perjantai 1. tammikuuta 2016

Stern Winery - butiikkiviiniä ja rock n'rollia

* * *

For English please see here


* * * 

Vaikka Israelin moderni viiniteollisuus on varsin nuorta, on muutamana viime vuosikymmenenä monopolin murenemisen jälkeen tapahtunut paljon. Butiikkitilojen määräksi arvellaan nykyään jo ainakin 250. 

Taso vaihtelee paljon ja olen kuullut kritiikkiä mm. siitä, että niiden takaa löytyy muilla aloilla omaisuutensa tehneitä amatöörejä, jotka ovat päättäneet tehdä harrastuksestaan ammatin; vailla muodollista pätevyyttä tai pitkään perheessä olleen viinitilan tuomaa monisukupolvista kokemusta. 

Itse olen kuitenkin iloinnut suuresti tavatessani moista luovaa hulluutta, rohkeutta heittäytyä ja intohimoonsa uskomista (asiaan vaikuttaa ehkä myös se, että bloggarina olen saanut oman osuuteni ammattikuntaamme kohdistuvasta vähättelystä ja vastaavanlaisesta kritiikistä...) - esimerkkinä tästä vaikka Latviassa tapaamani viinintekijät (lisää Pinot Noirista haaveilevasta hullusta täällä  ja koivunmahlaskumppaa tehtailevasta menninkäisestä täällä). 

Työ tekijäänsä opettaa ja oppia ikä kaikki. Latteudestaan huolimatta kyllä noihin hokemiin totuuden siemen kätkeytyy. Ei pelkällä intohimolla ja omistautuneisuudella huonosta viinistä hyvää saa, mutta saa niillä toisinaan aikaiseksi hyvääkin. 

Yksi kätyreideni (kyllä, minulla on ihkaomia kätyreitä!) valmiiksi vakoilemista kokeilemisen arvoisista viinitiloista Israelissa oli Stern Winery, jonne onnekseni vierailu lopulta järjestyi matkallani Akkosta Nasaretiin




Galileasta, vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä Karmielista sijaitsevasta Kibbutz Tuvalista löytyvä Stern on perustettu vasta reilut 10 vuotta sitten, mutta on kerännyt mittavan määrän palkintoja niin kansallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa. 




Viinien takaa löytyy Johnny Stern, viineihinsä intohimoisesti suhtautuva jättiläinen. (Kirjaimellisesti - mies on ehkä noin 2,5- metrinen) 

Brasiliassa lapsuutensa viettäneen, puolalais-itävaltalaista syntyperää olevan Johnnyn olemus tuo mieleen lähinnä rugbynpelaajan. Rocktähtimäistä karismaa ei ainakaan himmennä kännykästä säännöllisin väliajoin ilmoille kajahtava soittoääni: Rolling Stonesin "Can't get no satisfaction". 




Niin Johnnyä kuin hänen liikekumppaniaan Roni Landauta yhdistää rakkaus viineihin. Molempien tausta on kemianteollisuudessa, mutta viininteosta Johnnyllä on itse asiassa vuosikymmenten kokemus ja "tinkimätön huomio yksityiskohtiin", kuten Roni myöhemmin huomauttaa. 

Johnny valitsee jokaiselle viinille oikeanlaisen hiivan (tällä hetkellä käytössä on kahdeksan eri hiivakantaa siinä missä butiikkitilat normaalisti käyttävät korkeintaan kahta tai kolmea) ja tammen (käytössä niin amerikkalaisia kuin ranskalaisia tynnyreitä). Kaikki punaiset Cabernet Sauvignon Reserveä lukuunottamatta käyvät läpi 13 kuukauden tammikypsytyksen.

Ronny itse on nallekarhumaisella lempeydellä varustettu tiimin hiljaisempi osapuoli, mutta yhdessä he muodostavat viihdyttävän parivaljakon, jonka tarinoita esimerkiksi heidän Château Margaux'n - vierailultaan kuuntelee vedet silmissä nauraen. 





Pääpaino täälläkin on punaisissa, useastakin syystä. Käytetyt rypäleet ovat Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Cabernet Franc sekä Merlot, jota käytetään vain sekoituksiin. "Kyllä me kerran kokeilimme 100-prosenttista Merlot'a", Johnny hymähtää. "Vaan ei me siitä tykätty."

