Turuilla ja toreilla

Rannikolta löytyy useita viikottaisia markkinoita, joilta löytyy tavaraa vaikka minkälaiseen tarpeeseen. Arroyo de la Mielin markkinat ovat keskiviikkoisin ja perjantaisin, Fuengirolassa tavara puolestaan löytää ostajansa lauantaisin ja tiistaisin. 

Fuengirolan markkinat ovat rannikon suurimmat. Tiistaisin markkinoiden tarjonta on pitkäli samaa, mitä muidenkin kylien markkinoilla (neonvärisistä pitsialusvaatteista pähkinöihin ja kopiogucceihin), mutta lauantaisin puolivälissä Fuengirolan ja Los Bolichesin juna-asemia sijaitsevan fería-kentän valtaa yhtä massiivinen kirpputori.

Tarjontaa löytyy laidasta laitaan. Joitain vuosia sitten paikalliset viranomaiset puuttuivat ilmeisen villiksi äityneeseen menoon, ja nykyään (sakkojen uhalla) täällä saa myydä vain segundo manoa, eli käytettyä tavaraa. Ei se sakkojen uhka silti näytä ihan kaikkia helppo-Hernadezeja häätäneen. 

Täällä on myös paljon erinäisten expatien pitämien järjestöjen hyväntekeväisyyskauppojen kojuja, minkä ansiosta täältä löytyy paljon esim. englanninkielistä kirjallisuutta. Eikä vain Barbara Cartlandia, vaan täällä voi tehdä erinomaisia keittokirjalöytöjä.

Laukkuja täältä löytyy myös jos jonkinlaisia. Osa vähemmän...

... ja osa enemmän aitoja.

Täältä löytyy myös erinomainen valikoima noita rakastamiani marokkolaisia torikasseja. Ei tarvi lähteä merta edemmäs laukkukaupoille, nääs!

Työkaluja löytyy niin remppareiskan kuin keskiaikaisen sarjamurhaajankin tarpeisiin.

Sisustustavaraa löytyy myös...

...myös sellaiseen vähän vaatimattomampaankin makuun. Harmi ettei Herrasmies lämmennyt ajatukselle tuollaisista Posh ja Becks-tyyppisistä valtaistuimista sinne uima-altaan reunalle...?

Ja fería-kauteen sopivasti löytyy myös noita perinteisiä pukuja.

Ja koska kuitenkin golf-rannikolla ollaan...

Kaltaiselleni kuvauskamoja uuteen jääkauteen valmistautuvan oravan innolla hamstraavalle bloggarille tämä on melkoinen aarreaitta. Täältä kun löytyy kaikenlaista harvinaisuutta -  niinkuin vaikka 2010- luvun Kiinassa tehtyä 1700- luvun böömiläistä kristallia (portilla leijuneesta raparperimaisen makeasta ominaistuoksusta päätellen jostain saattaisi löytyä myös ainakin Jamaikan ja Hollannin hyötykasviyhdistyksissä suosionsa vakiinnuttanutta yrttiä...)

En ole tosin ihan vielä onnistunut vakuuttamaan itselleni, ettenkö pärjäisi ilman tuollaista metristä teekannuakin. Näyttäisihän se kyllä niin hyvältä niiden marokkolaisten lyhtyjen ja egyptiläisen maton ja turkkilaisten tyynyjen vieressä...

Löytöjä tuli kuitenkin tehtyä, joita myös te tulette vastaisuudessa blogissa näkemään!

Aikaa (ja rahaa) tuonne saa uppoamaan. Tinkiminen (etenkin ulkomaalaisten , kentän takaosissa sijaitsevien myyjien kanssa) kuitenkin kannattaa. Joskin minä olen siinä suorastaan legendaarisen huono. Kerran israelilaisella torilla olin teettämässä T-paitoja, joiden hinnasta sitten intohimoisesti kiisteltiin. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen myyjä tarjoutui laskemaan hinnan 25 sekeliin. Vaan mitä teki itsepäinen maailmanmatkaaja? Vaati saada maksaa 30...

Pulpo a la Gallega - Galicialainen mustekala

Vaikka olen tätä useampaan otteeseen syönyt (viimeksi siinä chiringuitossa Torremolinoksessa) en ollut tätä vielä itse tehnyt. Ehkei vähiten sen ulkomuodon vuoksi... 

