Turku Food Walk 2016 - viisi parasta ravintolaa

* * * 

For English please see here

* * * 

Turku Food Walk on kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt konsepti, joka tarjoaa makuelämyksiä moneen lähtöön.

Kuten on jo aikaisemmin käynyt selväksi, on tämä töölöläinen löytänyt itsestään melkoisen kaappiturkulaisen ja menettänyt sydämensä ihan totaalisesti kesäisen Turun ravintolatarjonnalle ja Tukholmaa henkivälle tunnelmalle. Nyt oli taas aika suunnata Turkuun, sillä siellä odotti urheilutapahtuma nimeltään Turku Food Walk. 

Urheilutapahtuma - sanan käyttö ei muuten ole lainkaan liioittelua: kuuden tunnin urakkamme aikana saimme kokoon paitsi 10 syötyä ruoka-annosta, myös 13,7 käveltyä kilometriä. Nälkä ei kyllä ehtinyt tulla missään vaiheessa päivää...

Kyseessä on ulkomaillakin mielenkiintoa herättänyt konsepti, jossa 44 euron hintaan saa lunastettua 10 ravintolaa kattavan Food Walk-kortin. Kortti on voimassa kolme päivää ensimmäisestä leimauksestaan ja sillä saa vapaasti valita viisi ravintolaa, joista jokaisella on tapahtumaa varten valmistettu erikoisannos. Lisätietoa tapahtumasta sekä mukana olevat ravintolat löydät Visit Turun sivuilta täältä. Itse kortinkin saa kätevästi hankittua netistä.

Mikään Turku Food and Funiin tai Helsingin Kaartin Kutoseen verrattava gormeeturnee tämä ei ole, jo puhtaasti logistisistakin syistä. Esimerkiksi Kaskiksen kaltaisia pieniä ja jatkuvasti loppuunvarattuja ravintoloita kun ei voi tällaiseen konseptiin edes soveltaa. Niinpä mukana olevien ravintoloiden taso vaihtelee varsin paljon, mikä toisaalta takaa, että jokaiseen makuun löytyy varmasti jotain. 

Kortista onkin tullut suosittu lahjatuote ja kyllä se varsin leppoisa tapa viettää päivää onkin. Me tosin lähdimme tositoimiin ja otimme tavoitteeksi syödä läpi joka ikisen ravintolan tarjonnan. Loppupuolella alkoi olla leppoisuus vähissä - mistään piperrysannoksista kun ei todellakaan ole kyse. 

Ainoa väliinjätetty ravintola oli korvapuustilla ja suodatinkahvilla mukana ollut Cafe Brahe. Paikan korvapuustit ovat tosin frisbeetä lähentelevällä koollaan melkoisia legendoja...

Muista siis seuraavat asiat:

- jalkaan mukavat kengät

- aloita ajoissa
- jätä aamiainen suosiolla väliin

- muista pitää välillä taukoa ja huolehtia nesteytyksestä jollain jokivarren terasseista

- tarkista ravintoloiden aukioloajat päivän mukaan - kaikki kun eivät ole vielä päivällä auki

- jos teitä on liikenteessä isompi seurue (yli neljä henkeä) on pöytävaraus suositeltava
- Stefan's Steakhousen vuokrasopimus päättyi toukokuun lopussa, joten kesäkuun alusta saakka he eivät enää ole kierroksessa mukana

Ja sitten eikun matkaan! Tässä meidän tärppimme onnistuneeseen Food Walkiin. 

1. Ravintola Smör: päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista

Ihan selkeä voittaja. 

Muutenkin suosittelemisen arvoinen ravintola Smör kiilasi kirkkaasti ruokarankingin kärkeen upealla annoksellaan, josta tänään löytyi Kyrön karpalolonkerolla marinoitua lohta, vuohenjuustolla ja Merivuoren puutarhan kasviksilla. 

2. Grill it! Marina: Pulled pork burger

Ensi alkuun vähän arveluttanut Radisson Blu Marinan Grill it!- ravintolan annos (nyhtöpossua? burgeria? Eikö tämä ole jo niin nähty?) lunasti paikkansa kärkikaksikossa kevyesti. Erinomainen briossisämpylä, nyhtöpossun rakenne, maku ja härpäkkeet... kaikki kohdillaan. 

