Ruokamatkailijan tärpit Riikaan

* * * 

For English please see here

* * * 

Hyvästä ruoasta ei Riian riemulomallamme ollut puutetta. Onneksi matkaseuralaisena oli yhtä häpeilemätön hedonisti, jonka mielestä kolme jälkiruokaa on ainoastaan kohtuullinen valinta. Joskin sain (epäilemättä kaikella rakkaudella ja kunnioituksella?) kuulla olevani melkoinen foodzilla.

Tämänkertaisen reissun suosikiksi nousi tällä hetkellä Riian ravintoloiden top 30- rankingissa kolmanneksi listattu Muusu. 

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Muusu ihastutti jo satukirjamaisella ulkomuodollaan, mutta kaikki muukin on paikassa kohdillaan. Tunnelmallinen sisustus, erinomainen palvelu, asiantuntevat viinisuositukset ja todella hyvää ruokaa. 

Erityisen vahva suositus paikan alkupaloille, joissa iloitellaan niin latvialaisilla ruokaperinteillä kuin eurooppalaisilla vivahteilla. Itseäni ilahdutti suuresti riistan ja sisäelimien käyttö - listalta löytyy niin upeaa karitsankieltä kuin porsaankorvaterriiniäkin. 

Alkukuplivista, neljästä alkuruoasta, jaetusta pääruoasta, viinipullosta ja kolmesta jälkiruoasta koostunut illallinen muutamalla digestiivillä jäi tippeineenkin 130 euroon. Hinta-laatusuhde on siis enemmän kuin kohdallaan!

Välimerellisen fiestan perässä kannattaa suunnata toisella puolen kaupunkia sijaitsevaan Rivieraan, jonka listalta löytyy niin ostereita, mustekalaa (!!!) kuin sammakonkoipiakin. Laadukkaasta tarjonnasta huolimatta hinnat ovat täälläkin kohdillaan: pääruoatkaan eivät yli kahtakymppiä kustanna. 

Kattava viinilistakin on erinomaisen käyttäjäystävällinen: laseittain saa useampaakin sorttia ja erityisesti shampanjavalikoima hivelee monipuolisuudellaan. 

Viinien ystävää hemmottelee myös kaupungin viinibaarien uusin tulokas Easy Wine. 

Nimensä mukaisesti se on matalan kynnyksen mutkaton paikka, jossa saat käyttöösi 50 eurolla ladatun kortin, jolla saat vapaasti valita haluamasi kokoisen annoksen baarin yli 60 maisteluviinistä. Konsepti on tuttu mm. Tel Avivin Sarona Marketin Tasting Roomista.

Myös edullisia antipasti- ja pasta-annoksia. 

Toinen suosittelemisen arvoinen mielenkiintoisia viinejä tarjoava baari on Vincents- ravintolan lähettyviltä löytyvä Garage, joka viikonloppuisin tarjoaa myös osteribrunssia (3 osteria tilpehööreineen joko Proseccolla, Franciacortalla tai shampanjalla 9€/12€/15€. 

Brunssia etsiessä ei Riikassa ole Bibliotekan voittanutta (ostereita sielläkin!), mutta katsastamisen arvoinen on myös esim. 3Pavaru-ravintolan omistajien uusin paikka, Restorans 3. Metsäisyydessään varsin luonnonläheistä filosofiaa edustavan ravintolan brunssi on tarjolla viikonloppuisin ja vakuuttaa laadun lisäksi myös hinnallaan (aikuiset 12,50 €, lapset 5 €). 

Jos makeannälkä pääsee tässä piparkakkumaisella pittoreskiudellaan hurmaavassa kaupungissa yllättämään, on apu lähellä. Audeju Iela- kadulta löytyvä Bake Berry on ihan ehdottomasti visiitin arvoinen jo sen sitruunatartalettien vuoksi.

Samalta kadulta löytyy myös upeista suklaistaan tunnettu Nelleulla (basilika-mangotryffeleitä kenellekään?)

Lisää vinkkejä ruokarakastajan Riikaan löydät edelliseltä reissulta täältä.