No ehkä sillä on tosi ... kaunis persoonallisuus?

Massiivisen koon lisäksi epäilin myös sen valmistuksen olevan massiivinen operaatio, johon vähintäänkin EU:n rauhanturvajoukoilta joutuisi pyytämään taktista apua. Näin se ei kuitenkaan ollut. Vaikka kyllä se aikansa otti.

Kalatiskiltä tarttui mukaan se kaikkein pienin yksilö- joka sekin oli liki jalkapallon kokoinen. Koska kaikissa mustekalaperheen erinäisissä jäsenissä on uhkana se kumimainen rakenne, vaatii etenkin tämän kokoluokan mureaksi kypsentäminen muutaman vinkin joita Niksipirkasta ei valitettavasti ole tullut opittua. Sukkahousuja kun tähän ei vaadita...

Mutta ihan alkuun se suositellaan pakastettavaksi ainakin 24 tunniksi. Tämä kun mureuttaa lihaa. Sitten sen annetaan sulaa yön yli. Sitten se huuhdellaan. Sitten tullaankin jo jännään kohtaan enkä ole itsekään varma mikä on ihan oikeasti avuksi ja mikä vain rajatieteitä.

Joskus olen kuullut, että kypsennysveteen pitäisi lisätä korkki (siis sellainen korkkinen viinipullonkorkki). Joissain ohjeissa tämä on puolestaan nuijittu lihanuijalla ennen kypsentämistä lihan mureuttamiseksi. 

Tunisiassa opin, että mustekala laitetaan kattilaan kylmään veteen, jonka jälkeen veden annetaan kuumeta kiehumispisteeseen. Täällä taas neuvotaan säikäyttämään se kolmesti. Jep. Säikäyttämään jotain jolla on tuollainen ulkomuoto... 

Tämä siis tapahtuu seuraavasti: Kuumenna vesi isossa kattilassa kiehumispisteeseen. Upota mustekala veteen hetkeksi, nosta pois ja seuraa huvittuneena, kuinka se alkaa käpristyä ja kutistua (ja sivuuta kuinka tuo äskeinen lause saa minut kuulostamaan ihan sosiopaatilta). Tämä toistetaan vielä kaksi kertaa niin, että välissä veden annetaan taas kuumeta kiehumispisteeseen. Kolmannen kerran jälkeen lämpötilaa lasketaan niin, että vesi vain poreilee ja mustekalan annetaan kypsyä kunnes syötävää ja mureaa. Koosta riippuen tämä vie 45 minuutista tuntiin. Omaani, reilun puolen kilon painoista tursasta , kypsensin  35 minuuttia. Tässä vaiheessa mustekalan ulkomuoto alkoi jo herättää jonkinlaisia helliä tunteita.

No onhan se kyllä aika nätti. Sillä pinkillä värillähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa...

Tämän jälkeen mustekalan annetaan jäähtyä. Tunisiassa tämä neuvottiin tekemään jääveteen upottamalla. Täällä se vaan jäähtyy, ihan omalla ajallaan. Ennen tarjoamista sitä suositellaan (täällä) pidettäväksi jääkaapissa ainakin tunnin. Sitten se leikataan annospaloiksi ja tarjotaan keitettyjen perunasiivujen, oliiviöljyn, suolan ja pimiento-paprikajauheen kera. 

Kuivan jauhomaisen suuntuntuman välttämiseksi itse freesasin pimienton valkosipulijauheen kanssa ennen mustekalojen päälle kaatamista.

Nimensä mukaisesti tämä on alkujaan kotoisin pohjois-Espanjassa sijaitsevasta Galiciasta, mutta levinnyt sittemmin kaikkialle Espanjaan. Tapas-annoksena tämä puolen kilon möllini ruokkisi 4 ihmistä. Racionina 2. 

Ja niille, jotka tutkailevat merenalaista elämää mieluummin jossain muualla kuin lautasellaan, löytyy Arroyo de la Mielin satama-alueelta Sea Life - akvaario!

Chipirones - pienenpieniä mustekaloja

Vaikka kädet eivät täällä niin noissa keittiöhommissa kovin lepääkään, niin sielu lepää. Niinkuin lepää silmä noissa erikoiskauppojen tarjonnassa. On leipomoa, vihanneskauppaa, lihakauppaa ja kalakauppiaita.

