torstai 26. joulukuuta 2013

Ruusukaalista ruoaksi

Keskivertobritti syö jouluateriallaan kuulemma noin 7000 kilokaloria. I kid you not. Ruusukaali on yhtä olennainen osa englantilaista jouluateriaa kuin se on vihattukin. Yksi raukan lempinimistä on devil's testicles - paholaisen pallit. 

Ei se kyllä minunkaan lempivihanneksiani ole enkä ole sitä suuhuni laittanut päiväkodin pakkoruokinnan jälkeen. Mutta ruokabloggari sinnikkäästi haluaa uskoa, että siitäkin saa aikaan jotain syömäkelpoista. Ja pekoni aseenaan sen myös päätti todistaa. Ja kah - kyllähän tuota syö vastaisuudessakin ihan uudella innolla! Valkosipuliöljyssä rapeaksi paistetut leivänmurut antavat lisäkkeelle paitsi makua, myös kivan rapsakkaa tekstuuria. Jos kammoat hiilareita tai gluteenia, myös pähkinärouhe sopisi tuohon virkaan.

Neljälle

300 gr rasia ruusukaalia
100 gr (savu)pekonikuutioita
suolaa, mustapippuria
kourallinen leivänmuruja (n. 2 paahtoleipäviipaletta)
2 isoa valkosipulinkynttä
öljyä

Jos mahdollista, käytä vanhaa, jo kovaksi mennyttä leipää. Jos käytät tuoretta leipää, kuivaa sitä hetki uunissa. Rouhi leipä muruiksi ja kuivata (tarvittaessa) uunissa 100 asteessa. Koverra ruusukaaleista kova kanta pois ja irrota lehdet. Paista pekoni rapeaksi aloittaen miedolla lämmöllä niin että pekoni alkaa luovuttaa rasvaansa. Lisää pannulle sitten ruusukaalilehdet ja paista kypsiksi.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa veitsen lappeella. Kaada toiseen pannuun öljyä ja paista valkosipulia miedolla lämmöllä ettei se pala. Heitä kynnet sitten pois (niiden tarkoitus on vain uuttaa öljyyn makua) ja paista leivänmurut siinä- Valuta talouspaperin päällä ja ripottele ruusukali-pekoniseoksen päälle.




Siltä varalta, etteivät nämä ruokailijoihin uppoa, on huomenna luvassa oiva ruokalaji erinäisten joulupöydästä ylijääneiden tähteiden kierrätykseen: colcannon!


__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


         


   

8 kommenttia :

  1. Kokeilepa joskus kokonaisia, päällyslehtien osalta siistittyjä ruusukaaleja pannulla soijassa pyöräytettynä ja kevyesti ruskistettuna ja sen jälkeen uuniin, siellä jo olevan (?) paistin tms seuraksi muhimaan laitettuna; ovat muuten hyviä ja pehmeitä!

    VastaaPoista
  2. Nam,nam. Paholaisen pallit on aina tervetulleita mun lautaselle :) hienot värit jälleen ruoassa.

    VastaaPoista
  3. Ruusukaali on ystävä ihan yksinkertaisesti näin: Keitä. Laita lautaselle. Syö (ei kantoja) runsaan voin ja sopivan suolan kera. Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englannissa nuo kuuluvat siihen joulupöytään ihan erottamattomasti. Vähän niinkuin meillä sillileivät ja vappu. Ei niitä ruusukaaleja kukaan tosin koskaan syö, koska ne ovat aina vetisiksi, mauttomiksi ja liian kypsiksi keitettyjä mutta Niitä Pitää Olla Kun On Aina Aikasemminkin Ollut. Omat kokemukseni ovat ollet juurikin tuollaisia, mikä on saanut aikaan sen, että meni muutamakin vuosikymmen ennenkuin omaehtoisesti olin valmis antamaan niille uuden mahdollisuuden...

      Poista
  4. Joo, ne pitää vähän osata keittää. Mutta kyllä ne silti mulle on aina voilla (riittävästi!) ja suolalla hunnutettuina maistuneet :) Mutta ei kyllä meillä jouluna, vaan muuten vaan sesongin mukaan. Vanhemmiten (olenhan 36 v!) oon jopa tottunut nauttiman myös siitä kirpeydestä. Mutta ei sillä, ehdottomasti pitää kokeilla sun ohjeita! Jos merkit paikkansa pitää niin ne on parempia kuin omat kokkailut konsanaan :)

    VastaaPoista