Vive la Tampere - 5 vinkkiä ranskalaiseen romantiikkaan Tampereella!

For English please see here

* * * 

Romanttinen miniloma Tampereella? Oui, oui! Tässä vinkit Tampereen ranskalaisimpiin paikkoihin!

* * *

Göteborgaren työ vie meidät säännöllisin väliajoin viettämään viikonloppulomia Tampereelle. 

Tampere ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen romantiikannälkäisen minilomakohteena- ei vaikka kuinka olisi sen englantilaisesta vastineesta Mansesterista tulevan jalkapallojoukkueen fani. 

Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta! 

Oui, oui!

Hermeshuivi hulmuten (minä) ja käsittämätöntä kurnutusta silmiään pyöritellen mongertaen (Göteborgare) suuntasimme siis lemmenlomalle Le Manseen. 

Vive La Tampere - tässä viisi vinkkiämme ranskalaisiin hetkiin Tampereella! 

Bon voyage!

1. Grand Hotel Tammer - dekadenssia ja menneen ajan glamouria

Ihan alkuun on bien sûr kiinnitettävä huomiota hotellivalintaan. 

S-hotelliketjun kansoittamassa työväenkaupungissa kaivatun kaltaista dekadenssia tarjoaa vain Grand Hotel Tammer (josta blogissa enemmän edellisessä postauksessa täällä). 

Hotellihuoneiden romanttisista irtopisteistä mainittakoon minibaarissa myytävät lemmenlukot (17€), jolla ikuisen rakkauden voi sinetöidä Tammerkosken sillalla. 

Oh, là là!

2. Kauppahallin 4 Vuodenaikaa - loistavaa lounasta pettämättömällä hinta-laatusuhteella

Ehkä kaupungin lyömättömimmän hinta-laatusuhteen omaava lounaspaikka on Neljä Vuodenaikaa Tampereen Kauppahallissa. 

Pöytävarauksia ei oteta, joten saavu siis hyvissä ajoin (tai juuri ennen keittiön sulkeutumista, jolloin saat tosin varautua siihen, että syöt sitä, mitä ei ole ehditty myydä loppuun- zut alors!)

Bouillabaisse on klassikko ja syystä. Kasvikset on jätetty sopivat al denteiksi ja ihastuttavan maukas liemi saa syvyyttä mm. tähtianiksesta. 

Kulhollinen tuota ranskalaiskalastajien antia maailmalle Chablis-lasillisen ja hurmaavan kesäisen sitruunapossetin kanssa 28,80 €. 

3. Wistub Alsace - Tarte Flambéeta ja Alsacen viinejä

Alsacelaista viinitupaa kai jäljittelevä Wistub Alsace ei juuri ulkomuodollaan krumeile. 

Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.

Viinilistalta löytyy kuriositeetteja (mm. bulgarialaista viiniä!), mutta erityisesti kannattaa pitää silmällä ravintolan itsensä maahantuomaa Alsacen antia. 

Juuri uusitun ravintolan ruokalista on täynnä perushyvää rustiikkista ranskalaisruokaa, joskin valkosipuli-timjamivoissa tarjoiltujen etanoiden (6 kpl/ 10€) suola oli sen verran tymäkkä, että jopa minua vähän hirvitti. 

Turhan tiukka suola oli myös kvinoan kanssa tarjoillun fasaaniannoksen portviinikastikkeessa (25 €), joskin fasaani oli kauniisti kypsennettyä. 

Se ehdoton ykkössyy, miksi tänne kannattaa suunnata onkin ihan absolument Tarte Flambée, ranskankermalla aateloitu Alsacen vastine pizzalle.

Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€). 

Illallinen (2 lasia Cremant d'Alsacea, etanat, iso Tarte Flambée, fasaaniannos, jälkiruoka kahvilla sekä pullo alsacelaista Pinot Noiria)  132,50€. 

4. Ravintola Tiiliholvi - klassista ranskalaista ruokaa pohjoismaisella twistillä

Myönnän, että ennakko-odotukset Ylioppilasteatterin viereisestä tiiliholvisesta kellarista löytyvää ravintola Tiiliholvea eivät olleet kummoiset, vaikka sisäänkäynti tuokin viehättävästi mieleen pariisilaisen metroaseman. 

Tant joli!