Seuraavaksi houkuttelisi Latvian naapurimaan Liettuan Vilna, joka kuulemma olisi kiinnostava ruokamatkakohde sekin. Onko teillä kokemuksia/ suosituksia sinne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Kylpyläneitsyet tositoimissa

* * * 

For English please see here

* * * 

Myönnetään se heti alkuun: en ole kummoinenkaan tyttö. En ole koskaan käynyt manikyyrissä. Kampaajallakin käyn vain, koska siellä saan salaa luettua myös Seiskan (jonka edustaman kertakäyttöjulkkiskulttuurin rahvaanomaista tirkistelyä virallisen kannanottoni mukaan halveksin). Muutama viikko sitten olin ihanilla treffeillä... futismatsissa. 

Ei siis varmaankaan tule yllätyksenä, että en ole kummoinen kylpylöitsijäkään. Yritin sitä Tunisiassa, mutta hammamin hierontapöydällä alastomana makaaminen ventovieraan ihmisen  (joka ei ollut edes vienyt minua illalliselle) sorkittavana sai minut vain vaivaantuneeksi. 

Ehkä olen vain... liian suomalainen? 

Riian riemulomalla päätimme kuitenkin heittäytyä hemmoteltavaksi oikein urakalla ja niinpä buukkasin meidät hotellimme, Opera Hotel and Span kylpylän Rasul-savihoitoon. Rasul kun on kuulemma "perinteinen arabialainen puhdistautumisrituaali, joka jättää kävijän tuntemaan olonsa puhtaaksi ja rauhalliseksi, ihonsa kauniisti kuorittuna."

Hoitoa suositeltiin "laatuajaksi kumppanin tai läheisen ystävän kanssa." Olisin ehkä voinut tuossa kohtaa pysähtyä hetkeksi vähän miettimään: romanttisluonteinen laatuaika kun on kuitenkin sisällöltään aika erilaista kuin läheisenkään ystävän kanssa vietetty. Ellei läheisellä ystävällä sitten viitata sellaiseen "läheiseen ystävään" jollaisia vaikka Jari Sillanpäällä oli. 

Kylpytakit hulmuten tepastelimme kylpytossuissamme alakerran kylpylään, jossa meidät vietiin pukuhuoneen kautta höyryhuoneeseen lämmittelemään ja rentoutumaan. 

Rentoutuminenhan on tunnetusti jotain, joka tapahtuu kaikista parhaiten silloin, kun sinua käsketään siihen...

Sitten meidät ohjattiin terapiahuoneeseen, jossa meitä odotti kulhot kahta eriväristä mutaa sekä his n' hers kertakäyttöiset alushousut. Toiselle paperiset stringit, toiselle paperinen... no, kalukukkaro. 

Vähän vaivaantuneita katseita Kissabloggarin kanssa vaihdettuamme aloin epäillä, ettemme ehkä sittenkään olleet tarpeeksi läheisiä tulossa olevaan.

Seuraava vaihe oli hieroa savi toistemme alastomille vartaloille. Tässä vaiheessa päätimme jo molemmat, että vastaisuudessa läheinen ystävyytemme tulisi pärjäämään vallan mainiosti ilman tämänkaltaista sensuellia aspektiakin. 

Siirryimme 42-asteiseen höyrykammioon, jossa tehtävänämme oli istua vastakkaisissa istuimissa ja jatkaa mudan hieromista itseemme lämpötilan noustessa. Niin, ja rentoutua, tottakai. 

Seuraavat 20 minuuttia olivat elämämme pisimmät. Vaikka kuinka olisi läheinen ystävä, on luontevaa keskustelua yllättävän vaikea pitää yllä toista alasti tuijottaessaan, itseään kosketellessaan, omituisesti pullottavissa paperipikkuhousuissa. Hien valuessa ja siihen sekoittuvan saven tukkiessa silmämunat. Kaikkea muuta kuin rentouttavaa. 

20 minuutin jälkeen kammion suihkut käynnistyivät (tuota lausetta lukiessani mieleen tulee kyllä jotain ihan muuta kuin kylpyläkäynti...) ja oli aika huuhdella savi pois. Sinnikästä tavaraa, muuten.

