Niiden smurffien tapaan Júzcar on pikkuriikkinen, eikä siellä juurikaan ole vaihtoehtoja lounaspaikan suhteen. Kylän pienen smurffiteemaisen hotellin yhteydessä toimii yksi ravintola, mutta meidän lapsenmielisyytemme ei riittänyt ajatukseen smurffiteemahampurilaisista. Joten suuntasimme Cartajimaan, läheiseen toiseen pikkukylään, jonka Los Castanos- hotellin olimme kuulleet tarjoavan vähän vakuuttavampia ja alueelliseen tuotantoon erikoistuneita elämyksiä.
Cartajima itsessään on yksi Serrania de Rondan vuoriston lukuisista muutaman sadan asukkaan pienistä ja vaatimattomista pikkukylistä. Mutta senkin juuret johtavat kauas historiaan ja maurilaisajalle. Sen alkujaan arabiankielinen nimi on peräisin Aljaiman maalaistaloa tarkoittavasta nimestä. Ensimmäiset kristityt tekstit antavat sille nimen Xaritalxime.
1400-luvun lopun Reconquistan yhteydessä muslimiasutus häädettiin, jonka myötä useat alueen kylät katosivat kartalta kokonaan. Vuosien 1808-1814 Itsenäisyyssodassa kylä ylpeilee olleensa ratkaisevassa asemassa Napoleonin joukkojen kärsimässä tappiossa.
Alue oli aikanaan tunnettu viinintuotannostaan, mutta 1800- luvun loppupuolen viinikirvaepidemia tuhosi tämän täysin. Nyt se on jo onneksi elpymässä.
Nykyään kylä muistuttaa monella tapaa niitä pohjoisessa hidasta kuolemaa tekeviä ja vuosi vuodelta autioituvampia kyliä. Kyläbaari kituu, huoltoasemakin on suljettu, töitä ei ole. Väki vanhenee ja nuoriso muuttaa töiden ja paremman elämän perässä etelän suurkaupunkeihin.
Myös täällä oli juuri vietetty feríaa. Tässä siellä juhlittu suojelupyhimys.
Tässä vaiheessa oli jopa uskontotietelijällä pää pyörällä. Ovatko nämä kaikki vain vaihtoehtoisia nimityksiä katolisessa maailmassa kaikkialla supersuosiota nauttivalle Neitsyt Marialle vai onko joka kylään ihan oikeasti riittänyt oma neitsyt? Ja perustuuko heidän ihmeitätekevä statuksensa millekään muulle kuin sille, että he onnistuivat välttämään Kallen torstai-illan kiusaukset?
Vain kujien yllä yhä iltapäivän tuulessa liehuvat viirit kertoivat täällä olleen minkäänlaista elämää. Kadut olivat autiot, eikä ihmisiä näkynyt missään. Pimenevää iltaa juhlistaneet lyhdytkin oli jo kerätty pölyyntymään kaupungintalon nurkkaan. Vain tupakkakaupan takahuoneesta kantautui lounaalleen kokoontuvan perheen vaimeita ääniä.
Ja se kylän hotelli? Cerrado. Kiinni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti