Makumatka maailman ympäri - vinkit Lontoon etnisiin ravintoloihin

For English please see here

* * * 

Etnisen ruoan rakastajalle Lontoo on aarreaitta. Tässä minun ravintolavinkkini kaupunkiin!

* * * 

Tulossa olevien lomien sekä edullisten lentotarjousten ansiosta moni teistäkin tulee tänä vuonna suuntamaan Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiini. 

Paljon kaupungilla onkin tarjottavaa (etenkin Saudibiljardöörin budjetilla), mutta myönnetään se: Englanti on maa, johon harvemmin matkustetaan ruoan perässä. Paitsi kaltaiseni kulinaristiretkeilijä, joka matkustaa kaikkialle nimenomaan ruoan perässä. 

Englannin pitkä siirtomaahistoria ja maasta löytyvä huomattava maahanmuuttajataustainen väestö mahdollistavat melkoisen makumatkailun ympäri maailmaa. 

Vaikka osa niistä tarjoaa jopa Michelin-tähdellä palkittuja fine dining-elämyksiä, ovat Lontoon etniset ravintolat yleensä oiva vaihtoehto paitsi autenttiseen, myös yllättävänkin edulliseen herkutteluun.

Lontoon Brick Lane - curryrakastajan paratiisi

Monet maahanmuuttajayhteisöt ovat asettuneet tiettyihin osiin Lontoota, mikä usein tarkoittaa myös tietyn alueen keittiöiden ravintolakeskittymää. 

Yksi tunnetuimmista on etelä-aasialaisten asuttama Brick Lane itä-Lontoossa (lähimmät metroasemat Aldgate East tai Liverpool Street). 

Annoskoot ovat usein sellaisia, että yhdestä currystä syö kaksikin ihmistä. Huomaa kuitenkin, että pöytään auliisti kannetut pappadumit ja muut lisukkeet maksavat yleensä ekstraa.

Taso paikoissa vaihtelee paljon (jokaisen mainostaessa ikkunoissaan tarjoilevansa kaupungin parasta curryä!), mutta yksi takuuvarma (joskin vähän tyylikkäämpi ja kyllä, vähän hinnakkaampi) osoite on neljästä osoitteesta löytyvä Dishoom. 

PS. Tästä ravintolasta löydät lisää juttua London and Beyond-blogista!

Beigel Bake - pala New Yorkia Lontoossa

Brick Lanelta löytyy myös Beigel Bake, ihastuttava pieni pala juutalaista New Yorkia. Suosittu paikka, jossa kannattaa varautua jonottamaan, ruuhkaan (sekä toisinaan myös henkilökunnan huutoon) mutta onneksi tämä paikallinen legenda on avoinna 24/7.

Ihanan sitkoisat ja täydelliset bagelit, mutta todella halvat hinnat (alk. muutaman euron). Ehdoton suositus suolalihalle.

Oy,vey - Lontoon juutalaiset soul food-klassikot

Jos juutalaisen keittiön anti kiinnostaa enemmänkin, löytyy sitä juutalaisten kansoittamasta Golder's Greenistä Pohjois-Lontoosta. 

Keskustan alueella samaan fiilikseen pääsee ainakin Monty's Delissä.

Lontoon parasta turkkilaista ruokaa

Turkkilaista ruokaa himoitsevan kannattaa puolestaan suunnistaa pohjois-Lontooseen ja Harringayn Green Lanesin alueelle (Manor Housen tai Turnpike Lanen asemat). 

Jos matka sinne saakka ei houkuttele, Islingtonissa sijaitsevasta Anteplileristä (metro: Angel) löytyvät parhaat pidet ja lahmacunit Bosporinsalmen tältä puolen. Kaikki muukin on hyvää, mutta mitä ikinä otatkin, jätä ehdottomasti tilaa paikan baklavalle.

Lähi-itää laidasta laitaan

Jos Lähi-itä kiinnostaa, hyvää ja kohtuuhintaista mezeä saa keskustan alueelta libanonilaisesta Yalla Yallasta. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin lahmacunin libanonilainen serkku arayes sekä kananmaksa granaattimomenasiirapilla (resepti tähän myös uudessa kirjassani!) 