Hoidon jälkeen suositellaan lepäämistä ja nestetankkausta toisen 20 minuutin ajan kylpylän lepohuoneessa. Tässä vaiheessa olo alkoi jo normalisoitua (suunnitellessamme illan syöminkejä...) ja jonkinlaista rentoutumistakin (!) alkoi olla havaittavissa. 

Ja totta, kyllä se iho ihan eri lailla pehmeältä tuntui. Ehkä tuossa kaikessa jotain perää onkin? Ehkä siihen rentoutumiseen pitäisi oikeasti oppia laittamaan aikaa sivuun? Ehkä jotain tästä kylpylätunnelmasta voisi viedä kotiinkin? Niinkuin vaikka sen, että viikottaisen kasvonaamionsa ajan ei samalla toisella kädellä tiskaisi ja toisella kädellä kirjoittaisi ja editoisi ja vastaisi sähköposteihin? 

Entä jos ihan vain sulkisi puhelimen, kietoutuisi sellaisen ylellisen isoon kylpytakkiin (muistutus: osta kylpytakki), himmentäisi valot ja sytyttäisi ihania tuoksukynttilöitä (muistutus: osta tuoksukynttilöitä) sekä laittaisi taustalle soimaan jotain tunnelmaa luovaa New Age ambientiin miksattua valaanlaulua (muistutus: osta valaanlaulua) ja ottaisi yhden tunnin viikossa ihan vain itselleen? 

Eihän se huono idea voisi olla ollenkaan? Miksi sitä sitten on niin vaikea muistaa hemmotella itseään ihan keskellä arkeakin?

* * * 

Rasul-hoito Opera Hotel and Spassa 26€/ hlö/ 40 min ohjelma, 

Baltic Beach Hotel & Spassa se sisältyy kylpylän Gardenia-osaston tarjontaan

* * * 

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

          

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Riikan kattojen yllä - kierros Pietarinkirkon huipulla

* * * 

For English please see here

* * * 

Maaliskuisena viikonloppuna kevät ei hemmottele Riian-matkailijaa, vaan takkia saa väliin vetää kaksin käsin tiukemmin päälleen. 

Sunnuntai-iltapäivänä kadutkin ovat kovin autiot. Yhtäkkiä jostain kuuluu yksinäisen sellon kaihoisa kaiku. Riikan tuomiokirkon pihalle tuulensuojaan parkkeeranneen vanhan miehen soitto pysäyttää tuttuudellaan. Ei kai se... voisiko se... on se! Finlandia-hymni!

Olo on yllättäen kovin lämmin ja ylpeä. Tunteekohan mies kappaleen sanoja? Mitä ne hänet saavat ajattelemaan? Sitten patrioottisuus tekee tilaa surulle ja solidaarisuudelle: kuinka erilaiseksi tämänkin maan historia olisi voinut muodostua jos hekin olisivat onnistuneet vastarinnassaan...

Mihin tahansa suuntaan vanhassa kaupungissa kävelee, tuntuu törmäävän johonkin vanhan kaupungin lukuisista kirkoista. Niitä täältä löytyykin: niin katolisia, ortodoksisia, luterilaisia kuin muiden protestanttisuuntaustenkin pyhättöjä. 

Kirkkojen tornit ovat myös vanhan kaupungin taivasnäkymää tiheästi puhkova näky.

Kaikista vanhimpien, Daugava-joen reunamilta löytyvien kirkkojen tornit muodostavat erikoisen poikkeuksen: niiden huipulta löytyy nimittäin ristin sijaan kukko. 

Selityksiä tälle löytyy useita: pakanallisen tradition mukaan kukkojen kerrottiin karkoittavan pahoja henkiä, kristillishenkisemmän tulkinnan mukaan kukko taas symbolisoi kuuliaisuutta Herran edessä. 

Parhaan mahdollisuuden 360 asteen näkymiin yli Riian kattojen tarjoaa Pyhän Pietarin kirkon (St. Peter's Church) torni (kävellen tehdyn kierroksen näissä postikorttimaisemissa löydät blogista täältä).