Lisäksi täällä on omituisia pikkuisia pakastekauppoja. Eivät ne siis pakastimia myy, vaan pakastettuina kaikkea mahdollista Tortillitas de Camaroneseista, kroketeista ja muista tapasherkuista lähtien. Ihan kuin ihmiset täällä eivät itse tekisi ruokaa lainkaan...!

Kävelin tuossa Arroyon kylään. Pakastin on toki jo niin täynnä, että voisin vaikka avata oman kalakauppani, mutta kohtuus ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Poikkesin tuttuun kalakauppaan, jonka naapurissa, niinikään kalaan ja mereneläviin erikoistuneessa tapasravintolassa usein lounastamme. Valikoima molemmissa on ihana. On turskaa, lohta, makrillia, merluzaa, doradoa, sinisimpukoita, hietasimpukoita, kampasimpukoita, partaveitsisimpukoita, mustekalaa, seepiaa, katkarapuja... Suurinta osaa en edes tunne. Mutta kaikkea tekisi mieli kokeilla. 

Ne muistuttavat Bretagnessa viettämästäni ajasta, jolloin sunnuntaisin mentiin torille ja ostettiin rantaan saapuneilta kalastajilta päivän saaliista lounastarpeet. Uulalaa. 

Tällä kertaa mukaan tarttui chipironeseja, harvemmin kaupoissa vastaantulevia pienenpieniä mustekaloja.

Chipirones, ihan vain jauhotettuina ja öljyssä paistettuina on yksi tapassuosikkejamme. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Kunhan vain pääsee niiden tuijottavien silmien yli...

Annoksesta riittää tapas-annoksena neljälle, racionina kahdelle.

500 gr chipironeseja
3 dl jauhoja
öljyä paistamiseen

Anna chipironesien sulaa. Valuta ne siivilässä ja taputtele vielä mahdollisimman kuiviksi- muuten ne jäävät vain lötkeiksi.

Pyörittele jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä pienissä erissä (lue täältä miksi). Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile suolaripauksen ja sitruunan kera.  Muista vaihtaa valutuspaperia aina välissä- öljyisenä se ei enää ime itseensä ylimääräistä rasvaa jolloin ne eivät pysy rapeina.

PS. Gluteenittomaan vaihtoehtoon käytä riisijauhoja!

Vandalusian auringossa

Kuten mainittu, arabivalloittajien aika näkyy Andalusiassa vielä tänäkin päivänä; niin ruoassa kuin arkkitehtuurissa.

Benalmadena

Gibraltar

Nerja

Nerja

Torremolinos

Ronda

Noiden aikojen perintö elää myös rakkaan maakuntamme nimessä. Sen juuret johtavat arabiankieliseen ja alunperin koko Iberian niemimaasta käytettyyn nimeen Al- Andalus. 

Tuon nimen alkuperästä puolestaan on muutamakin teoria, mutta ehkä lystikkäimmän mukaan se tulee aluetta aikoinaan Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen asuttaneista  germaaniheimosta; vandaaleista, joiden mukaan alueelle vakiintui nimitys Vandalusia. 

Myös monen alueen kylän ja kaupungin nimien taustalla on mitä ilmeisemmin arabiankielinen alkuperä. Yksi esimerkki tästä on läheinen Benalmadenan kylä.  

Andalusia on pitkään ollut verrattain köyhä alue, mutta moni koko Espanjan omaksuma erikoisuus kuten flamenco ja härkätaistelu, on kotoisin juuri täältä, kulttuurisesta identiteetistään ylpeältä alueelta.  

Yksi asia, mikä täältä on levinnyt myös muun maan arkkitehtuuriin ovat maurilaisajalta innoituksensa saavat piirteet.

Ronda

  

Noita maurilaispiirteitä on täällä mm. Arroyo de la Mielin satama-alueen uudisrakennuksissa kunnioitettukin sitten oikein urakalla: isolla rahalla ja hyvä maku iloisesti unohtaen.  Näky on kuin tuhannen ja yhden yön painajaisista - minareetinnäköiset härpäkkeet istuksivat katoilla rinta rinnan satelliittilautasten kanssa. 