Vanha kotikatuni Edgware Road on libanonilaisten ravintoloiden keskittymä ja helppo kohde keskeisen sijaintinsa ansiosta. Yksi hyvä ja edullinen (joskin ulkomuodollaan koreilematon) paikka on Al Arez.

Itäisen Välimeren minulle niin rakasta makumaailmaa edustaa puolestaan Leicester Squaren läheltä löytyvä, Bib Gourmandilla palkittu Palomar. Varaus suositeltavaa, joskin baarin puolelle mahtuu myös muutama ex tempore-asiakaskin. 

Ei ole toisaalta ihmekään, että rakastan ravintolaa - sen jerusalemilainen sisarravintola MachneYuda on yksi suosikkiravintoloitani koko maassa. 

Saisiko olla afgaaniruokaa?

Jos taas haluat jotain vähän erikoisempaa, kokeile afganistanilaista keittiötä, kuten Kilburnissa (bussi nro 16) sijaitsevaa, samannimisen manhattanilaisravintolan sisarta Arianaa. 

Ravintola ei tarjoile alkoholia lainkaan, mutta monen muun vastaavan ravintolan lailla omaa ns. BYOB- käytännön (ei, ei "Bring Your Own Bomb"), eli oman pullon voi halutessaan tuoda mukanaan. 

Syö ainakin aushakeja, paikallisia liha- tai kasvistäytteisiä taikinanyyttejä.

Lontoon Chinatownin dim sum-taivas

Lontoon Chinatown asettui nykyiselle alueelleen Sohoon 1970-luvulla ja on suosittu turistinähtävyys, jossa alkuvuoteen ajoittuvan kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan aikaan ei  mahdu edes kääntymään. 

Suosittelen kuitenkin sivuuttamaan pääkadun Gerrard Streetin ja suuntaamaan sen sijaan sen viereisen Lisle Streetin dim sum- taivaaseen. 

Dim sumeja tarjoillaan alueen ravintoloissa päivittäin noin viiteen saakka. Oma suosikkini on kiinalaistenkin suosima Young Cheng, jonne saattaa lounasaikaan joutua jopa jonottamaan. 

Laaja valikoima, josta löytyy muun muassa marinoituja ankankieliä. Kaikki annokset ovat alle neljä euroa, joten kahden hengen lounas oluilla jää alle neljänkympin.

Lontoon japanilaisissa ravintoloissa ramen jatkaa voittokulkuaan

Japanilaisilla ravintoloilla ei ole samanlaista keskittymää, mutta sushi-buumia seuranneen ramenbuuminkin ansiosta japanilaisia ravintoloita löytyy ympäri kaupunkia. 

Viime vuosina kaupunkiin rantautuneen ramenin ansiosta nuudelihullulle löytyy montakin suositeltavaa osoitetta, joista osa kilpailee kolmekin vuorokautta keitetyllä liemellään, toiset taas nuudelinvalmistusprosessillaan.

Suosittelemisen arvoinen on mm. pikkuriikkinen Kanada-Ya (varaudu jonoihin).

Nobu on maailmankuulu gourmet-ravintola, jonne alkuvuosien hypen jälkeen saa nykyään pöytävarauksen jo varsin helposti. Modernimpaa tulkintaa suosivan kannattaa suunnata myös Rokaan. 

Lontoon teatterimaailman keskuksessa Aldwychissä sijaitseva ravintola tarjoaa monien muiden alueen ravintoloiden tapaan alkuiltaisin tavanomaista edullisemmin hinnoiteltua pre theatre-menua.

Lontoon afrikkalaisen ruoan tarjonta

Lontoon afrikkalaiset ravintolat ovat keskittyneet Pohjois-Afrikan ja Itä-Afrikan keittiöihin. Eritrealaista ruokaa varten kannattaa etsiä käsiin Notting Hillin kulmilla sijaitseva Westbourne Park ja Mosob. 

Katuruokafestarit kokoavat yhteen koko maailman

Myös erilaiset street food-festarit tarjoavat mahdollisuuksia tutustua muiden maiden ruokatarjontaan. Erityisesti Aasia ja Etelä-Amerikka ovat hyvin edustettuina - normaalisti myös vegaanit on otettu hyvin huomioon. 