3. Stefan's Steakhouse: Duo antipasti (kaksi pientä suolaista)

Tässä vaiheessa ravintoloiden paremmuusjärjestyksen arviointi ei enää ollut ihan niin helppoa. Kolmoseksi kiilasi kuitenkin Stefan's Steahousen kahdesta alkuruoasta koostunut annos, jonka tänään muodostivat upea maa-artisokkakeitto sekä onnistuneen pehmeän rakenteen omaava crab cake choron-kastikkeella ja persiljanjuurisipseillä.

Ravintola yllätti muutenkin meidät ketjuravintolakammoksujat varsin tyylikkään rauhallisella ilmapiirillään.

4. Cafe Art: Turun kahvipaahtimon suodatin- tai erikoiskahvi sekä omavalintainen kakkupala 

Jälkiruokamittelöissä voittajaksi selvityi Cafe Art jo senkin vuoksi, että täällä pääsi itse valitsemaan. Erinomaista kahvia ja ihania kakkuja. Iso peukku toffeejuustokakulle. Ja mangomoussekakulle. Ja no, kaikille muillekin...

5. Pinella: Herkullinen päivän jälkiruoka

Tunnelmallinen Pinella oli hurmannut meidät molemmat jo aikaisemmilla kerroilla, joten sen mukana olo oli iloinen uutinen. Tällä kertaa jälkiruoka piti sisällään lemon curdia, jäätelöä, marenkia ja paahdettua sokeria. Oikein hyvä, eikä liian makea Ei tosin välttämättä ihan ideaalein veto heti Cafe Artin kakkujen jälkeen....

6. Brahen Kellari: Taste of Turku Appetizer

Brahen kellarin annos oli Skagen, jonka täyteläinen katkaraputäyte sai kaivattua särmää sen sisältämistä kapriksista. Onnistunut perushyvä klassikko. 

7. di Trevi: Tapaslankku

Di Trevin viihtyisyys houkuttelisi viipymään pidempäänkin, mutta annos itsessään ei. Oliiveista, manteleista, vähän lötköistä patatas bravas- perunoista ja tomaattibruschetasta koostunut annos ei vakuuttanut meitä, mutta toisaalta tässä annoksessa oli kokoa ja se on lisäksi myös kasvisruokailijoille soveltuva.  Tomaattibrschetta tosin oli erinomainen ja Peñascalin rose oli sen upean hedelmäisille tomaateille ihan täydellinen kaveri. 

8. Sevilla & Co: Grillattuja jättirapuja, paahdettua maalaisleipää, mascarpone- parmesaanivaahto

Sevillaan kohdistuivat tavallista suuremmat odotukset, sillä muusta Suomesta poiketen tämä Sevilla toimii itsenäisesti. Rapuja saatelleessa öljyssä oli hieno paahteinen valkosipulisuus, mutta ravuista itsestään ei niin suolaa kuin makuakaan löytynyt.

9. Svarte Rudolf: Lämmin kanaleipä aurajuustokastikkeella 

Svarte Rudolfin annoksessa oli kokoa ja tuoretta hedelmää kiitettävästi sisältänyt salaatti oli sinällään ihan freesi. Kana oli kuitenkin kuivaa ja mautonta - yleisvaikutelmaltaan annos toi mieleen lähinnä ABC:n. 

Miltä näytti? Mikä kiinnostaisi eniten? Mitkä ovat teidän suosikkiravintolanne Turussa?

Bonuksena mainittakoon, että kortista on iloa vielä täyteen leimattunakin: sillä saa nimittäin 15% alennuksen yhdestä vapaavalintaisesta normaaliannoksesta jossain osallistuvista ravintoloista. 

Eivätkä ideat ruokamatkakohteena itsensä onnistuneesti brändänneessä Turussa loppumassa ole: suunnitteilla on kuulemma mm. etnisiä ravintoloita kiertävä Food Walk!

PS. Myös Meriharakka-blogissa oli käyty testaamassa samainen kierros - heidän kokemuksensa löydät täältä. 

* Yhteistyössä Visit Turku* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Turku Food and Fun 2015: Karu Izakaya ja Pinella

* * * 

For English please see here

* * * 

Kuten Turun-reissuillamme yleensä, ei nälkä ehtinyt tälläkään kertaa yllättää. Kaskiksen illallisen oltua sellaista ruokarakastajan riemujuhlaa, olin vähän huolissani, olisiko Karu Izakayalla vähän liian suuret saappaat täytettävinään. Etenkin, kun seuraksi saapunut Tukkataikuri ilmoitti, ettei sushia syö (kukamukaeisyösushia?!)