1200-luvun alusta peräisin oleva, niin goottilaista, romaanista kuin barokkityyliäkin edustavan luterilaiskirkon torni on vanhan kaupungin torneista korkein. Vuonna 1997 kirkko sisällytettiin UNESCOn Maailmanperintökohteisiin.

Pääsymaksu huipulle kustantaa 9 € ja nykyään sinne pääsee (onneksi!) myös kolmannesta kerroksesta lähtevällä hissillä. Toista oli Sevillassa...

Huipulla tuulee ja tornia kiertävällä kapealla käytävällä joutuu parhaista kuvauspaikoista taistelemaan niin selfie-keppisten venäläisturistien kuin aasialaisten Canon-armeijankin kanssa. Mutta ovathan ne näkymät hienot. 

Silmä tunnistaa heti monta edelliseltä reissulta tutuksi tullutta monumenttia. 

Tuossa keskellä näkyy Vapauden monumentti, jota oli neuvostoaikana kuulemma turha edes yrittää lähestyä. Patsas oli tarkkaan vartioitu ja jopa liian pitkä oleskelu sen lähistöllä katsottiin niin epäilyttäväksi, että siitä saattoi tulla lähtö kuulusteluihin (lisää karmivuudessaan yhä vieläkin hiljaiseksi vetävästä KGB:n tukikohdasta täällä).

Ja hei - tuolta löytyy kauppahalli (blogin kauppahallikierrokselle pääset täältä)...

...jonka takaa kurkistaa myös se suuri rakkauteni: Stalinin syntymäpäiväkakku. Ihan yhtä vaikuttava se oli toisellakin näkemällä. 

Sen taakse puolestaan jää Riian vanha juutalaisghetto, jossa käyntiä en voinut tälläkään kertaa jättää väliin. 

Videota Pietarinkirkon huipulta löydät blogin Twitter-feedistä täältä.

Eikä se Riika lakannut yllättämästä alas tullessakaan - meidät kaapattiin nimittäin osaksi hollantilaista roolipeliä, jonka puitteissa näyttelimme uusiksi Rembrandtin Yövartija-maalauksen. 

Tästä sain kotiinviemisiksi rekvisiitakseni annetun muovisen konekiväärin, jonka käsilaukustani esiin pistävä perä herätti loppupäivän kahvilakierroksella varsin kyseenalaisiakin reaktioita...

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Baltic Beach Hotel & Spa, Jurmala - rakkautta ensisilmäyksellä

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos Riian-hotellimme jättikin vähän toivomisen varaa, ei siitä ollut pelkoakaan Jurmalan-hotellimme, Baltic Beach Hotel & Span kohdalla. Eheeei - tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Tai no, ehkä ei ihan ensisilmäyksellä, sillä arkitehtuuriltaan massiivinen betonikompleksi todellakin tuo mieleen Ruotsinlaivat - vaikutelma, jota sen päädyn merelle työntyviltä parvekkeilta avautuva näköala vain vahvistaa. 

Sisältä se on kuitenkin täyttä kultaa ja juuri meidän kiemuroita, krumeluuria ja kimallusta rakastavaan estetiikantajuumme vetoavaa. 

Seurueiden ja perheiden on muuten mahdollista varata käyttöönsä myös erillisessä rakennuksessa sijaitseva, kolmen makuuhuoneen jugend-tyylinen huvila. 

Hotellin retrous on sitäpaitsi ihan tietoinen valinta ja mm. sen Retroksi nimetty lounge bar on sisustettu 70-luvun tyyliin. 

Baari (avoinna vuorokauden ympäri) on muuten erinomainen valinta jo sen shampanjavalikoiman vuoksi...!

Baltic Beach on viiden tähden hotelli ja sen asiakaskunnasta kertoo shampanjavalikoiman lisäksi myös sen aulassa sijaitsevien putiikkien tarjonta. Niistä voi ostaa niin kansainvälisiä huippumerkkejä, turkkeja... tai vaikka kiinteistöjä Jurmalasta. 