Jokalauantainen Urban Food Fest on sieltä parhaimmasta päästä ja sopii täydellisesti yhteen Shoreditchin kaupunginosan (yksi Lontoon suosikeistani!)  hurmaavan boheemin viban kanssa. 

Brittiruokaa unohtamatta - lihapiiraista Michelin-tähtiin

Sanottiin englantilaisesta ruoasta sitten mitä tahansa, on sillä minun sydämessä ehdottomasti oma paikkansa. 

Covent Gardenin sydämessä sijaitseva Battersea Pie Station on ihan ehdoton pysähdyspaikka kaltaiselleni pie, mash and gravyn pyhää kolminaisuutta palvolvalle - en saa tarpeekseni Winstonesta.

Eikä Lontoonreissu olisi täydellinen ilman kunnollista pubilounasta. 

Fulhamissa sijaitsevalla Harwood Armsilla on jopa Michelintähti (vähän edullisempaan herkutteluun kannattaa tsekata paikan lounas!)

Varaus käytännössä pakollinen. 

Englantilaisia ruokaperinteitä sekä eurooppalaisia vaikutteita (saisiko olla vaikka Foie Gras Crème Brûléeta?) yhdistelevä Duck & Waffle on niinikään suosittelemisen arvoinen paikka; jo 40. kerroksessa sijaitsevan ravintolan ikkunoista avautuvien upeiden näkymien vuoksi. 

Ja hei - avoinna ympäri vuorokauden!

Mitäs sanotte? Lähtikö nälkä? Mitkä ovat teidän Lontoon-suosikkinne? 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?
  

          

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sjömagasinet Göteborg - matalan kynnyksen Michelin-paikka

For English please see here

* * * 

Sjömagasinet on yksi Göteborgin rakastetuimpia ravintolainstituutioita ja klassikko ihan syystä. Matalan kynnyksen Michelin-paikka etenkin lounaalle!

* * * 

On vasta keskipäivä, mutta aurinko paistaa Göteborgissa liki pilvettömältä taivaalta. Lämpötila lähentelee kolmeakymmentä ja itänaapuri Suomi tuntuu lumi-, räntä-, ja raekuuroineen vain huonolta Kummelivitsiltä.

Yhteisen vapaapäivämme kunniaksi olemme päättäneet omistaa koko päivän pelkälle hauskanpidolle, ja milläs sen paremmin aloittaisi kuin loistavalla lounaalla.

Painaudun lähemmäs Göteborgarea ja huoahdan tyytyväisenä. Juuri nyt elämä ei voisi parempaa olla ♥ 

Etsiessäni ravintolasuosituksia Göteborgiin saan  90 % ajasta saman vastauksen: Sjömagasinetin, jota etenkin göteborgilaiset itse tuntuvat pitävän kaupungin ehdottomasti parhaana ravintolana. 

Paitsi yksi. 

"Onhan se ihan hyvä", mutisi minun Göteborgareni. "Olen minä siellä käynytkin". 

Miehen oma vastaus olisi todennäköisesti hilpeän hymyn saattelemana joko Max (ruotsalainen hampurilaisketju) tai Sibylla (ruotsalainen nakkikioskiketju). 

Mutta tämä ei olekaan hänen bloginsa. Niinpä tästä ei tule raporttia ruotsalaisesta roskaruoasta, vaan kertomus yhdestä Göteborgin rakastetuimmista ravintolainstituutioista.

Jo Klippanilla sijaitsevan Sjömagasinetin puitteet ovat olennainen osa kaupungin merenkululle ja -kaupalle rakentuvaa historiaa. 

Punainen tupa on peräisin jo vuodelta 1775, jolloin se toimi juurikin täällä Göteborgissa vuonna 1731 perustetun Itä-Intian kauppakomppanian varastona. Ravintola avautui vuonna 1984 ja vuosina 1994-2010 sitä veti kaupungin kulinaarinen legenda Leif Mannerström. 

