Albanian Butrint - vuosituhantista historiaa ja selfiekeppejä

* * * 

For English please see here

* * * 

Vaikka Sarandan omat kulttuurihistorialliset ansiot jäävät  varsin vähäisiksi, ei niitä tarvitse kaukaa etsiä.

Noin tunnin ajomatkan päässä Sarandasta löytyy nimittän roomalaisajalta peräisin olevan kaupungin rauniot sisäänsä kätkevä Butrintin kansallispuisto.

Vuonna 1992 Butrint lisättiin UNESCOn mailmanperintökohteisiin, joita koko maasta löytyy vain kolme.  Se onkin koko eteläisen Albanian merkittävin arkeologinen nähtävyys ja kiinnostava kohde historiasta kiinnostuneelle. Tai kenelle tahansa, jolla on selfiekeppi...

Ensimmäiset merkit asutuksesta Butrintissa ovat peräisin 900-700- luvuilta eaa. Ensin sitä asutti kreikkalainen kaonilaisten heimo. Vuonna 167 eaa roomalaiset valtasivat alueen ja siitä tuli roomalaisten protektoraatti. Tältä ajalta ovat myös peräisin parhaiten säilyneet rakennelmat. 

Alueelta löytyy niin pakanapyhättö, kylpylä, amfiteatteri, varhainen kristillinen kirkko, suihkulähde kuin palatsirakennelmia. Koko alueen kiertämiseen (ja niiden saatanan selfiekeppien väistelyyn) saa kulumaan helposti parikin tuntia. 

Jos tulet tänne kesällä, tule heti aamusta ja varaudu vesipullolla- täällä tulee nimittäin todella kuuma. 

Butrintista oli tarkoitus tehdä lepopaikka Rooman sotien veteraaneille. mutta 200- luvulla maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungista. 

900-luvulle tultaessa Butrint oli siirtynyt Bysantin hallintaan ja hätisteli normannien hyökkäyksiä valtakunnan hajoamiseen saakka. Seuraavina vuosisatoina sen herruudesta taistelivat niin Bysantti, etelä-Italian Anjou-dynastia kuin venetsialaisetkin.

1200- luvun puolivälin jälkeen Sisiliaa hallinnut kuningas Kaarle I otti hallintaansa Butrintin ja viereisen Korfun saaren, aloittaen niin muurien kuin Ison Basilikan kunnostustyöt.

Vuonna 1386 Venetsian tasavalta osti Korfun ja siinä samalla myös Butrintin (no just. Minulla on juuri ja juuri varaa bussikorttiin...) Butrint ei venetsialaiskauppiaita kuitenkaan juurikaan kiinnostanut ja alue rapistui entisestään. 

Siinä vaiheessa kun Albania itsenäistyi vuonna 1912 ottomaanivaltakunnasta, oli Butrint ollut hylättynä jo vuosisatoja. 

Ensimmäiset nykyaikaiset kaivaukset paikalla aloitettiin vuonna 1928, mutta kommunistien tullessa valtaan vuonna 1944 kansainvälinen tutkimus täällä kiellettiin. 

Kommunismin kaaduttua vuonna 1992 Butrint pääsi UNESCON maailmanperintökohteiden listalle ja uusi hallinto aloitti suunnitelmat alueen kehittämiseksi. Vuonna 2002 puisto avattiin yleisölle. 

Sarandasta Butrintiin pääsee bussilla, jonka matka-aika on noin tunti (14 kilometrin matka!) Aikataulun löydät täältä. Bussilipun hinta jää reiluun 100 lekiin eli alle euroon. Bussikuskit ovat kuitenkin Albaniassa ilmeisesti vähän niinkuin rocktähdet ja ilmaantuvat paikalle silloin kun itse haluavat eivätkä silloin, kun heidän aikataulun mukaan kuuluisi. 

Ksamilin suositun rantakohteen kautta liikennöivä bussi on myös usein ihan täynnä, joten varsin suositeltava vaihtoehto on vuokrata taksi. Edestakainen kyyti kustantaa noin parikymmentä euroa (tinkausvaraa tuossakin!) - kuskin jäädessä odottamaan muutamaksi tunniksi puiston ulkopuolelle. 

Sisäänpääsy puistoon ulkomaalaisilta 700 LEK (n. 5€)

Ai se selfiekeppikiukkuni? Kyllä: koko vierailun ajan sain varoa noiden pirullisten keksintöjen kanssa sohivia ääliöitä, jotka jostain syystä olivat vaivautuneet tänne, vuosituhantisen historian näyttämölle vain osoittaakseen sosiaalisessa mediassa, että osaavat törröttää huuliaan.

Miksi? MIKSI? 

Vai onko minusta oikeasti tullut kärttyinen keski-ikäinen vanhapiika? 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?