Illallinen Spisissä sekä menovinkki helmikuulle: Kaartin Kut6nen

* * * 

For English please see here

* * * 

Aloitimme Kissabloggarin kanssa muutama viikko sitten tämän vuoden kierroksen Helsingin ravintoloissa. Muiden viettäessä vegaanihaastetta, tipatonta tammikuuta ja ties mitä kohtuutta ja luopumista korostavaa teemakuukautta me potkaisimme uuden vuoden käyntiin Spisin pitkällä maistelumenulla (77€)  viinipaketteineen (40€). 

Odotukset illalle eivät olleet ihan vaatimattomammista päästä, vaan eipä siihen ollut kyllä syytäkään: valittiinhan Spis vuonna 2015 koko maan parhaaksi ravintolaksi. 

Vaatimattomuus on tosin sana, joka kuvaa tämän pienen, alle 20 asiakaspaikkaa käsittävän ravintolan ulkomuotoa. Vaalealla puullaan ja paljaalla kiviseinällään se ei todellakaan turhia koreile. 

Eikä kyllä koreile tässä paikassa mikään muukaan. Kaikki on hillittyä, hallittua ja vähäeleistä. Eli kaikkea, mitä me emme. 

Ravitsemusliikkeitä on tässä osoitteessa ollut jo useamman sukupolven ajan, tiedettiin meille kertoa. 

Alkuun otimme lasit kuohuvaa: ranskalaista erinomaista puolikuivaa rosé-skumppaa: FRV100 Jean-Paul Brunilta (10€/ lasi). 

Ihastuimme myös Spisin astiavalikoimaan - katsokaa nyt noitakin laseja!

Sen kanssa tuotiin mannapuuroa. Sellaisessa muodossa, että minäkin tykkäsin. 

Toinen keittiön tervehdys oli sekin varsin herkkä annos: pikkelöityjä kasviksia. 

Kasvikset on täällä muutenkin nostettu alipalkatun statistin roolista puherooliin, eikä esimerkiksi lihaa nähty kuin yhdessä annoksessa. Halutessaan menun saa myös kokonaan vegenä.

Ensimmäinen ruokalaji juhlisti sieniä, upein syvin maanläheisin mauin. 

Spisin viinilista on mielenkiintoinen ja pientuottajista koostuva. Illan viinit olivat personaallisuudessaan  yllättäviäkin ja tarjosivat viihdyttävän makumatkan nekin. 

Paikan itsetehdyistä leivistä ei näköjään ehtinyt tallentua mitään muita kuin muistikuvia, mutta todella hyviä nekin. Niiden kanssa tarjoiltu voi myös - sekin kirnutaan täällä joka aamu ihan itse. 

Seuraavaksi iloiteltiin punajuurilla. Annoksen tähdiksi nousivat kuitenkin auringonkukansiemenistä valmistettu upea maapähkinävoimainen tahna ja crumble. 

Seuraavaksi lava annettiin sipulille eri muodoissa. Juustovammani oli otettu hyvin huomioon...

... vaan miten kävikään? Västerbotten-juustoa muutamassakin eri olomuodossa sisältänyt annos viekoitteli minut niin mennessään. että seuralainen joutui jakamaan omansa minun kanssani. Etenkin nuo samaan aikaan täyteläiset ja ilmavat juustovaahtopallerot saivat minut huokailemaan tavalla, johon juusto ei ole vielä koskaan kyennyt.

Seuraavaksi pääroolin sai kaali. Lempeitä, hyvin suomalaisia makuja. Seuralaisen mielestä jopa niin lempeän suomalaista, että alkoi kallistua jo tylsän puolelle.

Puffatut ohrahelmet aion adoptoida myös omaan keittiööni.

Seuraavassa annoksessa sen sijaan ei ollut mitään tylsää tai mitäänsanomatonta. Upeasti kypsennetty kampasimpukka oli jätetty rohkean raa'aksi ja suorastaan suli suussa. Sitä saatteli palsternakka eri muodoissaan sekä täydellisen suolainen bisque. 

"Tuonne kun pääsisi uimaan", huokaisi seuralainen. "Tuota kun saisi vielä seuraavat kolme annostakin"", haaveilin puolestaan minä. 

Mm. kuusenkerkkää sisältänyt väliraikaste sai molemmat kaihoisasti miettimään Ragun jälkiruokaa viime vuoden Taste of Helsingissä. Vieläkin se säväyttää. Esimerkki siitä, että hyvään ruokaan sijoittamisella on pitkäkestoinen tuotto. 