Vuonna 1999 paikalle myönnettiin Michelin-tähti, jota se piti hallussaan vuoteen 2010 saakka. 

Tuolloin ravintolan osti sen nykyinen omistaja (ja toinen paikallinen suuruus) Ulf Wagner. Kaupan myötä paikka menetti automaattisesti tähtensä, saadakseen sen kuitenkin takaisin vuonna 2013. 

Niinikään White Guide Nordic antaa paikalle tuoreimmassa oppaassaan 81 pistettä, tehden siitä kaupungin kolmanneksi parhaaksi rankatun ravintolan.

Mutta tilastot sikseen ja asiaan!

Paikka on varsin matalan kynnyksen gurmeeta jo siksi, että se on kaupungin ainoa myös lounaalla auki oleva Michelin-rafla. Siinä missä paikan illallismenujen hinnat alkavat 895 kruunusta (n. 92 €), jää kolmen ruokalajin lounaalle hintaa "vain" 62 €.

Mikään pakko ei toki ole koko menua ottaa, vaan ateriansa voi vapaasti koota lounaan à la carte- listaltakin (alkuruoat reilu 20€, pääruoat 20 - 38 €). 

Pöytävarauksen kanssa kannattaa tosin olla liikenteessä hyvissä ajoin, sillä ilman sitä tänne on yleensä aika toivotonta edes yrittää.

Vaikka paikka on ehdottomasti valkopöytäliinaista fine diningiä, jossa servetti taitellaan vessareissun aikana huomaamattomasti uusiksi ja leivänmurut pyyhitään pöydästä erityisellä tarkoitukseen pyhitetyllä harjalla, ei pokkuroinnista ja pönötyksestä ole täälläkään tietoa. 

Ei, ei edes silloin kun Herr Wagner itse kiertää salia tervehtimässä vieraita ja varmistamassa, että kaikki varmasti viihtyvät.

Ehkä se on se göteborgilainen mutkattomuus? Vai onko meistä tullut jo omanarvontuntoomme tukehtumaisillamme olevia tärkeileviä ääliöitä (tuskinpa, sillä niitä löytyi kyllä lounaan asiakaskunnasta...)?

Palvelu pelaa ollen huomaavaista sekä asiantuntevaa ja vanhan aitan puitteet antavat kaikelle sopivan rouhean ja kotoisan silauksen. 

Muun maailman viettäessä muistojumalanpalvelusta Donald Trumpin ensimmäiselle 100 päivälle vastuussa maailman suurimmasta ydinasearsenaalista keskityimme me juhlistamaan jotain ihan muuta: allekirjoittaneen syntymäpäivää. 

Niinpä aloitimme lounaamme reteästi shampanjalla (Taittinger Réserve Brut, 180 SEK/ reilu 18 € lasi).

Kerrankos sitä ihminen 27 30 no, vuosia täyttää.

'

Sillä jatkettiin myös alkuruoan; piparjuurikreemin ja krassin kanssa tarjotun punajuurigraavatun lohen läpi. 

Kaunis ja kepeä annos, jossa maut ja tekstuurit olivat niin kohdillaan. 

"Tässä on kyllä kaikenlaisia... makuja", totesi seuralainenkin ihastuksissaan. 

Pääruokana tarjoiltua piikkikampelaa, turskaa, hummeria sekä valkoista parsaa sisältänyttä annosta saatteli unelmaisenkuohkea tryffeli-beurre blanc - kastike. Niin ja uppopaistettuja ostereita. 

(Jos olisin vulgääri, sanoisin, että kusin hunajaa. Onneksi en ole. )

Göteborgaren haarukka pysähtyi puolivälissä ateriaa hänen huokaistessaan, ettei haluaisi annoksen koskaan loppuvan. 

Siinä oli taas kuulkaa rannikko-Ruotsi lautasella. Ja kaverina sommelierin suosituksesta hienosti toiminutta Sancerrea (140 SEK/ 14.50 € lasi). Oj, vad bra. 