Huoneemme oli kuudennesta kerroksesta löytyvä Superior-luokan huone (hinta alkaen 142€/ yö)

Nyökkäilimme hyväksyvästi jo hissistä aukeavan käytävän nähdessämme...

... mutta huoneeseen päästyämme oli kaikki maailmaanähneiden aikuisten hillitty tyyneys jo tiessään. 

"Ei mennä sinne Riikaan takaisin enää ollenkaan", ehdotti matkaseuralainen. "Jäädään vaan tänne. Vaikka koko loppuvuodeksi!"

Eipä minustakaan mitään sen järjellisempää reaktiota irronnut: alle viiden minuutin olin ehtinyt kääriytyä jättimäiseen kylpytakkiin ja laskin jo päivän ensimmäistä (anteeksi, luonto...) kylpyä. 

Ahhhhhhhhhhhhhhh.

Ja koska tyttöjen hemmottelulomasta oli kyse, voitti hotelli valintavaiheessa meidät puolelleen myös palkitulla kylpylällään. 

Erityisesti ihastuimme hammamiin sekä meripihkahuoneeseen, joka kuulemma "pyyhkii pois negatiivisen energian ja täyttää ihmisen positiivisuudella" .

Kylpylä kannattaa muuten ehdottomasti katsastaa, vaikka ei hotellissa asuisikaan: kahden tunnin visiitti maksaa ulkopuolisiltakin (viikonpäivästä riippuen) vain 36- 43 euroa.

Ihan meren rannalla sijaitseva Baltic Beach on sijainniltaan täydellinen: Majorin asemalta on tänne noin viiden minuutin kävelymatka ja Jurmalan hurmaavat puuhuvilatkin alkavat käytännössä ihan hotellin vierestä. 

Meidän kohdallamme ratkaisevaksi osoittautui lisäksi myös hotellin tasokas ravintolatarjonta: kaksi kolmesta etukäteen kokeiltavaksi valikoituneesta ravintolasta sijaitsi nimittäin täällä.

Henkilökunta niin kylpylässä kuin vastaanotossa piti meistä erinomaista huolta ja aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen huoneesta juuri sellaisessa onnellisuuspöhnässä, jossa loma kuuluukin viettää. 

Ja aamiainenkin oli vielä vasta edessä!

Tanssiaissalia muistuttavassa valoisassa aamiaishuoneessa tarjoiltu aamiainen oli niinkuin tähänastisen perusteella odottaa saattoi: täydellinen. Jopa munakokkeli, jota noutopöydässä ei pitäisi koskaan edes tarjoilla, oli onnistunut välttämään tavanomaisen kumisuutensa.

Tuoreen ja monipuolisen valikoiman ehdoton tähti oli kuitenkin sen pekoni, joka oli tähänastisen elämäni hotelliaamiaisten tarjonan ehdoton ykkönen. Ihan joka ikinen ylimääräisen rasvan imevillä paahtoleipäviipaleilla vuoratun tarjoiluastian pekoniviipale oli täydellisen rapea. 

Pientä lisämaksua vastaan pääsee aamiaisella herkuttelemaan myös erilliseltä listalta löytyvillä, mm. Eggs Benedictin kaltaisilla klassikoilla. 

Valikoimaa löytyy niin vähän syntisempään herkutteluun...

...niitä terveellisiä vaihtoehtojakaan unohtamatta.

Raukeanrentoutuneen kuplamme puhkoi vain toisinaan vaivihkaa kysytty "saisiko daameille olla toinen Mimosa?" 

No mikä ettei. Lomallahan tässä ollaan. 

Ja ai että se tuntuukin hyvältä...!

Ja löytyipä täältä myös Virgin Mary-baarikin.

Uskokaa pois - jos hotellia Jurmalasta hakee, ei muita vaihtoehtoja kannata edes harkita - niin onnistuneet puitteet lomalle tämä paikka tarjosi.  

Ei ollut Riikaan palatessa kyynisyydestä tai negatiivisuudesta tietoakaan... eikä se kaikki ihan vain sen meripihkaterapian ansiota voi olla, eihän...?

*Yhteistyössä Baltic Beach Hotel & Spa*

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!