Karu Izakayassa illasti Food and Funin aikaan muuten myös Dinner 4 U 2  - kannattaa vilkaista myös heidän raporttinsa!

Yleisilme remontista kuoriutumassa olevassa Karussa oli varsin japanilaisen vähäeleinen. Sitä sen sijaan ei ole henkilökunta, joka otti meidät vastaan lämpimästi ja piti huolta koko illan ajan todella hienosti.

Karun keittiöstä huolehti Food and Funin ajan reykjavikilaisen Sushi Samban Eyþór Mar Halldórsson (ei, en edes yritä lausua tuota).

Sivujensa mukaan Sushi Samba on einstaka blöndu af japanskri og suður-amerí­skri matargerð, eli käsittääkseni japanilais-etelä-amerikkalaista fuusiota.

(Kuinka kännissä ihmisen täytyy olla keksiäkseen tuollaisen kielen?) 

Kaikki Food and Funiin osallistuvat ravintolat tarjoilivat neljän ruokalajin illallisen samaan ja (laatuunsa nähden) varsin edulliseen 48 euron hintaan. 

Illallisen aloitus olisi voinut olla jonkun mielestä vähän liiankin karu (ooh, miten nokkela!) - se oli nimittäin possunkorvia. Shishimi-maustettuja possunkorvia yuzukosho-majoneesilla, tarkalleen ottaen (täältä olen näköjään muistanut kuvata menunkin). 

Me tykättiin. 

Alkuruoka (kampasimpukkaceviche tabasco-sitruunakastikkeella, rapealla valkosipulilla ja kevätsipulilla) sen sijaan jakoi hieman mielipiteitä - hörpättäväksi kehoitettu liemi oli sen verran tujua, että makuaistin palautuminen kesti hetken.

Mitään ihan perinteisintä japanilaista ei Karu Izakayan tarjonta ollut, vaan inspiraatiota oli haettu reippaasti vaikka Lapista. Seuraava annos olikin ihan jumalaista porotatakia, savustettua hapankermaa, Amazu ponzua, pikkelöityä punasipulia ja rapeaa maa-artisokkaa.

Annosten yksityiskohtiin oli panostettu ja kaikki toimi keskenään todella hyvin. Vaikka olisinkin usein tarvinnut Google Translatorin selvittääkseni, mitä edes syön...

Seuraavaksi vuorossa oil härkäslider mustassa sämpylässä, korianterimajoneesia, shisoa ja japanilaisia sipulirenkaita.

Hieno annos tämäkin. Sipulissa oli unelmanohut tempurakuori, joskaan en olisi japanilaisessa ravintolassa odottanut törmääväni Provolone-juustoon...

Otin myös viinipaketin. Yksityiskohtaisempaa selvitystä ei ole kotiin saakka kantautunut, mutta hyvin toimivat ruoan kanssa. 

Sitten pöytään kannettiin sitä sushia...

Mutta ei todellakaan mitä tahansa sushia. Tonnikalanigiriä wazabiponzulla ja sekbaipopcornilla, härkänigiriä viiriäisen munalla ja tryffelipossulla sekä Rock and Maki roll meriravulla, ankanmaksalla, srirachamajoneesilla ja avokadolla. 

"Jos sushi maistuu tältä, en ole koskaan syönyt sushia aikaisemmin" huokaisi Tukkataikuri. 

Minä vain huokailin. Ja kikatin. Käsittämätön setti. 

Jälkiruoasta siitäkin löytyi enemmän liikkuvia osia kuin sveitsiläisestä kellosta: yuzu-rosmariinisuklaakakku, skyriä (no, tottakai), yuzua ja hasselpähkinää. Ja vaahtokarkkeja. Tämä oli omaan makuuni liian äklömakeaa ja olisin kaivannut jotain suolaista elementtiä sitä tasapainottamaan. 

Verrattuna edellisen illan Kaskiksen vähäeleisyyteen, oli tämä sitä toista ääripäätä. Kautta linjan annokset olivat täynnä insinöörin pieteetillä rakennettuja komponentteja, yllättäviä yhdistelmiä ja makuja joita ei olisi odottanut. 

Joku voisi sanoa, että lautasella oli vähän liikaakin häppeningiä. Minä sanoisin silti, että se joku olisi väärässä. Erinomainen ja elämyksellinen tutkimusmatka!