(Vaikka rakastankin tuota Göteborgarea yli kaiken, niin vähän sydämessä kyllä koputteli kaipuu: Kissabloggari olisi tässä vaiheessa taas paukauttanut ilmoille antamuksellisen arvionsa tyyliin: "saisko tätä kastiketta jauhemuodossa että voisin snortata sen suoraan sieraimiini?")

Onneksi me ei olla vulgäärejä sitten yhtään...

Jälkiruoan vanukkaan koostumus ei olisi täydellisempi voinut olla, vaikka sen kaverina tullut raparperihilloke jakoi hieman mielipiteitämme. Inkiväärikeksilastu toi annokseen kuitenkin kiva kontrastia ja rakennetta. 

(PS. Huomatkaa seuralaisen fäshön- ja laifstail- blogeista tutut päivän asu- poseeraussormet. Ehkä altistus blogimaailmalle on mennyt jo hieman liian pitkälle?)

Jälkiruokaespressoilla ja kahdella kivennäisvesipullolla lounaalle kertyi hintaa reilut 208€. 

Ja mitä sanoi makkaramies? "Herranjumala että oli hyvää. Miksi täällä ei tule käytyä useamminkin?"

Onnistunut valinta siis. Ensi kerralla testaamme sitten Maxin. Ja sen Sibyllan. 

Mutta näin meidän kesken: laitan kaiken varalta varauksen menemään kyllä Kokaankin...

Lisää ravintolavinkkejä kaupunkiin löydät blogista täältä.

Entäs te? Löytyisikö teiltä ravintolasuosituksia Göteborgiin? Mitkä paikat ovat vieneet teidän kielenne ja mielenne?

* * * 

Sjömagasinet

Adolf Edelvärds gata 5

41451 Göteborg

tel. +46 31 775 59 20

www.sjomagasinet.se

 info@sjomagasinet.se

* * * 

 ________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kulinaristin Göteborg - korvapuusteista gurmeehen

For English please see here

* * *

Katuruokaa ja kahviloita, kalaa ja äyriäisiä, kotiruokaa ja gurmeeta - Göteborgista löytyy jokaiselle jotain!

* * * 

Ruokamatkailijaa Göteborg hemmottelee - jopa brittilehdistössä on innostuttu kaupungista nousevana foodiematkakohteena. 

Paikallisten pelkäksi Avenyksi kutsuma pääkatu Kungsportsavenyn on vilkas yöelämän keskus ja täynnä ravintoloita, jonne viikonloppuisin saa varautua jonottamaankin. Ensimmäinen neuvoni  kaupunkiin on kuitenkin tämä: vältä katua viimeiseen saakka.

Kuten arvata saattaa, ratsastavat kadun ravintolat lähinnä keskeisellä sijainnillaan. 

Yksi näistä on Brasserie Lipp, jonne erehdyimme brunssille suositusten perusteella. 

Parhaimmaksi anniksi jäi pöydistä löytyvät väriliidut, joilla (ilmeisesti salihenkilökunnan jo muutamaankin kertaan unohtamaa tilausta odottava) ruokabloggari saa itseään viihdytettyä pöytäliinaan piirtelemällä.

Sen sijaan kannattaa suunnata esimerkiksi Tredje Långgatanin tai Magasingatanin suunnalle, jotka molemmat ovat eläväisiä ravintolakeskittymiä.

Yksi asia, joka Göteborgissa muuten kannattaa muistaa on se, että yhä useampi ravintola operoi käteisettömänä, eli niissä voi maksaa vain kortilla. Tämä kannattaa siis tarkistaa joka ravintolan kohdalla erikseen. 

Kauppahallin kautta piknikille

Kauniina päivänä kannattaa ravintolat jättää kokonaan välistä. Sen sijaan kannattaa suunnaksi Stora Saluhallen, kerätä sieltä pikniktarpeet ja suunnata kaupungin suurimpaan puistoon Slottskogeniin niistä nauttimaan. 

Kierroksen Göteborgin kauppahalleissa (suosikkipysähdyksineni!) löydät blogista täältä.

Väliaika - kahvia ja pullaa

Kahvitaukojaan göteborgilaiset rakastavat - tunnetaanhan kaupunki koko Ruotsin fikapääkaupunkina. 