Paikka on kuitenkin iloinen yllätys, eikä lainkaan sellainen kahdenkymmenen vuoden takaisissa loiston päivissään jumittava; pippuripihviä hienostuneisuuden huippuna pitävä aikakone. 

Erinomainen palvelu, osaavat viinisuositukset sekä todella hyvää (ja yllättävänkin kepeän vaikutelman) jättävää ruokaa. 

Yllätysmenut 58€/ 69 € (4/6 ruokalajia), keittiömestarin tasting menu (8 ruokalajia) 80€. 

Meidän illallisemme koostui alkuun kauniista ja hyvin toteutetusta härkäcarpacciosta parmesaanikreemillä (13€) sekä siika-passionhedelmä-sitruunaverbena-annoksesta (14€). 

Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.

Pääruoaksi söimme (myös kevään odotetun parsakauden käyntiin tempaissutta) kevätkananpoikaa basilikalla ja limellä (30€) sekä häränkuvetta ankanmaksavoilla (Mon Dieu!), bataatilla ja valkosipulilla (31€).

Jälkkäriksi jaoimme ihastuttavan raikkaan pistaasia, vesimelonia ja raparperia kolmella tapaa sisältäneen annoksen kahden limoux'laisen Doux et Fruite Method Ancestrale- kuohuviinilasillisen (á 11,50 €) saattelemana. 

Aperogeeteillä, kahdella isolla viinilasillisella (erinomaisesti ruokiin mätsänneet itävaltalainen Grüner pour moi ja uusi-seelantilainen Pinot Noir hurmavaalle seuralaiselleni) sekä yhdellä kahvilla illallisen hinnaksi kertyi 189 €.

PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi! 

5. Café au lait? Jotain pientä makeaa?

Cafe La Famillen suljettua ovensa ei Tampereelta ihan tyylipuhdasta ranskalaiskahvilaa löydy, mutta hyvillä mielin voi suositella seuraavia osoitteita.

Kauppahallista löytyvän Leipomo Branderin houkuttelevasta valikoimasta löytyy kiusauksia myös gluteenittomaan herkutteluun. 

Niinikään kauppahallissa sijaitseva Mama's Corner suorastaan vaatii pysähtymään sen ihanien suklaiden äärelle.

Ståhlberg Home Bakery & Cafen sijainti Koskikeskuksen yläkerrassa ei ole se kaikkein romanttisin, mutta tunnelma ja valikoima ansaitsevat sille sijoituksen listallamme. 

Trés bien!

Kaiken sen sisuksia syövän intohimon ja sielua raastavan romantiikannälän kourissakaan emme voineet kuitenkaan olla huomaamatta muutamaa asiaa:

- ymmärrän ranskaa. Mutta vain silloin, kun kukaan muu ei.

- ranskaa on mahdotonta edes yrittää puhua ilman sitä Allô, Allô- parodian puolelle lipsahtavaa nasaalihonotusta.

- on asioita, joihin edes ranskalaisaksentti ja chansonsovitus ei tuo toivottua romantiikanripausta. Näitä on esimerkiksi Oasiksen Wonderwall. Ja kakkavitsit.

- mitä enemmän ranskalaista viiniä juo, sitä vähemmän muistaa mitään muita maan muulle maailmalle antamia suuruuksia.

Minä: Louis Vuitton, Thierry Hermès, Christian Dior, Coco Chanel, Louis-Ernest Ladurée, Dom Pierre Perignon, Voltaire, Claude Monet, Citroën DS, Eric Cantona, Sebastien Chabal, Vincent Cassel, Mathieu Kassowitz, Audrey Tautou, Edith Piaf, Catherine Deneuve...

Göteborgare: Marcel... joku. Se oli juutalainen. Hugo Boss?

Tämänkertainen Tampereenreissu oli tähänastisista onnistunein - Tampere, je t'aime!

Aikaisempia kokemuksia Tampereen ravintoloista löydät täältä:

- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa

Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Grand Hotel Tammer - upeaa asiakaspalvelua upeissa puitteissa

For English please see here

* * * 

Voiko Tampereelta löytyä Grand Hotel-nimen asettamat odotukset lunastavaa hotellia? Voi. Grand Hotel Tammer ihastuttaa niin vanhaa maailmaa henkivillä puitteillaan kuin aurinkoisella palvelullaan. 

* * * 

Grand Hotel.