Vaikka eipä kauas kilpailussa jää tämäkään kohde Mezquitillassa...

Ja mitäs sanotte tästä kullanmurusesta Arroyo de la Mielin lähellä?

Siestaa ja shoppailua

Kotimaisen tuotantonsa vuoksi Espanja on loistava shoppailupaikka etenkin kengille. Malagassa kenkäkauppoja löytyy etenkin Calle Nuevan ympäristöstä. Ja niissa kaikissa tuntuu olevan aina alennusmyynti menossa. Calle Nuevalle oli avattu myös tämä riemastuttava karkkikauppa. Ei tarvitse montaa kertaa miettiä mistä siskonlapseni seuraavat tuliaisensa saavat...!

Jos kulttuuri kiinnostaa, Malagassa vierailun arvoinen on myös Picasso- museo. Ne kaikista suurimmat ja kuuluisimmat työt ovat luonnollisesti suurten museoiden ja kuuluisten biljardöörien kokoelmissa, mutta jos Picassosta yhtään tykkää, kannattaa tälle Malagan suuruudelle omistetulle museolle ehdottomasti tehdä aikaa. Toinen malagalainen ylpeydenkohde on paronitar-perustajansa mukaan nimetty Carmen Thyssen-museo.

Yksi asia, mikä aikatauluja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, on nuo aukioloajat. Suurimmat turistikohteet ovat yleensä kesäaikaan auki koko päivän, mutta talvisaikaan nekin usein suljetaan siestan ajaksi.

Lounaan aikoihin suurin osa kaupoista täällä sulkee ovensa, avatakseen ne uudelleen siestan jälkeen noin viiden aikaan. Ennen se hermostutti allekirjoittaneen Excel-taulukkoista suorittajapersoonallisuutta. Nyt... se onkin itse asiassa aika muy bueno.

Tuolloin kun on pakko hiljentää tahtia ja rauhoittaa aikaa lounaasta nauttimiseen. Tosin... Koskaan ei varoitella alkoholin nauttimisen vaaroista shoppailun yhteydessä. Kun on ensin ajan kanssa nautiskellut sitä lounasta ja rosé- viiniä, niin ei siihen arvostelukykyyn voikaan aina luottaa...

       

Espanjalaisnaisten väreillä iloitteleva ja ei-aina-niin-ikään-sovelias pukeutumistyyli saattaa kummasti tarttua mukaan. Vaikka... mintunvihreät lakerikengäthän (nahkapohjilla! NAHKApohjilla Suomen kevääseen?!) ovat juuri se asia, mikä vaatekaapista onkin aina puuttunut? Ja leopardikuviohan on... ajaton klassikko...?

Ruokapuolella Malagan tunnetuin tuote on varmaankin heidän makea ja vahva viininsä. Erityisesti Malaga Virgeniin ei ferían, heinäkuussa Malagassa juhlittavan kaupunkifestivaalin aikana voi olla törmäämättä.

Osa tuotannosta on laadukasta, kuten Rondassa nauttimamme jälkiruokaviinit osoittivat. Osa taas on... suorastaan karmeaa. Tai harjaantunutta enologista osaamista vaativa maku. Päättäkää itse.

Päivä Malagassa kannattaa päättää vastikään isolla rahalla kunnostetulle satama-alueelle,  missä auringonlasku näyttää erityisen hyvältä drinkki kädessä. 

G&T- hifistejä hemmotellaan  Kaleido- baarissa oikein urakalla: Ginejä löytyy 20 eri laatua, samoin toniceja. Ja sitten kun siihen saa vielä valita mausteet makunsa mukaan (limeä? kurkkua? greippiä? rosmariinia?), niin vaihtoehtoja on loputtomasti. Koita siinä sitten tyytä vain yhteen comboon...

Ja vaikka lounas hieman venähtäisinkin, ei hätää. Viimeinen juna Malagasta Fuengirolan suuntaan lähtee lauantaisinkin vasta puoli yhdeltätoista. Eikä siitäkään myöhästyminen  ole el mundoa kaada- Arroyoon pääsee taksilla alle kolmellakympillä.

Talvimansikoita

Arroyon torireissu yllätti. Onneksi positiivisesti. 