Ihan erityinen paikka göteborgilaisten sydämessä on kanelipullalla. Cafe Husarenista löytyvät kaupungin suurimmat ja yleisesti parhaina pidetyt puustit.

Varaudu muuten siihen, että yksin et saa Husarenin pullaa syötyä!

Oma sydämeni sykkii salaa kuitenkin Cafe Kringlanin kakuille, täytetyille leiville ja mummolamaisen kotoisalle tunnelmalle.

Haga, josta molemmat paikat löytyvät, on tunnettu nimenomaan kahviloistaan - Telegraph on jopa nimennyt sen yhdeksi maailman hipstereimmistä kaupunginosista. 

Göteborgilaisten fikanhimo pitää onneksi huolen siitä, että hyviä kahviloita löytyy kaikkialta. Toinen suosikeistani on ranskalaistunnelmallaan (ja -leivoksillaan) viettelevä Le Pain Francais- leipomokahvila, joita löytyy kaupungista useammastakin osoitteesta (myönnettäköön: myös sieltä Avenyltä).

Katuruokaa ja äyriäisövereitä

Toinen asia, mistä göteborgilaiset eivät pullakahviensa lisäksi saa tarpeekseen ovat äyritäiset. Ihan niinkuin porilaisilla, on heillä oma hampurilaisensakin. 

Siinä missä porilaisen tekee se lauantaimakkarasiivu (jonka kuulemma kuuluisi olla sipulimakkaraa), on göteborgaren salaisuus räksallad, eli katkarapusalaatti. 

Göteborgin foodtruckit löydät  täältä. 

Erinomainen paikka äyriäisövereihin on kalalle ja äyriäisille omistettu kauppahalli Feskekôrka ja sieltä löytyvä Kajutan-ravintola. 

Nautiskele iltapäivän ratoksi vaikka sillilautanen tykötarpeineen  (n. 16€)...

...tai joku paikan kolmessa koossa tulevasta äyriäisvalikoimasta (alk. 60€). Tarjolla myös (kotimaisia!) ostereita.

Eikä kannata unohtaa Gothia Towersissa sijaitsevan Heaven 23- ravintolan legendaarista katkarapuleipääkään, josta voit lukea lisää blogissa täältä.

Husmankostia - konstailematonta kotiruokaa

Husmanskost, eli kotiruoka on koko länsinaapurin rakastama instituutio. Sitä tarjotaan käytännössä kaikkialla, enkä ole vielä huonoon husmanskostiin törmännytkään. 

Yksi hyvä (ja edullinen) osoite tähän on Ölstugan, jossa viikottain vaihtuvan listan annos kuin annos jää noin 10 euroon. Seitsemästä sijainnista löytyvä Ölstugan on tsekkaamisen arvoinen myös mielenkiintoisen olutvalikoimansakin vuoksi.

Vasagatanilta löytyvä Smaka on toinen; vähän trendikkäämmissä puitteissa vähän parempaa husmanskostia tarjoileva ravintola.

Varaus suositeltava!

Usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy niin lihapullien kuin wallenbergaren kaltaisten klassikoiden lisäksi myös esimerkiksi ostereita (pääruokien hinnat 16-20€). 

After work - päivän paras hetki

Göteborgin vilkas ravintolaskene on onnistunut itsensä markkinoinnissa ja ravintolat ovat löytäneet asiakaskuntansa. 

Päivisin tarjolla on edullista lounasta, viikonloppuisin kokoonnutaan brunsseille ja alkuillasta (etenkin perjantaisin!) monella paikalla on erikoishinnoiteltu after work-menu.

Gurmeematkailijan Göteborg

Kulinaristiretkikohteena Göteborgissa riittää vastusta vaikka sille arkkiviholliselleen Tukholmallekin. Esimerkiksi yhden tähden Michelin-ravintoloita on täällä saman verran (7) kuin tuplasti isommassa pääkaupungissa. 

Täältä löytyy siis elämyksiä myös vähän kovemmankin luokan gurmandille. 

Esimerkiksi kätevästi ihan hotellimme takaa löytyi Bib Bourmandilla palkittu tunnelmallinen (ja erinomaisella palvelulla varustettu) Somm Restaurant & Wine Bar.