Jo nimenä se on sen verran grandiöösi, että herättää matkailijassa välittömästi (ja ansaitusti) melkoisia odotuksia. 

Menneen maailman glamouria henkivää ylellistä tunnelmaa. Kultaa, krumeluuria, kiemuroita ja plyysiä. Kristallikruunujen katveessa auki pamahtelevien shampanjapullojen iloista poksetta. 

Timantteihin ja turkiksiin verhoutuneita ladyjä; silinterihattuisia ovimiehiä, joiden kaikennähneet silmät ja hienovarainen vaikeneminen pitävät huolen siitä, että kyseisten ladyjen aviomiesten salainen elämä pysyy juuri sellaisena: salaisuutena. 

Valitettavasti missään maailmassa ei ole asiaansa paneutunutta salaseuramaisen anonymiteetin turvin toimivaa auktoriteettia, joka valvoisi sitä, riittävätkö itse majapaikan edellytykset lunastamaan noita lupauksia. 

Aina näin nimittäin ei ole, kuten (Bulgarian paikallisen hotelliluokituksen mukaan ainakin tsiljoonan tähden) Grand Hotel Velingrad osoitti. 

Tukholman Grand Hotel sen sijaan on upeiden puitteidensa, sulavan palvelunsa, kylpylänsä (ja tunnelmallisen cocktail-baarinsa White Ladyn!) ansiosta yksi suosikkihotellejani koko maailmassa. 

Sanotaan, että kaupunkiin mahtuu aina vain yksi Grand Hotel. Koko Suomesta niitä löytyy kuitenkin vain yksi: Tampereen Grand Hotel Tammer. 

Vuonna 1929 avattu GHT on Tampereen vanhin hotelli. 

Sen avautuminen oli aikanaan sen verran kovan luokan tapaus, että hotellille veti tuolloisessa Suomessa vertoja vain muuan Hotel Kämp. Hotelli mainostikin ylpeästi olevansa "hotelliteknillisesti täydellinen". 

Hotelli avattiin Tampereen 150.juhlavuotena vuonna 1929, mutta ikävä kyllä valmistusmisajankohta keskellä maailmanlaajuista lamaa ei olisi voinut juuri huonompi olla. 

Niinpä kansainvälisen tason huippuhotellin toiminnalle lähdettiin etsimään vetäjää ihan kansainvälisellä tasolla. Sopiva ehdokas löytyi lopulta Cannesista, jonne pietarilaissyntyinen Alexander Adlivankin oli luonut oman hotelli-ja ravintolaimperiuminsa. 

Hän otti vastuulleen GHT:n vuokrasopimuksen, jonka ehtoihin kuului mm. se, että hänen tuli taata hotellin kalustus astioita myöten. 

Miehen (ja hänen Kristiinankaupungista kotoisin olevan vaimonsa) muuttokuorma oli siis melkoinen. 

Monet noista Ranskasta tuolloin tuoduista tyylihuonekaluista ovat hotellissa käytössä yhä tänäänkin. 

Tammerkosken rannan läheisyydessä Tammerinpuiston rauhallisessa ympäristössä kohoava klassinen, Museoviraston suojelema rakennus tekee vaikutuksen jo ulkomuodollaan, jonka vähäeleinen arvokkuus ei tee itsestään nouveau richen lailla numeroa. 

Niin ikään huolella ajan saatossa kunnostetun hotellin pääsisäänkäynti viekoittelee astumaan sisään; silmää iskien kuiskaten, että ainakin häivähdys dekadenssia on odotettavissa. 

Oven joutuu tosin avaamaan itse - silinterihattuisia herrasmiehiä ei täältä löydy.

Sisään astuessa vierasta odottavat kristallikruunujen valaisemat pitkät käytävät, plyysiverhoillut tyylikalusteet sekä lukuisat ajan hengelle kunniaa tekevät detaljit, jotka kaikki sulkevat tulijan maailmaan, jossa aika pysähtyy. 

"Hengähdä" seinät kuiskaavat. "Nyt on aika nauttia. Olisiko vaikka cocktailin paikka?"

Yksityiskohtiin ja viihtyisyyteen on kiinnitetty huomiota, eivätkä silmät meinaa ehtiä edes sisäistää kaikkea ahmiessaan ympärillä avautuvaa menneen ajan charmia. 