En tiedä oltiinko tässä vaiheessa iltaa ja viikonloppua kummal puol jokkee mutta jos ei oltu toisel puolen niin sitten melko suurella varmuudella sillä toisella. 

Lempeässä ja nyt jo hämärtyvässä illassa Turku pani taas parastaan ja yllätti kompaktiudellaan. Olin aikaisemmin messuilla kuullut jonkun luonnehtivan Turkua "sellaiseksi ihmisen kokoiseksi kaupungiksi" ja kyllä siinä perää on. 

Joka puolella tuntui olevan tunnelmallisia pikkuravintoloita, joista olisin halunnut poiketa ihan jokaisessa. Ja kaikkialle minne katsoi, ihmiset nauroivat. Ja viihtyivät. Näky muistutti rennossa elämänilossaan hyvin paljon Tukholmaa. Voiko olla, että Turussa osataan ihan oikeasti nauttia elämästä niin paljon paremmin?

Me otimme suunnaksemme pökerryttävän pittoreskin Pinellan jonka sijainti keskellä mitä idyllisintä puistoa sen iltavalaistuksessa sai kaiken näyttämään kuin kohtaukselta Elsa Beskowin ruotsalaisesta lastenkirjasta. Tänne pitää tulla vielä uudestaankin!

Pinellan cocktailbaaria isännöi niinikään islantilainen Orri Pall Vilhjalmsson paikan oman suuruuden Ossi Lemmetyn kanssa ja varsin mallikkaasti: festareiden cocktail-kisan voitto tuli nimittäin tänne.

Marinastakin tuttu raikas, yrttinen ja kirpeähkö linja jatkui täälläkin: oli sitrushedelmiä, kurkkua ja tilliä. 

Voittajacocktailista löytyi muuten 1 cl lakkalikööriä, 3 cl kurkku-tilli-giniä, 2 cl tuoretta limemehua ja 2 cl sokerisiirappia. Oli muuten just niin hyvää, miltä kuulostaakin.

Kiitos Turku, kiitos Food and Fun. Kiitos kaikki upeat ihmiset jotka teitte viikonlopusta ihan huikean. Kyl mää vähän ihastunu oon, tuohon Turkkuseen. Enkä ihan nii vähääkään.

Ensi vuoteen!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Turku Food and Fun 2015: Kaskis ja Marina Lounge

* * *

For English please see here

* * * 

Turku. Voi, Turku, minkä olet mennyt tekemään. Töölöläisen ruokarakastajan kalenterin huppukohtia ovat jo vuosia olleet Taste of Helsinki (joka jätti varjoonsa jopa kesällä testaamamme Taste of Londonin!) sekä Viini, ruoka ja hyvä elämä - messut. Tänä vuonna sinne nousi kuitenkin myös toista kertaa järjestetty Turku Food and Fun- festivaali. Ja herranjumala, millainen festivaali se olikaan!

Mukana oli 12 ravintolaa ja seitsemän cocktailbaaria, joihin kävin tutustumassa jo kevään pressikierroksella. Kaukaa viisaana tein pöytävaraukset saman tien ja hyvä niin: Kaskis myytiin loppuun jo kuukausia ennen bakkanaalien alkua. 

Kaskiksen vierailevana keittiömestarina toimi tukholmalaisen, Michelin-tähdelläkin palkitun Restaurang Voltin Fredrik Johnsson, jonka menu palkittiin festareiden parhaana. 

Samaan aikaan illan anti oli jotenkin hyvin tuttua Kaskista toispuolisine asetteluineen ja pöydässä kaadettuine kastikkeineen. 

Aloitimme illan kuohuvalla - paikan shampanja kun on Taittingeria. 

Shampanjan kanssa tuotiin naposteltavaksi ohuita ruislastuja ihanan täyteläisellä tattikreemillä. 

4,5 aterian menun (48€) ensimmäinen pysäkki oli fenkolia mätiä ja hasselpähkinää sisältävä annos. Ihan älytöntä. Miten joku noin yksinkertaiselta kuulostava voi olla noin hyvä ja mielenkiintoinen annos? Mutta oli se. Hasselpähkinät (samoin kuin mäti) toivat annokseen ihanaa tekstuuria.

Hirveä, punajuurta ja mäntyä (?) sisältävä annos nousi varmaan omaksi suosikikseni. Mehukasta hirven sisäpaistia, luuytimellä maustettua smetanaa ja suolapedillä kypsennettyä punajuurta. Huh. Ja huh. 