Eiväthän espanjalaiset mansikat tietenkään yhtä hyviltä maistu kuin suomalaiset, mutta ovatko nämä tosiaan niitä samoja vetisiä, mauttomia tuontimansikoita, joita Suomen talvessa olen kironnut?

Ja niin hyviä kuin ne ovat ihan sellaisenaan tai vaikka vaniljaisen kermavaahdon kera...

...niin ajatukset veivät New Yorkiin ja juustokakkuun. Ja koska yritä harjoittaa itsekuria ja annoskoon kontrollia, tein yksittäisiä, annoskokoisia juustokakkuja käyttäen 8 cm halkaisijaltaan olevia rengasmuotteja. Käytin tähän paikallisia Campurianas- keksejä, jotka ovat maun puolesta kaurakeksien ja pipareiden välimaastossa. 

Täytteen pohjana on se cannolitäyte, mutta joku noita mansikoita ihastellessa päässä nyrjähti  ja johti seuraavanlaiseen päätelmäketjuun: tomaatit, jotka  ovat punaisia, ovat hyviä basilikan kanssa , joka on vihreä. Niinpä mansikat, jotka myös ovat punaisia, ovat varmaan hyviä mintun kanssa. Koska se on vihreää...

Normaalisti sekoitan täytteeseen Cointreaussa / appelsiinimehussa lihotettuja rusinoita. Ohueksi siivutettu päärynä toimii myös loistavasti, etenkin jos täytteeseen lisää kardemummaa ja/tai kanelia.

Kahdelle

Pohja:

6 keksiä muruina
1 rkl sulatettua voita

Hienonna keksit monitoimikoneessa (tai hyvällä kunnon kaulimella paskaksi- menetelmällä) ja sekoita voin kanssa. Asettele leivinpaperilla vuorattujen rengasmuottien pohjalle ja taputtele tiiviiksi. 1 rkl (tai vähemmän) riittää, riippuen siitä, kuinka ohuen pohjastasi haluat. Paista 180- asteisessa uunissa n. 5 minuuttia ja tee sillä välin täyte.

Täyte:

150 gr tuorejuustoa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunamehua
1,5 tl tuoretta minttua silputtuna
1/2 tl appelsiininkuorta
1/2 kananmuna

Sekoita ainekset keskenään ja jaa vuokiin. Paista 180 asteessa n. 15 minuuttia.

Ja tällainen siitä tuli. Vaan riittikö tämä? No ei...

Pitikö alkaa kok(k)eilemaan? No piti...


Mansikkacoulis:

4 isoa mansikkaa 
vajaa 1 rkl tomusokeria
1/2 tl appelsiinimehua

Sekoita tasaiseksi ja tarjoile juustokakun kanssa.

Andalusian antia

Jopa kauppareissu saa täällä hymyn huulille. Etenkin nuo vihannes- ja hedelmäkauppiaat. Tarjonta on runsasta, tuoretta ja Techicolor- värityksessään silmiähivelevää. Ja koska näin etelässä ollaan, niin on se myös paikallista. 

On bataattia Cadizista, paprikoita Almeriasta, mandariineja Malagasta... ja asiakaspalvelua Arroyosta. "Rouva, olkaa sitten varovaisia- ne chilit ovat tulisia! Muy caliente!"

Väistämättä mieleen tulee Herrasmiehen kotimaassa tällä hetkellä käynnissä oleva hevosenlihahulabaloo. Antropologisesti kun tuon hevosenlihan syömisen traumatisoivuutta on perusteltu sillä, että englantilaiset ovat perinteisesti niin eläinrakasta kansaa, jonka kansallisessa psyykessä nimenomaan hevosilla on erityinen asema. Itse mitä tahansa nelijalkaista syövän pohjoisen kansan edustajana en näe hirveästi eroa siinä, mitä suuhuni laitan. Vaikka pandakarhun kohdalla voisi tulla raja vastaan... Keskieuroopassa olenkin saanut raavaita miehiä kyyneliin tuliaisiksi tuomillani poronlihatuotteilla. 

Toki ihmisellä on oikeus tietää, mikä siinä lautasella tuijottaa ja täytyyhän sitä voida luottaa siihen, että paketissa myös on sitä, mitä sen kyljessä sanotaan. Jotain tärkeää on tässä kuitenkin unohtunut. 