Intiimi mutta sopivan rouhea tunnelma...

... mielenkiintoisia viinejä...

... ja vivahteikasta, loistavaa ruokaa. 

Kompaktin ruokalistan (alku-, pää- ja jälkiruoissa kaikissa kolme vaihtoehtoa) lisksi tarjolla varsin kohtuuhintaiset kolmen, viiden tai kahdeksan ruokalajin tastingmenut (45€/ 66€/ 87€). 

Jos Michelin-tasoista ruokaa haluaa päästä testaamaan vähän pienempään nälkään, suosittelen illan aloittamista 28+- ravintolan viinibaarin puolella (annosten hinnat 5-15 euroa).

Toinen vinkki pienemmän budjetin herkutteluun on lounas ehkä Göteborgin legendaarisimmassa ravintolassa Sjömagasinetissa.

Kolmen ruokalajin lounas kustantaa n. 62€ (tarjolla myös vapaavalintainen ruokalista, jossa alkuruoat n. 20€, pääruoat 20-40€) mutta ilman hyvissä ajoin tehtyä varausta on tänne mahtumisesta turha haaveillakaan. 

(Vertailun vuoksi: illallisella neljän ruokalajin tasting menu 92€)

Loistava valinta Michelin-turistille on White Guide Nordicin kaupungin viidenneksi parhaaksi ravintolaksi rankkaama, joka aistille iloa tarjoava SK Mat & Människor. 

Tänne suuntautuneesta tragikoomisesta visiitistämme löydät lisää blogista täältä. 

Pannaanko vähän bisseä? Olutturistin Göteborg

Hagan vierestä löytyvistä Långgataneista Andra Långgatan on etenkin viikonloppuisin äärimmilleen täyttyvä vilkas baarikatu, jonka tarjonnasta riittä valinnanvaraa pseudoranskalaisista viinibaareista pseudoenglantilaisiin pubeihin. 

Oluenhimon tyydyttämiseen yksi alueen parhaita osoitteita on varmasti Första Långgatanilta löytyvä; yli 350 oluen valikoimalla ja, no, varsin maanläheisellä tunnelmalla varustettu Haket Pub.

Keskustassa suosittelun arvoinen paikka on ihan Kungstorgetin kauppahallin vierestä löytyvä Kungstorgets Brygghus, jonka laajasta valikoimasta löytyy runsaasti ruotsalaisia pienpanimo-oluita. 

Tuoreimmalla reissulla ihastuin mm. tukholmalaisen Brutal Brewingin Tail of a Whale- pale wheat aleen.

Lisää pubeja löytyy Viktoriagatanin suunnalta, jossa myös hinnat ovat jonkin verran ihan ydinkeskustaa edullisemmat (minkä vuoksi se onkin Andra Långgatanin lailla sen läheisen yliopiston opiskelijoiden suosiossa). 

Ykkössuosikkini täällä on tunnelmallinen Noba, jonka useasti vaihtuvaan olutvalikoimaan voi tutustua myös joko puolen metrin tai metrin tastinglautojen muodossa. Vehnäolutfanina ihastuin etenkin jonseredilaisen Poppelsin panimon belgialaistyyppiseen, raikkaan mausteiseen Witiin. 

Myös muuut pohjoismaat ovat hyvin edustettuina; Suomea täällä edustaa Malmgårdin Emmer IPA. 

Mikälainen kuva Göteborgista on reissuraporttien perusteella jäänyt? Minkälainen ruoka teitä muuten eniten kiinnostaisi?

* * * 

Täältä löydät lisää Göteborg-postauksia:

- 10 faktaa Göteborgista, tuosta Ruotsin Tampereesta

- Haga, Göteborgin helmi

- Gothia Towers, Heaven 23 ja maailman paras katkarapuleipä
- Kierros Göteborgin kauppahalleissa
- Scandic Rubinen Göteborg - ketjuhotellin edut butiikkihotellin ilmapiirillä
- SK Mat & Människor - mykkäkoulua Michelin-ravintolassa
- Sjömagasinet - matalan kynnykset Michelin-paikka

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!