Vasta tässä vaiheessa iltaa nähtiin illan ensimmäinen ja ainoa lihaa sisältävä annos: pohjoisille mauille kunniaa tekevä tulkinta poronkäristyksestä. Hitaasti yltiöpitkään haudutettua pororagua, poron sisäfilettä, puikulaperunaa, haudutusliemestä redusoitua kastiketta ja puolukkatomua. 

Seuralainen ei porosta edes pidä, mutta tämä vei mennessään. Itse olen kasvanut juurikin siellä pohjoisessa ja voin kertoa, etten ole siellä mitään vastaavaa kokenut. Huumaantueena ylistimme annosta meitä tervehtimään saapuneelle keittiömestarille, joka varusti meidät kotiinlähtiessämme vielä annoksilla tuota kastiketta. Ajattelin viedä oman vakuumipussini lääkäriin ja pyytää sen suonensisäisesti. 

Tässäkin kohtaa viinisuosituksessa oltiin onnistuttu erinomaisesti. Viinien kaadot ovat muuten maltillisia ja viinipaketin hinta on sen sisältämien viinien laadun ja persoonallisuuden huomioonottaen todella kohdillaan. 

Esijälkiruokana ihastelimme tätä yksinkertaiselta näyttävää, karamelisoidusta päärynästä ja voin teosta ylijääneestä herasta koostuvaa pilveä.

Se ihan oikea jälkiruoka oli perunaleivos. Jonka funktiota jälkiruokaleivosten perheessä en ole koskaan ymmärtänyt. Se on vähän niinkuin se jo edesmenneiden kaukaisten sukulaisten adoptoima jälkeläinen, joka vain velvollisuudentunnosta kutsutaan serkun häihin. 

Vaan tämä oli jotain ihan muuta. Liki toffeisen tiivis, sitkeäntäyteläinen koostumus sai hyvää boostia mm. tyrnin kaltaisista raikastavista elementeistä.  Tämä leivos pääsisi sinne häihin vaikka bestmaniksi. 

Jälkiruokaviinikin oli Uudesta Seelannista. Ja upeaa. 

Kaikkea vähäeleisyyttä vasten ennen laskua tuotujen makeisten tarjoiluastia, jättimäinen legopalikka oli varsin hilpeä veto. 

Kahvin kohdalla löytyi taas syytä astiakateuteen. Sen kaveriksi otimme vielä tarjoilijan suosittelemaa, aikaisemmin Olvadoksen nimellä tunnettua ahvenanmaalaista omenaviinaa. 

Erinomainen esimerkki siitä, että kun palvelu pelaa näin sujuvasti ja juuri sopivan tuttavallisesti ja sali osaa markkinoida tuotteitaan ammattitaitoisesti, asiakas viihtyy. Ja ostaa lisääkin. Ilomielin.

Kevään aikana lähdetään muuten Ahvenanmaalle tutustumaan tämänkin paikallisen erikoisuuden saloihin!

Onko Spis tuttu paikka teille? Mitä siellä on tykätty?

Siltä varalta, että Spis ja Kaartinkaupungin ravintolatarjonta on vielä sinulle tuntematonta aluetta, tarjoaa helmikuu vastustamattoman tilaisuuden ottaa koko kaupunginosa kulinaarisesti haltuun. Silloin nimittäin starttaa Kaartin Kut6nen, eli kuuden naapuruston ravintolan safari. 

Lähdöt ovat 3. 4. 10. sekä 12.2. klo 17.45 ja mukana ovat Spisin lisäksi Ragu, Juuri, Emo, Pompier ja Pastis. Liput gurmeeturneelle maksavat 100  €/ hlö ja sillä saa 4 tunnin opastetun kierroksen sekä kuuden ruokalajin menun juomineen. Hinta on siis enemmän kuin kohdillaan - eihän tuosta voi kuin hauskaa tulla!

Liput saat hankittua suoraan siitä ravintolasta, mistä haluat oman kierroksesi alkavan. Älä silti huoli: joka kierroksen sisältämä menu on samanlainen, joten mistään et jää paitsi. Meillä on liput 10.2. Ragusta alkavalle kierrokselle - liity siis vaikka meidän seuraamme! 

(Siltä varalta, että jollekin on vielä blogissakin nähdyn illallisen tai Taste of Helsinki-orgioiden fiilistelyjen jälkeen epäselvää: Ragu on se ravintola, jota illallispaikkaa Helsingistä etsiville aina nykyään ensimmäisenä suosittelen!) 

Täältä löydät blogin aikaisempia tunnelmia mukana olevista ravintoloista:

- Ragu

- Juuri

- Emo

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!