torstai 22. elokuuta 2013

Chorizopannu

Ei se ruokabloggarin elo aina niin glamöröösiä ole (toisin kuin vaikka sillä Tukiaisen Johannalla). Toki toisinaan jaksetaan panostaa ihan kympillä ja tuloksena on tuotoksia, joiden jäljiltä nuollaan kattilanpohjatkin. Sitten on päivää jolloin syödään cookie-taikinaa. Kauhalla. Yleensä tällaiset päivät seuraavat riemuntäyteisiä iltoja, jolloin viini on virrannut ja laulu raikunut pitkälle aamuun. Mikähän ihme tuonkin sattuman taustalla oikein piilee..? 

Sitten kun sohvanpohjalta vihdoin uskaltaa nousta pystyasentoon, on toivelistalla tasan kaksi asiaa. Rasvaa ja tärkkelystä (ja minun tapauksessani juustonaksuja suklaaseen dipattuna. Siitä saitte: juustoa vihaavan ruokabloggarin synkkiä salaisuuksia osa 273). Ja tästä annoksestahan niitä löytyy.

Tämä on oivallinen keino käyttää ylijääneet paahdetut perunat tai jääkaapin perukoilta löytyvät vanhaksi menossa olevat uudet perunat - niihin kun en koskaan ehdi kyllästyä, joten sesongin edetessä ne saavat uuden elämän mitä ihmeellisimmissä muodoissa (kokeilkaa vaikka näitä cocktail-herkkuja!) Niitä en tosin ole - vielä- kokeillut suklaaseen dipattuna.

Kahdelle (ihan just joo. Tai yhdelle kaltaiselleni)

6 uutta/pientä  perunaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 sipulia
1 vihreä paprika
100 gr chorizomakkaraa
1/2 sitruunankuori
suolaa, pippuria
(persiljaa/ ruohosipulia)
(kananmuna)

Harjaa perunat ja lohko neljään osaan. Kääntele öljyssä, heitä mukaan ohueksi siivutettu valkosipulinkynsi ja paista 200 asteessa kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita (koosta riippuen n. 25 minuuttia).  Halutessasi voit toki myös kuutioida ne ihan pieniksi ja paistaa sitten chorizorasvassa yhden pannun ihmeen tekniikalla.

Leikkaa chorizo sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista pannulla lempeällä lämmöllä. Näin niistä irtoaa sitä ihanaa rasvaa ja makkarat rapaskoituvat palamatta samantien. Heitä sitten perään haluamasi kokoisiksi paloiksi paloittelemasi paprika sekä sipuli. Anna muhia, kunnes paprika on kypsää. Kääntele sitten joukkoon perunat ja sitruunankuori. Mausta ja tarjoile. Vaikka kuuden tunnin päivätelkkariputken kera.

Jos energiaa riittää foodie-hifistelyyn, sekoita joukkoon ennen tarjoilua kourallinen hienonnettua persiljaa tai ruohosipulia. Ja toki tuohon päälle voisi paistaa kananmunan elinvoimat todella palauttavaan pyttistyyliin.






6 kommenttia :

  1. Kuulostaapa hyvälle! Laitetaan testilistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on muuten päätynyt meidän menulistan ihan top 5:een. Tosin kauhean usein tätä ei voi tehdä, että koko karderobia ei tarvitsisi uusia chorizopannullisen jälkeen.

      Poista
    2. :-) älkää siinä tapauksessa laillani innostuko punajuuresta. minusta ei koskaan taida tulla sitä vähäeleisen viileän eleganttia naista joka voi käyttää valkoista ;-)

      Poista
  2. Kyllä tällä setillä pahimmakin luokankin dagen efterin :). Maistuisi varmasti muutoinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no näin on :-) mikä kossulla tulee, se possulla lähtee!

      Poista