Valkoisia rypäleitä on vaikea löytää, eikä niille ole juurikaan israelilaisten kuluttajien keskuudessa kysyntää, selittää Johnny. Ainoa Sternin valikoimasta löytyvä valkoinen on vasta 2012 markkinoille tuotu Sauvignon Blanc. Viini onkin varsin onnistunut Sauvignon Blanc: sen tuoksusta löytyy uuden maailman Rieslingejä henkivää kevyttä petrolisuutta ja raikkautta. Kokonaisuutena varsin tasapainoinen. 

Viinitila on niin perheyritys kuin olla ja voi ja perheenjäsenet ystävineen ovat mukana mm. sadonkorjuussa.

Erityisen onnistuneet blendit (Yonatan, Peleg ja Rotem) on nimetty omistajakaksikon lasten ja lastenlasten mukaan (miksi minä en voinut syntyä viinintekijäperheeseen? Miksi? Nimeni olisi viinipullon kyljessä kuin kotonaan!)

Rotem on klassinen Bordeaux-sekoitus Cabernet Sauvignonia, Merlotia, Cabernet Francia ja Petit Verdotia (kokeilemassani 2012 vuosikerrassa 50%-36%-8%-6%). Se on myös yksi tilan palkituimmista viineistä.

Kypsää, tumma marjaisuutta, mutta tanniinisuutensa vuoksi melko kuiva jälkivaikutelma. Tykkäsin. Tästäkin. Muistiinpanoissani olen vielä varmuuden vuoksi alleviivannut sanan "tykkäsin". 

Vuoden 2011 Pelegissä (40% Syrah, 35% Cabernet Sauvignon, 25% Merlot) oli lämpöä, ja lakritsaisiakin sävyjä - melko tiukoista tanniineista huolimatta varsin tasapainoinen kokonaisuus tämäkin. 

Syrahin (87% Syrah, 13% Cabernet Sauvignon) tuoksussa oli siinäkin kypsää, pehmeää marjaisuutta, mutta odotettua kovemmat tanniinit. Myös hentoa pippurisuutta ja viilentävää minttuisuutta.





Kunnianhimoisesta tavoitteesta selviytyä reissusta pelkillä käsimatkatavaroilla oli tässä vaiheessa matkaa ja päivää enää turha haaveillakaan - niinpä kotiinviemisikseni lähtivät seuraavat, omiksi suosikikseini nousseet viinit. 

Petit Verdot 2013

Aikaisemmat kokemukseni 100-prosenttisesta Petit Verdotista jäävät varmasti yhden käden sormin laskettaviksi.  Tämä on Johnnyn oma suosikki ja myös tasting-seurueemme kakkoseksi kiilannut viini. 

Tummanpuhuva väri on liki musta. Maanläheistä tuoksua seuraa eukalyptustakin henkivä raikkaus jättäen kepeähkön, ei kovinkaan tanniinisen yleisvaikutelman. 

Cabernet Sauvignon Reserve 2012

Tämä on tilan ylivoimaisesti palkituin viini ja myös oman tastingimme selkeä voittaja. 15 kuukauden tammikypsytys ranskalaisessa tammessa on tuottanut maanläheisyyttä ja tummia marjoja henkivän viinin, josta sen hieman hengitettyä löytyy niin mausteisuutta, yrttisyyttä kuin eukalyptuksisuuttakin, päättyen suuta hienoisesti supistavaan jälkivaikutelmaan. Hieno, tasapainoinen kokonaisuus.


Cabernet Franc 2013

Tästä Israelin-reissusta tuli matka, jonka aikana löysin Cabernet Francin. Ihastuin siihen jo Tishbillä, mutta tämä, maan parhaanakin palkittu todella vei minut mukanaan. Stern on maan ensimmäinen 100-prosenttista Cabernet Francia tekevä viinitila. 

Viinin tuoksussa on miellyttävää, puolukkamaista kirpeyttä, maussa taas paprikaa ja jopa nahkaista maanläheisyyttä. Mm. (paahdettua) paprikaa sisältävien ruokien kanssa tämä olisi omiaan, mutta Johnny vinkkasi itse suosittelevansa tätä vähän viilennettynä etenkin korianteria sisältävien kala- ja äyriäisruokien pariksi. 

Ruoan ja viinin yhdistäminen on myös Johnnyn intohimo ja tilalla järjestetäänkin illallisia, joihin mies itse kokkaa ruoat. Jouduin kutsusta huolimatta jättämään seuraavan illallisen väliin edessä häämöttäneen kotiinpaluun vuoksi. Nyt, pimeään pakkasiltaan tuijottaessa en keksi ainoatakaan syytä, miksi...