Minkälaista laatua voi kuvitella saavansa, jos menee vain sen kaikista halvimman hinnan perässä? Kyllä silloin on odotettavissa, että sisältö on juurikin teurasjätteitä, jauhoja ja luoja ties mitä muuta. Ja jos tärkeintä on saada halvalla, niin kannattaa kysyä itseltään, miten se hinta on tuotantoketjun eri vaiheissa saatukin pysymään niin halpana? Ulkoistamalla epämääräisen raaka-aineen hankinta, prosessointi ja valvonta  vielä epämääräisempään romanialaiskylään? Jostainhan tuossa on tingitty.

Jos se alkuperä ja tuotanto-olosuhteet ihan oikeasti merkkaavat, niin silloin niistä on myös valmis maksamaan. 

Mukaan lähti paljon kaikkea. Yleensä toiveikkaana kyllä vihanneksia ostan, unohtaen ne sitten jonnekin kulhon pohjalle huijaten itseni uskomaan että ei sitä "puolta kiloa päivässä" kuluttaa tarvi- riittää, kunhan sen ostaa! Vaan jos sitä näin kesän lähestyessä saisi vihdoinkin vähän kevennettyä...?

Carihuelan comeback

Sunnuntaisin meillä on tapana mennä läheiseen Arroyo de la Mielin kylään lempichurreriaamme churroille ja sunnuntailehdille (Kovin ovat keski-ikäiset meidän huvituksemme... )Viime sunnuntai ei ollut poikkeus. 

Aikamme ristikon kanssa taisteltuamme jouduimme myöntämään tyhmyytemme ja lähdimme kävelylle merenrantaan jaloitellaksemme. Ja sulatellaksemme aamiaista. Vaan kuin varkain askeleet veivät takaisin Carihuelaan, joka olikin sitten lähempänä kuin tajusimmekaan- sinnehän kävelee Arroyon satamasta alle 30 minuutissa.

Kaloreita ei siis tullut sulateltua lainkaan, koska päädyimme sitten lounaalle Plaza San Ginésille. Aurinko paistoi ja näkymä oli juuri niin ihana kuin muistimme. Pitkät pöydät levittäytyivät aukion halki kuin italialaisissa perhejuhlissa konsanaan. 

Ohikävelevän maailman seuraaminen on varsin rentouttavaa puuhaa, etenkin rosé- viini kädessä. Ovat nämä espanjalaiset vain omanlaisiaan. Kuten aikaisemmin kommentoin, ollaan täällä toki ylpeitä paikallisista tuotteista, mutta ei siitä tehdä mitään elämää, niinkuin Ranskassa tai vaikka Italiassa, jossa paikallisuusfasismi viedään välillä vähän turhan överiksi. Ranskassa olen todistanut vastaavaa hifistelyä illallisilla, jotka huipentuivat intohimoiseen väittelyyn siitä, mistä saa parasta voita. 

Mutta ei täällä. Tuosta rentoudesta olisi itselläkin opittavaa. Täällä ei todellakaan turhista hermoilla, jonka näkee vaikka lounailla. Vaikka lautasella olisi äyriäisiä, niin lasiin saattaa ihan helposti solahtaa punaviiniä. Ei oo niin tarkkaa, kato.

Lounaamme alkuun otimme kroketteja ihanalla dipillä (Äyriäislientä? Paahdettua paprikaa? Tomaattia? Kermaa? Enkelinsiipiä? Sateenkaarimuruja?) 

Pääruoksi olikin sitten ihan pakko saada zarzuelaa, paikallisista antimista tehtyä kala- ja äyriäiskeittoa. Ja herranjumala että olikin hyvää. Keiton kermainen tomaattiliemi oli niin hyvää, että olisin ottanut lopun mukaan vaikka suonensisäisesti. 

Ehkä ihan hyvä ettei kielitaito tuohon pyyntöön riittänyt. Vaikka taidan sen lauseen kaiken varalta kuitenkin ensi kertaa varten opetella...

Skandinaavista kauneutta

Tiedättehän sen mystisen paikan, jonne elefantit menevät tarujen mukaan kuolemaan? Tämä talo on sitä skandinaaviselle designille. Vaalean koivun, vähäeleisyyden ja harkittujen linjojen kanssa kasvaneelle on pohjoismaisen muotoilun hohto jo jonkin verran karissut. Toisin kuin tuolle meidän Herrasmiehelle.

