* * *
Kakola oli aikoinaan Suomen pahamaineisimpien vankien koti. Toiminnassa se ei ole ollut liki kymmeneen vuoteen, mutta kierros siellä karmiva kokemus yhä tänäänkin.
* * *
Ehdin viime viikolla pyrähtämään Turkuun peräti kahdesti. Ja kyllä kaupunki tekemistä tarjoaa myös ruokakulttuurin ulkopuolella...!
Yksi omalaatuisimpia aktiviteetteja on epäilemättä juuri uudestaan aloitetut opastetut kierrokset Kakolassa eli Turun entisessä keskusvankilassa.
1800- luvun jälkipuoliskolla rakennetusta Kakolasta tuli Turun tuolloinen keskusvankila vuonna 1862. Toiminnassa se pysyi vuoteen 2007, jolloin Turkuun avattiin uusi Saramäen vankila.
Vankila koostuu neljästä ilmansuuntiensa mukaan nimetystä sellistä: Itä-, Länsi-, Pohjois- ja Eteläsellistä. Pohjoisselliin sjoitettiin elinkautisvankeja, Itäselliin puolestaan ns. pelkääjiä, eli ilmiantajia tai muita erityisessä hengenvaarassa olevia.
Sen verran hyvin Kakola on asukkaineen maineensa vakiinnuttanut, että jo sen nimen kuuleminen herättää pelon ja inhon väristyksiä asiaa sen kummemmin tuntemattomissakin.
350 vankipaikan Kakola oli Suomen pahamaineisimpien vankien koti, jonne sijoitettiin erityisen vaarallisia yksilöitä ja rikonksenuusijoita.
Sellien lisäksi alueelta löytyy niin kappeli kuin vankien käytössä ollut saunakin. Saunassa kävivät tosin vain vangeista parempiosaisemmat: sen verran paljon siellä tapahtui lauteilta liukastumisen kaltaisia "tapaturmia", etteivät haavoittuvaisemmassa asemassa olevat vangit sinne uskaltautuneet.
Osa vankilasta on rakennettu kveekareiden kehittämän Auburn-tyylin mukaan, jossa vangit suljettiin omiin selleihinsä eristyksiin muista. Ajatuksena oli, että näin vangille ei jää muuta vaihetehtoa kuin tutkistella ja katua tekojaan.
Toisenlaista ajattelua ilmentää puolestaan Yhdysvalloista (ja joka ikisestä vankilaleffasta sekä omasta lukiostani) tuttu Philadelphia-tyyli, jossa sellit on rakennettu keskeltä avoimen käytävän ympärille.
Täällä tavoitteena oli vankien kuntouttaminen työnteon kautta, samoin kuin se, että näin vangit osallistuivat panoksellaan myös oman ylläpitonsa kustannuksiin. Töissä käytiin mm. kirjapainossa sekä puu- ja metallityöpajoissa.
Entisissä vankiloissa on jotain samaa kuin keskitysleireissä ja KGB:n entisissä kidutuskeskuksissa. Järki kyllä sanoo, että ihmisen pystyttämä rakennushan tämä vain on; puuta ja kiveä, mutta jotain karmivaa näissä paikoissa leijuu vielä vuosikymmeniäkin niiden tyhjenemisen jälkeen. Pahuus. Sen vain aistii.
Tuskin tänne syyttömiä on päätynytkään, mutta kyllä tämäkin paikka on varmasti ne viimeiset jäljellä olevat rippeet inhimillisyydestä riisunut.
Kuinka täälläkin on pelätty; mitä kauheita asioita näiden seinien sisälläkin on tapahtunut.
Kuinka peruuttamattomasti muuttuneina täältä on lähdetty? Miten ulkopuoliseen maailmaan pääsee enää kiinni?
Ja sitten on se kaikkein vaikein kysymys: onko kaikkia edes mahdollista kuntouttaa? Voiko ihminen olla läpeensä niin paha, että kaikkien kannalta on parempi sulkea hänet kokonaan pois maailmasta?
Tänne on sopeuduttu...
... ja täällä on eletty.
Täällä on kaivattu...
... ja täällä on rakastettu. Tavattu omaisia, seurusteltu, menty naimisiinkin.
Täällä on sinnitelty ja täältä on päästy pois.
Mutta mahtuu tänne se elämän kirjon nurjempikin puoli.
Täällä on kuoltu - niin oman kuin toisenkin ihmisen käden kautta.
Täällä on kapinoitu ja kostettu.
Täällä on rikottu lakia, jouduttu eristykseen, keitetty kiljua ja salakuljetettu kaikkea mahdollista huumeista aseisiin.
Täältä on paettu ja tänne on päädytty takaisin.
Väkivalta on ollut vahva osa vankilan elämää. 1900-luvun alussa yhä useampi oli täällä väkivaltarikosten vuoksi. Näistä 95 prosenttia oli murhia, tappoja tai kuolemantuottamuksia.
Vankien kesken vallitsi täälläkin oma hierarkiansa, johon vaikutti paitsi vangin asema siviilissä, myös hänen rikosuransa ja rikoksiensa laatu. Hierarkiassa ylempänä olevat pönkittivät omaa asemaansa niin henkisellä, ruumiillisella kuin seksuaalisellakin väkivallalla.
Nurinkurisuudessaan on mielenkiintoista, että ihmiset, jotka eivät kykene noudattamaan heitä ympäröivän yhteiskunnan sääntöjä, luovat kuitenkin oman säännöstön määrittelemän maailmansa, jossa niistä säännöistä poikkeamista ei hyvällä katsota.
Kakolassa oli pitkään myös joukkosellejä, joihin päätyneiden tiedetään joutuneen mm. joukkoraiskausten uhreiksi.
Kierros on poikkeuksellisen ympäristönsä ja asiantuntevien oppaidensa ansiosta äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta jotain sen karmivuudesta kertoo jo se, että sillä on 15 vuoden ikäraja.
Pääsylippu kustantaa 30€/ hlö, aikataulut ja ilmoittautumiset löydät täältä.
Kannattaa muuten olla ripeä, sillä alueella on odotettavissa paljon huimia muutoksia. Näistä voit lukea lisää täältä.
Vankilan vierestä löytyy aikoinaan vankilan johtajan asuttama huvila, jonka senkään kohdalla ei voi välttyä rinnastuksilta keskitysleirien komentajien majapaikkoihin.
Sen pihapiiristä löytyy puolestaan kahvila...
... joka toimii myös museona.
Teemaan sopien kahvit tarjoillaan peltimukeista ja kakut viiloilla.
Kotiinviemisiksi kannattaa muuten ostaa Kakolan kakkoa, kaltereista innoituksensa saanutta, juureen leivottua leipää.
Onko Kakola teille tuttu? Vai oletteko kenties käyneet kierroksella jossain muissa vankiloissa? Millaiset fiilikset jäi?
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