Hilpeän tastingin päätteeksi todistin ehkä koko reissun koomisinta keskustelua. Käydessämme läpi maisteltuja viinejä ja omia suosikkejamme, eräs seurueeseen kuulunut uskonnollinen juutalainen pahoitteli, ettei Sternin viineillä ole kosher- sertifikaattia. "Niinpä en voinut juoda", hän selitti meille muille. "Uskonnollisista syistä". 

Seurueeseen niin ikään kuuluneet kaksi turkkilaista nyökyttelivät ymmärtäväisesti. "Emme mekään voi juoda - uskonnollisista syistä", he vastasivat, virnistäen huolettomasti ja kaataen itselleen vielä toiset lasilliset Cabernet Sauvignon Reserveä. 





Käytetyt rypäleet tulevat kuudelta huolella valikoidulta; terra rossa- kalkkikivi- ja basalttimaaperän omaavilta viljelmiltä Ylä-Galileasta ja Golanilta. 




Vuotuinen tuotanto on 25 000 pulloa, mutta operaation pienuuden todella tajuaa vasta tilan takahuoneessa. Vientiin ei mene mitään, vaan tuotanto myydään joko tilalla, viinikaupoissa ja Israelin huippuravintoloissa. 

Jos et itse pääse paikalle, ainakin Haifan Wine Bar 107:stä löytyy kattava valikoima Sternin viinejä. 




Laadulla on tosin hintansa - butiikkitilojen viinien hinnat lähtevät yleensä liki 30 eurosta. 




Oikeassa olivat kätyrit - ehdottomasti visiitin arvoinen paikka ja yksi oman reissuni kohokohdista!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!


32 kommenttia :

  1. Hieno raportti. Ajattele, asuin vuoden ihan lähellä enkä tiennyt tuosta....
    Muuten, 2 viikkoa sitten tapasin onnekkaan naisen, jonka isällä on viinitarha.Olin kutsuttu KitchenRendezvous-ruokaworkshop-yrityksen perustajan Rebeccan luokse, ja hän onnellinen in viinitilan omistajan tytär,ja niinpä joimmekin isänsä viinejä, jotka eivät olleet lainkaan hullumpia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olisikohan liian myöhäistä laittaa itsensä adoptoitavaksi :-)? Jos jostain löytyisi joku viinitilallinen (myös esimerkiksi shampanjatilallinen kävisi hyvin!) joka huolisi mut...?

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus vaikken viinihifistelijä olekaan. :) Munkin isällä on pieeeenen pieni viinitila, siis ei mitään tämän veroista todellakaan, mutta eipä ole kuulunut lupauksia nimetä viiniä minun mukaani... Meri-viini... No ehkä parempi niin, ei mikään maailman houkuttelevin nimi pulloon, tulee mieleen vanha kunnon Valdemar. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä katsos tuollaiset yhdentekevät määreet niinkuin "pieeeeeenen pieni" kannattaa jättää samantien pois ja vain rempseästi esitellä itsensä viinitilan perijättärenä :-) Vin de Mer, Val de Mar - kyllä sinne jononjatkoksi mahtuu ;-)

      Poista
  3. En ole koskaan viinitilalla vieraillut. En ole mikään viinien suuri ystävä, sujuvasti juon (tai ainakin yritän) jos niitä on tarjolla, mutta en niiden päälle kauheasti ymmärrä. Toki maistan sen, mikä on mielestäni hyvää ja mikä ei :D Mutta viinitilalla olisi varmasti hyvä joskus vierailla. Reissailuhan on uusien kokemuksien kartuttamista muutenkin! Tuo parivaljakko ainakin kuulostaa sellaiselta kaksikolta, jota noviisikin kuuntelisi mielellään. Rennossa ja hilpeässä tunnelmassa olisi varmasti mukava tutustua viinien saloihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ne on kyllä erinomaisia paikkoja myös viineistä (ja oikeanlaisesta elämänasenteesta!) oppimiseen:-)

      Poista
  4. Buu, mä pidän vain valkoviinistä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Israelissa on tehty ilmeisesti sen verran pitkään sen verran luokatonta valkoviiniä, että nykyään suut siellä hamuavat sitä punaista :-)

