästä elämyksestä todella kaukana ja turnauskestävyys oli ajoittain koetuksella. Mutta ilokseni voin raportoida, että maaliin päästiin ja kaikki dekonstruoidut jälkiruoatkin tulivat syötyä.

Viinilasin kanssa koko setille kertyi tippeineen hintaa 89 euroa, eli hinta-laatusuhdekin on täällä todellakin kohdillaan. 

Machneyuda oli ensimmäinen Israelin-reissun "to do"- listalle otettu ravintola ja ylitti odotukset noin miljoonakertaisesti. Mieletön tunnelma (kirjaimellisesti) ja vielä mielettömämpi ruoka. 

On muuten listallani seuraavallakin reissulla! 

Mitäs tykkäsitte? Onko israelilainen ruoka muuten tuttua - joko Ottolenghi on hurmannut teidätkin puolelleen?

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!