Upottavan syvistä nojatuoleista koostuvia istuinryhmiä. Hotellin maineikasta historiaa vangitsevia valokuvia. Ravintolan käytössä olleita astioita pursuavia vitriinejä. 

Ja kyllä, sitä kultaa ja krumeluuria. 

(ja mitä ihastuttavin puuterihuone -  divaaneineen!)

Täällä on juhlittu aamuun saakka - mitä kaikkea nämä seinät osaisivatkaan kertoa! 

Ammattisotilaana (ja auttamattomana historianörttinä) Göteborgarea huvitti suunnattomasti hotellin atriumista löytyvä kyltti Törnin jääkäreistä. 

(On muuten mahtanut olla melkoiset kinkerit!)

Ah. 

Se atrium. Ehkä lempipaikkani koko hotellissa.

Sen lasikattoiseen rauhaan kelpaa paeta huonolla säällä; hellien illuusiota, että oman kartanon kirjaston kotoisassa turvassahan tässä ihan muina naisina ollaan. 

Kupponen teetä ja uppoutuminen vilttiin kääriytyneenä atriumin kirjahyllyjen tarjontaan... tai G&T:n huuruinen Trivial Pursuit-turnaus iltapäivän ratoksi.

(Tämänhetkisessä TP-rankingissamme olemme Göteborgaren kanssa tasoissa - tilanne on sietämätön ja suorastaan vaatii revanssia). 

6. kerroksessa sijainnut huonemme tarjosi huikaisevat näkymät yli Tampereen punatiilisten savupiippujen. 

Standard-luokan huoneemme (hinta viikonpäivästä riippuen muutaman euron 140 euron molemmin puolin/ yö) oli viihtyisä, mutta meidän makuumme turhan pieni. 

Tämän luokan huoneista ei myöskään löydy sitä himoitsemaani kylpyammetta, joten ensi kerralla upgreidaan meidät suosiolla Superior-huoneeseen. 

Huoneet on kunnostettu pieteetillä talon historiaa kunnioittaen, mikä näkyy etenkin kylpyhuoneen varustelussa. Suihku esimerkiksi oli todellinen kaunotar, mutta vedenpaine jäi valitettavan alhaiseksi.

Hulppeista puitteista saa nauttia myös hotellin juhlasalissa, missä aamiainen tarjoillaan. 

Noin kymmenmetrisellä huonekorkeudella varustetun juhlasalin kristallikruunujen ja koristeleikattujen puukaarten alla onkin ilo nautiskella aamiaista - tuota päivän tärkeintä ateriaa. 

(Etenkin kun teekin tarjoiltiin pöytään tyylille uskollisesti monogrammatuissa hopeakannuissa!)

Aamiainen oli monipuolisuudessaan sitä laatua, josta Radisson Blu on tunnettu. 

Leikkele- ja vihannesvalikoima on laaja ja gluteenittomat on huomioitu hyvin erikseen tarjolla olevin vaihtoehtoin. 

Pekoni oli pääsääntöisesti rapeaa ja terveellisemmän linjan ystäviä ilahduttanee päivittäin vaihtuva puurovaihtoehto.

Erinomaisen asiakaspalvelualtis ja tilanteen tasalla oleva henkilökunta ansaitsee oman erityismainintansa. 

Myöhäistä uloskirjautumista tarjottiin jo sisäänkirjautuessamme (varaustilanteesta riippuen veloitukseton aina iltakuuteen saakka!) ja mehän nautiskelimme olosta (ja toisistamme) ihan viimeiseen mahdolliseen minuuttiin. 

Viime vuonna Sokos Hotels- ketjulta Radisson Blu-ketjuun siirtynyt hotellihelmi on lunastanut paikkansa myös muiden sydämissä: viime vuonna se palkittiin Tripadvisorin Traveller's Choice- palkinnollakin. 

Kiitos ihanasta viikonlopusta Grand Hotel Tammer - Tampereen hotellien ehdoton Grand Old Dame. 

Me tulemme uudestaankin!

Onko Grand Hotel Tammer teille tuttu? Vai onko teillä Tampereella joku toinen suosikki?

* * * 

Grand Hotel Tammer

Satakunnankatu 13

33100 Tampere

tel. 020 123 4632

hotellin www-sivu

* * * 

*  Ja ei, tämä ei ollut yhteistyöpostaus vaan ihan omalla rahalla maksettu miniloma hotellissa, johon todella ihastuimme *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

             

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!