      Poista
    2. Höpö höpö, mä juin täällä ihan hyviä valkoisia. Amnattilaisten Sommelier messuilla on aina ollut hyvä edustus myös täkäläisillä valkoviineillä.ter.nimimerkki Suosin Valkoista

      Poista
    3. eikun silloin aikoinaan, tietty :-)

      Nykyään siellä tehdään hyviä valkoisiakin, yleisö vain ei ole niitä samalla lailla löytänyt :-)

      Sinänsä sääli, koska nimenomaan lämpimässä ilmastossa ja paljon kasviksia, kalaa, ja äyriäisiä sisältävässä ruokavaliossa ne ovat enemmän kuin paikallaan.

      Poista
  5. Mielenkiintoista varmasti käydä maistelemassa paikallisia viinejä Israelissa. Kaikki pienpanimot, pienet viinitilat ja tislaamot ovat aina kiinnostavia kohteita. Olen maailmalla jonkin verran käynyt pienpanimoissa ja tislaamoissa, mutta viinitilat ovat vielä käymättä. Jospa tulevalla Uuden-Seelannin reissulla korjaisi tämänkin asian. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aina se on. Eivät ne aina hyviä ole, mutta sammkkoja on suudeltava viiniharrastajankin :-) Uudesta Seelannista tulee ihan mielettömiä viinejä - itse tykkään etenkin heidän Pinot Noireistaan <3 Mihin päin maata olet menossa?

      Poista
  6. Ihanaa! Viinit on ihan parhaita juttuja maailmassa, ja viini on aina hyvä idea - niin myös viinitilalla vierailu. Luulen, etten ole koskaan maistanut israelilaista viiniä, joten ehkä sille tulevaisuudessa häämöttävälle Israelin matkalle (jolle olet minut jo onnistunut näillä postauksilla houkuttelemaan) voisi harkita sisällytettäväksi jotain tällaista. Syötiin joulun alla Berliinissä ravintolassa jonka omistaja/keittiömestari oli israelilainen, ja siitäkin sain lisäpontta ajatukselle, että siinä voisi olla minulle maa johon seuraavaksi ihastua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosikymmenen ajan maahan aina vain uudelleen palanneena, epäilen, että jotain koukuttavaa ne siihen kraanaveteensä laittavat ;-)

      Itselläni honeymoon-vaihe maan kanssa on jo ohi, joten moni asia siinä nykyään raivostuttaa ja turhauttaakin. Mutta jotain maagista siinä on, ei siitä mihinkään pääse ja ihan ehdottomasti siellä on ihmisen ainakin kerran (tai kaksi tai kymmenen...) käytävä <3

      Poista
  7. Israelilaiseen viiniin en ole varmastikaan koskaan törmännyt! Niinköhän niitä kovin helpolla löytäisi Espanjasta, hmm... Saako niitä Suomen Alkoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tällä hetkellä taitaa saada vain yhtä Chardonnaytä. Muutama vuosi sitten Fredalla oli loistava ravintola Kolo, jonka omistajat olivat henkilökohtaisesti valinneet valikoimansa viinit mm. viinitiloilla vierailemalla ja sieltä löytyi useampaakin. Eipä vain ole enää sitäkään ravintolaa...

      Poista
  8. Oon aivan samaa mieltä tuosta, että ei koulutuksella saatu pätevyys tai sukuviinitilan jatkaminen tarkoita, että viinitila ja viinin tuottaja olis arvokkaampi, kuin työhön pätemätön. Uskoisin, että itseoppineilla on enemmän luovuutta ja uusia näkemyksiä alalle. Lähes kaiken voi oppia ilman koulutustakin, jos vaan on halukas oppimaan. :) Joskus oppi voi tulla perille myös paremmin, kuin virallisesti kouluttautumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no aamen :-) ihan totta puhut! Eikä kukaan noistakaan tapaamistani viinintekijöistäkään nyt ihan vailla mitään perusteita ole - kyllä sitä oppia on haettu ja saatu!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus, en tiennyt yhtään mitään israelilaisista viineistä ennen tätä postausta! :) Italiassa ja Uudessa-Seelannissa viinitilavierailut ovat aina kuitenkin kuuluneet reissuihin, vaikka täytyy tunnustaa että oma viinitietämykseni on aika alkeellista tasoa. "Tämä maistuu hyvältä" on se millä usein mennään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuossa onkin ehkä maailman parhaat maat viinimatkailuun :-) eikä sitä missään nimessä kannatakaan turhan vakavasti ottaa, vaan just omalla fiiliksellä. "Tämä maistuu hyvältä" on just se mitä tarvitaankin :-)