Otimme myös menulle viinipaketit (34€) jotka olivat loppuun saakka mietittyjä nekin. Tämän annoksen viinistä emme pitäneet yksinään, mutta ruoan kanssa se rokkasi. 

Pääruoka hämäsi sekin yksinkertaisuudellaan. Ohuenohuista juurisellerilastuista koostuvan pilven alla piileskeli kasa paahdettua ahvenanmaalaista karitsaa. Seljankukilla aateloitu annos suli suussa. Kastikkeessa oli upea syvyys.  Viinikin oli juuri kohdillaan. Vähän oli itkukin tulla. 

Ja niinhän se menee: itku pitkästä ilosta. Seuraavan annoksen kohdalla se nimittäin oli tulla ihan oikeasti. Eikä ilosta. 

Esivälijälkkäriksi pöytään kannettiin lautasellinen jotain, jonka viime hetkeen saakka toivoin olevan universumipölyä. Tai jauhettua yksisarvista. Tai vaikka pandakarhun napanöyhtää. Mutta ei - se oli sitä mitä pelkäsinkin: juustoa, tuota arkkivihollistani. Eikä edes mitä  tahansa juustoa, vaan vuohenjuustoa.

Fredrik kävi välillä keittiöstä kurkkaamassa yrityksiämme saada annosta ajatuksen voimalla katoamaan sitä haarukalla edestakaisin siirtelemällä. Förlåt, Fredrik, minulla on vieläkin asiasta ihan hirvittävän huono omatunto. Mutta en vain pystynyt. 

Hieman huonoa omatuntoa hälventää se, ettei pystynyt seuralainenkaan. Eikä vuohenjuuston ja tuoreiden yrttien melkoisen omaperäisen tymäkkä yhdistelmä ollut näköjään uponnut myöskään Dinner 4 U 2-blogin daameihin. 

Itse jälkiruoka sen sijaan sai kouluarvosana-asteikollamme noin 12 pistettä. Mantelimaitojäätelöä, savutoffeeta ja saksankirveliä. Taas niin näennäisen yksinkertaista, mutta ihan tajuttoman hyvää. En ole itseasiassa näin jälkikäteen ollenkaan varma, saiko seuralainen koskaan omaansa. Olen saattanut syödä hänenkin annoksensa... 

Peräjälkiruoaksi tarjoiltiin espresson kanssa vielä Fredrikin Voltista tuttua maustekakkua. Oj, då. 

Kiitos Kaskis, kiitos Fredrik. Mieletön ilta. Ja vaikka ruoka olikin ihan huippua, täytyy sanoa, että ihan kaikista parasta Kaskiksessa oli se fiilis. Vaikka kyseessä on vain 36-paikkainen ravintola, jonka tuolinkulmankin vapautumista saa kytätä kuukausitolkulla ja jossa nyt huseerasi vielä Michelin-tason kokkikin, välittyi kaikesta rento ja lämmin fiilis, jossa todella viihtyi. 

Niin että uskokaa vain. Kaikki mitä olette Kaskiksesta koskaan kuulleet on totta. Yksi maan parhaita ravintoloita. Ihan ehdottomasti. Turun-reissun arvoinen jo ihan yksinäänkin. 

Kaskiksesta ilta jatkui muutaman mutkan kautta Turun viimekertaisen kulinaristiretkemme hotellin Radisson Blu Palacen Marina Loungeen, jonka vallannut islantilainen Asgeir Mar Björnsson kumppaneineen todellakin tarjoili luvattua showmeininkiä. 

Ihan kaikki kundien performanssista ei tosin tainnut mennä pelkästään showmeiningin piikkiin- apukokille oli tainnut maistua cocktail itsellekin...!

Ihan hillittömän hauskoja tyyppejä joka tapauksessa, joiden kanssa istuttin myöhemmin iltaa vielä festareiden virallisessa jatkopaikassa Tiirikkalassakin. 

Cocktailit olivat upeita ja saivat yllätyksellistä freesiyttä mm. tillistä ja kurkusta. Tykättiin paljon. Juotiin paljon. 

Eivätkä ruokaorgiat tähän jääneet: seuraavassa Food and Fun - raportissa vuorossa on Karu Izakaya ja Pinella. Kannattaa siis tulla takaisinkin! Kaskikseen kävi muuten rakastumassa myös Kaikki äitini-reseptit-blogi - käykää tsekkaamassa myös heidän iltansa kulku!

* Illallisen tarjosi Turku Food and Fun* 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?