Koska täällä päin on paljon muitakin skandinaaveja, saa sitä designia myös täältä. Joskin Stockmannin rahtipalvelu on ollut hyvin tyytyväinen uskolliseen kanta-asiakkaaseensa... Fuengirolassa on suomalaiseen muotoiluun erikoistunut liike, josta keittiönseinäämme on päätynyt vartioimaan kaksimetrinen Marimekon lehmä.

Pian talon hankinnan jälkeen meillä kävi englantilainen sähkömies joka sisään käveltyään jäi typertyneenä ovensuuhun. "Ollaanko me vielä Espanjassa?" hän kysyi epäuskoisena. Kyllä, me olemme. 

Mutta onhan Pohjoismaissa toki puolensa. Niinkuin se demokratia ja hyvinvointiyhteiskunta ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Ja näkkileipä. Omien varastojemme huvetessa tein sitä tänään itse.

Etenkin Ruotsissa tehdään aivan uskomatonta näkkileipää, jota mm. Östermalmin kauppahallista sitten muille maille vieraihille kannamme. Fuengirolan Los Bolichesissa, jossa suurin suomalaiskeskittymä on, löytyy toki suomalaisia elintarvikkeita niitä kaipaaville. "Itse me on sinapista ja ruisleivästä lähtien kaikki tänne tuotu", uskoutui meille kerran Granadassa tapaamamme, eläkepäiviään täällä viettävä suomalaispariskunta. Nykyään sitä ruisleipää saa kuulemma täältäkin.

Arroyo de la Mielissä päin asuu sitten enemmän ruotsalaisia, joka ilmenee myös paikallisten supermercadojen varustelussa. Sieltä löytyy mm. Kopperbergin siideriä ja ilonkyyneleet allekirjoittaneen silmiin kirvoittanutta Kalles Kaviaria. Ja tämän kanssahan se toimii niin ettei paremmasta väliä. Aikuiseen (ja hieman sivistyneempään) makuun nämä käyvät keiton seurana. Ja dipattuna esim. taramasalataan. 

Herrasmies kun tykkää vaaleista (kuten kuvasta näkyy), niin käytin näihin tuota kaapissa lojuvaa täysjyväjauhoa. Oman maun mukaan taikinaan voi käyttää myös pelkästään ruisjauhoja, kuten noihin vasemmanpuoleisiin sydämiin on käytetty, mutta se väri ei siitä kovinkaan paljon tummemmaksi muutu. Mitenhän kävisi jos tuon suolan korvaisi vaikka soijakastikkeella...?

Myös mausteet ja siemenet voi korvata ihan oman maun mukaan esim. unikonsiemenillä, pellavansiemenillä, seesaminsiemenillä tai auringonkukansiemenillä.

3.5 dl ruisjauhoja 

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

1.5 dl vettä

1 rkl öljyä

1.5 rkl kuminaa *) +

2 reilua rkl kurpitsansiemeniä
(tai 2 reilua rkl kurpitsansiemeniä + 
2 reilua rkl auringonkukansiemeniä)

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kauli kevyesti jauhotetulla pöydällä levyksi ja leikkaa haluamasi muotoisiksi paloiksi. Jos teet pyöreitä, suupalankokoisia, tulee tästä annoksesta n. 48 kpl. Noita pitkulaisia tulee koosta riippuen n. 20.

Pistele cocktail-tikulla ennen uuniinmenoa. Paista 250 asteessa n. 7 minuuttia.

Ystävänpäivän kunniaksi näistä voi toki leipoa tällaisiakin...

*) Toim. huom. MEILLÄ ON VÄÄRÄÄ KUMINAA. Jeps. Kävi sitten klassinen käännösvirhe tuon kuminan kanssa, joskin juuri väärinpäin. Tarkoitus oli käyttää sitä, minkä me ymmärrämme kuminaksi. Mutta käytin sitten kokonaisia täkäläisiä kuminoita, eli sitä, minkä me ymmärrämme juustokuminaksi. Ei sillä, on se kyllä hyvää näinkin. Antaa itse asiassa hieman meksikolaisen säväyksen...! Mutta jos siis käytätte sitä kuminaa, niin 1,5 tl riittää...