      Poista
  10. Sopivasti kun kohdalle osuu, niin voihan viinitilavierailukin olla kivaa vaihtelua matkaohjelmassa, mutta ihan näin tarkkaan en taitaisi jaksaa asiaan paneutua, kun en ihan viiniharrastajaksi itseäni lue :-)

    VastaaPoista
  11. Taas saa harmitella Alkon valikoiman suppeutta sikäli, että esillä on käytännössä vain muutaman maan viinejä. Joudun myöntämään, että israelilaista viiniä en ole koskaan maistanut. Toisaalta itse päädyn Italian ystävänä usein italialaiseen silloinkin, kun suoraan kaverinkaverin tilalta Marchesta tilatut sattuu loppumaan. Tuo esittelemäsi tilan valkkari kuulostaa kyllä kiinnostavalta, Sauvingnon Blanc kun on. Italia-linjaani tekevät nimittäin poikkeuksen Alkon valikoimastakin löytyvät Uuden-Seelannin Sauvignon Blancit Marlboroughin alueelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden Seelannin SB:t taas eivät itseeni kolahda oikein lainkaan, paitsi juuri oikean ruoan kanssa. Omaan makuuni niiden herukanlehtisyys on turhan dominoiva. Hienoja viinejä maasta kyllä muuten tulee :-)

      Poista
  12. Minä olen viinin suhteen melkoinen idiootti ja se johtuu siitä, että suutarin lapsella ole kenkiä. Lapsuudessani minut raahattiin läpi koko maailman viinitilat, tosin Israelin ei ja minulle nousee sen takia näppylät viinistä ja sen maistelusta. Minusta kaikki viini maistuu homeelta eikä sovi yhteen minkään ruoan kanssa. Itse asiassa, jotkut luovat ilkeän, kiristävän tunteen leukaperiin, mikä vihjaa siihen, että olen allerginen joidenkin viinien joillekin aineosille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei viinin suhteen idiootteja ole - hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia profiileja kyllä. Se, ettei mikään viini käy yhteen minkään ruoan kanssa on toki myönnettävä aika äärimmäiseksi mielipiteeksi... ;-)

      Poista
  13. Oih, tämä niin osui suoraan hermoon. Ollapa tuolla! Viinitilojen kiertelyt ja tastingit ovat olleet monessa paikassa todella mieleenpainuvia kokemuksia, ja jos vielä sattuu pääsemään juttusille omistajan tai viinimestarin kanssa, niin aika usein sitä herää ajattelemaan että kaverillahan on aivan unelma-ammatti.

    Ymmärrän hyvin että suunnitelma käsimatkatavaroista kariutui, nimim. edelliseltä Kroatian reissulta 12 pulloa kotiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin totta. Ja viinitiloilla tapaamai tyypit on kyllä olleet ihan huikeita persoonallisuuksia joiden seurassa on todella viihtynyt <3

      Loppureissu olikin sitten logistisesti vähän haastavampaa kaikkia tuliaisia mukana raahatessa... ;-)

      Kroatialaiset viinit ovat vielä minulle tuntemattomia - toivottavasti tilanne piakkoin korjaantuu!

      Poista
  14. Aijai, tuolla olisi ollut hieno olla mukana! Kivoja kuvia, antoi kyllä todella positiivisen kuvan viinitilavierailusta! Itse käynyt niissä aivan liian harvoin. Fingeporia lainatakseni: "Minä en nauti alkoholia uskonnollisista syistä ...vaan ihan muista syistä." :-D http://www.hs.fi/fingerpori/s1349778925937

    VastaaPoista
  15. Viinitilavierailut ovat kokonaan jääneet tekemättä, mutta pyrin aina reissussa juomaan paikallista viiniä - ainakin kerran -, jos sellaista on. Toinen kerta riippuu sitten ensimmäisestä kokemuksesta. Mutta israelilainen on ehkä jäänyt maistamatta, koska olen valkoviinityttöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viinitilavierailut ovat kyllä varsin nautinnollinen tapa viettää päivä. On niiden valkoviinienkin taso viime vuosina parantnuut - löytyy sieltä ihan varmasti valkoviinitytöillekin viihdykettä :-)

      Poista